Lue keskustelun säännöt.
Kontrollifriikki ja parisuhde
07.02.2017 |
Aviomies tuntuu olevan aika kontrollifiikki, siis arkisissa pikkuasioissa. Ja minä en oikein jaksaisi sitä. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja tilanne alkaa väsyttämään minua. Hän haluaa että kaikki asiat menee hänen kaavan mukaan, tai hän ärsyyntyy, pahimmillaan jopa suuttuu. Kotitöiden pitäisi mennä tietyn hänen kaavansa mukaisesti, teki hän ne itse tai minä. Lopputulos ei hänelle ratkaise, vaan se että arki on jotenkin hänen hallinnassa ja arki vastaa juuri sitä kaavaa mitä hän arjesta olettaa. Asioiden pitäisi tapahtua (hänen mielen mukaisella) tietyllä sekunnilla eikä 15 sekuntia myöhemmin. Hän ei ole mustasukkainen eikä yritä estää minua menemästä tai mitään sellaista, mutta jos saa tietää menoni viime hetkellä niin ärsyyntyy, koska oli kuvitellut että olen jossain muualla kuin siellä minne olen menossa, tilanne ei mennyt hänen "kaavansa" mukaan eikä siten ollut hänen "kontrollissa". Hän ei heittäydy iloisena uusiin asioihin vaan yleensä ensimmäinen reaktio on ei, myöhemmin kyllä saattaa kokeilla uutta asiaa, kunhan on ensin saanut senkin jotenkin "kontrolliinsa". Ihan kuin hänellä pitäisi olla jatkuva kontrollintunne kaikesta elämässämme, tai hän ahdistuu kovin ja ahdistus näkyy vihaisuutena. Kyse on siis aivan pienistä asioista kuten siitä hammastahnatuubista puristamisesta tai miten ripustetaan sukkapyykit tai kuinka ajoissa pitäisi sanoa että menossa kahville kaverin kanssa. Ongelma ei siis ole että menee kaverin kanssa vaan ongelma on jos hän ei tiedä sitä riittävän ajoissa vaan asiat tapahtuu ilman että ne on hänen "hallinnassa", jos sanon kaksi päivää ennen että menen kaverille niin hän on iloinen puolestani, jos sanon vasta edellisenä iltana niin hän ärsyyntyy. Minä väsyn tuohon kontrollintarpeeseen, koska en jaksaisi katsoa sitä että mies ärsyyntyy jos maailma ei pyöri hänen kaavansa mukaisesti tai jos mies ei voi varautua ajoissa siihen että hänen kaavansa ei toteudu. En kuitenkaan itse tee hänen kaavansa mukaan esim kotitöitä vaan omalla tavallani ja meillä on sitten pientä kinaa usein kun se ei hänelle kelpaa (siis jos miehen mielestä joku tavara pitää olla näinpäin eikä niinpäin). Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaisi? Ja mistä kontrollifriikkeys johtuu?
Kommentit (101)
On ihan tavallista, että ihmisillä on erilaisia tarpeita arjessaan. Toiset on spontaanimpia, toiset tykkää suunnitella arjen etukäteen. Ehkä teidänkin olis mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi elämäänne, harvalla pariskunnalla nämä tarpeet osuvat täysin yksiin. Meillä minä olen tuo kontrolloiva ja mies spontaani huithapeli, pyrimme ymmärtämään toisiamme parhaamme mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano nuo miehellesi ja sanot missä menee sun rajat! Jos et halua olla pompotuksen, alistuksen tai otteen alla sano itsesi puolesta missä menee raja ja mihin kohtaan raja päättyy... Nyt itsekkyytä peliin.
Parisuhde pitää olla tasa-arvoa...
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että ihmisillä on erilaisia tarpeita arjessaan. Toiset on spontaanimpia, toiset tykkää suunnitella arjen etukäteen. Ehkä teidänkin olis mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi elämäänne, harvalla pariskunnalla nämä tarpeet osuvat täysin yksiin. Meillä minä olen tuo kontrolloiva ja mies spontaani huithapeli, pyrimme ymmärtämään toisiamme parhaamme mukaan.
