Niin kade! Ystäväni kertoi muuttavansa ulkomaille miesystävänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä ap oikein sekoilet? Ensin kirjoitat otsikoita myöten olevasi kateellinen tälle yh:lle. Ja sitten kun ihmiset reagoivat, niin juttu muuttuu että oletkin iloinen hänen puolestaan mutta lapset menettävät ystävänsä.

Taisit tajuta vähän liian myöhään kuin katkera ja tekopyhäpaska olet.

Ja sä et taida osata lukea? Johan ensimmäisessä viestissä kävi ilmi, että lapseni menettää ystävänsä ja minä myös.AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän valintoja.. Ihan omia valintoja kaikki.

Yksinhuoltajana omia valintoja, ydinperheellisenä on muidenkin perheenjäsenten tilanne otettava huomioin.

Ap

Oletpa alhainen ihminen, kadehdit yksinhuoltajia! Siitä vaan, sulla on kaikki mahdollisuudet erota ja alkaa yksinhuoltajaksi, jos oikein haluat. Tietäisit vaan miten rankka taakka yksinhuoltajilla on. Mutta sitähän et tässä ajattele, vaan ajattelet pelkästään omaa kateuttasi että toinen on vapaa tekemään ratkaisuja joita sinä et pysty, siksi että sinulla on mies! Ajatella, kauheeta!

Miten se yksinhuoltaja taakka on ydinperheen taakkaa rankempi? Vastuu kaikesta yksin? Jos sen pahimman martyyrin sitten jeesuksen ottaa kyse on ihan omasta valinnasta.

t. yh since -98

Vierailija kirjoitti:

Onko muita pirun huonoja tekosyitä toteuttaa omia unelmiaan, kuin perhe? :D

Vai olisiko kuitenkin syy omissa kyvyissä?

Jos mies ei ole halukas maan vaihtoon, niin kyllähän perhe on rajoite unelman toteutumisessa. Toinen vaihtoehto on uhrata perhe oman unelman toteuttamiseksi. Niin valintoja. Kumman vaihtoehdon sinä valitset? Perhe (joka on jo olemassa) vai unelma (jota et voi perheen kanssa toteuttaa)?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä ap oikein sekoilet? Ensin kirjoitat otsikoita myöten olevasi kateellinen tälle yh:lle. Ja sitten kun ihmiset reagoivat, niin juttu muuttuu että oletkin iloinen hänen puolestaan mutta lapset menettävät ystävänsä.

Taisit tajuta vähän liian myöhään kuin katkera ja tekopyhäpaska olet.

Ja sä et taida osata lukea? Johan ensimmäisessä viestissä kävi ilmi, että lapseni menettää ystävänsä ja minä myös.AP

Kyllä sä esille tuot koko ensimmäisessä sepustuksessa kaikkein vahvimpana ton sun kateuden.

Just tollaset ihmiset on ällöttäviä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä ap oikein sekoilet? Ensin kirjoitat otsikoita myöten olevasi kateellinen tälle yh:lle. Ja sitten kun ihmiset reagoivat, niin juttu muuttuu että oletkin iloinen hänen puolestaan mutta lapset menettävät ystävänsä.

Taisit tajuta vähän liian myöhään kuin katkera ja tekopyhäpaska olet.

Ja sä et taida osata lukea? Johan ensimmäisessä viestissä kävi ilmi, että lapseni menettää ystävänsä ja minä myös.AP

Ja lapsella ei ole muita ystäviä? Se on yksin sinun vikasi, jos et ole muihin ystävyyssuhteisiin panostanut. Tämä on lapselle vain  elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Ystäviä tulee ja menee meidän jokaisen elämässä läpi elämän. Tämäkin on vain yksi asia joka hänen pitää kokea.

Ei se ulkomaille muuttaminen nyt mikään taivas ole. Työpäivät ovat pitkiä, kotona oleva kantaa kaiken vastuun kodista ja lapsista. Kansainväliset tarhat ja koulut ovat usein pitkän matkan päässä, ellet satu muuttamaan ihan niiden läheisyyteen, missä taas asuntojen hinnat huimaavat. Omien ystävien ja lasten kavereiden löytäminen vaikeaa. Kulkeminen, oikeiden kauppojen ja terveyspalvelujen etsiminen aikaa vievää. Asian tekee vaikeammaksi, jos maa on ei englannin kielinen ja et osaa paikallista kieltä, silloin jopa ketsuppipullon löytäminen kaupasta, voi kestää uskomattoman ajan. Monesti se on myös parisuhdetta koittelevaa aikaa, sopeutumisesta johtuen. Toki se on avartavaa ja elämää rikastuttavaa, mutta myös rankkaa.

