"Tykkään olla enemmän miesten seurassa, koska niillä on vähemmän draamaa kuin naisilla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.

Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."

On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.

Jännästi kyllä tulee useasti viestiä, että missäs viivyt ja täällä jo odotellaan sinua. Monet sanoneet, että mun seura parasta ja jutut mielenkiintoisia. Just tällainen ehdottomuus saa mut välttelemään monia naisia. Jos tykkäät nauraa itsellesi ja odotat samaa mielestäsi arvostettavaa piirrettä olet yhtäkkiä narttu jota kaikki vihaa. Noh, molemmat voitetaan vain, kun ei tarvitse hengata toistemme seurassa eli missä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yleensä itse hengaan miesten kanssa, mutta tämä johtuu siitä että minulla on näitten kanssa enemmän samat mielenkiinnon kohteet. Minulla on myös paljon läheisiä naisystäviä. Opiskelen miesvaltaisella alalla ja yleensä vain päädyn viettämään aikaa lähes pelkästään miesten kanssa. Miehiin on yleensä helpompi tutustua.

Sama juttu. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja ymmärrän jonkin verran tekniikasta ja ns. miesten jutuista. Ollessani naisporukassa ja puheeksi tulee huonekalun kasaus(työkalut) tai vaikkapa valaisimen asennus niin alan automaattisesti kertoa jotakin mitä asiasta tiedän, ai että niitä oudoksuvia katseita ja naurahduksia. Olenkin opetellut naisten seurassa olemaan hiljaa kyseisistä asioista ja puhumaan vain kauneudenhoidosta ja vaatteista sekä ym "naisten jutuista". Olen kuitenkin hyvin naisellinen ja kiinnostunut näistäkin alavalinnastani huolimatta.

Pointtina tässä oli että miesten seurassa tunnen saavani olla oma itseni (sekä hieman äijämäinen että naisellinen nainen) ja siksi viihdyn siellä paremmin. Työpaikalla lähes kaikki naiset olemme samanhenkisiä ja pidämme yhtä. Emme tosin paljoa ole tekemisissä toistemme kanssa eri vuoroista johtuen että ehkä sekin vaikuttaa. Aiemmissa työpaikoissa erinäisissä toimistoissa ja puutarhatöissä en yhtään kestänyt sitä lähinnä keski-ikäisten naisten seuraa ja turhanpäiväistä lätinää ikkunanpesuista, eripari sukista, pikkulasten hassunhauskoista tempauksista tai teinien kinasteluista. Ei puhettakaan näiden alojen naisten huumorintajuista. Miesten kesken harrastetaan hyväntahtoista vi**uilua ja nauretaan oikeasti hauskoille asioille.

Johtuisko tuo erilaisuus noiden naisten kanssa enemmän iästä kuin sukupuolesta? 

Itse kanssa elättelin nuorempana tällaisia stereotypioita siitä, että muut naiset ovat kiinnostuneita vain "naisten jutuista", ja siksi luulin että voisin olla oma itseni vain miesten seurassa kun harrastukseni liittyivät lähinnä pelaamiseen, tietokoneisiin ja kaljanjuontiin. Kun tutustuin samantyylisiin naisiin, pystyin olemaan täysin oma itseni, mitä en ollut ennen voinut tehdä, kas kummaa kun tuntemani naiset olivat olleet siihen mennessä täysin erilaisia. Kyse ei siis ollutkaan lainkaan sukupuolesta vaan siitä, että ihmisiä on joka lähtöön. Nykyään ymmärrän että olin ottanut ympäröivästä yhteiskunnasta nuo tarjotut stereotypiat joita sitten näinkin ympärilläni (samalla hyvin usein ummistaen silmäni niiltä henkilöiltä jotka eivät stereotypiaa täyttäneet.)

Enää en muuten edes miellä tekniikkaa ja tietokoneita miehekkäiksi, koska tunnen todella paljon kaltaisiani naisia joiden kanssa minulla on yhteiset mielenkiinnonkohteet. Koen stereotypioinnin vahingoittavan myös miehiä, koska kaikki eivät todellakaan ole kiinnostuneita tai taitavia tekniikassa, mutta ei se tee heistä yhtään vähempää miehekkäitä.

