Naisystäväni on "kilahtelija" ja riidanhaastaja

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä kilahdat hänen kilahtamisestaan? Etkö osaa olla tunteeton niin kuin haluat tytön olevan?

Kyllä varmasti ap:takin suututtaa jos suututaan nollasta sataan... Miksi pitää olla tunteeton? En ymmärrä mitä tarkoitat

Erolla uhkailu ja tuo muukin kuvaamasi käytös on henkistä väkivaltaa. Ei yhtään sen vähempää. Oma miesystäväni on seurusteluvuosiemme aikana kahteen kertaan sanonut, että ehkä meidän olisi helpompi erota (ei huutanut tai kilahtanut vaan todennut). Olen sanonut hänelle, että jos hän kolmannen kerran sitä ehdottaa, niin sen jälkeen ei enää ole paluuta.

Tee naiselle selväksi, että seuraava erouhkaus on viimeinen. Jos hän siitä huolimatta uhkaa erolla niin ensinnäkin pidä kiinni päätöksestäsi ja toiseksi voit pitää siitä kiinni hyvillä mielin, koska selkeästi naisesi ei anna pienintäkään arvoa sinun tarpeillesi ja toiveillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä kilahdat hänen kilahtamisestaan? Etkö osaa olla tunteeton niin kuin haluat tytön olevan?

Kyllä varmasti ap:takin suututtaa jos suututaan nollasta sataan... Miksi pitää olla tunteeton? En ymmärrä mitä tarkoitat

Mun mutsi oli tuommonen kilahtaja ja monet kerrat mietin, et jos toinen on täys kiihdyksissä ja huutaa ja huitoo vieressä, niin biologia saa omankin sykkeen ylös. Kilahtaja muuten yrittää saada toisen mukaan tappeluun. Joskus vain se saa hänet rauhoittumaan. Voi syyttää toista. Ap:n on hyvä tietää, et tämmönenkin riski on. Sit voi tulla seurauksia, jos nainen käy kiinni ja revit itsesi irti.

Sori, mutta ei tuohon ole apuja.

Syynä voi olla persoonallisuushäiriö, jaksatko elää elämäsi persoonallisuushäiriöiden kanssa?

Syynä voi olla iso Ego. Jaksatko kävellä koko elämäsi munankuorilla, ettet aiheuta Egossa alitajuista häpeää?

Mistä aiheista hän kilahtelee, hermostuu, suuttuu? Vaikea nyt enempää lähteä analysoimaan enempää, kun ei tiedä kokonaan noita teidän tilanteitanne.

Kiitos kommenteista!

Aina kilahtamisen jälkeen nainen itkee kuinka ei halua menettää minua ja kuinka minun kanssani hän on onnellinen jne. Pyytää myös anteeksi suuttumisiaan ja tosiaan tiedostaa niiden olevan hyvin pienistä syistä. Olen antanut anteeksi ja toivonut että käytös loppuisi.

Hän on mustasukkainen kuten joku arvioi, ja on vähitellen alkanut näyttämään pieniä kontrollifriikin merkkejä (esim soittelee missä olen vaikka hyvin tietää että olen kotimatkalla töistä).

Kertoi että yhden eksän kanssa kilahtelu yltyi tavaroiden viskomiseksi ja muutenkin fyysiseksi. Jos minunkin kanssani näyttää menevän tuohon lähden heti suhteesta. Pitää puhua hänelle noista rajoista vakavasti. Pidän hänestä todella paljon ja toivoisin suhteemme onnistuvan, mutta tämä kuormittaa minua todella paljon.

Ap.

Äitini neuvo:

Ihmistä et voi muuttaa.

Eli jos tuntuu jo nyt suhteen alussa tällaiselta, niin sinuna etsisisin fiksumman kumppanin. Sellaisia on olemassa. Tuttavapiirissäni on tällainen kilahtelija, ja hän todellakin pitää puolisoaan ikeen alla. Koko perheen elämä pyörii äidin mielialojen ympärillä. Sairasta.

Ja vanhemmiten luonteenpiirteet vielä vahvistuvat eli kilahtelua on luvassa enemmänkin.

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Googlaa, ap.

Tiedän tosiaan yhden ihan samanlaisen tyypin, hän kävi eksiensä puhelimet läpi (ja facebookinkin vielä pitkään eron jälkeen). Hän myös keksi itselleen sairauksia saadakseen huomiota ja sääliä....itse oli säälimätön oikealta luonteeltaan.