Miksi ystävän muutto on niin raskasta, ei aikuisen jolla on oma perhe tulisi olla noin riippuvainen ystävästä. Jokin aukko on elämässä, jos yhteiset kahvittelut ja iltalenkit ovat noin tärkeitä asioita elämässä, että niiden pois jääminen aiheuttaa noin vahvan tunteen. Kenties kannattaisi hankkia jotain muuta mielihyvää antavaa elämään esim. oman perheen parista, nehän ne sinun ihmiset ovat ja niiden kanssa arjen jaat.

Riippuu nyt siitä mystisestä ulkomaasta mihin muutetaan, että millaiseksi se arki muodostuu. Niin, ja monesta muusta seikasta.

Ap,ovatko siellä vain määräajan, pari vuotta? Kuulostaa rasittavalta, eihän siinä ajassa ehdi kunnolla asettua ja taas on lähdettävä/palattava. Miten sellaista edes voi kadehtia? Vai onko maassa jotain, mikä sinua itseäsi muuten kiinnostaa (syntyneiden mielikuvien tai jopa faktojen perusteella)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita pirun huonoja tekosyitä toteuttaa omia unelmiaan, kuin perhe? :D

Vai olisiko kuitenkin syy omissa kyvyissä?

Jos mies ei ole halukas maan vaihtoon, niin kyllähän perhe on rajoite unelman toteutumisessa. Toinen vaihtoehto on uhrata perhe oman unelman toteuttamiseksi. Niin valintoja. Kumman vaihtoehdon sinä valitset? Perhe (joka on jo olemassa) vai unelma (jota et voi perheen kanssa toteuttaa)?

Ap

Olen valinnut molemmat. Olen tehnyt töitä ulkomailla, perhe on kulkenut mukana tai ollut täällä suomessa. Ei ole vain kaksi ääripäätä vaan tasapaino näiden asioiden välillä.

Sun jutut on aika ristiriitaisia. Ymmärrän kyllä, että harmittaa. Mutta eihän ystäväsi yh:na ole lähtemässä, vaan MIEHEN kanssa. Yhtä lailla päätöstä on ollut tekemässä kaksi aikuista. Vai meinaatko, että olet alunperinkin ottanut vääränlaisen miehen, kun ette ole ulkomaille muuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita pirun huonoja tekosyitä toteuttaa omia unelmiaan, kuin perhe? :D

Vai olisiko kuitenkin syy omissa kyvyissä?

Jos mies ei ole halukas maan vaihtoon, niin kyllähän perhe on rajoite unelman toteutumisessa. Toinen vaihtoehto on uhrata perhe oman unelman toteuttamiseksi. Niin valintoja. Kumman vaihtoehdon sinä valitset? Perhe (joka on jo olemassa) vai unelma (jota et voi perheen kanssa toteuttaa)?

Ap

Eli elät vain perheen kautta? Tasapainoissa arjessa jokaisella on jotain omaakin. 

Jos mies ei ole...oletko edes keskustellut miehen kanssa asiasta?

Ajattele positiivisesti - ystäväsi on myös annettava sitä pimsalooraa aina kun elättäjä niin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä ap oikein sekoilet? Ensin kirjoitat otsikoita myöten olevasi kateellinen tälle yh:lle. Ja sitten kun ihmiset reagoivat, niin juttu muuttuu että oletkin iloinen hänen puolestaan mutta lapset menettävät ystävänsä.

Taisit tajuta vähän liian myöhään kuin katkera ja tekopyhäpaska olet.

Ja sä et taida osata lukea? Johan ensimmäisessä viestissä kävi ilmi, että lapseni menettää ystävänsä ja minä myös.AP

Kyllä sä esille tuot koko ensimmäisessä sepustuksessa kaikkein vahvimpana ton sun kateuden.

Just tollaset ihmiset on ällöttäviä!

