Lue keskustelun säännöt.
Ei ole mitään syytä elää
07.02.2017 |
Olen köyhä työtön, ikää sen verran että kukaan ei minua enää palkkaa. Lapsia ei ole, jokunen ystävä löytyy mutta heitäkin näen hyvin harvoin. Terveys on vielä suunnilleen tallella mutta sekin iän myötä varmasti heikkenee, varsinkin kun ei ole enää varaa kunolliseen ruokaan.
En ole itsetuhoinen mutta mitään kivaa ei ole enää odotettavissa elinaikanani. Saa nähdä kauanko täällä joudun vielä kärsimään.
Kommentit (26)
Myönnän että voisi olla huonomminkin koska terveydessä ei ole mitään suurta pielessä mutta elämällä ei ole kuitenkaan enää mitään tarkoitusta. Odotan käytännössä vain kuolemaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38-vuotias työtön, persaukinen ja ymmärrän hyvin ap:n fiilikset. Ei perhettä ja tällä palstalla on käynyt selväksi että työttömät eivät kelpaa edes parisuhteeseen.
Järjestötyö. Yhdistykset. Vapaaehtoistoiminta. Tapaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Järjestötyö. Yhdistykset. Vapaaehtoistoiminta. Tapaa ihmisiä.
Juu tapaa ihmeessä ihmisiä. He voivat antaa sinulle hyviä neuvoja kuten mene töihin.
Ylös ulos ja lenkille, huono verenkierto sua vaan vaivaa päässäsi, jumittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylös ulos ja lenkille, huono verenkierto sua vaan vaivaa päässäsi, jumittaa!
En ole ap mutta ainakaan minulle ulkoilu ei antaisi mitään merkittävää sisältöä elämälle. Jos ei ole perhettä, rahaa tai työtä niin eipä elämältä paljon saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös ulos ja lenkille, huono verenkierto sua vaan vaivaa päässäsi, jumittaa!
En ole ap mutta ainakaan minulle ulkoilu ei antaisi mitään merkittävää sisältöä elämälle. Jos ei ole perhettä, rahaa tai työtä niin eipä elämältä paljon saa.
No siitä tulee ainakin parempi olo hetkellisesti ja parhaimmat ideat syntyy just ulkoilessa. Ainakin mulla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkee ihmisiäkin kotona ei kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös ulos ja lenkille, huono verenkierto sua vaan vaivaa päässäsi, jumittaa!
En ole ap mutta ainakaan minulle ulkoilu ei antaisi mitään merkittävää sisältöä elämälle. Jos ei ole perhettä, rahaa tai työtä niin eipä elämältä paljon saa.
No siitä tulee ainakin parempi olo hetkellisesti ja parhaimmat ideat syntyy just ulkoilessa. Ainakin mulla näin.
Siinähän sitä onkin elämälle sisältöä, talsia pakkasessa koko päivä ja sitten huomenna uusiksi. Välillä kotiin syömään puuroa ja vanhaa leipää.
Täällä taas terveys suurinpiirtein menny mutta rahaa sen verran ettei tahro pytylle taipua.
Mitä itse tekisit/teettäisit puolella mllillä?
Sen verran terve kuiteslin että vakuutuyhtiö totee terveeksi ekä myönnä sairaeläkettä, ja työnantaja heittää pellolle ettei joudu vaan eläkkeitä makseleen. Tai ainaskin yrittävä.
Pitäskös pirruuttan kitua vielä pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan kaipaa, ei ole omaisia. Mitä järkeä tässä on enää?
Eikö sulla ole mitään mielenkiinnon kohteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä valita, sulle ei kukaan ole tehnyt mitään pahaa ja asiat on hyvin. Tee itsellesi jotakin ja lopeta toi uhriutuminen ja ruikutus. Täällä jotkut hei kärsii oikeestikin. :(
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias työtön, persaukinen ja ymmärrän hyvin ap:n fiilikset. Ei perhettä ja tällä palstalla on käynyt selväksi että työttömät eivät kelpaa edes parisuhteeseen.
