Masentuneet, mitä teette päivisin?

Sillonkun olin pahemmin masentunut niin koitin heräillä 10-12 aikaan (yleensä illat meni itkiessä ja aamulla armoton väsymys). Kahvit naamaan ja puolen tunnin tai tunnin kuntopyörätreeni ja vähän kehonpainotreeniä. En juuri syönyt koska mulla oli todella vääristynyt kehonkuva ja valtava itseinho. Kananmuna, vihanneksia ja vettä alkuiltaan asti jolloin toinen treeni jonka jälkeen sain syödä lämmintä ruokaa.

Kaupassa kävin yleensä puoli kahdeksan jälkeen kun on hiljaista. Usein jäi käymättäkin paniikkikohtausten takia ja jäin sitten ilman tarpeellisia asioita.

Muuten päivällä koetin touhuta. Ompelin ja hoidin kasveja. Koetin kovasti siivota päivittäin mutta sotku ei häviä ikinä.

Välillä itkuilin ja viiltelin. Itkin ettenkö mä ikinä opi elämään kuten normaalit ihmiset ka sitä että elämä menee hukkaan mutta en vaan osaa elämää.

Jossain vaiheessa pääsin/jouduin kuntouttavaan työtoimintaan. Sain ihania kavereita ja poikaystävän joiden kautta olen oppinut näkemään itseäni realistisemmin. Olin siellä melkein kaksi ja puoli vuotta ja lopussa multa oli paniikkioireilukin vähentynyt niin että koen itseni melkein yhteiskuntakelpoiseksi. Ohjaajien mielestä muutos oli ihmeellinen, mä olin ihan varjo ja säälittävä ihmisressu alussa ja pelkäsin kaikkea ja kaikkia, nykyään hymyilen ja otan itse kontaktia ihmisiin. En ole viillellyt tai hakannut itseäni yli vuoteen. En enää pystyisi olemaan päivää syömättä. Masennuskausia, ahdistus- ja paniikkikohtauksia tulee edelleen mutta usko elämään on positiivisempi. Olen ollut oikeissa töissäkin ja jaksoin!

Ottakaa pienin askelin ja olkaa armollisia itsellenne älkääkä antako elämäänne sille!

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään. En katso telkkaria, en ole netissä, en jaksa käydä suihkussa. En syö, sillä en koe näläntunnetta. Voi mennä vuorokausi tai kaksi vain vettä juoden. Sit seuraavana päivänä saatan syödä kauraryynejä. Tuo yksi joka kirjotti sängyssä makaamisestaan, kuvaa kyllä hyvin niitä vaikeimpia päiviä ja viikkoja.

En muista, milloin olisin jaksanut katsoa kokonaisen leffan tai jakson jotain ns laatusarjaa. Tai milloin olisin lukenut kokonaisen lehtijutun. En välttämättä avaa tietokonetta tai telkkaa viikkoihin. Kännykällä käyn muutamassa paikassa: OP mobiili, Kela, HS, YLE, IS, FB ja AV. FB:tä tai AV:ta jaksan selata 15 min max, sit pitää taas maata ja kerätä voimia. Uutisia jaksan lukea ehkä 5 min.

15 vuotta masennusta takana, eikä loppua näy. Masennukseen ei ole tepsineet lääkkeet, terapia, urheilu, meditaatio, uskoon tulo, rakastuminen, ulkoilu, karppaus, työn tekeminen ja siinä ison onnistumisen saavuttaminen. Hyviä jaksoja jolloin oon lähes kokonaan työkykyinen, on ehkä 2kk vuodesta. Osittain työkykyistä aikaa siihen päälle ehkä 3kk. Lopun aikaa on vain pimeyttä. Oikeastaan en enää edes muista aikaa, jolloin en ollut masentunut. En muista, millainen ihminen olin. Masennuksen ja lääkkeiden tuomat kognitiiviset vaikeudet estävät muistamista monia muita asioita. En todennäköisesti muista huomenna kirjoittaneeni tänne tätä tekstiä. En varmaan puolen tunnin päästäkään. Nyt nukkumaan.

Mutta olet nytkin netissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen eläkkeellä vaikean masennuksen takia, ja kyllä minäkin ihmettelen tuota aamuvirkkua tutkimustyöläistä.

Oma ongelmani on jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Olen vuosien varrella aloittanut innostuneena mm. kieliopinnot, mutta parin kuukauden päästä ei aivot enää jaksa. Pakko tehdä vain jotain kevyehköä, yksinkertaista askaretta.