Tollaset on kans tosi ällöttävii jotka ei vaivaudu lukemaan koko viestiä, vaan jumiutuu yhteen sanaan eikä muuta ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäis. Taidat itse olla niin omaan napaan tuijottaja, ettei sulle ystävät edes merkitse mitään.... jos sellaisia sulla edes on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei helvetti mikä "ystävä"! Onneks pääsee pois tollasen kateellisen pahansuovan, itsekkään psykon luota!!

Ihanaa, ettet itse ole koskaan kateellinen. Outoa, ettei ystävän menettäminen sinua tai lastasi tee lainkaan surulliseksi. Minua se harmittaa.

Ap

Suru ja katkeruus ovat erilaisia tunnetiloja. Sinä kuulostit katkeralta ja kateelliselta. Et surulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita pirun huonoja tekosyitä toteuttaa omia unelmiaan, kuin perhe? :D

Vai olisiko kuitenkin syy omissa kyvyissä?

Jos mies ei ole halukas maan vaihtoon, niin kyllähän perhe on rajoite unelman toteutumisessa. Toinen vaihtoehto on uhrata perhe oman unelman toteuttamiseksi. Niin valintoja. Kumman vaihtoehdon sinä valitset? Perhe (joka on jo olemassa) vai unelma (jota et voi perheen kanssa toteuttaa)?

Ap

Eli elät vain perheen kautta? Tasapainoissa arjessa jokaisella on jotain omaakin. 

Jos mies ei ole...oletko edes keskustellut miehen kanssa asiasta?

Missä niin luki? On mulla arjessa paljonkin omaa (tämä pois muuttava ystävä yksi niistä tekijöistä) mutta ei se sulje pois sitä, että mulla voi myös olla unelmia.

Ja mies... olen keskustellut, mutta se työ, se työ, se työ. Hän on asemassa, josta ei virkavapaita niin vain oteta. Töitä riittää liikaakin ja reissaa myös työn puolesta paljon. Ei kuitenkaan ole halukas vaihtamaan asuinmaata, osin työn, osin lasten takia.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei helvetti mikä "ystävä"! Onneks pääsee pois tollasen kateellisen pahansuovan, itsekkään psykon luota!!

Ihanaa, ettet itse ole koskaan kateellinen. Outoa, ettei ystävän menettäminen sinua tai lastasi tee lainkaan surulliseksi. Minua se harmittaa.

Ap

Suru ja katkeruus ovat erilaisia tunnetiloja. Sinä kuulostit katkeralta ja kateelliselta. Et surulliselta.

Ja ristiriitainen olotila sisältää monta eri tunnetilaa, vuorotellen, samanaikaisesti. Toisaalta iloinen, mutta surullinen, toisaalta onnellinen mutta kateellinen. Oletko ikinä kuullut tai kokenut tällaista?

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä vaihtoehtoja yh-elämä tarjoaa, joita ei ydinperheellisellä ole?

Vainko ydinperheellisellä on työelämä, joka rajoittaa, yh:lla ei koskaan?

Vain ydinperheellisellä on perhe-elämä, joka rajoittaa, yh:llako ei niitä lapsia ole?

ydinperheellinen ei voi myydä kotiaan, ainoastaan yh voi?

Tosiasiassa yh:na täytyy ottaa useampia huomioon kuin ydinperheellisen: ydinperheessä riittää, että ottaa huomioon sen oman perheensä ja sukunsa. Jos yh lyö hynttyyt yhteen jonkun kanssa, niin on otettava huomioon ainakin jossain määrin laps(i)en etävanhemmat, exän suku, nyksän suku jne.

Erosin itse aikanaan, kun poikani oli ihan pieni. Tein heti sen johtopäätöksen, että pitkäaikainen asuminen ulkomailla on poissa laskuista. Olisi ollut karmea ajatus, että ex-puoliso olisi vienyt lapsen ulkomaille viikoittaisten tapaamisten ulottuviin, joten en olisi voinut tehdä sitä lapsen isälle. Hän oli kuitenkin aktiivisesti mukana lapsen elämässä alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin tästä suosta lähtisin.  Suomi on paskin EU maa.

Suomi valittiin juuri koko maapallon parhaaksi maaksi elää, joten siinä erehdyt ja pahasti. 

Olen itse asunut liki kymmenen vuotta ulkomailla ja palaan Suomeen heti kun se on mahdollista, joten jos vain sitä ulkomailla asumista kadehtii, niin ei todellakaan kannata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä muuttavat ja tulevat vuoden päästä takaisin? kun kirjoitit hän lisäksi hän kertoi tuon uklomaavuoden jälkeen myyvänsä asuntonsa (joka siis lähellä meidän taloa) ja muuttavansa miesystävänsä taloon 20 km:n päähän...

