Lue keskustelun säännöt.
"Tykkään olla enemmän miesten seurassa, koska niillä on vähemmän draamaa kuin naisilla."
05.02.2017 |
Miksi jotain tällaista sanoo aina pelkästään ne naiset, jotka itse jatkuvasti aiheuttavat sitä draamaa olemalla mahdollisimman ilkeä muille naisille? En ole ikinä kuullu mukavan ja kohteliaan naisen sanovan mitään tällaista, mutta ne ilkeimmät kiusaajat taas toitottaa vähän väliä miten eivät tykkää tyttöjen draamasta.
Mitä ihmettä liikkuu näiden päässä?
Kommentit (141)
Miehet ainakin yhden tutkimuksen mukaan juoruilevat työaikana enemmän kuin naiset.
Itse olen ollut enemmän miesten kanssa viihtyvä nainen. Siihen on ollut monta syytä. Yksi on tottumus, minulla on veljiä, ei siskoja, ja leikit jo päiväkoti-ikäisenä vain toimivat poikien kanssa paremmin. En koskaan oppinut tyttöjen ryhmädynamiikkaa.
Yksi on ollut ainevalinnat, laajassa matikassa ja fysiikassa ja myöhemmin hyvin miesvaltaista alaa opiskellessa oli vain helpompi tutustua niihin miespuolisiin.
Minä olen luonteeltani hieman sisäänpäinkääntynyt ja epäsosiaalinen, ja minulle on ollut aina helpompaa, kun toinen on halunnut aktiivisesti minuun tutustua. Miehet ovat aina nähneet enemmän vaivaa tutustuakseen minuun kuin naiset.
Jossain määrin tuli yllätyksenä se, että kun sitten jossain vaiheessa vakiinnuin ja menin naimisiin ( lyhyillä seurusteluilla ei ollut vastaavaa vaikutusta) osa ystävistä ja kavereista katosi elämästäni täysin. Olin kuvitellut jonkun ihmissuhteen olevan tosi läheinen ja tärkeä sille toisellekin, mutta olinko minä vain joku potentiaalinen nainen?
Nykyään minun omat kaverini ovat naispuolisia, mutta edelleen, keski-ikäisenä, pidän myös miesten seurasta. En minkälaisten tahansa, en mistään kaljanjuojaäijistä, mutta älykkäistä kohteliaista huumorintajuisista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.
Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."
On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.
Jännästi kyllä tulee useasti viestiä, että missäs viivyt ja täällä jo odotellaan sinua. Monet sanoneet, että mun seura parasta ja jutut mielenkiintoisia. Just tällainen ehdottomuus saa mut välttelemään monia naisia. Jos tykkäät nauraa itsellesi ja odotat samaa mielestäsi arvostettavaa piirrettä olet yhtäkkiä narttu jota kaikki vihaa. Noh, molemmat voitetaan vain, kun ei tarvitse hengata toistemme seurassa eli missä ongelma?
Olen minäkin sanonut joskus jollekin, että hän on todella hauska. Ja olikin, mutta täysin sietämätön ihminen. Kun hän tuli huoneeseen, kenelläkään muulla ei ollut tilaa. Ilma tuntui loppuvan. Hän oli tähti, seurueen ilopilleri, kaikkien huomio kuului jakamattomana hänelle. Hän nolasi ihmisiä julkisesti, sen varjolla että hän tekee pilaa itsestäänkin. Hän kuvitteli, että kun hän pilkkaa itseään, muutkin ovat hänelle vapaata riistaa. Miksi kummassa olisivat?
Öh, no en ole kuvailemasi ihminen eli ehkä voisit keuhkota jollekin muulle? Sulla on nyt tosi jämäkät mielikuvat sinulla jonkun tyyppisesti ilkeästä ihmisestä ja sen perusteella kaikkien minunlaisteni on oltava juuri sellaisia kuin hän. En ole ilkeä ihminen, vaikka tykkäänkin naureskella kaveriporukassa toisille, itselle, kaikelle sellaiselle mikä ei loukkaa ihmisiä liikaa. Mun mielestä ihmisten pitäisi juuri yrittää löytää itsestään sitä puolta, missä on vapaa nauramaan itselleen muiden seurassa. Maailma olisi varmasti paljon parempi paikka, jos kaikki ottais vähän chillimmin..
