Masentuneet, mitä teette päivisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Masennusta on monenlaista. Yleisin on epätyypillinen masennus, jossa tyypillistä on mielialan reaktiivisuus ja positiivisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen kai poikkeus. Fyysinen toimintakykyni on jopa parempi kuin keskiverrolla, mutta henkisesti olen tyhjä. Ajatteluani leimaa totaalinen näköalattomuus sekä minkäänlaisen mielihyvän saaminen yhtään mistään.

Onko aina ollut noin, vai onko joku tietty asia tai tapahtuma aiheuttanut tuon? Exäni on myös tuollainen, mutta hänellä on persoonallisuuhäiriö ja on lisäksi bipolaarinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Masennusta on monenlaista. Yleisin on epätyypillinen masennus, jossa tyypillistä on mielialan reaktiivisuus ja positiivisuus. 

Niinkö on? Luulisi, että yleisin ei missään nimessä voisi olla epätyypillinen? Eikös se ole vähän absurdia?

Minulla oli vaikeita kausia mielenterveysongelmissa. Varmasti tärkein oli salikortti. Vääntäydyin sinne, kun olin paskainen. Olin tyytyväinen, jos sain vaikka edes viisi minuuttia ajettua kuntopyörällä ja hieman tehtyä selkäjumppaa. Parasta oli, kun istahdin saunaan ja armollisesti kiitin itseäni 10 minuutin treenistä. Sitten tuli pestyä hiukset ja vaihdettua puhtaat vaatteet ja se auttoi piipahtamaan kaupassa. Joskus en treenannut yhtään, vaan menin suoraan saunaan.

Samaa kuin muutkin eli en paljon mitään. Olen yrittänyt tehdä vaikka mitä mutta ei pysty. Tosin en tiedä mitä hyötyä siitäkään on silloin kun jotain poikkeavaa tekeekin esim käy liikkumassa, olo on ihan samanlainen.

Mä oon niin pahassa solmussa

Itkeskelen lähinnä ja koitan selvitä sen jälkeisestä itseinhon (ja välillä itsetuhon)puuskasta kun on niin säälittävä ettei saa persettään ylös ja mennä ja elää.

Herään noin 7.30 ja syön kourallisen pähkinöitä tai yhden leivän. Seuraavan kerran syön n. 19-21 välillä illalla. Tässä välissä yleensä selailen somea tai vaan katson ikkunasta ulos kun ei oikein keskittyminen riitä muuhun. Ystäviä ei oikein ole.

Yritän tehdä joka päivä jotain kodissani. Koti ei ole ollut näin siisti 7 vuoteen. Joskus jää kyllä yritykseksi ja jään vain haahuilemaan nettiin. Luen paljon kaikenlaista kevyttä. Keskittymiskyky on edelleen huono ja pysyttelen dekkareissa. Nissäkin kyllä sotken henkilöiden nimiä ja usein pitää palata taaksepäin tarkastamaan, että mikä ihmeen tyyppi tämä X olikaan.

Pari kertaa viikossa pakotan itseni "kaupungille". Käyn kirjastossa ja kävelen. Joskus istun kahvilassa tunninkin. Luen lehteä ja katselen ikkunasta ihmisvirtaa.

Liikunnan määrää pitäisi lisätä. Mutta - vähä kerrassaan. Ihnaa sentään että aurinko paistaa, vaikka kylmä onkin.

Mulla auttaa käsityöt. On mukavaa, kun saa jotain pientä konkreettista valmiiksi, vaikka vaan yhden villasukan. Äänikirjat pitää seuraa näperrellessä etten uppoa omiin ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyn pitkällä kävelylenkillä joka päivä, mieluiten menen metsäpolulle, sieltä saan voimaa jaksaa jotenkuten eteenpäin. Pakotan itseni laittamaan perheelle ruuan illaksi, pesen pyykkiä ja kerran viikossa imuroin. Kirjastosta haen lukemista, illalla ennen nukkumaanmenoa luen, saan paremmin unen. päivät kuluu lähinnä huokaillessa ja tuijotellessa ikkunasta ulos. Viime yönä en nukkunut, joten annan itselleni luvan mennä kohta pienille päiväunille. Jokin aika sitten innostuin neulomisesta, mutta se meni ohi, nyt en vaan saa tehtyä edes keskeneräistä kaulaliinaa loppuun. Usein itkeskelen ja mietin miten epäonnistunut olen koko elämässäni ja kaikki on omaa syytäni.