Koittakaa nyt hyvänen aika tarkastella ne kilahtelujen syyt! Yksi syy siis mustasukkaisuus? No niin: rauhoitat typylin ja joka kerran sanot rakastavaan sävyyn: Rakastan sinua enkä sinua hylkää ja perään watsappiviestiä sydämen kanssa. <3 Katso alkaako tapahtumaan muutosta käyttäytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Googlaa, ap.

Pikemmin epävakaa, mutta psykiatrisia diagnooseja ei todellakaan voi tehdä keskustelupalstan perusteella. Aloittajan kannattaisi kuitenkin tutustua epävakaaseen persoonallisuuteen, on erittäin hankala ja ahdistava häiriö sekä ihmiselle itselleen että läheisille. Eikä siihen riitä ratkaisukeskeinen terapia tai muutama käynti parisuhdeterapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhseltä tutultani. Ei tuota kaavaa saa rikottua, en usko. Olen itse kokenut nahoissani raivarinsa, parisuhteessa en pystyisi olemaan kanssaan.[/quote]

Vain 1. ja 2. persoonassa omistusliite riittää.

3. persoona vaatii pronominin.

Jätä se hullu!

Kirjoitan saman, minkä kirjoittaisin kelle tahansa naiselle joka on samankaltaisen miehen kanssa: Lähde. Lähde samantien. Vaikket edes vielä itse tiedä, että miksi, niin lähde. Kun saat tilanteeseen etäisyyttä, alat huomaamaan kuinka sairas koko suhde on.

Sinun hommasi ei ole pitää toista ihmistä tasapainoisena, eikä mitään varoa, ettei toinen vain suutu. Jos sinua uhkaillaan erolla, tai millä tahansa, totea että hyvä idea, tehdään niin. Kiristäminen missään muodossa ei kuulu ihmissuhteisiin.

Kukaanhan ei ole kieltänyt ketään tuntemasta mitään. Myös meillä terveillä ja tasapainoisilla ihmisillä on tunteet, emmekä mekään voi olettaa että muut ihmiset "varovat" ja "rauhoittelevat" ja "vakuuttelevat" koko ajan ettei vaan tule paha mieli (jota sitten saa purkaa muihin huutamalla ja rääkymällä ja uhkailemalla).

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista!

Aina kilahtamisen jälkeen nainen itkee kuinka ei halua menettää minua ja kuinka minun kanssani hän on onnellinen jne. Pyytää myös anteeksi suuttumisiaan ja tosiaan tiedostaa niiden olevan hyvin pienistä syistä. Olen antanut anteeksi ja toivonut että käytös loppuisi.

Hän on mustasukkainen kuten joku arvioi, ja on vähitellen alkanut näyttämään pieniä kontrollifriikin merkkejä (esim soittelee missä olen vaikka hyvin tietää että olen kotimatkalla töistä).

Kertoi että yhden eksän kanssa kilahtelu yltyi tavaroiden viskomiseksi ja muutenkin fyysiseksi. Jos minunkin kanssani näyttää menevän tuohon lähden heti suhteesta. Pitää puhua hänelle noista rajoista vakavasti. Pidän hänestä todella paljon ja toivoisin suhteemme onnistuvan, mutta tämä kuormittaa minua todella paljon.

Ap.

Olet hyvää vauhtia jäämässä koukkuun epäterveeseen suhteeseen.. Haluatko todella uhrata ainutkertaisen elämäsi tähän rumbaan? Kun voisit saada fiksun, mukavan ja asiallisen naisenkin.

Ei tuu muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan. Sinuna etsisin vähemmän luonnevikaisen puolison.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt hyvänen aika tarkastella ne kilahtelujen syyt! Yksi syy siis mustasukkaisuus? No niin: rauhoitat typylin ja joka kerran sanot rakastavaan sävyyn: Rakastan sinua enkä sinua hylkää ja perään watsappiviestiä sydämen kanssa. <3 Katso alkaako tapahtumaan muutosta käyttäytymisessä.

Miksi hänen pitäisi ottaa tämän kilahtelijan ongelmat omille harteilleen? Ei tuollainen kaipaa ymmärrystä vaan herätyksen sairaasta käytöksestään.

Ap taitaa olla hieman alistuva luonne? Ei millään pahalla mutta tuo käytös tulee muuttumaan parisuhteessa vain vaikeammaksi. Alistaa, manipuloi, kiristää, syyllistää, vaatii huomiota käytöksellään. Kuvittelee että pari kyyneltä ja anteeksipyyntö korjaa kaiken? Jos hän sanoo ettei voi käytökselleen mitään, hän tekee itsestään uhrin jota sun pitää ymmärtää maailman tappiin asti.