Minä olen se spontaani, joka voisi lähteä vaikka Australiaan minuutin varoitusajalla (jos työ antaisi myöden). Olen luotettava raha-asioissa ja uskollisuudessa ym eikä miehellä ole syytä olla huolissaan siitä että olisin jotenkin huithapeli, mutta nautin siitä että asioita tehdään vähän hetken mielenjohteesta. (Sinne Australiaan minuutin varoitusajalla haluaisin lähteä hänen kanssaan, en ilman häntä eli en minä elä mitään erillistä elämää yksin vaan yritän saada häntä mukaan tuohon spontaaniin.) Olen silleen helppo kumppani, että jos mies ehdottaa yllättäen että lähdetään ylihuomenna perjantaina töiden jälkeen Ruotsiin, vastaan sekuntiakaan miettimättä innoissani että joo. Jos minä ehdottaisin vastaavaa, pitäisi asiaa valmistella kuukausi että mies sanoisi joo. Miten se kompromissi löydetään? Rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, mistää isoista asioista ei ole ikinä riitaa vaan niistä olemme samaa mieltä. Riidat tulee vain siitä jos pikkuasiat ei mene miehen kaavan mukaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sano nuo miehellesi ja sanot missä menee sun rajat! Jos et halua olla pompotuksen, alistuksen tai otteen alla sano itsesi puolesta missä menee raja ja mihin kohtaan raja päättyy... Nyt itsekkyytä peliin.
Parisuhde pitää olla tasa-arvoa...
Olen siis ihan itsekäs aina ollut sillä tavalla, että en suostu miehen pompoteltavaksi, en ole koskaan suostunut. Siksi sitä kinaa tulee. Teen aina selväksi rajani ja pidän niistä kiinni eli en toimi miehen kaavan mukaan, siksihän hän hermostuu. Ja kun hermostuu niin annan hermostua ja teen edelleen omien rajojeni mukaan. En ole mitenkään alistettu kumppani tässä, päin vastoin varmaan. Jonkun kiltin alistuvaisen naisen kanssa miehellä olisi varmaan vähemmän kinaa. Minä en kuitenkaan ole sellainen. Luulen että mies hermostumisistaan huolimatta arvostaa sitä että olen jämäkkä, hän ei varmaan arvostaisi kynnysmattoa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että ihmisillä on erilaisia tarpeita arjessaan. Toiset on spontaanimpia, toiset tykkää suunnitella arjen etukäteen. Ehkä teidänkin olis mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi elämäänne, harvalla pariskunnalla nämä tarpeet osuvat täysin yksiin. Meillä minä olen tuo kontrolloiva ja mies spontaani huithapeli, pyrimme ymmärtämään toisiamme parhaamme mukaan.
Minä olen se spontaani, joka voisi lähteä vaikka Australiaan minuutin varoitusajalla (jos työ antaisi myöden). Olen luotettava raha-asioissa ja uskollisuudessa ym eikä miehellä ole syytä olla huolissaan siitä että olisin jotenkin huithapeli, mutta nautin siitä että asioita tehdään vähän hetken mielenjohteesta. (Sinne Australiaan minuutin varoitusajalla haluaisin lähteä hänen kanssaan, en ilman häntä eli en minä elä mitään erillistä elämää yksin vaan yritän saada häntä mukaan tuohon spontaaniin.) Olen silleen helppo kumppani, että jos mies ehdottaa yllättäen että lähdetään ylihuomenna perjantaina töiden jälkeen Ruotsiin, vastaan sekuntiakaan miettimättä innoissani että joo. Jos minä ehdottaisin vastaavaa, pitäisi asiaa valmistella kuukausi että mies sanoisi joo. Miten se kompromissi löydetään? Rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, mistää isoista asioista ei ole ikinä riitaa vaan niistä olemme samaa mieltä. Riidat tulee vain siitä jos pikkuasiat ei mene miehen kaavan mukaan. Ap.