Sinua nyt tuntuu kovasti häiritsevän, että en pidä sinusta. Eikä se johdu muista ihmisistä joita olen tavannut, nuo ovat vain havainnollistavia esimerkkejä. Vaan se johtuu siitä, että halveksit puolta ihmiskuntaa siksi, että eivät kestä juttujasi. Ja ihan oikeasti, mistä sitten tunnistaa ilkeän ihmisen jos ei siitä, että tämä sanoo että muiden loukkaaminen on aivan OK, kunhan ei LIIKAA loukkaa.
Tsiis, miten raskas tyyppi olet. Halveksin? Edelleenkin koen vain, että toisen sukupuolen kanssa on yleisesti ottaen rennompaa. Koskaan nimittäin ei ole ollut vaarana miesten kanssa, että tulisi tällaista pläjäystä nassulle asiasta nimeltä huumori.
Veikkaisin, että vaara voisi olla ihan todellinen, jos menisit miesvaltaiseen mestaan väittämään vakavalla naamalla, että miehet ovat naisiin verrattuna huumorintajuttomia ja takakireitä.
Luultavasti vain nauraisivat ja pyörittelisivät silmiä. Ei sen kummempaa.
Tämän jankkauksen perusteella olette molemmat sellaisia draamailijoita, etten kestäisi seuraanne tuntiakaan.
t. ulkopuolinen tuomari
xD t. draamaqueen number 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen naisryhmässä jääväni tosi taka-alalle, kun taas miehet usein huomioi ihan eri tavalla. Se helpottaa kun ottaa huomioon että olen muuten melko hiljainen. Lisäks naisryhmässä yleensä keskustelunaiheet on sellasia että ei vaan kiinnosta...
Voi luoja, totta kai ne miehet huomioi sinut eri tavalla koska olet nainen! Jos olisit mies olisit heille yhtä näkymätön kuin muutkin miehet. Tuntuu että näillä uniikeilla "yksi jätkistä" lumihiutaleilla on myös tavallista alhaisempi äo.
Pakko vastata tähän että en olettanutkaan muuta kun tällaista vastausta, ja se on myös yksi syy miksi en pahemmin naisista välitä. Mietippä sitä
Niin tykkäät erityishuomiosta jota saat miehiltä. Älä huoli kaltaisiasi naisia on Suomessa pilvin pimein.
Jaa siitä en tiedä, vaihtoehto ei kai ole että miehet vain pitäisivät sinusta persoonana? koetko itse jääneesi paitsi miesten huomiolta kun vaikutat katkeralta?
En koe jääneeni paitsi miesten huomiosta. Olin ennen itsekin tällainen vain poikaporukoissa viihtyvä tyttö. Katkera olen kyllä vähän siitä että alettuani seurustelemaan suurin osa näistä miespuolisista kavereistani katosi. Heistä suurin osa vain esitti ystävääni koska toivoivat ilmeisesti jotain muutakin kuin ystävyyttä. Naisten kanssa ystävyys on aidompaa.
Itse ajattelin ennen, että olen mielummin miespuolisten seurassa kuin naisten. Ikää oli tosin alle 20v ja tuppukylä niin väistämättä oli ne muut naispuoliset suppea valikoima (pissisksiä, juoruilijoita ja miesten huomion hakijoita ja ulkonäkökeskeisiä).
Kuitenkin huomasin, että ne miespuolisetkin ovat aika kieroja ja monesti kaveeraavat vain päästääkseen lähelle että saisivat mahikset seurustella. Eroja on ihan tietellisellä tasolla esim. pojilla on enemmän hierarkinen järjestelmä ja naisilla taas yhteistyö keskeinen. Itse halusin olla miespuolisten kanssa koska ei ollut jatkuvaa ulkonäkökeskeisyyttä.