Ihan samat fiilikset täällä. <3

Odotan seuraavaa päivää, jos se olisi vaikka parempi. Tätä tää on ollu ties kuinka monta vuotta. Odotan vaan ja itken että tää paha olo katoaisi. Ei ole voimia tehdä mitään, kun kaikki tuntuu niin tyhjältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu klo 6:00. Sen jälkeen kuntoilen n. 30 minuuttia. Sen jälkeen suihku ja aamiainen. Sen jälkeen alan tekemään tutkimustyötä tietokoneella. Lounaan syön joskus päivällä. Illat pyhitän nettiteeveelle. Mielestäni minulla on ihan hyvä rytmi ja struktuuri päivässä.

Sä et varmaan kuulu masentuneisiin?

Kärsin vaikeasta kroonisesta masennuksesta.

Miten masennuksesi sitten ilmenee? Sun touhuthan kuulostaa varsin aktiivisen ja keskittymiskykyisen ihmisen jutuilta. Mä olen luullut, että vaikeasti masentunut ei jaksa liikkua, eikä keskittymiskyky riitä mihinkään tutkimustöihin tai edes lehdenlukuun. Oon kai sitten väärässä?

Olen kai poikkeus. Fyysinen toimintakykyni on jopa parempi kuin keskiverrolla, mutta henkisesti olen tyhjä. Ajatteluani leimaa totaalinen näköalattomuus sekä minkäänlaisen mielihyvän saaminen yhtään mistään.

Miten henkinen tyhjyys ja totaalinen näköalattomuus vaikuttaa tutkimuksen tekemiseen?

(Eri kysyjä)

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut ja syrjäytynyt 20vuotias mies, minulla on univaikeuksia ja syömisongelmia paljon. En saa apua enkä tukea keneltäkään ihmiseltä.

Tähä päälle poltan kannabista niin paljon kuin mahd. Ei muutakaan apuu oo...

Millä tavalla tarvitset apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn pitkällä kävelylenkillä joka päivä, mieluiten menen metsäpolulle, sieltä saan voimaa jaksaa jotenkuten eteenpäin. Pakotan itseni laittamaan perheelle ruuan illaksi, pesen pyykkiä ja kerran viikossa imuroin. Kirjastosta haen lukemista, illalla ennen nukkumaanmenoa luen, saan paremmin unen. päivät kuluu lähinnä huokaillessa ja tuijotellessa ikkunasta ulos. Viime yönä en nukkunut, joten annan itselleni luvan mennä kohta pienille päiväunille. Jokin aika sitten innostuin neulomisesta, mutta se meni ohi, nyt en vaan saa tehtyä edes keskeneräistä kaulaliinaa loppuun. Usein itkeskelen ja mietin miten epäonnistunut olen koko elämässäni ja kaikki on omaa syytäni.

Ihan samat fiilikset täällä. <3

Täällä ihan samat fiilikset. Se mitä teen eri tavalla on, että päivisin käyn yleensä töissä. Se ja tvelvollisuudentunne vetävät mut aamuisin sängystä, laahustamaan päivän läpi. Ne päivät, kun en ole töissä vaan esim kotona sairaan lapsen kanssa, on pahimpia. En saa mitään tehtyä, ahdistaa vaan, enkä edes kunnolla herää koko päivänä.

Tännehän on tullut mukavasti vastauksia! Jotenkin myös lohdullista kuulla muista, jotka ovat samassa tilanteessa. 

Tsemppiä kaikille!

- AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut ja syrjäytynyt 20vuotias mies, minulla on univaikeuksia ja syömisongelmia paljon. En saa apua enkä tukea keneltäkään ihmiseltä.

Tähä päälle poltan kannabista niin paljon kuin mahd. Ei muutakaan apuu oo...

Millä tavalla tarvitset apua?

Ja millä tavalla tarvitsen apua?

Mä oon ollu syrjitty koko elämän, mut on pahoinpidelty, ryöstetty, syrjäytetty yhteiskunnasta, sairastuin masennukseen ja jonkinlaiseen psykoosiin. Ja tähän päälle tää vitun sairas hullu YKSINÄISYYS!!

voimii veli

voimii veli

Teen itselleni sellaisen 5 asiaa mitä pitää tänään tehdä. Yleisemmin on ihan pikkusia juttuja. Ja sitten tottakai yritän myös opiskella. 

Suurin osa päivistä menee nukkuessa. Joskus, kun tuntuu, että jaksaa, yritän tehdä sellaisia asioita, jotka toi ennen tyydytystä ja hyvää mieltä. Askartelen jotain, leivon, lauleskelen. Hetkittäin tavoitan sen entisen hyvän mielen.