Tää on sinänsä jännä aihe. Tää teksti mitä kirjotan varmaan kuulostaa itsensä nostamiselta jalustalle tai muuten vaan pahalta, mutta niin. Vanhin ystäväni on nainen, siitä sitten seuraavaksi vanhin mies. Tunnen myös paljon miehiä, mutta myös naisia. Osa on yhtä porukkaa, jotkut ns yksittäisiä ripoteltuja sieltä täältä elämästä tarttuneita ihmisiä. Pahimmat riidat mitkä on ollut, jotka ovat johtaneet välien katkeamiseen ovat olleet naisten kanssa, mutta ne ystävyyssuhteet ovat muutenkin olleet tasapainottomia. Tai jollain tasolla myös tasapainoisia kun molemmat kiukutellut yhtä paljon :D minä ne suhteet olen lopettanut kun on viimeinen niitti tullut, ja on loukattu niin pahasti, eikä keskustelulla ole saatu asiaa selvitettyä. En siis ole maailman ihanin ihminen, minulla on ongelmia, joten olen saattanut olla näissä asioissa hyvinkin ehdoton, mutta taas jos toinen ei ole nähnyt mitään vikaa käyttäytymisessään olen kokenut paremmaksi katkaista ihmissuhteen. Koska olen itse myös osannut pyytää anteeksi ja kuunnella miten olen loukannut, niin odotan sitä toiselta. Miesten kanssa ystävyyssuhteet ovat yleensä vaan kuihtuneet ja yleensä syynä on ollut siihen nainen, kokonana tuntematon minulle. Eivät ole missään vaiheessa halunneet tutustua minuun. Nämä miehetkin kyllä olleet hiukan tossukoita joiden kanssa näin on käynyt. Sanon tossukoita hyvässä hengessä ja lämmöllä muistellen, koska upeita ihmisiä, vähän ehkä raukkoja, mutta kaikesta huolimatta kaipaan heitä, enkä heille tai heidän kumppaneilleen ole vihainen, olen vain harmistunut. Voihan olla että syy on minussa. Vaikutanko omistavalta tai uhkaavalta? Vaikutanko siltä että olisin kiinnostunut? En tiedä, mutta yleensä naisen tullessa mukaan kuvioihin ystävyys on kuihtunut. Olen introvertti, mutta tutustun helposti uusiin ihmisiin, minusta pidetään, mutta yleensä siinä vaiheessa kun näyttää siltä että tästä voisi syntyä ystävyys, laitain hiukan kapuloita rattaisiin ja kerron millainen ihminen olen. Heitän naamalle kaikki negatiiviset asiat luonteestani. Näitä on ilmeisesti hiukan vaikea uskoa, koska kun minulla on huono kausi, niin on huono kausi. En ole tahalleen ilkeä tai huonolla tuulella, ja yritän minimoida sen näkymistä, ja yleensä laitan myös yhteydenpidon minimiin. Tässä tulee sukupuoli ero minkä olen huomannut (toki yleistäen, mutta omien kokemuksien pohjalta). Naiset vaativat enemmän yhteyden pitoa kuin miehet. Miehet eivät välttämättä ihmettele jos minusta ei moneen kuukauteen ole kuulunut mitään, ja sitten kun ryömin kolostani pois, he jatkavat ystävyyttä siitä mihin se ns. jäi. Naiset taas vaativat enemmän selitystä ja haluaisivat enemmän pitää yhteyttä jatkuvasti ja nähdä. Ystävät ovat ne, jotka eivät loukkaannu kun sanon, että nyt en jaksa, katsotaan myöhemmin, otan yhteyttä sitten kun jaksan. Jotkut ovat loukkaantuneet tästä, vaikka nämä ovat ensimmäisiä asioita mitä kerron itsestäni mahdollisen ystävyyden koittaessa. Myös mielenkiinnon kohteista, niin ei tietenkään kaikilla hyvillä ystävilläni ole samoja mielenkiinnon kohteita, en voi pitää tunnin monologia kauhuleffoista ystävälleni, joka ei ole niistä kiinnostunut, ja näin eespäin, kyllä kaikki varmasti tajuaa. On myös ihanaa että hyviin ystäviini kuuluu niin paljon erilaisia ihmisiä, joista kaikki eivät tule toimeen keskenään, eikä heidän tarvitse. Nyt minulla on huono kausi, ja tätä tekstiä kirjottaessa muistan taas kuinka paljon arvostan ja rakastan ystäviäni, niin niitä naisia kuin miehiäkin. Täytyisi joskus muistaa kertoa se heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.