Toisaalta joutui kuulemaan seksistisiä kommentteja ja kyllä ne pojatkin aiheutti draamaa ja selkäänpuukotuksia. Esim. ei kutsuta jotain tyyppiä mukaan jostain X syystä. Puhutaan pas*** ja sitten esitetään kavereita. Tämä siis huom. tuppukylässä.
Nykyään en välitä onko ystäväni miehiä tai naisia. Sukupuoli ei määritä onko joku tyyppi hyvä vai ei ja paljon erilaisia luonteita löytyy molemmista sukupuolista. Ymmärrän myös mitä kommentit "et ole niin kuin muut naiset" tai "miesten kanssa on vähemmän draamaa" tarkoittavat pohjimmiltaan.
Naiseuden väheksymistä ja stereotypiointia. Suurin osa ystävävistäni ovat ei suomalaisia. Kantasuomalaisuus ei itsessään tarkoita, että olisi jotenkin idiootti tms. mutta monella ei ole käsitystä muuten kuin omaa elämää koskettavista asioista. Samoin kuten moni mies ei oikein ymmärrä jotain naisten asioita.
Se ei silti tarkoita ettei muka ole muita samanlaisia kantasuomalaisia kuin minä. Kuten ei myöskään tarkoita ettei ole samanalaisia naisia ja miehiä kuin minä. Itse en jaksa draamaa muuta kuin tv:ssä ja huvittaa kuinka yleensä se draama kuningatar julistaa ettei pidä draamasta.
Tosin sitten ärsyttävät myös joidenkin uskomukset (joita julistavat ääneen) että naiset kaveeraavat miesten kanssa huomion vuoksi. Parasta on vain olla tekemättä mitään yleistyksiä ja etsiä omanhenkistä seuraa. Olisi se sitten mitä sukupuolta tai etnistä ryhmää tahansa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen naisryhmässä jääväni tosi taka-alalle, kun taas miehet usein huomioi ihan eri tavalla. Se helpottaa kun ottaa huomioon että olen muuten melko hiljainen. Lisäks naisryhmässä yleensä keskustelunaiheet on sellasia että ei vaan kiinnosta...
Voi luoja, totta kai ne miehet huomioi sinut eri tavalla koska olet nainen! Jos olisit mies olisit heille yhtä näkymätön kuin muutkin miehet. Tuntuu että näillä uniikeilla "yksi jätkistä" lumihiutaleilla on myös tavallista alhaisempi äo.
Pakko vastata tähän että en olettanutkaan muuta kun tällaista vastausta, ja se on myös yksi syy miksi en pahemmin naisista välitä. Mietippä sitä
Niin tykkäät erityishuomiosta jota saat miehiltä. Älä huoli kaltaisiasi naisia on Suomessa pilvin pimein.
Jaa siitä en tiedä, vaihtoehto ei kai ole että miehet vain pitäisivät sinusta persoonana? koetko itse jääneesi paitsi miesten huomiolta kun vaikutat katkeralta?
En koe jääneeni paitsi miesten huomiosta. Olin ennen itsekin tällainen vain poikaporukoissa viihtyvä tyttö. Katkera olen kyllä vähän siitä että alettuani seurustelemaan suurin osa näistä miespuolisista kavereistani katosi. Heistä suurin osa vain esitti ystävääni koska toivoivat ilmeisesti jotain muutakin kuin ystävyyttä. Naisten kanssa ystävyys on aidompaa.