Sinuna lähtisin ja pian. Voithan sanoa että palataan asiaan kunhan on työstänyt itsensä kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt hyvänen aika tarkastella ne kilahtelujen syyt! Yksi syy siis mustasukkaisuus? No niin: rauhoitat typylin ja joka kerran sanot rakastavaan sävyyn: Rakastan sinua enkä sinua hylkää ja perään watsappiviestiä sydämen kanssa. <3 Katso alkaako tapahtumaan muutosta käyttäytymisessä.

Ei mustasukkaista naista voi rauhoittaa vakuuttamalla uudestaan ja uudestaan että hän pelkää turhan takia. Nainen epäilee vaikka mies tekisi mitä tahansa.

Nuorena tyttönä sain ohjeen poikaystävältä enkä ole sen jälkeen tuntenut mustasukkaisuutta:

"Älä myrkytä suhdetta epäilyksilläsi, vaan luota minuun sataprosenttisesti. Mustasukkaisuuteen on syytä vasta sen jälkeen kun näet omilla silmilläsi minun pettävän sinua, mutta ei ennen sitä!"

Helpotti kummasti, ei tarvinnut pohtia ja maalata mörköjä seinälle vaan saatoin luottaa poikaystävään ilman epäilyksiä.

Se vapautti valtavan määrän positiivista energiaa.  Olen varma siitä että jatkuva mustasukkaisuus olisi ajanut miestä pettämään, koska eihän pettämisellä silloin olisi mitään väliä jos nainen kuitenkin uskoo että uskollinen mies pettää häntä.

Kyse on luottamuksesta ja omien mörköjen voittamisesta, miestä on turha sotkea omiin kielteisiin kuvitelmiin.

Minun elämääni on mahtunut kolmisen "raivotarta", kaksi suomalaista ja yksi ulkomaalainen.

Ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystäväni sai kilareita varsinkin ottaessaan vähän sidukkaa. Veteli pari kertaa avokämmenellä päin näköä ja repi hiuksista. Sai sellaisia kohtauksia humalassa, että suuttui ihan yksittäisistä sanoista. Oli muutenkin negatiivinen ja masennukseen taipuvainen neurootikko, joka pelkäsi kuollakseen kaikenlaisia tauteja (oli töissä sairaalassa) ja oli koko ajan varma, että hänellä on vähintään HIV. Suuttui kun kyseenalaistin hänen logiikkansa.

Toinen raivotar oli puolestaan mustasukkainen ja sai siihen liittyen paskahalvauksia. Heitti minua kerran viskipullolla päin näköä, veti kilaripäissään sekaisin diapamia ja viinaa (siis ainoastaan suuttuessaan), huusi, hakkasi, potki ja raivosi kaikista naispuoleisista ystävistäni. En tietenkään ruvennut hänen takiaan välttelemään työpaikkaani tai lopettamaan harrastuksiani, vaikka molemmissa tapasin tietenkin muitakin naisia. Kun hän oli pari vuotta syyttänyt minua pettämisestä ilman syytä, niin päätin antaa sitten palaa ja menin ja petin. Väärinhän se oli, mutta tuossa vaiheessa olin jo niin täynnä sitä katteetonta riehumista, että olin päättänyt lähteä suhteesta. Pettämisen kautta se onnistuikin rapeasti :)

Kolmannella aggressiopesällä (eli sillä ulkomaalaisella) oli henkilökohtaisia itsetunto-ongelmia kotioloistaan periytyen ja  hän sai raivokohtauksia siten, että ensin ei puhunut päiväkausiin ja sitten räjähti, kun kehtasin kysellä syytä asiaan. Hän valehteli paljon ja sai kilareita kun jäi valheista (kuten pettämisestä) kiinni. Astiat lentelivät, litsareita sateli ja siihen päälle itsetuhoista käyttäytymistä.

Niin, raivottaria riittää kyllä, rakas ap. Suurin osa heistä ei juurikaan muutu elämässään, jos eivät suostu edes terapiaan, koska eivät ymmärrä omaa ongelmaansa (kuten omien raivotarkokemusteni laita on ollut). Itse olen nyt kolmatta vuotta harmonisessa ja rakkaudentäyteisessä suhteessa tasapainoisen naisen kanssa, enkä todellakaan aio enää koskaan elämässäni perustaa kotia raivottaren kanssa. Monella heistä aggressiivinen malli on opittu kotoa tai sitten on mielenterveysongelmia.

Minusta sinun kannattaa miettiä suhteesi jatkoa tarkkaan. Jos noin varhaisessa vaiheessa tulee tuollaisia kilareita, niin jatkon suhteen ennuste on heikko.

Jätä.