Elämäni on yhtä vaistoinkäymistä toisensa perään

Tulihan siihen kirjoitusvirhekin otsikkoon. Surkuhupaisaa. :D Ap

Et ole ap ainoa. Mun ystävätkin välillä ihmettelee, että juuri kun vähän alkaa olla valoa tunnelinpäässä, niin taas jossain romahtaa. Siis mun elämässä. En tiedä, kuinka paljon pahemmin vielä tämä elämä menee.

Liityn tähän joukkoon. En tiedä itsekään miten jaksan. Eikä näy valoa tunnelin päässä.

Sama täällä. Ei toivoa paremmasta. 😞

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että toisille ihmisille niitä vastoinkäymisiä vaan tapahtuu paljon enemmän kuin muille. Ei mene kyllä nallekarkit tasan. :(

I feel you, et ole yksin! Mutta yritettävä se vaan elämässä on ja toivottava, että se työ joskus palkitaan jotenkin. :)

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Pitkään yritin ajatella positiivisesti ja sillä ajatuksella, että asiat voisivat olla huonomminkin. Nyt ei vaan enää kiinnosta. Tuntuu pahalta seurata sivusta kun ystävät menevät elämässä eteenpäin ja minulle ei tapahtu mitään positiivista. Ei minua kiinnosta elää tällaista elämää, jossa mitään positiivista ei tapahtu ja päivät ovat yhtä taistelua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Pitkään yritin ajatella positiivisesti ja sillä ajatuksella, että asiat voisivat olla huonomminkin. Nyt ei vaan enää kiinnosta. Tuntuu pahalta seurata sivusta kun ystävät menevät elämässä eteenpäin ja minulle ei tapahtu mitään positiivista. Ei minua kiinnosta elää tällaista elämää, jossa mitään positiivista ei tapahtu ja päivät ovat yhtä taistelua. Ap

Mitä positiivista sitten kaipaisit elämääsi? Mitä voit itse tehdä tilanteen muuttamiseksi? Osaatko nauttia auringonpaisteesta,hyvästä ruuasta,mistä tahansa arjen asioista?

Sinulla on nyt tällainen elämänvaihe,koita löytää siitä positiivisia puolia ja usko tulevaan. Lohduttavaa on että satavarmasti tilanne tulee muuttumaan,mikään ei pysy muuttumattomana.

Jokaisella on oma polkunsa. On ajanhukkaa vertailla liikaa muihin.

Kuka sen tietää, mitä muiden kulissien takana on.

Jos on hengissä ja pää toimii jotakuinkin, on toivoa.

Silloin kun on mennyt pitkän aikaa huonosti, niin siihen tottuu valitsevana asiatilana. Itse asiassa tuntuu suorastaan ahdistavalta ja oudolta, jos asiat luistaa hyvin, esim. addiktioihin taipuvainen ihminen voi harjoittaa itsesabotaasia, jotta olotila palautuu normaaliksi -> asiat ovat päin helvettiä.

Joo, tuuriahan tämä elämä on. Olemme kaikki vain kaarnalaivoja suuressa meressä emmekä mitenkään voi vaikuttaa elämäämme. Olemme olosuhteiden uhreja ja valitettavasti kaikki on vain huonoa tuuria. Naapurilla on niin helppo elämä ja hänellä vain hyvää tuuria. Siellä tekee vapaaehtoistyötä ja kahta työtä ja opiskeli muinoin ja hänellä on myös mies. Siellä tekohymyä vetävät ja näkyy lapsiakin olevan. On se helppoa kun joillakin on tuuria! Mutta on se ihanaa että minä makoilen kotona ja eipä tarvii hoitaa ketään eikä muille laittaa ruokaa. Olen niin köyhäkin ja ei ole ystäviä. Nii ja selkä on kipeä kun en muka liiku tarpeeksi. Vaikka ei se nyt siitä voi johtua!

Olen myös masentunut koska ihmiset ovat niin paskoja ja elämä on epäreilua. Haluaisin lisää rahaa ja muita tukia, eihän nämä työkkärin ja asumistuet riitä. Olisi se helppoa kun voisi vaan matkustaa maailmalle lekottelemaan niinkuin rikkaat.

Pari tuttua joiden kanssa yritämme hankaloittaa näiden lusikka suussa syntyneiden elämää. Olemme kaikki samaa mieltä että tämä on väärin. Sipilä ja muut ne vaan vaikeuttaa elämäämme. Onneksi on vauvapalsta jossa meitä muitakin epäonnisia on!

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että toisille ihmisille niitä vastoinkäymisiä vaan tapahtuu paljon enemmän kuin muille. Ei mene kyllä nallekarkit tasan. :(

Ei mene ei. Silti moneen asiaan voi itse vaikuttaa. Sulla on nytkin netti ja mahdollisuus kirjoittaa tänne,ei sitä kaikilla ole. Keskity olennaiseen, mitä voit tehdä niillä korteilla mitä sinulla on. Kyllä niitä positiivisiakin juttuja tulee,usko pois. Se tietysti edellyttää että uskallat elää ja avata ovia. Vastoinkäymisiä ei kannata pelätä,kaikista voi oppia jotakin.