Ei ole ihan noin yksiselitteistä. Itse olen joutunut pettymään ystävyydessä vain naisten kanssa. Esim. ihminen jota luulin parhaaksi ystäväksi katosi yllättäen siinä vaiheessa kun alkoi itse seurustelemaan. Todella aitoa ystävyyttä. Mietin myös että olenko ikinä kokenut miesten toimesta syrjimistä tai inhottavaa käyttäytymistä mua kohtaan? Jos se johtuu siitä että miehet antaa erityishuomiota koska olen nainen niin ehkäpä olen valmis elämään sen kanssa. Miksi on kuitenkin niitä naisia jotka on sulle inhottavia vaikka sä olet niille mukava? Ei yksikään mies ole toiminut noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas se insinöörinainen, joka on paasannut asiasta ennenkin. Miehet ovat ilkeitä, juoruilevat, jättävät toisia porukasta yms. Sekä olen näissä porukoissa nähnyt naisia, jotka ovat ilkeitä esim. sille yhdelle miehelle. Hyvä henkisyyskin saattaa olla sitä, että kiusataan porukalla yhtä tiettyä tyyppiä. Miehillä on isompia ryhmiä, mutta he ovat todella klikkeytyneitä eikä ulkpuolisia porukoihin todellakaan haluta.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kanssa kommunikointi ei ole yhtään sen ihmeellisempää kun naistenkaan. Molempiin sukupuoliin kun pätee ihan tasan samat käyttäytymissäännöt.
Aina nousee karvat pystyyn jos jompikumpi sukupuoli julistaa tulevansa paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se on pelkkää huomionhakua vastakkaiselta sukupuolelta. Varsinkin työyhteisössä pitää pystyä tulemaan molempien sukupuolten kanssa toimeen ja se edellyttää normaaleja käytöstapoja.
Itse asiassa nyt olet väärässä. Naisille ja miehille ei ole täysin samat käyttätymissäännöt. Naisille tulee nopeammin paheksuntaa assertiivisestä käytöksestä ja heti kutsutaan esim. parisuhteessa tossun alle laittamisesta ja työpaikalla kutsutaan pomottamiseksi tai "bitch". Miehille on myös opetettu erilainen keskustelukulttuuri.
Miehet eivät kuunnellessaan tee yhtä usein merkkejä että kuuntelevat (esim mmm, niin, jne) ja pitävät näitä myöntymisen merkkinä useammin jos muut tekevät näin häntä kuunnellessaan. Miehillä on myös hierarkinen systeemi ja yksi pitää puheen vuoroa tosin kuin naiset joilla on enemmän co-operatiivinen systeemi ja käytetään enemmän tag kysymyksiä (esim. eikö sinustakin?) ja keskustelu on enemmän varovaisempaa ja kohteellisempaa kun taas miehillä on enemmän suorempaa. Miehet ja naiset keskustelevat eri tavalla saman sukupuolen kanssa kuin yhdessä. Esim. Miesten tapa voi näyttää ylimieliseltä ja naisten epävarmalta.
Naiset ovat enemmän pienissä porukoissa ja miehet isoissa. Biologista taustaa tähä tuskin on vaan sosiaalista oppimista. Esim. pojat alkavat aktiivisesti sulkemaan tyttöjä pois leikeistä n. 5 vuotiaana ja pilkkaavat poikia jotka leikkivät tyttöjen kanssa (tämän olen iteskin kokenut).
Jos kiinnostaa enemmän kielitiede niin siitä vain etsimään lisätietoa. Kertomani asiat löytävät George Yulen Study of Language (Cambridge University Press, 2014) kirjasta eli en ole näitä itse keksinyt. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa nähtiin hyvin se millaisia naiset osaavat olla. Jos viihtyy ja tulee toimeen paremmin miesten kanssa (ilman, että itse olisi olisi mikään draamaqueen) niin se on ilmiselvä loukkaus koko sukupuolta kohtaan :D
No, vain jos syy tähän on se, että tyypin mielestä kaikissa naisporukoissa draamataan, koska sellaisia naiset ovat. Mikä taas kertoo lähinnä siitä, että tämä tyyppi itse tuo draaman tullessaan. Koska siitähän tämä ketju lähti ja siitä täällä on keskusteltu: naisista, jotka höystävät miesten kanssa viihtymisensä perustelemalla sen loukkaamalla koko naissukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kanssa kommunikointi ei ole yhtään sen ihmeellisempää kun naistenkaan. Molempiin sukupuoliin kun pätee ihan tasan samat käyttäytymissäännöt.
