Niin kade! Ystäväni kertoi muuttavansa ulkomaille miesystävänsä kanssa

Sama arki se tulee vastaan ulkomaillakin, jos sinne pysyvämmin lähtee. Ei se niin hehkeetä ole kuin ehkä mielikuvissa. Paitsi että se on yksinäisempää, koska kieli ja tavat ovat vieraampia ja tukiverkko puuttuu. Monessa asiassa voikin tulla kotimaata ikävä. Mutta sinulle se varmaan on jokin vielä toteutumaton unelma? Mitä muuta uutta voisit tehdä jos se ei onnistu, ihan itseäsi ajatellen, miten ns. toteuttaa itseäsi? Muuten, vaihto-oppilasvuosi ulkomailla on lukiota käyvien keskuudessa aika tavallista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä muuttavat ja tulevat vuoden päästä takaisin? kun kirjoitit hän lisäksi hän kertoi tuon uklomaavuoden jälkeen myyvänsä asuntonsa (joka siis lähellä meidän taloa) ja muuttavansa miesystävänsä taloon 20 km:n päähän...

Siis kuinka lähellä ystävän oikein pitäisi asua? Vuosi menee nopeasti nykyisin voi olla monen monella tavalla yhteydessä.  Itselläni on joukko ystäviä jotka ovat säilyneet ystävinä, vaikka asumme useamman tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Osa vanhoista kavereista, jopa verraten läheisitä on myös jäänyt sivuun, eikä kaikkiin ystävyys suhteiden päättymiseen liity mitään sen kummempaa dramattikkaa. - Ja on toki mahdollista, että osan kanssa voisin jatkaakin ystävyyttä monen vuoden jälkeen.  

Nykyinen spontaanius katoaa

Ap

Aika tiukat ehdot asetat ystävyydelle. Toinen ei saa mennä vuodeksi ulkomaille ilman, että sinä tulet kateelliseksi. Ja muuttaakaan ei saa edes niin pienen matkan kuin 20 km:n päähän, kun ei ole sitten treffailu tarpeeksi spontaania sinun mieleesi. Hei haloo, kaverilla on oikeus suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin niin kuin haluaa. Jos et sitä kestä ja se sinun stabiilia elämääsi järkyttää, niin voivoi. Ehkä on sitten hyväkin, että tiput kuvioista pois.

Kyllä hän toki mennä saa, en mitenkään ole sitä kieltämässä. Ihan vapaasti. Mutta koska olemme läheisiä, muuttaa se toki meidän välistä suhdetta ja yhteydenpidon muotoja. Tälläkin palstalla ihmiset jatkuvasti valittelevat yksinäisyyttään, miksei lähellä asuvan ystävän poismuutto saata aiheuttaa juuri sitä yksinäisyyttä? Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä niitä läheisiä ystäviä muutenkaan joka oksalla kasva.

Sama lapseni suhteen, toki hänellä muitakin ystäviä on,tämä kyseinen on läheisin.

Ap

Ehkä se on hyväkin juttu, että kaverisi muuttaa pois pikkukyliltä. Muuttaako hän hieman isompaan kaupunkiin? Voit siellä sitten kyläillä. Saat vähän vaihtelua ahtaisiin kuvioihisi, jotka selvästi ahdistavat.

Vierailija kirjoitti:

Sama arki se tulee vastaan ulkomaillakin, jos sinne pysyvämmin lähtee. Ei se niin hehkeetä ole kuin ehkä mielikuvissa. Paitsi että se on yksinäisempää, koska kieli ja tavat ovat vieraampia ja tukiverkko puuttuu. Monessa asiassa voikin tulla kotimaata ikävä. Mutta sinulle se varmaan on jokin vielä toteutumaton unelma? Mitä muuta uutta voisit tehdä jos se ei onnistu, ihan itseäsi ajatellen, miten ns. toteuttaa itseäsi? Muuten, vaihto-oppilasvuosi ulkomailla on lukiota käyvien keskuudessa aika tavallista...

Olen ennen perheen perustamista ollut 2 vuotta ulkomailla, kahdessa eri maassa, että sinänsä ulkomailla asuminen ei ole vierasta. Mutta perheellisenä en ole lämpimässä ilmanalassa asunut. Ja sen haluaisin kokea, kyllä. Vaihto-oppilasvuosi on kai lähinnä oppilaan omien siipien kokeilemista, ei koko perheen roudaamista high schoolin viereen asumaan. Ainakin tietyn järjestön kautta matkustavia vaihto-oppilaita ei oma perhe Suomesta edes pääse tapaamaan, näin suositellaan, koska monille teineille tapaaminen kesken vuotta (ja jääminen) voisi olla liian raskasta . Tuttavien tytär lähdössä syksyllä, sieltä tämä tieto.

Ap