Lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla!
Kielioppitaidottomuus leviää ja säännöt unohtuvat tai niitä ei edes tunneta. Tämä uusi vitsaus on hiipinyt muuten ns. fiksujen ihmisten kirjoituksiin: tungetaan pilkku sinne, minne se ei kuulu. Lauseenvastiketta siis ei pääsääntöisesti eroteta pilkulla.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun tietäisi mikä on lauseenvastike.
Katsos jos äiti ei pysty tuottamaan oikeita lauseita, niin sitten pitää ostaa lauseenvastikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa käyttää pilkkua oikeassa kohdassa, on parempi olla käyttämättä sitä ollenkaan. Eniten häiritsee seuraavanlaiset pilkkuvirheet: Olen sitä mieltä että, täällä on kylmä.
t. toinen pilkunviilaaja
Voi pyhä yksinkertaisuus! Meinaatko, että monikin tuollaisen virheen tekijä tietää tekevänsä väärin? Jos taas tietäisivät tavan vääräksi, vaihtoehto ei varmaankaan olisi "jätän pilkun pois" vaan "laitan pilkun oikein".
Olen äikänope ja todellakin tiedän, mikä on lauseenvastike ja osaan kaikki pilkkusäännöt. Mutta usein käy niin, että jälkeenpäin huomaan juuri tuon mainitun pilkkuvirheen omassa tekstissäni, jos olen sen nopeasti kirjoittanut, enkä ole ehtinyt tarkistamaan. Samoin tiedän, että pitää sanoa Thaimaahan mutta silti jatkuvasti lipsautan Thaimaaseen. Tiedän, että pitäisi sanoa omassatunnossa, mutta olisi jostain syystä niin kiva sanoa omatunnossa.
Kukaan ei puhu eikä kirjoita virheettömästi, eivät edes ne, jotka osaavat kaikki säännöt. Tosin kukaan ei tietenkään osaa kaikkia sääntöjä.
Kukaan ei hyödy siitä, että kieli ja sen käyttö hahmottuvat virheiden miinakentäksi. Monen lapsen ja nuoren kirjoitusinto on saatu tuhottua lopullisesti, kun opetuksessakin on keskitytty pelkästään virheisiin. Toki säännöt opetetaan ja virheitä korjataan, mutta kieli ja viestintä on paljon muutakin.
Minä keskityn täällä(kin) sisältöön. Ihan sama, onko jokainen pilkku paikallaan. Tosin on joitakin aloituksia, jotka on niin surkeasti kirjoitettu, että en ihan vilpittömästi ole ymmärtänyt, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Se on oikea ongelma.
Toivoisin, että äikänopet edelleen opettaisivat kielioppisäännöt, joihin pilkunkäyttösäännötkin oleellisina kuuluvat. Ei niin päin, että ei opetetakaan, koska eihän niitä somessa (=nykyajan ainoalla kirjoitusalustalla) mihinkään tarvita. Kun säännöt on opetettu ja opittu, tulee halu myös noudattaa sääntöjä. Hyvin ja oikein kirjoitettua tekstiä lukee mielellään ja sen sanoma menee perille. Eri asia ovat lukihäiriöiset ja muut erityiskohtelua tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
En ole pilkunviilaaja mutta suuri vääryys vaivaa.. Minua vaivaa nykyisin tuo "ketä" sanan käyttö väärin. Oikeasti sitä käytetään lauseessa kuten: "Ketä etsit?" Tai "Haluaisin kysyä ketä rakastat?" Ei näin: "Ketä menee kauppaan".. Joku tai hän tai joka sana on korvattu ketä sanalla.. "Ketä te arvostatte?" on myös oikein. Ei: "Arvostan ihmistä ketä tekee musiikkia." Tulisi sanoa "joka". Joka on oikea sana tällaisessa lauseessa ja nykyään näkee yhä enemmän ainakin puheessa tuon ketä sanan joka on siis todella kysymys "ketä?". Ihmettelen miten tällaista sanaa on edes alettu käyttää tällaisissa väärissä kohdissa lauseessa.
Se on murretta. Kyllä minäkin tiedän että se on kieliopillisesti väärin, mutta puheessa käytän sitä silti, koska puhun murretta. Murteesta on vaikea päästä eroon kun on siihen lapsena kasvanut.
yourworstnightmare kirjoitti:
Ketä, kiinnostaa, mihin, se, pilkku, kuuluu?,
Kannattaisi kiinnostaa, muun muassa siksi, koska se voi muuttaa lauseen merkitystä. Lausahdus "Armoa ei Siperiaan!" voidaan ilman pilkkua tulkita kahdella tavalla:
"Armoa, ei Siperiaan!"
tai
"Armoa ei, Siperiaan!".
Jäi vieläkin epäselväksi, että mikä se lauseenvastike on. Vaikka parikin äikänopettajaa ryntäsi linjoille.
aivan sama. eiköhän se ole tärkeintä että tulee ymmärretyksi. ihme nipottajia.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten helsinkiläisten tapa käyttää kolmannen persoonan muotoa perusmuodon sijaan. Esim. "mun pitää kelaa tätä", vaikka pitäisi olla "kelata".