Tätä palstaa ei kyllä kannata lukea jonain yhteiskunnan suorana heijasteena. Ihan valtavasti puuttuu erilaisia ääniä. Tuon kun pitää koko ajan mielessään niin täällä voi viihtyäkin. Ja etsii muutakin "luettavaa". Mielellään sellaista, mikä antaa toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestötyö. Yhdistykset. Vapaaehtoistoiminta. Tapaa ihmisiä.
Juu tapaa ihmeessä ihmisiä. He voivat antaa sinulle hyviä neuvoja kuten mene töihin.
Toiset työttömät. Heillä on monilla paikkakunnilla omia yhdistyksiä. Eihän työttömyys mikään kovin harvinainen asiaintila ole. Alat arvostaa itseäsi siitä huolimatta, niin ne toisetkin tekevät.
Voit asioihin se joka nämä vaikeudet on aiheuttanut on vastuussa. Yli 99% ihmisistä haluaa rahat muualle kuin yritystukien kautta rikkaille tai maataloustukiin kun jotka kuten ranskassa jossa maanviljelijät lakkoilevat. Tällä he ovat miljonäärejä ja köyhiltä ja pienituloisilta leikataan.
Kai sulla on sentään jotain mitä haluat vielä tehdä ennen kuin kuolet. Vaikka joku leffa jonka olet aina halunnut nähdä tai joku paikka jossa haluaisit käydä? Jotain mitä on jäänyt sanomatta jollekin?
Mäkin olen välillä todella väsynyt elämään, ikään kuin väkipakolla suoritan arjen askareita ja rutiineja, muuhun en enää kykene. Olen syrjäytymyt ja luovuttanut, elän omassa kuplassani. Näin on kumminkin henkisesti helpompaa kuinmsilloin, kun vielä yritin esittää, että olen (muka) elämässä kiinni ja kiinnostunut asioista ja ihmisistä. Paskat olen.
Olen erakoitunut, pari kaveria, mutta heillä omat ongelmansa, enkä rasita heitä omillani.
Pisteenä päällä ja lopuksi autismikirjon diagnoosi, jonka sain vasta kypsässä keski-iässä. En tiedä miksi, kun mitään tukea ei aikuisille autisteille ole.
Ymmärrän. Itse olin naimissa, sain ihanan lapsenkin. Rahaa on jonkin verran, mutta ei töitä, sillä olen sairastellut eikä niitä töitä tule enää olemaan. Tuskin edes hanttihommia saisin vaikka kiitollisena ottaisin senkin vastaan. Ystäviä oli muutama, mutta yksi heistä kuoli ja loput jäi kun paloin totaalisen loppuun raskaiden tapahtumien ja vaiheiden jälkeen. En jaksanut ketään ja työnsin kaikki pois. Nyt olen yksin, lapsi on jo iso. Lapsuus oli vaikea ja traumaattinen. Välit perheeseen ja sukuun on jäänyt vaikka osa yritti auttaa ja olla läsnä. En kyennyt ottamaan apua vastaan, koin sen turhana. Masennus ja traumat pilaa paljon. Siihen sitten yksinäisyys vielä. Opinnot jäi täysin kesken. Syynä jo nuorena mm masennus. Jos olisi ystäviä tai edes yksi, niin jaksaisin elää. Olen sinnitellyt lapseni takia.
Toivottavasti löydät jostakin tarkoitusta elämääsi. Itse viihdyn yksin ja olen ihan tyytyväinen elämääni. Minun ainoaan ja arvokkaaseen elämääni, joka kuluu koko ajan, vaikken saisi töitä. Minulla ei ole paljon rahaa, mutta keksin aina jotakin tekemistä käsilläni ja tuntuu, että aika loppuu aina kesken. Tykkään tehdä käsitöitä, rakennella, korjata, lukea kirjoja, istuskella kahviloissa. Nautin siitä, että on aikaa, kun lopulta ymmärsin, ettei ikääntyminen ja ikärasismi ole minun syyni. Tutkin netistä kiinnostavia asioita, opiskelen siellä kieliä. Jos en kelpaa mihinkään, niin otan ainakin elämästäni irti kaiken minkä pystyn. Pitäkööt tunkkinsa ja hienot työpaikkansa.
No tuossahan on enemmän syitä olla elossa!
Huonomminkin voisi olla esim. kauheat krooniset kivut, halvaus ja siitä johtuva muiden armoilla eleleminen.