Lue keskustelun säännöt.
Paljonko tapaatte sukunne/perheenne kesken esim. kahvittelujen muodossa?
06.07.2008 |
Kuinka usein käytte vanhemmillanne syömässä tai kahvilla ja vastaavasti he teidän luonanne? Entäs kuinka usein tapaatte sisaruksianne? Ovatko he aktiivisia yhteydenpitäjiä?
Minua on alkanut ottaa päähän oman sukuni saamattomuus tässä asiassa. Itse olen kovinkin aktiivinen ja kutsun kahville ja soittelen jne. Joskus suurempina pyhinä olen keittänyt ruokaakin isolle sakille. Mutta esim. omat vanhempani eivät koskaan kutsuisi meitä kahville vaan sen aloitteen on tultava meiltä itseltä, eli minä soitan ja kysyn voidaanko me tulla. Syömään eivät ole koskaan kutsuneet meitä!
Siskoni ei nyt juuri koskaan soittele ja käymme hänen luonaan kahvilla tms. ehkä pari kertaa vuodessa vaikka hän asuu vain 25 km päässä.
Veljeni perhettä tapaan silloin tällöin, ehkä 5-6 krt vuodessa. Asuvat kaukana. Silloin harvoin kun pääsevät tännepäin tulemaan ovat niin kiireisiä että pistäytyvät vain nopeasti.
**
Jos vertaan miehen puoleiseen sukuun niin ero on valtava. He järjestävät esim. pari kertaa vuodessa isot sukujuhlat joihin kutsutaan serkkuja ja heidän perheitään. Miehen serkutkin kutsuvat meitä silloin tällöin mökilleen. Anopin luona käymme usein syömässä ja kahvittelemassa. Jokaisen synttäreitä vietetään aina kakun ja kahvin kera.
Voi kunpa tällaista olisi oman puoleisella suvullakin! Mutta hyvä jos isovanhemmat edes viitsivät raahautua meidän lasten synttäreille.
Veljeni tytöllä on huomenna synttärit ja ovat käymässä täällä meilläpäin. Soittelin ja kysyin koska voimme tuoda lahjan. Ei käynyt, koska heillä oli niin paljon ohjelmaa jo täksi päiväksi. Eivät olleet edes suunnitelleet pitävänsä mitään synttäreitä! No sovin että lähetän lahjan sitten postitse:(.
MItenkäs teillä on?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat sukulaiset näkevät todella harvoin, ovat keskenään jotenkin välinpitämättömiä. Miehen sukua tavataan säännöllisesti...
Mieheni vanhemmat ovat käyneet meillä kerran kahden vuoden aikana, minun vanhempani noin viisi kertaa. Me käymme miehen vanhempien luona muutamia kertoja vuodessa, minun vanhempieni vuodessa vähän vähemmän, ehkä 2-3 kertaa vuodessa.
Veljeäni näen noin 2 kertaa vuodessa, joko vanhemmillamme tai jossain sukujuhlassa. Mieheni näkee omaa veljeään vaikka päivittäin, koska ovat samassa paikassa töissä.
Toisia isovanhempiani en ole nähnyt pitkään aikaan. Toisella mummolla (hänen miehensä on jo kuollut) olen nyt käynyt noin kerran vuodessa, lisäksi hän on käynyt meillä kerran (oli juhlat).
Kuulostaa tosi oudolta, että jotkut kutsuvat sukulaisiaan kahville. Asutte ilmeisesti aika lähekkäin? En minä vaan viitsisi istua 2 h autossa, 3 h bussissa tai 4 h junassa ja sama takaisin vain nähdäkseni jonkun sukulaisen pikaisesti. Puhelinkin on keksitty.
Tuo 5-6 kertaa vuodessa kaukana asuvan veljen tapaamista kuulostaa minusta aika paljolta.
Miehen vanhempia nähdään kyllä melkein viikottain, puhelimitse ollaan ainakin yhteydessä. Miehen veljiä perheineen satunnaisesti. Välillä voi mennä kuukausi ettei nähdä, välillä nähdään viikottain. Asutaan samassa kaupungissa.
Omia vanhempiani nähdään 3-10 vuodessa, asuvat toisella puolen Suomea. Samoin toinen siskoni asuu 500 km päässä, joten häntäkin tulee nähtyä harvemmin, ehkä yhtä usein kuin vanhempiani. Toinen siskoni asuu 200 km päässä ja siellä tulee käytyä/he tulevat meille kerran kuukaudessa tai kahdessa. Välillä ollaan yötä, välillä käydään päiväseltään. Serkut tykkää kun saavat leikkiä keskenään.
Asumme siis suht lähellä kaikkia sukulaisia. Omat vanhempani vain 5 km päässä, sisko 25 km, veli 400 km. Silti näen siis veljeä tuon 5-6 kertaa vuodessa ainakin. He tulevat tänne meillepäin koska molempien vanhemmat asuvat täällä ja ovat nyt ostaneet myös mökin paikkakunnalta.