Tuommoista itsekuria että ylös klo 6 ja pakertamaan ei minulla ollut parempina päivinäkään.

En käytä lääkkeitä, jos se jotain kiinnostaa. Niillä sitä vasta saakin itsenä pökkelöksi.

Tuo sun saamattomuus voi johtua paljon muustakin kuin masennuksesta. Esim persoonastasi tai heikkolahjaisuudesta ym mitä näitä nyt on

Kiitti vaan. Olen suorittanut 23-vuotiaana ylemmän akateemisen loppututkinnon.

Olin koulussa hikipinko. ;-)

-se jolle kommentoit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen eläkkeellä vaikean masennuksen takia, ja kyllä minäkin ihmettelen tuota aamuvirkkua tutkimustyöläistä.

Oma ongelmani on jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Olen vuosien varrella aloittanut innostuneena mm. kieliopinnot, mutta parin kuukauden päästä ei aivot enää jaksa. Pakko tehdä vain jotain kevyehköä, yksinkertaista askaretta.

Tuommoista itsekuria että ylös klo 6 ja pakertamaan ei minulla ollut parempina päivinäkään.

En käytä lääkkeitä, jos se jotain kiinnostaa. Niillä sitä vasta saakin itsenä pökkelöksi.

Tuo sun saamattomuus voi johtua paljon muustakin kuin masennuksesta. Esim persoonastasi tai heikkolahjaisuudesta ym mitä näitä nyt on

Kiitti vaan. Olen suorittanut 23-vuotiaana ylemmän akateemisen loppututkinnon.

Olin koulussa hikipinko. ;-)

-se jolle kommentoit

mikä tutkinto kyseessä?

Suoraan kysymykseen suora vastaus: teen sitä mitä huvittaa. Tai sitten en tee. Sairauteni ollessa pahimmillaan makasin kolmen viikon jaksoja käyden vain lähikaupasta tupakkaa ja jotakin syötävää ja sekin oli suuren ponnistelun takana. Nukuin, kävin tupakalla, söin ja olin masentunut. Hyvin lyhyin askelin aloin toipua, en vaatinut itseltäni mitään, en yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tein ainoastaan asioita joita halusin tehdä ja niitäkin vain niin kauan kuin jaksoin, ja se ei todellakaan ollut paljoa. Toisin sanoen hyväksyin sairauteni, annoin itselleni luvan olla sairas ja nyt sairastan masennustani pois sen omilla ehdoilla. Muutamana päivänä tänä syksynä olen jo pystynyt tekemään tunnin-pari metsätöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti, jopa sen tuomasta lihaskivusta tietäen senkin menevän ohi. Täysin kunnossa en tunne olevani vieläkään, olen suunnattoman väsynyt fyysisesti ja keskittymiskykyni kanssa on niin ja näin, samoin muistini. En tiedä tulenko koskaan täysin työkuntoiseksi mutta sen näyttää aika. Joka ilta mietin mennyttä päivää etsien siitä jotakin positiivista ja sitä miettien nukahdan. Reilun viikon kuluttua muuten alkaa taas päivä pitenemään uusi kevät on päivän lähempänä. 

Käyn töissä. Pidän kulisseja yllä niin kauan kuin jaksan, hävettää olla masentunut. Kukaan ei uskoisi edes, ei ole mitään syytä olla. Aina välillä olo helpottaa ja olen ihan onnellinen, ja sitten taas jokin vetää alas. Luulen että olen liian herkkä, siis väärällä tavalla. Ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä niin paljon, eikä pelätä sanoa mielipidettään. Tuntuu siltä kuin en oikeasti eläisi elämääni, vaan lipuisin vain eteenpäin. Kohta kaikki on jo mennyttä. En tiedä mistä saisin potkun tarttua johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen eläkkeellä vaikean masennuksen takia, ja kyllä minäkin ihmettelen tuota aamuvirkkua tutkimustyöläistä.

Oma ongelmani on jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Olen vuosien varrella aloittanut innostuneena mm. kieliopinnot, mutta parin kuukauden päästä ei aivot enää jaksa. Pakko tehdä vain jotain kevyehköä, yksinkertaista askaretta.

Tuommoista itsekuria että ylös klo 6 ja pakertamaan ei minulla ollut parempina päivinäkään.

En käytä lääkkeitä, jos se jotain kiinnostaa. Niillä sitä vasta saakin itsenä pökkelöksi.