Aina nousee karvat pystyyn jos jompikumpi sukupuoli julistaa tulevansa paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se on pelkkää huomionhakua vastakkaiselta sukupuolelta. Varsinkin työyhteisössä pitää pystyä tulemaan molempien sukupuolten kanssa toimeen ja se edellyttää normaaleja käytöstapoja.Itse asiassa nyt olet väärässä. Naisille ja miehille ei ole täysin samat käyttätymissäännöt. Naisille tulee nopeammin paheksuntaa assertiivisestä käytöksestä ja heti kutsutaan esim. parisuhteessa tossun alle laittamisesta ja työpaikalla kutsutaan pomottamiseksi tai "bitch". Miehille on myös opetettu erilainen keskustelukulttuuri.
Miehet eivät kuunnellessaan tee yhtä usein merkkejä että kuuntelevat (esim mmm, niin, jne) ja pitävät näitä myöntymisen merkkinä useammin jos muut tekevät näin häntä kuunnellessaan. Miehillä on myös hierarkinen systeemi ja yksi pitää puheen vuoroa tosin kuin naiset joilla on enemmän co-operatiivinen systeemi ja käytetään enemmän tag kysymyksiä (esim. eikö sinustakin?) ja keskustelu on enemmän varovaisempaa ja kohteellisempaa kun taas miehillä on enemmän suorempaa. Miehet ja naiset keskustelevat eri tavalla saman sukupuolen kanssa kuin yhdessä. Esim. Miesten tapa voi näyttää ylimieliseltä ja naisten epävarmalta.
Naiset ovat enemmän pienissä porukoissa ja miehet isoissa. Biologista taustaa tähä tuskin on vaan sosiaalista oppimista. Esim. pojat alkavat aktiivisesti sulkemaan tyttöjä pois leikeistä n. 5 vuotiaana ja pilkkaavat poikia jotka leikkivät tyttöjen kanssa (tämän olen iteskin kokenut).
Jos kiinnostaa enemmän kielitiede niin siitä vain etsimään lisätietoa. Kertomani asiat löytävät George Yulen Study of Language (Cambridge University Press, 2014) kirjasta eli en ole näitä itse keksinyt. :)
Ja miehet aloittavat juttunsa useammin sanoilla "itse asiassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kanssa kommunikointi ei ole yhtään sen ihmeellisempää kun naistenkaan. Molempiin sukupuoliin kun pätee ihan tasan samat käyttäytymissäännöt.
Aina nousee karvat pystyyn jos jompikumpi sukupuoli julistaa tulevansa paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se on pelkkää huomionhakua vastakkaiselta sukupuolelta. Varsinkin työyhteisössä pitää pystyä tulemaan molempien sukupuolten kanssa toimeen ja se edellyttää normaaleja käytöstapoja.Itse asiassa nyt olet väärässä. Naisille ja miehille ei ole täysin samat käyttätymissäännöt. Naisille tulee nopeammin paheksuntaa assertiivisestä käytöksestä ja heti kutsutaan esim. parisuhteessa tossun alle laittamisesta ja työpaikalla kutsutaan pomottamiseksi tai "bitch". Miehille on myös opetettu erilainen keskustelukulttuuri.
Miehet eivät kuunnellessaan tee yhtä usein merkkejä että kuuntelevat (esim mmm, niin, jne) ja pitävät näitä myöntymisen merkkinä useammin jos muut tekevät näin häntä kuunnellessaan. Miehillä on myös hierarkinen systeemi ja yksi pitää puheen vuoroa tosin kuin naiset joilla on enemmän co-operatiivinen systeemi ja käytetään enemmän tag kysymyksiä (esim. eikö sinustakin?) ja keskustelu on enemmän varovaisempaa ja kohteellisempaa kun taas miehillä on enemmän suorempaa. Miehet ja naiset keskustelevat eri tavalla saman sukupuolen kanssa kuin yhdessä. Esim. Miesten tapa voi näyttää ylimieliseltä ja naisten epävarmalta.