Aivan helvetin hienoa yleistämistä taas. Ei kyky nauraa itselleen tai sietää vittuilua ole mikään sukupuolisidonnainen ominaisuus. Sulle vaan on sattunut niin päin, että lähipiirisi miehet tuntuvat sietävän sitä ja naiset taas eivät. Omassa lähipiirissä ne "herkkänahkaisemmat" on miehiä. Sosiaalisesti älykäs pystyy myös miettimään mitä suustaan päästää, koska ei kaikenlainen huumori tosiaan uppoa kaikille. Miehet eivät myöskään välttämättä kehtaa näyttää loukkaantumistaan, koska pelkäävät sen näyttäytyvän heikkoutena tai "naismaisuutena".

En näin halunnutkaan väittää. Olenhan itse nainen ja kestän koko kaveriporukastani eniten vitsailua joka kohdistuu itseeni. Pahin herneet nokkaan vetäjä jonka tunne on nimenomaan mies. Yleisesti ottaen kouluelämässä, työelämässä yms. miehien joukossa vallitsee sellainen yleinen rentous. Siinä missä naisien kanssa pitää järjestää kaiken maailman viinijuustoillat kotiintuloajalla, niin miesten kanssa voi vain istua kalsarit jalassa kalja kourassa rupatellen tuntitolkulla. Sitten myös sellainen kuluttava seläntakanapuhumiskulttuuri on kokemukseni mukaan vain naisten ongelma. En ainakaan ole sellaiseen koskaan törmännyt miehissä. Totta siis, että jokainen on yksilö, mutta se ei poista sitä faktaa, että miesten seurasta on vain helpompi löytää kaltaistani seuraa, jossa voin olla vapaa olemaan oma itseni..

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotain tällaista sanoo aina pelkästään ne naiset, jotka itse jatkuvasti aiheuttavat sitä draamaa olemalla mahdollisimman ilkeä muille naisille? En ole ikinä kuullu mukavan ja kohteliaan naisen sanovan mitään tällaista, mutta ne ilkeimmät kiusaajat taas toitottaa vähän väliä miten eivät tykkää tyttöjen draamasta.

Mitä ihmettä liikkuu näiden päässä?

Juuri nyt olen kyllä otsikon kanssa samoilla linjoilla. Luin jonkin matkaa toista aloitusta ja kommentteja, meni kyllä todella draamaksi. Mies ehdottanut että vaimo ja lapsi menevät viikonlopuksi mummolaan, että mies voisi viettää poikien iltaa asunnolla. No, kommenteissa itketään ja taivastellaan, että mies ihan heittää naisen pois kotoa vauvoineen. Ja yläpeukkuja sataa kun kannustetaan naista ottamaan asia mahdollisimman ikävästi ja dramaattisesti. 

Jos ei omalle puolisolle voi edes ehdottaa tuollaista, niin senkö kanssa pitäää sitten elää vuosikymmenet? Kommenteista ja tykkäyksistä päätellen tyypillinen suomalainen nainen on melkoinen draamakuningatar ja etenkin lapsen saatuaan ei enää mitään rajaa!

Vierailija kirjoitti:

Naisten sanomista pidetään tyhjänpäiväisenä juoruiluna ja ilkeytenä. Miesten sanomisia pidetään suorana puheena, joka purkautuu vasta kun mitta on vihdoin viimein tullut aivan täyteen. Noissa kahdessa on kyse aivan samasta asiasta, mutta niihin suhtaudutaan täysin eri tavalla.

Juuri näin tämä on. Hallelujaa ja aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yleensä itse hengaan miesten kanssa, mutta tämä johtuu siitä että minulla on näitten kanssa enemmän samat mielenkiinnon kohteet. Minulla on myös paljon läheisiä naisystäviä. Opiskelen miesvaltaisella alalla ja yleensä vain päädyn viettämään aikaa lähes pelkästään miesten kanssa. Miehiin on yleensä helpompi tutustua.

Sama juttu. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja ymmärrän jonkin verran tekniikasta ja ns. miesten jutuista. Ollessani naisporukassa ja puheeksi tulee huonekalun kasaus(työkalut) tai vaikkapa valaisimen asennus niin alan automaattisesti kertoa jotakin mitä asiasta tiedän, ai että niitä oudoksuvia katseita ja naurahduksia. Olenkin opetellut naisten seurassa olemaan hiljaa kyseisistä asioista ja puhumaan vain kauneudenhoidosta ja vaatteista sekä ym "naisten jutuista". Olen kuitenkin hyvin naisellinen ja kiinnostunut näistäkin alavalinnastani huolimatta.