Tuo sun saamattomuus voi johtua paljon muustakin kuin masennuksesta. Esim persoonastasi tai heikkolahjaisuudesta ym mitä näitä nyt on

Kiitti vaan. Olen suorittanut 23-vuotiaana ylemmän akateemisen loppututkinnon.

Olin koulussa hikipinko. ;-)

-se jolle kommentoit

mikä tutkinto kyseessä?

Luonnontieteiden alalta, en halua kertoa tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen eläkkeellä vaikean masennuksen takia, ja kyllä minäkin ihmettelen tuota aamuvirkkua tutkimustyöläistä.

Oma ongelmani on jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Olen vuosien varrella aloittanut innostuneena mm. kieliopinnot, mutta parin kuukauden päästä ei aivot enää jaksa. Pakko tehdä vain jotain kevyehköä, yksinkertaista askaretta.

Tuommoista itsekuria että ylös klo 6 ja pakertamaan ei minulla ollut parempina päivinäkään.

En käytä lääkkeitä, jos se jotain kiinnostaa. Niillä sitä vasta saakin itsenä pökkelöksi.

Tuo sun saamattomuus voi johtua paljon muustakin kuin masennuksesta. Esim persoonastasi tai heikkolahjaisuudesta ym mitä näitä nyt on

Kiitti vaan. Olen suorittanut 23-vuotiaana ylemmän akateemisen loppututkinnon.

Olin koulussa hikipinko. ;-)

-se jolle kommentoit

mikä tutkinto kyseessä?

Luonnontieteiden alalta, en halua kertoa tarkemmin.

Taidat valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut ja syrjäytynyt 20vuotias mies, minulla on univaikeuksia ja syömisongelmia paljon. En saa apua enkä tukea keneltäkään ihmiseltä.

Tähä päälle poltan kannabista niin paljon kuin mahd. Ei muutakaan apuu oo...

Sun pitäisi se kannabis lopettaa ja etsiä itselle koulu/työ/tyttöystävä/harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen eläkkeellä vaikean masennuksen takia, ja kyllä minäkin ihmettelen tuota aamuvirkkua tutkimustyöläistä.

Oma ongelmani on jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Olen vuosien varrella aloittanut innostuneena mm. kieliopinnot, mutta parin kuukauden päästä ei aivot enää jaksa. Pakko tehdä vain jotain kevyehköä, yksinkertaista askaretta.

Tuommoista itsekuria että ylös klo 6 ja pakertamaan ei minulla ollut parempina päivinäkään.

En käytä lääkkeitä, jos se jotain kiinnostaa. Niillä sitä vasta saakin itsenä pökkelöksi.

Tuo sun saamattomuus voi johtua paljon muustakin kuin masennuksesta. Esim persoonastasi tai heikkolahjaisuudesta ym mitä näitä nyt on

Kiitti vaan. Olen suorittanut 23-vuotiaana ylemmän akateemisen loppututkinnon.

Olin koulussa hikipinko. ;-)

-se jolle kommentoit

mikä tutkinto kyseessä?

Luonnontieteiden alalta, en halua kertoa tarkemmin.

Taidat valehdella.

Syö pääs jo jankuttaja 😨

Vierailija kirjoitti:

Sillonkun olin pahemmin masentunut niin koitin heräillä 10-12 aikaan (yleensä illat meni itkiessä ja aamulla armoton väsymys). Kahvit naamaan ja puolen tunnin tai tunnin kuntopyörätreeni ja vähän kehonpainotreeniä. En juuri syönyt koska mulla oli todella vääristynyt kehonkuva ja valtava itseinho. Kananmuna, vihanneksia ja vettä alkuiltaan asti jolloin toinen treeni jonka jälkeen sain syödä lämmintä ruokaa.

Kaupassa kävin yleensä puoli kahdeksan jälkeen kun on hiljaista. Usein jäi käymättäkin paniikkikohtausten takia ja jäin sitten ilman tarpeellisia asioita.

Muuten päivällä koetin touhuta. Ompelin ja hoidin kasveja. Koetin kovasti siivota päivittäin mutta sotku ei häviä ikinä.

Välillä itkuilin ja viiltelin. Itkin ettenkö mä ikinä opi elämään kuten normaalit ihmiset ka sitä että elämä menee hukkaan mutta en vaan osaa elämää.