This life is 90% in your own hands.

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Aivan, olet onnellinen ja elämässäsi on paljon hyvää, joten et voi käsittää, että meillä kaikilla ei mene noin hyvin.

Annoit just pskan tällä palstalle, jota ap ja moni muu tarvii!

t. näemmä asennevammainen

Tai oikeastaan, valoita, miksi olet onnellinen? Mitä kaikkea hyvää elämässäsi on? Luettelit vain negaa, ne tuskin ovat syynä tyytyväiseen elämääsi?

Karma. Monet nuorena ilkeät ihmiset saavat nyt vihdoin maistaa vaikeuksia. Monet ovat sen ansainneet.. :) mua taas kiusattiin koulussa sen takia koska ennen kouluikää olin onnellinen ja siks nämä ns ongelmaperheissä syntyneet etenkin kiusasivat, nuoruus heille oli hauskaa sen ajan kun minä kärsin aikuisena vielä usean vuoden mutta nyt kun olen vihdoin löytänyt onnen tässä hiljalleen niin heillä alkaa alamäki, kan voi kun se alamäki iskee niin sinne moni jää. :)

T. Koulukiusattu ja nuorena ja aikuisena syvästi masentunut, mutta nyt onnellinen ennen 30 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Pitkään yritin ajatella positiivisesti ja sillä ajatuksella, että asiat voisivat olla huonomminkin. Nyt ei vaan enää kiinnosta. Tuntuu pahalta seurata sivusta kun ystävät menevät elämässä eteenpäin ja minulle ei tapahtu mitään positiivista. Ei minua kiinnosta elää tällaista elämää, jossa mitään positiivista ei tapahtu ja päivät ovat yhtä taistelua. Ap

Mitä positiivista sitten kaipaisit elämääsi? Mitä voit itse tehdä tilanteen muuttamiseksi? Osaatko nauttia auringonpaisteesta,hyvästä ruuasta,mistä tahansa arjen asioista?

Sinulla on nyt tällainen elämänvaihe,koita löytää siitä positiivisia puolia ja usko tulevaan. Lohduttavaa on että satavarmasti tilanne tulee muuttumaan,mikään ei pysy muuttumattomana.

Osasin ennen. En enää. Kai tätä masennukseksi voisi kutsua. Tuntuu vain niin turhalta hakea siihen apua, kun tiedän että oloni on seurausta kaikista kasaantuneista ikävistä tapahtumista. Mitä minä haluaisin? Ihan normaalia elämää. Olen opiskellut ahkerasti ja olisi mukava löytää alan töitä. Haluan, että minua rakastetaan. Parisuhteen. Kaikkien haluamani asioiden eteen olen yrittänyt tehdä töitä, mutta mikään ei tunnu onnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Karma. Monet nuorena ilkeät ihmiset saavat nyt vihdoin maistaa vaikeuksia. Monet ovat sen ansainneet.. :) mua taas kiusattiin koulussa sen takia koska ennen kouluikää olin onnellinen ja siks nämä ns ongelmaperheissä syntyneet etenkin kiusasivat, nuoruus heille oli hauskaa sen ajan kun minä kärsin aikuisena vielä usean vuoden mutta nyt kun olen vihdoin löytänyt onnen tässä hiljalleen niin heillä alkaa alamäki, kan voi kun se alamäki iskee niin sinne moni jää. :)

T. Koulukiusattu ja nuorena ja aikuisena syvästi masentunut, mutta nyt onnellinen ennen 30 vuotta

Tiedätkö miten paljon tämä viestisi juuri satutti? Minä ihan oikeasti aloin itkemään. Olet ihan yhtä paha kuin kiusaajasi. Minuakin nimittäin kiusattiin koulussa. Lisäksi kasvoin alkoholihuuruisessa perheessä. Että kiitos vaan tästä. Mieti hetki mitä kirjoittelet. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja työnnä karma perseeseesi. Ap

Tällä myös yksi kohtalotoveri. Ihan oksettaa jotkut "elämä on lahja!" hokemat. Yhtä v***n kärsimysnäytelmää se vaan on, eikä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Karma. Monet nuorena ilkeät ihmiset saavat nyt vihdoin maistaa vaikeuksia. Monet ovat sen ansainneet.. :) mua taas kiusattiin koulussa sen takia koska ennen kouluikää olin onnellinen ja siks nämä ns ongelmaperheissä syntyneet etenkin kiusasivat, nuoruus heille oli hauskaa sen ajan kun minä kärsin aikuisena vielä usean vuoden mutta nyt kun olen vihdoin löytänyt onnen tässä hiljalleen niin heillä alkaa alamäki, kan voi kun se alamäki iskee niin sinne moni jää. :)

T. Koulukiusattu ja nuorena ja aikuisena syvästi masentunut, mutta nyt onnellinen ennen 30 vuotta

Olet paha ja katkera ihminen.