Kyllä minusta on normaalia että lähimmän suvun luona käydään kahvilla jos kerta lähellä asutaan. Minusta minä näen omia sukulaisiani aivan liian harvoin. Haluaisin, että vanhempanikin tulisivat vaikka kerran viikossa kahville.
Minusta jos näen veljeäni 5-6 kertaa vuodessa niin se ei ole todellakaan usein! Eihän siinä ehdi kuin pintapuoliset kuulumiset vaihtaa. Puhelimessa keskustelu ei ole sama juttu.
Tykkäisin jos serkukset oppisivat tuntemaan toisensa paremmin. Läheistä kontaktia ei kyllä synny jos tapaavat vain joka toinen kk.
**
Miehen suku tosiaan paljon aktiivisempi. Mies tuntee omaa sukuaan paljon paremmin koska ovat aina järjestäneet erilaisia tapaamisia ja kahvitteluja. MInusta se on tosi kiva juttu. Kyllä ihmisen on hyvä tuntea juurensa! Itselläni on esim. tosi vähän tuntemusta isän puoleisesta suvusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä läheisemmät siteet serkkuihin, joita nähdään kerran kuukaudessa/kahdessa. Vaikka toiset serkut asuvat samassa kaupungissa ja heitä nähdään lukumääräisesti paljon useammin, lapsemme tykkäävät leikkiä kaukana asuvien serkkujensa kanssa paljon enemmän.
T:6
Eli emme todellakaan kahvittele. Veljeni eivät soittele minulle koskaan enkä minäkään heille päin, tapaan heitä vain isommissa sukujuhlissa kuten mummin 100-vuotisjuhlat hiljattain. Siskoni kanssa laitetaan tekstari silloin tällöin ja poikkean heillä ehkä pari kertaa vuodessa samalla kun käymme tapaamassa vanhempiani. Suurin osa sukulaisistani ei ole koskaan käynyt meillä, koska heidän mielestään matka on liian pitkä ja sitä paitsi kaupunkien keskustoissa on mahdotonta ajaa autolla, saatika pysäköidä. Totta onkin, ettei meillä ole vieraspaikkoja vaan pitäisi rohjeta ajaa parkkiluolaan.
Anoppia tapaan pari kertaa viikossa, koska olemme hänen ainoat lähisukulaisensa ja hän on jo iäkäs ja tarvisee peräänkantsomista. Olemme tämän takia muuttaneet hänet melkein naapuriin.
Sukulaiset ovat yliarvostettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei kyllä millään ehdittäisi kahvitella koko ajan sukulaisten kanssa. Meillä on jatkuvasti jotakin kiinnostavaa tekemistä, ei me koskaan istuta muki nokan edessä.
kuin istua nokka kahvikupin edessä. Tyhmä kysymys ansaitsee tyhmän vastauksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiset ovat yliarvostettuja.
-- Mutta eikö tämä ole aika surullinen asenne? Keihin voit luottaa jos olet pulassa ellet omiin sukulaisiisi? Vai ovatko näin monet suomalaiset näin yksin? En voi uskoa että kaikilla on edes sellaisia sydänystäviäkään, joihin voi todella luottaa.
Itse ainakin voin luottaa siskooni ja veljeeni vaikka nyt emme niin usein tapaakaan. He tuntevat myös taustani parhaiten ja ymmärtävät minua.
Sen sijaan sukulaisiani en ole saanut valita enkä ole koskaan voinut luottaa heihin. Varsinkaan vanhempiini ja sisaruksiini - tädeistä on hiukan parempia kokemuksia. Ikävää, mutta totta. En tosiaan enää edes keksi, mihin tarvitsisin sukulaisiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei kiinnosta nähdä toisia. On tätejä ja serkkuja, joita olen nähnyt viimeksi 20 vuotta sitten. Joitakin "läheisempiä" sukulaisia tulee nähtyä 2-3 vuoden välein. Kaikki asuvat kaukana toisistaan ja vanhempanikin 400 kilometrin päässä, heitä nyt sentään näemme pari kertaa vuodessa. Siskoni kanssa emme pidä yhteyttä, näemme ehkä kerran vuodessa ja sekin on vaan sellainen ovelta moikkaus, ei ikinä edes jutella mitään.
Mieheni suku sen sijaan on todella sosiaalista, ja hänen vanhempiensa sisaruksetkin pistäytyvät usein meillä kahvilla, mikä on minusta mukavaa. Kiva saada "normaaleja" sukulaisia :) Harmi vaan, että myös mieheni vanhemmat asuvat tosi kaukana, niin että heitä tulee nähtyä vain kerran-pari vuodessa.
Olisihan se kiva nähdä esim. serkkujakin useammin, mutta olen kyllästynyt pyytelemään kylään. Monesti olen kysynyt mutta eivät ikinä "ehdi" eivätkä vastavuoroisesti ikinä ehdottele mitään, olen tästä päätellyt ettei hirveästi kiinnosta...