Naiset ovat enemmän pienissä porukoissa ja miehet isoissa. Biologista taustaa tähä tuskin on vaan sosiaalista oppimista. Esim. pojat alkavat aktiivisesti sulkemaan tyttöjä pois leikeistä n. 5 vuotiaana ja pilkkaavat poikia jotka leikkivät tyttöjen kanssa (tämän olen iteskin kokenut).
Jos kiinnostaa enemmän kielitiede niin siitä vain etsimään lisätietoa. Kertomani asiat löytävät George Yulen Study of Language (Cambridge University Press, 2014) kirjasta eli en ole näitä itse keksinyt. :)
Ja miehet aloittavat juttunsa useammin sanoilla "itse asiassa".
Olen kyllä nainen jos sitä vihjasit. Käytän vain paljon englantia (actually aika normi aloitus) ja keskustelen paljon miesten kanssa niin varmaan siitä tarttunut. Kiitos kuitenkin tuosta huomiosta. Mielenkiintoista. Ei tule kyllä mieleen miten muuten tuon olisi aloittanut. 😄
Viihdyn varmaan miesten seurassa paremmin, koska en ole ikinä pärjännyt naisporukoissa. Olen joutunut koulussa kiusatuksi ja huono sosiaalisilta taidoiltani. En myöskään halua usein mitään erityisen läheisiä ystäviä vaan tykkään olla yksin ja oman perheen kanssa enemmän. Yhden kaverin kanssa menee vielä mielestäni hyvin ainakin aluksi, mutta jos tulee muita niin jään aina ulkopuolelle, tulee erimielisyyttä, kun oppii tuntemaan paremmin tms. Miesten seurassa saa jättäytyä vähän ulkopuolelle, eikä tarvi tutustua liian hyvin. Silti hyväksyvät jollain tasolla porukkaan. Useimmat miehet kohtelevat naista hyvin. Poikkeuksia tietty on. Ovat kohteliaita ja ystävällisiä, vaikka olenkin outo. Varsinkin jos olen ainoa nainen. Naiset kokevat taas outouden jotenkin erilailla. Alkavat eristää porukasta kuten kouluaikoina. Ovat niin parasta kaveria aina yhden kaverin kanssa vuorollaan. En tunne itseäni hyväksytyksi oikein ikinä naisyhteisöissä. Miesten seurassa tietynlainen ulkopuolinen olo on ihan ok. Kahden kesken tulen paremmin toimeen kenen tahansa kanssa. Olen kyllä miettinyt, että sitten kun olen vanha ja ruma, niin tuskin miehet enää jaksaa olla kohteliaita, vaikka en mikään missi ole nytkään. Sitten saan erakoitua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta että nuo valittajat ovat lähes poikkeuksetta itse niitä pahimpia draamailijoita.
Muuten tuossa draamassa on ihan aito pohja, naistenväliseen ryhmäkäyttäytymiseen kuuluu vihan ja inhon ilmaiseminen passiivisesti mikä ei ole kaikille luontaista tai kehittävää. Lisäksi naisilla on tapana purkaa aggressiota (etenkin toisiin naisiin kohdistuvaa) pikkumaisella tarkkailulla ja selän takana haukkumisella. Ne naiset jotka aidosti pystyvät sanomaan asioita suoraan ovat vähemmistö. Tähän vaikuttaa myös kasvatus ja kulttuuri, ns. kiltin tytön syndrooma jossa vihaa ei saa ilmaista suoraan.