Samoin. "Mun pitää siivoo"
Mutta mites esim. "Ei pysty uida" ym. saman tyyppiset, ei tämäkään oikein ole.
Vierailija kirjoitti:
Kielioppitaidottomuus leviää ja säännöt unohtuvat tai niitä ei edes tunneta. Tämä uusi vitsaus on hiipinyt muuten ns. fiksujen ihmisten kirjoituksiin: tungetaan pilkku sinne, minne se ei kuulu. Lauseenvastiketta siis ei pääsääntöisesti eroteta pilkulla.
Muistathan, pikku kielipoliisini, myös, että rinnakkaiset päälauseet erotetaan pilkulla...
Eikös lauseenvastikkeen saa myös joissain tapauksissa erottaa pilkulla? Jos lauseenvastike aloittaa lauseen, niin silloin käsittääkseni ei saa erottaa pilkulla. Joskus taas saa selvyyden vuoksi laittaa pilkun. En tiedä, mutta voi olla näin. En kirjoittanut laudaturia enkä mitään muutakaan arvosanaa.
Vierailija kirjoitti:
Kielioppitaidottomuus leviää ja säännöt unohtuvat tai niitä ei edes tunneta. Tämä uusi vitsaus on hiipinyt muuten ns. fiksujen ihmisten kirjoituksiin: tungetaan pilkku sinne, minne se ei kuulu. Lauseenvastiketta siis ei pääsääntöisesti eroteta pilkulla.
- Ja kaikki lyhennykset ovat big no no, esimerkiksi ns. Se on tärkeä sääntö.
Äikänopet saavat täsmentää, mutta minun ymmärtääkseni lauseenvastikkeella voi korvata sivulauseen.
Nousin aikaisin, että ehtisin ajoissa töihin. /
Nousin aikaisin ehtiäkseni ajoissa töihin.
Kieli on silloin epäonnistunut jos siinä on keinotekoisia sääntöjä jotka ei kuitenkaan lisää tekstin ymmärrettävyyttä.
Toki kielellä voi olla tarkat säännöt mutta kenellekkään ei ole pikku virheistä haittaa.
Kielioppisäännöt on hallittava, jos toimitaan tietyissä ammateissa. Jo yksikin pilkkuvirhe saattaa muuttaa sanoman sisältöä esim. juridisissa päätöksissä. Mutta keskustelupalstojen tarkoitus on ensi sijassa tuoda esiin ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia, joten kirjoittajilta ei voida edellyttää kielioppisääntöjen täydellistä hallitsemista. Tutkimuksissa on todettu myös, että ihmiset antavat vapaamuotoisilla nettipalstoilla olevat kielioppivirheet helpommin "anteeksi" kuin printtilehdissä esiintyvät virheet.
Kun lauseenvastike on keskellä pitkää lausetta, sen yhteydessä on joskus syytä selvyyden ja luettavuuden vuoksi käyttää pilkkua.
Vierailija kirjoitti:
Äikänopet saavat täsmentää, mutta minun ymmärtääkseni lauseenvastikkeella voi korvata sivulauseen.
Nousin aikaisin, että ehtisin ajoissa töihin. /
Nousin aikaisin ehtiäkseni ajoissa töihin.
Tällä ei ole mitään merkitystä kenenkään hyvinvoinnille. Ellei sitten pilkunviilaajat saa henkisiä kärsimyksiä mutta sillä on vaan kasvattava vaikutus.
Mua ärsyttää se, kun jätetään "että"-sana pois. Näin:
"Luulen mieheni ei rakasta minua."
Vierailija kirjoitti:
Kielioppitaidottomuus leviää ja säännöt unohtuvat tai niitä ei edes tunneta. Tämä uusi vitsaus on hiipinyt muuten ns. fiksujen ihmisten kirjoituksiin: tungetaan pilkku sinne, minne se ei kuulu. Lauseenvastiketta siis ei pääsääntöisesti eroteta pilkulla.
No voe tokkiisa minua hölömöläestä! Piäskö minulta laaseenvastike muljahtammaan joukkoon? Niinpä tietennii vaekka yritin sitä viimeseen asti varjella. Ja nyt eräskii lukenut ja korkeasti oppinut siitä veti herneen nennääsä. Antakee rouva anteeks ens kerralla en viljele semmosia vastikkeita ja pilikuttii jätän poes toptykkänään. Nyt jo jätin varalta.
Vierailija kirjoitti:
"Virallisissa" teksteissä pilkun paikalla on väliä, ettei asian ymmärrettävyys kärsi. Muuten, mm. tällä palstalla, en jaksa välittää asiasta.
Anna joku esimerkki kuinka pilkkun paikka heikentää ymmärettävyyttä?
On esim. tutkittu ettei kelan asiakkaat ymmärrä päätöksiä mitä kela antaa, enkä usko että johtuu pilkun paikasta tämä ymmärrysvaje.
Minua ärsyttää kaikkein eniten helsinkiläisten tapa käyttää kolmannen persoonan muotoa perusmuodon sijaan. Esim. "mun pitää kelaa tätä", vaikka pitäisi olla "kelata".