Ketään ei kiinnosta nähdä toisia. On tätejä ja serkkuja, joita olen nähnyt viimeksi 20 vuotta sitten. Joitakin "läheisempiä" sukulaisia tulee nähtyä 2-3 vuoden välein. Kaikki asuvat kaukana toisistaan ja vanhempanikin 400 kilometrin päässä, heitä nyt sentään näemme pari kertaa vuodessa. Siskoni kanssa emme pidä yhteyttä, näemme ehkä kerran vuodessa ja sekin on vaan sellainen ovelta moikkaus, ei ikinä edes jutella mitään.
Mieheni suku sen sijaan on todella sosiaalista, ja hänen vanhempiensa sisaruksetkin pistäytyvät usein meillä kahvilla, mikä on minusta mukavaa. Kiva saada "normaaleja" sukulaisia :) Harmi vaan, että myös mieheni vanhemmat asuvat tosi kaukana, niin että heitä tulee nähtyä vain kerran-pari vuodessa.
Olisihan se kiva nähdä esim. serkkujakin useammin, mutta olen kyllästynyt pyytelemään kylään. Monesti olen kysynyt mutta eivät ikinä "ehdi" eivätkä vastavuoroisesti ikinä ehdottele mitään, olen tästä päätellyt ettei hirveästi kiinnosta...
--- Tämähän onkin vähän kuin meillä! Sen eron kyllä huomaa sitten kun pääsee "normaaliin" sukuun, sukuun jossa ei jatkuvasti puhuta toisista pahaa ja jossa aidosti välitetään toisista. Kyllä nimittäin sellaisiakin sukuja ja perheitä on! Onhan se ikävää jos ei omia sukulaisiaan saati sisaruksiaankaan edes tunne kunnolla.
Olen usein ajatellut että vanhemmistahan tämä tällainen lähtee: jos omat vanhempani olisivat hieman enemmän sosiaalisia, kutsuisivat esim. kaikki lapset samaan aikaan kotiinsa, niin se yhdistäisi meitä. Näin anoppi usein tekee, kutsuu kaikki kolme lastansa perheineen syömään tai kahville. Siinä perheessä on kiva yhteenkuuluvuuden tunne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääasiassa tulevat meille. 2x viikossa viikot vielä menee mutta 6x viikossa -viikkoina olen kyllä varsin ryytynyt!
lasten päiväunien aikaan eivät kehtaa tulla, koska asumme kerrostaloasunnossa. Eli yksi porukka ap, toinen ip...!
olen siis suomenruotsalaisen kanssa naimisissa
t. se 2-6 kertaa ryytymys
Jos puoleen viikkoon ei olla nähty joku jo soittaa, että kuinka te koko perhe olette voineet kerralla kuolla kun ei mitään ole kuulunut.
Olen kyllä niin pumpulissa kasvanut sellaisen tukiverkon keskellä, että tuskin omin avuin pärjäisin missään.
Itsekin olen suomenruotsalaisen miehen kanssa ja äitini on myös täysin ruotsinkielinen:). Ja miehen suku siis älyttömän sukurakasta! Tämä taitaa olla aika tyypillistä suomenruotsalaisille, että tavataan usein ja sosiaaliset tukiverkot ovat hyviä.
t. Ap
Syömme ja kahvittelemme usein yhdessä. Vähän vuoroin vieraissa. Kesäaikaan syömme useammin meillä, koska meillä voi grillata. Sisareni liittyy yleensä mukaan, tosin nyt hän muutti kauemmaksi, joten hänen tapaamisensa jää varmaan vähän vähemmälle.
Isääni tapaan harvemmin, meille hänet saa houkuteltua vain, jos meillä on jotain tekemistä, esim viimeksi hän kävi laittamassa listat remontoimaani huoneeseen. Hän ei vain ole kyläilevää sorttia.
Muuta sukua tapaamme lähinnä mummujeni luona. Serkkuja tapaan aika harvoin, lähinnä äitienpäivänä ja mummun syntymäpäivänä. Luulen, että nekin tapaamiset jäävät, sitten kun mummuja ei enää ole.
Miehen vanhemmat asuvat kilometrin päässä, heillä poikkeamme viikottain, mutta aika harvoin jäämme kahvittelemaan. He tulevat meille vain ja ainoastaan kutsuttuna. Joskus vain kahville, joskus laitan ruokaa
Ihan pari kertaa viikossa tapaan vanhempiani. JOko käyn heillä tai he tulevat meille käymään. Myös siskojani tapaan usein. Meillä on myös kesisin isompi sukutapaaminen. Sellainenhan on vain mukavaa!!
Miehen suvussa ollaan vähän kuin sinunkin suvussasi. Ei niitä kiinnosta toistensa tapaaminen:(.