Pointtina tässä oli että miesten seurassa tunnen saavani olla oma itseni (sekä hieman äijämäinen että naisellinen nainen) ja siksi viihdyn siellä paremmin. Työpaikalla lähes kaikki naiset olemme samanhenkisiä ja pidämme yhtä. Emme tosin paljoa ole tekemisissä toistemme kanssa eri vuoroista johtuen että ehkä sekin vaikuttaa. Aiemmissa työpaikoissa erinäisissä toimistoissa ja puutarhatöissä en yhtään kestänyt sitä lähinnä keski-ikäisten naisten seuraa ja turhanpäiväistä lätinää ikkunanpesuista, eripari sukista, pikkulasten hassunhauskoista tempauksista tai teinien kinasteluista. Ei puhettakaan näiden alojen naisten huumorintajuista. Miesten kesken harrastetaan hyväntahtoista vi**uilua ja nauretaan oikeasti hauskoille asioille.

No oudoksuisin minäkin, jos joku alkaa selostaa minulle miten huonekalut kasataan. Mitä puhumista siinä on? Ostat huonekalun ja kasaat, laitat paikalleen. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotain tällaista sanoo aina pelkästään ne naiset, jotka itse jatkuvasti aiheuttavat sitä draamaa olemalla mahdollisimman ilkeä muille naisille? En ole ikinä kuullu mukavan ja kohteliaan naisen sanovan mitään tällaista, mutta ne ilkeimmät kiusaajat taas toitottaa vähän väliä miten eivät tykkää tyttöjen draamasta.

Mitä ihmettä liikkuu näiden päässä?

 

Juuri nyt olen kyllä otsikon kanssa samoilla linjoilla. Luin jonkin matkaa toista aloitusta ja kommentteja, meni kyllä todella draamaksi. Mies ehdottanut että vaimo ja lapsi menevät viikonlopuksi mummolaan, että mies voisi viettää poikien iltaa asunnolla. No, kommenteissa itketään ja taivastellaan, että mies ihan heittää naisen pois kotoa vauvoineen. Ja yläpeukkuja sataa kun kannustetaan naista ottamaan asia mahdollisimman ikävästi ja dramaattisesti. 

Jos ei omalle puolisolle voi edes ehdottaa tuollaista, niin senkö kanssa pitäää sitten elää vuosikymmenet? Kommenteista ja tykkäyksistä päätellen tyypillinen suomalainen nainen on melkoinen draamakuningatar ja etenkin lapsen saatuaan ei enää mitään rajaa!

Naisia sytetään tunteilusta juuri tästä syystä. Eli naista pitäisi saada kohdella kuin koiraa ja nainen EI SAA suuttua siitä. Kaikki tunteen ilmaisu yritetään kieltää naiselta jatkuvalla pilkalla. Miesten aggressiivisuutta sen sijaan ihaillaan, siitä ei edes käytetä sanaa "kiukuttelu". Mitä se kuitenkin on. Kuten sinunkin kommenttisi. Kiukuttelua.

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Mulla on ei-perinteiset kiinnostuksenkohteet, esimerkiksi nörttihommat ja urheilu ja oon jostain syystä viettänyt opintotaipaleeni alakoulusta yliopistolle miesvaltaisessa ympäristössä, minkä seurauksena mulla on paljon miespuolisia kavereita ja olen liikkunut paljon mies/poikaporukoissa. Joukkuelajin myötä elämään on kuulunut paljon myös erilaisia isoja naisryhmiä.

Elämään on mahtunut kaikenlaista draamailijaa, mutta ne ovat olleet aika tasaisesti miehiä ja naisia. Kaikki tuntemani koulukiusaajat ovat olleet miehiä. Yksi kiusasi lähinnä yksin, toinen oli poikaporukka, joka kiusasi yhdessä kaikkea, mikä liikkuu. Olen tuntenut elämässäni neljä draamaprinsessaa, joista kaksi on ollut naisia, yksi mies ja yksi jotain siltä väliltä. Juoruilu, kyräily, draama ja kaunojen hautominen ovat onnistuneet niin miehiltä kuin naisilta. Siihen, että ryhmädynamiikka menee sekaisin, riittää kksi vahvaa persoonaa, jotka eivät tule toimeen keskenään, sukupuolesta riippumatta.

Oma kokemukseni on ollut myös se, että naisena miesporukkaan pääseminen niin, että mahdolliset draamat lävähtävät silmille, kestää kauemmin kuin naisporukassa. Voi olla, että vastakkaisen sukupuolen edustajaan pidetään pientä hajurakoa ensi alkuun. Naisena naisporukassa draaman päästä taas saa kiinni nopeammin.