Jossain vaiheessa pääsin/jouduin kuntouttavaan työtoimintaan. Sain ihania kavereita ja poikaystävän joiden kautta olen oppinut näkemään itseäni realistisemmin. Olin siellä melkein kaksi ja puoli vuotta ja lopussa multa oli paniikkioireilukin vähentynyt niin että koen itseni melkein yhteiskuntakelpoiseksi. Ohjaajien mielestä muutos oli ihmeellinen, mä olin ihan varjo ja säälittävä ihmisressu alussa ja pelkäsin kaikkea ja kaikkia, nykyään hymyilen ja otan itse kontaktia ihmisiin. En ole viillellyt tai hakannut itseäni yli vuoteen. En enää pystyisi olemaan päivää syömättä. Masennuskausia, ahdistus- ja paniikkikohtauksia tulee edelleen mutta usko elämään on positiivisempi. Olen ollut oikeissa töissäkin ja jaksoin!

Ottakaa pienin askelin ja olkaa armollisia itsellenne älkääkä antako elämäänne sille!

Moi. Missä päin olit keräilemässä risuja kun sieltä poikkiksenkin löysit?

En ole masentunut, mutta tunnen yhden henkilön, joka on ollut kahdesti masentunut.

Suosittelen hänen kokemustensa perusteella sitä, että heräät aamuisin ajoissa, jotta saat illalla unen päästä kiinni ja heti aamusta tee jotain. Joka päivälle pitää olla jokin tehtävä, kun tehtävä on suoritettu, voit vain olla tai mahdollisesti tuo tehtävän tekeminen antaa energiaa johonkin muuhunkin aktiviteettiin.

Tehtävä voi olla edullinen harrastus (kansalaisopisto), vapaaehtoistyö, liikuntahetki, metsässä/luonnossa liikkumista, kaupassakäynti, kirjastokäynti, ystävän tapaaminen, terapiakäynti.

Vierailija kirjoitti:

En ole masentunut, mutta tunnen yhden henkilön, joka on ollut kahdesti masentunut.

Suosittelen hänen kokemustensa perusteella sitä, että heräät aamuisin ajoissa, jotta saat illalla unen päästä kiinni ja heti aamusta tee jotain. Joka päivälle pitää olla jokin tehtävä, kun tehtävä on suoritettu, voit vain olla tai mahdollisesti tuo tehtävän tekeminen antaa energiaa johonkin muuhunkin aktiviteettiin.

Tehtävä voi olla edullinen harrastus (kansalaisopisto), vapaaehtoistyö, liikuntahetki, metsässä/luonnossa liikkumista, kaupassakäynti, kirjastokäynti, ystävän tapaaminen, terapiakäynti.

Vierailu vokissa piristää 👍🏿😜👍🏿

up

Herään, syön aamiaista, vien lapset kouluun, menen töihin omaan yritykseeni , syön itsetekemän proteiinipitoisen salaatin lounaaksi. Hoidan työn ohessa lasten murheita. Tulen kotiin ja koitan olla mieliksi vaimolle. Käyn urheilemassa tai tekemässä vapaaehtoistyötä.

Illalla katson vaimon kanssa tv:tä ka napsaisen salaa puolikkaan psykoosilääkkeen jotta saisin unta enkä heräisi yöllä ahdistukseen.

Täällä hoidan lemmikit, lenkitän koiran, siivoan joka päivä jotain, luen kirjoja, välillä käyn kaupungilla ostoksilla, kirjastossa, uimassa, tallilla tai joogassa ( tosi hyvänä päivänä noi liikuntajutut ), roikun netissä tai kattelen leffoja. Just tein lumityöt ja sit pitäis laittaa ruokaa ja käydä suihkussa. Päivät vaihtelee ja eilen en edes peseytynyt tms. vaan koko päivän makasin sängyssä ja olo oli tosi raskas ja epätoivoinen.

Mulla jonkinlainen krooninen masennus, jatkuva väsymys ja sosiaalisesti olen jotenkin kykenemätön normaaleihin juttuihin (siitä sitten seurauksena yksinäisyys) , kaikki on vain pahentunut iän myötä ja lukuisissa vastoinkäymisissä. Omia töitäni en lopulta kyennyt enää tekemään ja pääsin/jouduin kuntoutustuelle. Toipumista ei vaan tapahdu, lääkekokeilut menneet järjestään pieleen, terapiaan ei ole varaa, koska taloudellinen tilanne ihan katastrofi. Tässä sitä vaan sinnittelee ja toivoo parempaa huomista. Sillä mä jaksan vielä.