Noh, miehen tulisi oppia sietämään sitä, että hänen elämänsä ei voi aina olla järjestyksessä. Ihan vaikka katsoa niitä sun väärin ripustamaan sukkia ja päättää, että tämä ei häiritse hänen elämäänsä. Että hän voi elää ihan normaalisti ja opetella sietämään sitä, että ne sukat on vinossa. Sinä taas voisit opetella ilmoittamaan miehelle asioista etukäteen. Meillä auttoi se, että sunnuntai-iltana otamme kalenterit käteen, ja kerromme toisillemme mitä aiomme seuraavalla viikolla tehdä. Mies lupautui tulemaan töistä kotiin tiettyyn aikaan, ja kirjoitti sen itselleen ylös. Ja tiedostaa sen, että jos jokin muuttuu niin minulle pitää soittaa ja ilmoittaa heti. T: nro 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että ihmisillä on erilaisia tarpeita arjessaan. Toiset on spontaanimpia, toiset tykkää suunnitella arjen etukäteen. Ehkä teidänkin olis mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi elämäänne, harvalla pariskunnalla nämä tarpeet osuvat täysin yksiin. Meillä minä olen tuo kontrolloiva ja mies spontaani huithapeli, pyrimme ymmärtämään toisiamme parhaamme mukaan.
Minä olen se spontaani, joka voisi lähteä vaikka Australiaan minuutin varoitusajalla (jos työ antaisi myöden). Olen luotettava raha-asioissa ja uskollisuudessa ym eikä miehellä ole syytä olla huolissaan siitä että olisin jotenkin huithapeli, mutta nautin siitä että asioita tehdään vähän hetken mielenjohteesta. (Sinne Australiaan minuutin varoitusajalla haluaisin lähteä hänen kanssaan, en ilman häntä eli en minä elä mitään erillistä elämää yksin vaan yritän saada häntä mukaan tuohon spontaaniin.) Olen silleen helppo kumppani, että jos mies ehdottaa yllättäen että lähdetään ylihuomenna perjantaina töiden jälkeen Ruotsiin, vastaan sekuntiakaan miettimättä innoissani että joo. Jos minä ehdottaisin vastaavaa, pitäisi asiaa valmistella kuukausi että mies sanoisi joo. Miten se kompromissi löydetään? Rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, mistää isoista asioista ei ole ikinä riitaa vaan niistä olemme samaa mieltä. Riidat tulee vain siitä jos pikkuasiat ei mene miehen kaavan mukaan. Ap.
Noh, miehen tulisi oppia sietämään sitä, että hänen elämänsä ei voi aina olla järjestyksessä. Ihan vaikka katsoa niitä sun väärin ripustamaan sukkia ja päättää, että tämä ei häiritse hänen elämäänsä. Että hän voi elää ihan normaalisti ja opetella sietämään sitä, että ne sukat on vinossa. Sinä taas voisit opetella ilmoittamaan miehelle asioista etukäteen. Meillä auttoi se, että sunnuntai-iltana otamme kalenterit käteen, ja kerromme toisillemme mitä aiomme seuraavalla viikolla tehdä. Mies lupautui tulemaan töistä kotiin tiettyyn aikaan, ja kirjoitti sen itselleen ylös. Ja tiedostaa sen, että jos jokin muuttuu niin minulle pitää soittaa ja ilmoittaa heti. T: nro 2
Kiitos vinkeistä. Olen yrittänyt ottaa miehen tarvetta kontrolliin huomioon siten, että kerron menoni heti kun ne tiedän. Mutta kun usein päätän menoni aika viime hetkellä niin en voi niitä päiviä ennen kertoa. Kesken työpäivän tulee viesti kaverilta, että lähdenkö sen kanssa töiden jälkeen tunniksi kahville, ja vastaan että lähden. Mies oli kuitenkin kuvitellut että tulen töistä kotiin klo 17 eikä vasta klo 18 ja hän ärsyyntyy. Ei siksi, että minun jotenkin pitäisi mennä kotiin tiettyyn aikaan tai että minulla olisi miehen kanssa jotain yhdessä tehtävää, vaan jotenkin vain siksi että arki rullaisi miehen olettamusten mukaan. En minä halua lupautua joka päivä tulemaan kotiin tiettyyn aikaan, koska haluan voida vaikka jäädä töihin pidemmäksi aikaa jos ei ole mitään sovittua menoa miehen kanssa, siis jos ylitöille olisi vaihtoehto vain telkkarin katselu. Minulle kivat asiat on niitä spontaaneja asioita. Ap.
