Työilmoitus henkilökohtaiseksi avustajaksi "En mitenkään voi haastatella kaikkia hakijoita

Any comments?

Luulen, että työkkärikin määrää hakemaan henkilökohtaiseksi avustajaksi. Läheisellä on henkilökohtainen avustaja ja paikkaan tuli kymmenkunta hakemusta. Hän valitsi parhaiden hakemusten kirjoittaneet haastatteluun. Paikanpäällä kävi aivan selväksi, että osalla hakemus oli vain hyvä, kun käyttää vakiopohjaansa ja hakee oikeasti parempiin tehtäviin. He kertoivat melko suoraan, että hakevat muitakin töitä, mutta ovat mieluummin työllistettynä siihen saakka, että saavat muualta töitä. Jotkut taas ilmaisivat suoraan, että matka on palkkaan nähden hankala tms.

Jos haluaa tehtävää, kannattaa tehdä hakemus, josta jollain tavalla ilmenee, että nimenomaan se paikka kiinnostaa. Hyvin tehtyjä yleisiäkin hakemuksia kuitenkin lähetetään varmasti. Paikkaa haluavia, pidempiaikaisesti siihen sitoutuvia on, mutta heidän tunnistaminen massasta hakemusten pohjalta on vaikeaa. Kukaan joka tarvitsee henkilökohtaista avustajaa ei kuitenkaan halua toistaa hakurumbaa muutaman kuukauden välein. Eikä varsinkaan halua opettaa intiimienkin asioidensa hoitoa koko ajan uusille ihmisille.

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Tässäpä ilmoituksessa sanotaan, ettei työhön kuulu sairaanhoidollisia toimenpiteitä eikä avustettavaa tarvitse syöttää, juottaa tai nostaa.

Ilmeisesti tarvitsee vain palvelijan.

Ap

Runsas vaihtuvuus on aivan luonnollista, kun ajatellaan, että esimerkiksi opiskelijat tekevät näitä hommia. Porukkaa siis tulee ja menee tiuhaan tahtiin, mistä tietysti seuraa, että samat tyypit hakevat avustajaa säännöllisesti.

Lisäksi jos kemiat eivät kohtaa ja jos koeajalla ilmenee, että homma ei toimi, niin taas on laitettava uusi avustajahakemus nettiin.

Taitaa olla aika harvinaista, että yhdellä henkilöllä on sama avustaja kovin monta vuotta. Tosin tiedän yhden tapauksen, jossa avustaja on pysynyt samana tähän päivään saakka 90-luvun lopulta lähtien. Se on harvinaista, voisi jopa ajatella sen olevan poikkeuksellista.

Alkaako sukunimi kirjaimella T?

Jotkut eivät hae oikeasti avustajaa vaan piikaa joka tekee esim. kodin suursiivoukset (ei todellakaan kuulu avustajan työhön). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Palkkaus on ala-arvoinen ja koko työn luonne on sellainen, että kukaan ei halua sitoutua pidemmäksi aikaa. Myös ne avustettavat välillä hankalia, ettei kukaan kestä/jaksa pidempään jos parempaa työtä tarjolla. Jos olet henkilökohtainen avustaja, onko  esimerkiksi oikeus lomiin/ lomarahoihin? Ei varmasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Joten hakemukseen kannattaa panostaa".

Oikeestiko tuollaiseen hommaan on noin kova tunku ?? Vai onko joku narsisti kyseessä?

Olen muuten tainnut joskus aikaisemmin lukea samanlaisen ilmoituksen, joten kaveri hakee taas "uutta".

Vierailija kirjoitti:

Alkaako sukunimi kirjaimella T?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Palkkaus on ala-arvoinen ja koko työn luonne on sellainen, että kukaan ei halua sitoutua pidemmäksi aikaa. Myös ne avustettavat välillä hankalia, ettei kukaan kestä/jaksa pidempään jos parempaa työtä tarjolla. Jos olet henkilökohtainen avustaja, onko  esimerkiksi oikeus lomiin/ lomarahoihin? Ei varmasti ole.

Meitäkin on, jotka viihtyy tässä työssä. Palkka on mielestäni ok (työ ei ole niin vaativaa) ja kyllähän työntekijällä on oikeus lomaan ja lomarahaan ihan tessinkin mukaan. Itse pidän kesällä taas 5 viikkoa palkallista. Pitää myös muistaa, että on todella mukavia avustettavia ja pääsee itsekin kokemaan sellaista, johon ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta. Olin juuri pidemmällä reissulla yhden avustettavani kanssa  ja ensimmistä kertaa huomasin miettiväni, että sääliikö muut ihmiset oikeasti minua, kun olen "joutunut" tähän hommaan. Pikkusen liikaa tullut  luettua vauva-palstaa... 

En ole nähnyt ko. ilmoitusta enkä tiedä millaisesta ihmisestä on kyse, mutta eihän muissakaan työpaikoissa haastatella kaikkia hakijoita. Ihan reilua sanoa suoraan.

Itseäni ärsyttää enemmän valehtelevat rekryfirmat, joissa ei vastata meileihin tai puheluihin, vaikka itse pyytävät ottamaan yhteyttä, jos on kysyttävää.

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Palkkaus on ala-arvoinen ja koko työn luonne on sellainen, että kukaan ei halua sitoutua pidemmäksi aikaa. Myös ne avustettavat välillä hankalia, ettei kukaan kestä/jaksa pidempään jos parempaa työtä tarjolla. Jos olet henkilökohtainen avustaja, onko  esimerkiksi oikeus lomiin/ lomarahoihin? Ei varmasti ole.

Kyllä on oikeus lomiin ja lomarahoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Mäkin oon tätä miettinyt, että kuka korvaa tämän taksipalvelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Avustettava maksaa omasta pussistaan normaalin laissa määrätyn kilometrikorvauksen. Olen tuo ylempi jolla ennen oli avustaja ja otin aina huomioon tuon että onko avustajalla mahdollisuus käyttää omaa autoa työssä. Tosin valitsin kyllä taad sitten autottomiakin jos muutoin tuntuivat sopivammalle. On huomattavasti helpompas ja vaivattomampaa jos avustajall on auto käytössä. Vammaisten kyytipalvelun matkoja on aina rajallinen määrä per kk ja niitä varten on tiukat aikataulut oltava jo kyydistä sovittaessa. Ainakin niin oli täällä meillä. Ei voinut vain soittaa niin kuin taksia normaalisti että olidin just nyt lähdössä kaupungilta kotiin vaan lähtö ja paluu piti sopia jo viimeistään edellisenä päivänä. Aina ei omasta voinnistakaan tiedä etukäteen kuinka pitkään jaksaa olla.