En myökään tajua itkemistä siitä, että naisten kanssa pitää aina puhua meikeistä, vauvoista ja kodinhoidosta. Jos ei ole kiinnostuneita noista kolmesta asiasta, miksi ihmeessä on hakeuduttava sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat? En näe tätä kiinnostuseroa naisten vikana noin yleensä, vaan ihan henkilön itsensä paskoina sosiaalisina taitoina. Pakkoko sitä päätä on hakata seinään ja sit valittaa, kun seinä oli kova?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.

Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."

On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.

Jännästi kyllä tulee useasti viestiä, että missäs viivyt ja täällä jo odotellaan sinua. Monet sanoneet, että mun seura parasta ja jutut mielenkiintoisia. Just tällainen ehdottomuus saa mut välttelemään monia naisia. Jos tykkäät nauraa itsellesi ja odotat samaa mielestäsi arvostettavaa piirrettä olet yhtäkkiä narttu jota kaikki vihaa. Noh, molemmat voitetaan vain, kun ei tarvitse hengata toistemme seurassa eli missä ongelma?

Itsehän sinä sanoit, että olet narttu jota kaikki vihaa. Sanoit että kaikki naiset loukkaantuvat jos olet oma itsesi. On vain defenssimekanismi, että kuvittelet ongelman olevan siinä että puoli ihmiskuntaa suhtautuu väärällä tavalla ja sinä olet yksin oikeassa. Kyllä se on niin päin, että kun puoli ihmiskuntaa tekee sinusta jonkin tulkinnan, he ovat oikeassa. Ja sinä väärässä.

Äläkä ruikuta muiden ehdottomuudesta, kun itse kuvittelet olevasi liian hyvä puolelle ihmiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.

Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."

On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.

Jännästi kyllä tulee useasti viestiä, että missäs viivyt ja täällä jo odotellaan sinua. Monet sanoneet, että mun seura parasta ja jutut mielenkiintoisia. Just tällainen ehdottomuus saa mut välttelemään monia naisia. Jos tykkäät nauraa itsellesi ja odotat samaa mielestäsi arvostettavaa piirrettä olet yhtäkkiä narttu jota kaikki vihaa. Noh, molemmat voitetaan vain, kun ei tarvitse hengata toistemme seurassa eli missä ongelma?

Olen minäkin sanonut joskus jollekin, että hän on todella hauska. Ja olikin, mutta täysin sietämätön ihminen. Kun hän tuli huoneeseen, kenelläkään muulla ei ollut tilaa. Ilma tuntui loppuvan. Hän oli tähti, seurueen ilopilleri, kaikkien huomio kuului jakamattomana hänelle. Hän nolasi ihmisiä julkisesti, sen varjolla että hän tekee pilaa itsestäänkin. Hän kuvitteli, että kun hän pilkkaa itseään, muutkin ovat hänelle vapaata riistaa. Miksi kummassa olisivat?

mä taas en käsitä sitä naisten vihaa, jos nainen kertoo kuten täällä, että viihtyy ennemmin miesten kanssa. Sitten viihtyy. Mitä se on keneltäkään pois? Mulla on niin naisia kuin miehiä frendeinä, mutta ei mua haittaa jos jollain naisella on vain miehiä frendeinä. Ei ole multa pois. Naiset taitaa sekoittaa sen huomioon saamiseen, vaikka siinä miehen ja naisen ystävyydessä ei ole muusta kyse kuin ystävyydestä. Aika loukkaavaa sanoa, että nämä naiset päätyvät sänkyyn miespuolisten frendien kanssa. Eläköön juorukerho. On siinä muuten ero, juorutaanko ihmisen ominaisuuksilla ilkeään sävyyn vai positiiviseen. Tai juorutaanko palkasta vai mitä se Pirjo oli taas tehnyt. 

Selkeästi naisille kova paikka, kun jollain naisella on miehiä ystäviä. Kanalauma hyökkää kimppuun ja stereotypiat sen kuin vahvistuvat. 

Kaikki täällä sanovta, että nainen voi tykätä tekniikatsa, jalkapallosta ja oluesta. Totta, itsekin olen tällainen. Tunnen naisia vaikka mistä, mutta tällaisia jalkapallosta muunkin kuin ulkonäön takia juttelevia tai oluesta pitävien paskojen vitsien kertovia on todella hankala löytää, ei ole paljon tällaisia naisia. Itse ainakin kaipaan tällä hetkellä naisia, jotka ei ota itseään turhan vakavasti, heittävät läppää eivätkä kyttää muiden tekemisiä negatiivisesti.