Olen koulun alkamisesta asti joutunut välttämään kaikkia naisvaltaisia ryhmiä sillä lähes kaikkialla tunnelma on myrkyllinen. Naiset ovat laumasieluisempia kuin miehet ja yhdenmukaisuuden paine on suurempi. Miehet saavat olla yksilöllisempiä, naisilla taas on "kuuluttava joukkoon" tullakseen hyväksytyksi.
Vietän aikaa vain yksittäisten naisten kanssa, en ikinä ryhmässä. Muuten en koe mitään inhoa naisia kohtaan. Miehet eivät ole sen parempaa seuraa pillujuttuineen ja seksihulluuksineen.
Hah, jos sanotte että miehet ei juorua ja draamaile, ette todella ole niiden miesten "piireissä". Yhtälailla miehet juoruavat toisistaan, kun istutaan iltaa saattaa joku vetää minut keittiöön ja sanoa jotain "vitsi toi pekka on ärsyttävä, tiesiks sä että..." ja sitten mennään takaisin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Viesteissä on niin paljon draamaa välillä. Liittoutuvat joukolla jotain vastaan, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Eli kyllä sitä draamaa ja juoruilua on.
Naisia minulla ei ole juurikaan kavereina. Kahden kanssa juttelen välillä. Kiinnostuksen kohteet minulla on sellaisia, että ei tule niin naisten kanssa oltua. Olen kasvanut isän ja kahden veljen kanssa niin naisten käytös on minulle outoa. Sanoisin, että minä olen se vähiten juoruava ja draamailija meidän porukassa.
Aina välillä tähän porukkaan tulee hetkeksi joku toinen nainen, ja heti tulee sellainen olo kuin hän haluaisi savustaa minua ulos, kuin kokisi minut uhkana. Minä vain olen niin kuin aina, minulle toiset naiset ovat vaan uusia tuttavuuksia. Minulla on poikaystävä, ollut viisi vuotta, ystäväni ovat vain ystäviäni. En ajattele heitä miehinä, ajattelen vain että ovat hyviä ystäviä. Tuntuu, että nämä naiset joista tässä keskustelussa puhutaan, ovat todella epävarmoja omasta olemisestaan ja siksi hakeutuvat miesten seuraan, haluavat huomiota ja ihailua.
Välillä tuntuu hauskalta kun katsotaan jalkapalloa ystävien kanssa ja siinä on joku toinen nainen. Minä olen niin kuin normaalisti olen kotona, rennoissa vaatteissa, hiukset letillä ja ilman meikkiä. Sitten toinen on tissit tyrkyllä, pers pystyssä makaa lattialla täysin tällättynä.
Naureskelin aina nuorempana isälleni kun hän tuli töistä. Melkein aina ensimmäset sanat oli "tiedäksä mitä se ja se on tehny?" Se äijä porukka juoruaa varmaan enemmän kuin naiset ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan tämä tietää, kaikki tutkimukset maailmassa maasta riippumatta kertoo saman, helpoiten selviää kun katsoo työpaikka kiusaamisen tilasroja ja työpaikka ilmapiiri tutkimukset läpi.
Ei tämä mikään salaisuus ole, minä, kuten monet muutkin olemme valinneet alamme tämän perusteella, ja hyvin ole viihtynyt miesvaltaisella teknisellä erikoisosaamista vaativalla urallani
Olen it-alalla töissä eli lähinnä teen miesten kanssa töitä. Ja se on kamalaa, koska aina niiden ego ja machoilu aiheuttaa ongelmia. Hirveetä draamaa kun pitää olla se suurin ja komein. Ja se juoruilun määrä, itse en tiedä mitään juoruja, mutta ei tarvii kun mennä kahville näiden miesten kanssa, niin johan tietää kaikki jutut. Tämähän ei tietenkään miesten mielestä ole juoruilua vaan informaation vaihtoa :) Naisten kanssa on helpompi tehdä ainakin töitä it-alalla, koska naiset yleensä ovat ko. domainilla hyvinkin pragmaattisia ja tehokkaita eikä tarvii koko ajan olla korostamassa itseään. Muutenkin tulen paremmin juttuun naisten kanssa. En ymmärrä miehiä.