Siis kuinka lähellä ystävän oikein pitäisi asua? Vuosi menee nopeasti nykyisin voi olla monen monella tavalla yhteydessä.  Itselläni on joukko ystäviä jotka ovat säilyneet ystävinä, vaikka asumme useamman tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Osa vanhoista kavereista, jopa verraten läheisitä on myös jäänyt sivuun, eikä kaikkiin ystävyys suhteiden päättymiseen liity mitään sen kummempaa dramattikkaa. - Ja on toki mahdollista, että osan kanssa voisin jatkaakin ystävyyttä monen vuoden jälkeen.  

Nykyinen spontaanius katoaa

Ap

Aika tiukat ehdot asetat ystävyydelle. Toinen ei saa mennä vuodeksi ulkomaille ilman, että sinä tulet kateelliseksi. Ja muuttaakaan ei saa edes niin pienen matkan kuin 20 km:n päähän, kun ei ole sitten treffailu tarpeeksi spontaania sinun mieleesi. Hei haloo, kaverilla on oikeus suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin niin kuin haluaa. Jos et sitä kestä ja se sinun stabiilia elämääsi järkyttää, niin voivoi. Ehkä on sitten hyväkin, että tiput kuvioista pois.

Vierailija kirjoitti:

Yh ( jolla ei exää joka välittää/hankaloittaa) voi tehdä itsenäisen päätöksen itsensä ja lapsensa suhteen. Ydinperheessä tämä vaikuttaa kahden aikuisen tilanteeseen, molempien mielipide/tilanne otettava huomioin. Ydinperheessä joutuu tekemään kompromissejä, mitä yh:n ei tarvitse. Riittää oma päätös.

Ap

Sun kaveri on tehnyt miesystävänsä kanssa yhdessä päätöksen muuttaa ulkomaille. Eihän hän sinne yksin ole muuttamassa. Saman voit tehdä sinä miehesi kanssa. Se ei ole ystäväsi vika, jos te annatte parisuhteessanne enemmän painoarvoa miehesi haluille kuin sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä muuttavat ja tulevat vuoden päästä takaisin? kun kirjoitit hän lisäksi hän kertoi tuon uklomaavuoden jälkeen myyvänsä asuntonsa (joka siis lähellä meidän taloa) ja muuttavansa miesystävänsä taloon 20 km:n päähän...

Siis kuinka lähellä ystävän oikein pitäisi asua? Vuosi menee nopeasti nykyisin voi olla monen monella tavalla yhteydessä.  Itselläni on joukko ystäviä jotka ovat säilyneet ystävinä, vaikka asumme useamman tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Osa vanhoista kavereista, jopa verraten läheisitä on myös jäänyt sivuun, eikä kaikkiin ystävyys suhteiden päättymiseen liity mitään sen kummempaa dramattikkaa. - Ja on toki mahdollista, että osan kanssa voisin jatkaakin ystävyyttä monen vuoden jälkeen.  

Nykyinen spontaanius katoaa

Ap

Aika tiukat ehdot asetat ystävyydelle. Toinen ei saa mennä vuodeksi ulkomaille ilman, että sinä tulet kateelliseksi. Ja muuttaakaan ei saa edes niin pienen matkan kuin 20 km:n päähän, kun ei ole sitten treffailu tarpeeksi spontaania sinun mieleesi. Hei haloo, kaverilla on oikeus suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin niin kuin haluaa. Jos et sitä kestä ja se sinun stabiilia elämääsi järkyttää, niin voivoi. Ehkä on sitten hyväkin, että tiput kuvioista pois.

Kyllä hän toki mennä saa, en mitenkään ole sitä kieltämässä. Ihan vapaasti. Mutta koska olemme läheisiä, muuttaa se toki meidän välistä suhdetta ja yhteydenpidon muotoja. Tälläkin palstalla ihmiset jatkuvasti valittelevat yksinäisyyttään, miksei lähellä asuvan ystävän poismuutto saata aiheuttaa juuri sitä yksinäisyyttä? Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä niitä läheisiä ystäviä muutenkaan joka oksalla kasva.

Sama lapseni suhteen, toki hänellä muitakin ystäviä on,tämä kyseinen on läheisin.

Ap