Ja kuten joku sanoi, niin itse olen huomannut että naiset ovat omistushaluisia ystäviinsä. Kun ei hetkeen pidä yhteyttä, niin naiset siirtyvät eteenpäin ja kiukuttelevat kun en ole pitänyt yhteyttä. Miesten kanssa juttu jatkuu siitä mihin jäi, mutta ei tarvitse selitellä missä on ollut tai mitä tehnyt kun ei ole yhteyttä pitänyt. Ja itse ainakin harmittelen sitä, että välillä kun tulee kausia ettei yhteyttä ehdi pitämään (matkustelee, on töissä kiirettä) niin nämä naiset häviävät elämästä. Ei, vaikka kuinka yrittäisi päästä takaisin suosioon niin anteeksi ei anneta.

Joten kyllä. Jostain ne stereotypiat naisista syntyvät. Toivottavasti naiset saavat sisältöä enemmän elämäänsä ja alkavat miettiä muutakin kuin miesten miellyttämistä niin naisetkin alkavat tulla paremmin toimeen. Tasa-arvolla on vielä tehtävää. Vielä on naisia, joiden mielestä miehen tehtävä elättää nainen ja nämä naiste yleensä hyvinkin kilpailuhenkisiä toisia naisia kohtaan. e naiset, jotka työllistävät itsensä on usein miehiäkin ystävinä, ja vain ystävinä koska ei ole tarvetta kilpailla. Kyllä, niitä miehiä kilpailemattakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

mä taas en käsitä sitä naisten vihaa, jos nainen kertoo kuten täällä, että viihtyy ennemmin miesten kanssa. Sitten viihtyy. Mitä se on keneltäkään pois? Mulla on niin naisia kuin miehiä frendeinä, mutta ei mua haittaa jos jollain naisella on vain miehiä frendeinä. Ei ole multa pois. Naiset taitaa sekoittaa sen huomioon saamiseen, vaikka siinä miehen ja naisen ystävyydessä ei ole muusta kyse kuin ystävyydestä. Aika loukkaavaa sanoa, että nämä naiset päätyvät sänkyyn miespuolisten frendien kanssa. Eläköön juorukerho. On siinä muuten ero, juorutaanko ihmisen ominaisuuksilla ilkeään sävyyn vai positiiviseen. Tai juorutaanko palkasta vai mitä se Pirjo oli taas tehnyt. 

Selkeästi naisille kova paikka, kun jollain naisella on miehiä ystäviä. Kanalauma hyökkää kimppuun ja stereotypiat sen kuin vahvistuvat. 

Kaikki täällä sanovta, että nainen voi tykätä tekniikatsa, jalkapallosta ja oluesta. Totta, itsekin olen tällainen. Tunnen naisia vaikka mistä, mutta tällaisia jalkapallosta muunkin kuin ulkonäön takia juttelevia tai oluesta pitävien paskojen vitsien kertovia on todella hankala löytää, ei ole paljon tällaisia naisia. Itse ainakin kaipaan tällä hetkellä naisia, jotka ei ota itseään turhan vakavasti, heittävät läppää eivätkä kyttää muiden tekemisiä negatiivisesti.

Ja kuten joku sanoi, niin itse olen huomannut että naiset ovat omistushaluisia ystäviinsä. Kun ei hetkeen pidä yhteyttä, niin naiset siirtyvät eteenpäin ja kiukuttelevat kun en ole pitänyt yhteyttä. Miesten kanssa juttu jatkuu siitä mihin jäi, mutta ei tarvitse selitellä missä on ollut tai mitä tehnyt kun ei ole yhteyttä pitänyt. Ja itse ainakin harmittelen sitä, että välillä kun tulee kausia ettei yhteyttä ehdi pitämään (matkustelee, on töissä kiirettä) niin nämä naiset häviävät elämästä. Ei, vaikka kuinka yrittäisi päästä takaisin suosioon niin anteeksi ei anneta.

Joten kyllä. Jostain ne stereotypiat naisista syntyvät. Toivottavasti naiset saavat sisältöä enemmän elämäänsä ja alkavat miettiä muutakin kuin miesten miellyttämistä niin naisetkin alkavat tulla paremmin toimeen. Tasa-arvolla on vielä tehtävää. Vielä on naisia, joiden mielestä miehen tehtävä elättää nainen ja nämä naiste yleensä hyvinkin kilpailuhenkisiä toisia naisia kohtaan. e naiset, jotka työllistävät itsensä on usein miehiäkin ystävinä, ja vain ystävinä koska ei ole tarvetta kilpailla. Kyllä, niitä miehiä kilpailemattakin löytyy.