Mulla on jäänyt jonkinlainen epäluulo naisia kohtaan. Yläasteella tytöt ottivat minut silmätikukseen ja kiusasivat koko yläasteen. Olin lihava (en oikeasti), ruma ja kaikkea mahdollista. Poikia minulla ei ollut silloin kavereina, mutta he olivat minulle aina kilttejä. Nykyään parhaat ja ainoat ystäväni on miehiä. Kai minulle jäi jonkinlaisia traumoja kouluajoista...
Tietenkin miehet kiusaavat ihan samalla tavalla, olen nähnyt. Samaa draamaa ja juoruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten. Ystäväni ovat pääasiassa miehiä. Mutta se johtuu siitä että pelkään naisia.
Olen ottanut kahteen naispuoliseen ystävääni etäisyyttä. Toinen juorusi muiden ystäviensä tekemiset ja päivitteli niitä. On erittäin ahdistavaa kuunnella sellaista ja miettiä samalla mitä omia asioita uskaltaa kertoa, kun ne leviää eteenpäin väritettynä. Toinen ystäväni taas kehitteli ympärilleen draamaa, koska nautti siitä.
Nämä kokemukset vaikeuttavat luottamusta naisiin ja heihin en mielelläni edes tutustu. Muistissa on vielä yläasteella ja lukiossa tapahtunut kiusaaminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen, jota harrastivat vain tytöt.Olen aikuisiällä löytänyt aivan ihanan naispuolisen ystävän ja haluaisin päästä tästä negatiivisesta ajatusmallista eroon, että naisiin ei voi luottaa.
Siis jopa kahdesta naisesta huonot kokemukset jonka takia kannattaa pelätä naisia? Nyt on kyllä melkoinen otanta.
Tässähän mainittiin myös kouluaikojen huonot kokemukset naisista. Ei ihmekään että pelkää naisia, jos naiset ovat monta vuotta kiusanneet.
Draamalaamoja löytyy sekä naisista että miehistä. Molempien sukupuolten ääripäät vaikuttavat kokemukseni perusteella olevan niitä riidanhaluisimpia ja draamanhakuisimpia yksilöitä: stereotyyppisen maskuliiniset miehet ja äärifeminiiniset naiset. Toisaalta naisissa nämä kovaäänisimmät hyvä jätkä -naiset voivat myös olla aika kamalia draamailijoita, vaikka eivät itse asiaa osaisi tai haluaisi tiedostaa.
Jos nyt lähdetään yleistämään, niin tunnen oloni ehkä piirun verran kotoisemmaksi miesporukassa, jos siihen ei siis ole eksynyt mitään draamailevaa machoa. Paine henkilökohtaisten asioiden jakamiseen ei ole niin kovaa eikä toisen erilaisuudesta - todellisesta tai kuvitellusta - oteta niin pahasti nokkiinsa kuin naisilla on joskus tapana. En sitten tiedä, kuinka paljon asialla on tekemistä sen kanssa, että en ole itse mies ja minuun saatetaan siksi suhtautua hiukan eri tavalla. Toisaalta eräs miespuolinen ystäväni on sitä mieltä, että naisporukat ovat paljon rennompia ja epähierarkkisempia, ja heidän kanssaan voi puhua ihan oikeista asioista eikä keskittyä vain aivottomaan läpänheittoon ja pullisteluun. Sitä olisi joskus mielenkiintoista tutkia, miksi jotkut ihmiset kokevat olonsa luontevammaksi vastakkaisen sukupuolen seurassa. Voivatko asiaan vaikuttaa jotkin muutkin tekijät kuin vain omat elämänkokemukset?
Miehenä olen mieluummin naisseurassa koska tykkään seurata draamaa.
Tämän jankkauksen perusteella olette molemmat sellaisia draamailijoita, etten kestäisi seuraanne tuntiakaan.
t. ulkopuolinen tuomari