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Se näyttelyidea on sinun hallinnassa, sinä luit sen hesarista ja sinä innostuit ja sinä päätit. Se ei ollut kenenkään muun idea tai päätös, jonka mukaan sinun pitäisi mennä. Siinä se ero. Et sinä tarvitse aikaa orientoitua omiin ideoihisi, sinä tarvitset aikaa oritentoitua asioihin, jotka riippuvat jotenkin muista ihmisistä.
Me ollaan molemmat tuollaisia kontrollifriikkejä. Meillä homma toimii, koska kummallakin on sama vaatimustaso esimerkiksi siisteydelle ja sille että asiat hoidetaan heti eikä huomenna. Menoista puhutaan myös hyvissä ajoin ja aikataulut synkataan vähintään pari kertaa viikossa. Yhdessä ollaan friikkailtu jo yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne. Kontrollifriikki pelkää, ja se näyttäytyy vihana. Hän ei vain pysty päästämään irti tuosta. Yleensä kontrollifriikit parantuvat vasta yatuman myötä, eli jotain niin ravisuttavaa tulee vastaan, etteibät enää pysty hallitsemään tilannetta. Silloin voi vaikka seota.
Olen ollut hieman vastaavanlaisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta. Siis olin, en enää. Iän myötä kontrolli muuttui dominoivuudeksi. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Hän halusi päättää kaikesta, minä vain ehdotin asiasta, mutta hänen piti aina päästä painamaan viimeinen sormenjälki.
Eron jälkeen hän yritti vuosia määrätä, esim. Että lasten pitäisi tehdä molemmissa kodeissa läksyt heti koulun jälkeen. Kun en näihin suostunut, niin sain kuulla, että tahaltani haluan tuhota lapset. Kontrollointi loppui vasta sitten, kun elämääni tuli uusi mies.
Sori, en siis osaa auttaa. Tuo on raskasta sinulle. Ja elämä on raskasta miehelle, jos ei voi kontrolloida,
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat tuollaisia kontrollifriikkejä. Meillä homma toimii, koska kummallakin on sama vaatimustaso esimerkiksi siisteydelle ja sille että asiat hoidetaan heti eikä huomenna. Menoista puhutaan myös hyvissä ajoin ja aikataulut synkataan vähintään pari kertaa viikossa. Yhdessä ollaan friikkailtu jo yli 20 vuotta.
Me olemme molemmat 41-vuotiaita, ja alettiin seurustelemaan siis neljä vuotta sitten. Miehellä on ollut pitkähköjä suhteita ennen minua, eli hänellä olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia valita itselleen yhtä kontrollifriikki kumppani jos olisi halunnut. Hän kuitenkin valitsi minut, ja minun spontaanius siis näkyy minusta ihan ensitutustumisesta alkaen. Jostain syystä hän halusi naimisiin juuri minun kanssani. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Kontrollifriikki pelkää, ja se näyttäytyy vihana. Hän ei vain pysty päästämään irti tuosta. Yleensä kontrollifriikit parantuvat vasta yatuman myötä, eli jotain niin ravisuttavaa tulee vastaan, etteibät enää pysty hallitsemään tilannetta. Silloin voi vaikka seota.
Olen ollut hieman vastaavanlaisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta. Siis olin, en enää. Iän myötä kontrolli muuttui dominoivuudeksi. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Hän halusi päättää kaikesta, minä vain ehdotin asiasta, mutta hänen piti aina päästä painamaan viimeinen sormenjälki.
Eron jälkeen hän yritti vuosia määrätä, esim. Että lasten pitäisi tehdä molemmissa kodeissa läksyt heti koulun jälkeen. Kun en näihin suostunut, niin sain kuulla, että tahaltani haluan tuhota lapset. Kontrollointi loppui vasta sitten, kun elämääni tuli uusi mies.
Sori, en siis osaa auttaa. Tuo on raskasta sinulle. Ja elämä on raskasta miehelle, jos ei voi kontrolloida,
Kiitos kommentistasi. Minä tosiaan luulen, että tilanne on raskaampi miehelleni kuin minulle. Kontrollintarpeen täytyy olla tosi kuluttavaa. Ap.