En lukenut vuodatustasi "kanaluma"-mainintaa enempää. Kertoo kyllä, minkä lajin ihminen olet.

On se ihmeellistä, miten joku ei tajua miksi ihmiset suuttuvat kun joku tulee paikalle haukkumaan sukupuolen perusteella kelvottomaksi seuraksi.

Tiedättekö "miesten kanssa premmin toimeentulevat" naiset sitä miksi tulette toimeen miesten kanssa? Koska miehet uskovat että jos ovat oikein mukavia ja mallikkaita sinulle, heruu sinulta ihailua ja mahdollisesti jotain muutakin. Naisille taas täytyy olla oikeasti siedettävä persoona eli ei riitä pelkkä sukupuoli. Ja ne jotka "pelkäävät" muita naisia - millaisten pissisten kanssa oikein olette tekemisissä vai onko pelko pelkästään päänne sisällä?   

Olen miesvaltaisella allala töissä (tällä hetkellä joukon ainoa nainen) ja kyllä miehet jumankauta osaavat draamata ja kiukutella siinä missä pahimmat kananaisetkin. Miehiltä sitä vain siedetään paremmin koska kuten joku tässä ketjussa jo totesikin, sitä pidetään "rehtinä suorana puheena" siinä missä naiset vain "juoruilevat ilkeämielisesti ja vittuilevat". Miesten suora aggressiivisuus koetaan "rohkeana määrätietoisuutena" ja naisten taas "pomotteluna". Ja niin pois päin. Ärsyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten. Ystäväni ovat pääasiassa miehiä. Mutta se johtuu siitä että pelkään naisia.

Olen ottanut kahteen naispuoliseen ystävääni etäisyyttä. Toinen juorusi muiden ystäviensä tekemiset ja päivitteli niitä. On erittäin ahdistavaa kuunnella sellaista ja miettiä samalla mitä omia asioita uskaltaa kertoa, kun ne leviää eteenpäin väritettynä. Toinen ystäväni taas kehitteli ympärilleen draamaa, koska nautti siitä. 

Nämä kokemukset vaikeuttavat luottamusta naisiin ja heihin en mielelläni edes tutustu. Muistissa on vielä yläasteella ja lukiossa tapahtunut kiusaaminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen, jota harrastivat vain tytöt.

Olen aikuisiällä löytänyt aivan ihanan naispuolisen ystävän ja haluaisin päästä tästä negatiivisesta ajatusmallista eroon, että naisiin ei voi luottaa. 

Siis jopa kahdesta naisesta huonot kokemukset jonka takia kannattaa pelätä naisia? Nyt on kyllä melkoinen otanta. 

Ei miesten seurassa paremmin viihtyviä naisia dissata SEN takia, että he "viihtyvät miesten seurassa" VAAN sen takia, että järjestään haukkuvat oman sukupuolensa edustajat maan rakoon.  Ei vaan käsitä.

Tähän ikään mennessä olen kyllä oppinut, että pahansuopuus, kateus, ilkeys eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia...

Itse viihdyn, ja olen aina tullut toimeen sekä miesten että naisten kanssa. Jos haistan draamaa jostain ihmisestä, niin pysyttelen kaukana. Ei kiinnosta, ja pääsee helpolla :) 

Kerrankin ketju, jota oli ihan mukava lukea. Allekirjoitan täysin tuon, että yleensä ne, jotka naisten draamasta valittavat ovat itse draaman aiheuttajia. Itsekin tunnen monta tällaista tapausta. :D Heistä pysyttelee mielellään mahdollisimman etäällä.  Itse viihdyn kyllä kummankin sukupuolen seurassa, mutta monesti huomaan, että juttu on vapautuneempaa ja mielestäni mielenkiintoisempaa miesten seurassa. Olen ehkä aina ollut vähän sellainen tomboy, joten myös keskustelun aiheita löytyy miesten seurassa enemmän.  Nykyään minulla on myös joitakin samanhenkisiä naispuolisia kavereita. Toisaalta parhaat ja pitkäaikaisimmat ystäväni ovat tätä ''Kardashian ja muut muoti-ilmiöt'' kansaa, joten olemme viime vuosien aikana hieman etääntyneet toisistamme kiinnostuksen kohteiden osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.

Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."

On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.

Jännästi kyllä tulee useasti viestiä, että missäs viivyt ja täällä jo odotellaan sinua. Monet sanoneet, että mun seura parasta ja jutut mielenkiintoisia. Just tällainen ehdottomuus saa mut välttelemään monia naisia. Jos tykkäät nauraa itsellesi ja odotat samaa mielestäsi arvostettavaa piirrettä olet yhtäkkiä narttu jota kaikki vihaa. Noh, molemmat voitetaan vain, kun ei tarvitse hengata toistemme seurassa eli missä ongelma?

Olen minäkin sanonut joskus jollekin, että hän on todella hauska. Ja olikin, mutta täysin sietämätön ihminen. Kun hän tuli huoneeseen, kenelläkään muulla ei ollut tilaa. Ilma tuntui loppuvan. Hän oli tähti, seurueen ilopilleri, kaikkien huomio kuului jakamattomana hänelle. Hän nolasi ihmisiä julkisesti, sen varjolla että hän tekee pilaa itsestäänkin. Hän kuvitteli, että kun hän pilkkaa itseään, muutkin ovat hänelle vapaata riistaa. Miksi kummassa olisivat?

Öh, no en ole kuvailemasi ihminen eli ehkä voisit keuhkota jollekin muulle? Sulla on nyt tosi jämäkät mielikuvat sinulla jonkun tyyppisesti ilkeästä ihmisestä ja sen perusteella kaikkien minunlaisteni on oltava juuri sellaisia kuin hän. En ole ilkeä ihminen, vaikka tykkäänkin naureskella kaveriporukassa toisille, itselle, kaikelle sellaiselle mikä ei loukkaa ihmisiä liikaa. Mun mielestä ihmisten pitäisi juuri yrittää löytää itsestään sitä puolta, missä on vapaa nauramaan itselleen muiden seurassa. Maailma olisi varmasti paljon parempi paikka, jos kaikki ottais vähän chillimmin..  

Vierailija kirjoitti:

En myökään tajua itkemistä siitä, että naisten kanssa pitää aina puhua meikeistä, vauvoista ja kodinhoidosta. Jos ei ole kiinnostuneita noista kolmesta asiasta, miksi ihmeessä on hakeuduttava sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat? En näe tätä kiinnostuseroa naisten vikana noin yleensä, vaan ihan henkilön itsensä paskoina sosiaalisina taitoina. Pakkoko sitä päätä on hakata seinään ja sit valittaa, kun seinä oli kova?

Mainio lause! Mulle ei henkilökohtaisesti tulisi mieleenikään tuhlata kallisarvoista vapaa-aikaani hengaamalla ihmisten kanssa, jonka seurassa en viihdy. Perhettä et voi valita, ystävät voi, ja minä olenkin onnistunut löytämään mielestäni ihan parhaat tyypit.

Joku väitti, että aikuisiällä ei saa enää uusia ystäviä, minä olen löytänyt tämän porukan (n. 15 tyyppiä, miehiä, naisia, homoja ja heteroita) vasta sen jälkeen kun täytin 35 vuotta. Jengin koko on kasvanut hitaasti, kun aina joku on tuonut ryhmään uusia ihmisiä, sisaruksensa, uuden kumppanin tms. Ketään ei ole katsottu kieroon, vaan kaikki ovat päässeet osaksi ryhmää saman tien, ja järjestään kaikki ovat kiitelleet, kuinka helppoa ryhmäämme on tulla uutena.

Sitäkin jäin ihmettelemään, kun jonkun mielestä naisten kanssa ei voi rennosti kalsareissa istua katsomassa jalkapalloa. Minun ystäväpiirissäni yksikään mies ei käsittääkseni ole futiksesta  kovin kiinnostunut, kun taas naisista kolme seuraa jalkapalloa tosissaan, ja käy esim. aina reissatessaan katsomassa matseja eri puolilla maailmaa. Kalsareissa ja välillä ilmankin  niitä (esim.saunoessa) istutaan usein,  riippumatta siitä millä kokoonpanolla mennään.

Meikeistä, lapsista tai kodinhoidosta puhutaan hyvin satunnaisesti. Enemmän puhutaan seksistä, duunista, politiikasta, reissaamisesta, musiikista ym. ajankohtaisista ja KAIKKIA kiinnostavista aiheista.

Kukaan ei yritä esittää muuta kuin on, kenestäkään ei puhuta paskaa selän takana tai edessä, leikkimielistä pään aukomista saattaa joskus olla, mutta ei koskaan ilkeää. Enemmänkin puhumme hyvää toisista, myös niistä, jotka eivät juuri silloin ole paikalla.

MIes kokoaa yleensä huonekalut meillä kotona. Ja mä kokoan huonekalut sitten täällä töissä, koska miespuoleiset työkaverini eivät siihen ilmeisesti kykene. Vaikka juovatkin kaljaa ja seuraavat jalkapalloa.