Kontrollifriikki ajattelee, että hänen läheiset on "epäkunnossa" kun ne eivät toimi hänen kaavan mukaan, tavallaan rikki. Suuttumus tulee siitä, kun puoliso on mennyt rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Kontrollifriikki pelkää, ja se näyttäytyy vihana. Hän ei vain pysty päästämään irti tuosta. Yleensä kontrollifriikit parantuvat vasta yatuman myötä, eli jotain niin ravisuttavaa tulee vastaan, etteibät enää pysty hallitsemään tilannetta. Silloin voi vaikka seota.
Olen ollut hieman vastaavanlaisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta. Siis olin, en enää. Iän myötä kontrolli muuttui dominoivuudeksi. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Hän halusi päättää kaikesta, minä vain ehdotin asiasta, mutta hänen piti aina päästä painamaan viimeinen sormenjälki.
Eron jälkeen hän yritti vuosia määrätä, esim. Että lasten pitäisi tehdä molemmissa kodeissa läksyt heti koulun jälkeen. Kun en näihin suostunut, niin sain kuulla, että tahaltani haluan tuhota lapset. Kontrollointi loppui vasta sitten, kun elämääni tuli uusi mies.
Sori, en siis osaa auttaa. Tuo on raskasta sinulle. Ja elämä on raskasta miehelle, jos ei voi kontrolloida,
Mitä ne oikein pelkää sitten? Ja miksi pelko tulee ulos vihana?
Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen.
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen.
Höpö höpö.
t. Edellä jo vastannut "kontrollifriikki" N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen.
Höpö höpö.
t. Edellä jo vastannut "kontrollifriikki" N
No miten sinä yhtäkkiä pystyt sitten sängyssä olemaan spontaani, jos muilla elämän osa-alueilla et pysty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Kontrollifriikki pelkää, ja se näyttäytyy vihana. Hän ei vain pysty päästämään irti tuosta. Yleensä kontrollifriikit parantuvat vasta yatuman myötä, eli jotain niin ravisuttavaa tulee vastaan, etteibät enää pysty hallitsemään tilannetta. Silloin voi vaikka seota.
Olen ollut hieman vastaavanlaisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta. Siis olin, en enää. Iän myötä kontrolli muuttui dominoivuudeksi. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Hän halusi päättää kaikesta, minä vain ehdotin asiasta, mutta hänen piti aina päästä painamaan viimeinen sormenjälki.
Eron jälkeen hän yritti vuosia määrätä, esim. Että lasten pitäisi tehdä molemmissa kodeissa läksyt heti koulun jälkeen. Kun en näihin suostunut, niin sain kuulla, että tahaltani haluan tuhota lapset. Kontrollointi loppui vasta sitten, kun elämääni tuli uusi mies.
Sori, en siis osaa auttaa. Tuo on raskasta sinulle. Ja elämä on raskasta miehelle, jos ei voi kontrolloida,
Mitä ne oikein pelkää sitten? Ja miksi pelko tulee ulos vihana?
He pelkäävät hallinnan menettämistä. He haluavat, että asiat ovat heidän vaikutusvallassaan, eivätkä kestä, ettei ole. Siksi spontaanius on heille kauhistuttavaa, koska silloinhan ei ikinä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Voi tapahtua kauheita.... mutta kun minä suunnittelemn ja noudatan ohjeita, niin a:sta seuraa b.
Toiset ihmiset reagoivat kaikkeen vihalla. Oli tunne mikä tahansa, niin he eivät osaa reagoida muutein kuin suuttumalla. Lieko kyse temperamentista vain tunneälyn puutteesta.
Sanotaan myös, että kaikkien negatiivisten tunteiden alkuperä on aina pelko. Kun miettii, mikä on tämän tunteen takana oleva tunne, entä tämän takana oleva tunne, niin lopulta aina löytää pelon.
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen.
Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.
Luulen kontrollifriikkeyden johtuvan turvattomuuden tunteesta. Kun maailma on epävarma, tunne oman elämän kontrolli luo turvallisuuden tunnetta. Miehesi vaikuttaa ihan tyypilliseltä suomalaiselta kympin tytöltä, itsensä hengiltä suorittajalta ja murehtijalta. Eikä siinä mitään, mutta kuin läheistenkin pitäisi mukamas toimia samoin ja se on hermoja riipivää.