Lue keskustelun säännöt.
"Tykkään olla enemmän miesten seurassa, koska niillä on vähemmän draamaa kuin naisilla."
05.02.2017 |
Miksi jotain tällaista sanoo aina pelkästään ne naiset, jotka itse jatkuvasti aiheuttavat sitä draamaa olemalla mahdollisimman ilkeä muille naisille? En ole ikinä kuullu mukavan ja kohteliaan naisen sanovan mitään tällaista, mutta ne ilkeimmät kiusaajat taas toitottaa vähän väliä miten eivät tykkää tyttöjen draamasta.
Mitä ihmettä liikkuu näiden päässä?
Kommentit (141)
Usein kyseessä on vähän nuoremmat naiset jotka kaipaavat sitä erityishuomiota jota ainoana naisena miesporukassa saavat. Tietysti naisporukka voi siihen nähden tuntua tylsemmältä kun ei enää kohdellakaan kuin prinsessaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttäviä asenteita täällä sellaisia naisia kohtaan, jotka oikeastikin vain syystä tai toisesta viihtyvät vapaa-ajallaan paremmin miesseurassa. Itse olenkin yleensä aina hiljaa tästä ja sanon ettei minulla juurikaan ole kavereita jos puheeksi tulee, etten kohtaa tällaista vähättelyä siksi kun minulla ei oikein ole läheisiä naispuolisia ystäviä. Naisseurassa minua aina koitetaan muuttaa johonkin suuntaan mikä syö itsetuntoa aika tehokkasti, miehet taas antavat minun olla oma itseni ja hyväksyvät tällaisena kuin olen.
Ihan turhaan yrität vääntää itsestäsi uhria, kun halveksit ja syrjit muita ihmisiä sukupuolen perusteella. Nainenkin voi olla naisvihaaja. Korjaa itsetuntosi kuntoon.
En minä vihaa naisia, en kategorisoi ihmisiä sukupuolen perusteella. Mistä sellaisen käsityksen sait? Tässä elämän varrella on vain käynyt niin, että kaikki läheisimmät kaverit ovat miehiä, voinee johtua harrastuksistani sekä luonteestani, joka on melko maskuliininen. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi muuttaa itseäni vain sen takia, että saisin vapaa-ajalla viettää aikaa naisten kanssa, kyllä miehetkin ihan kivoja kavereita ovat.
No aika tiukan jaon kyllä teet sukupuolten välillä, jos kuvailet luonnettasikin "maskuliiniseksi". Ihan kuin luonteenpiirteet olisi mitenkään sukupuolisidonnaisia muuten kuin stereotypioiden tasolla. Ilmeisesti kuvittelet myös että kaikki naiset on samanlaista massaa, koska joutuisit muuttamaan itseäsi jotta tulisit "naisten" kanssa toimeen. Luultavasti sulla on tässä vaiheessa jo niin isoja ennakkoasenteita muita naisia kohtaan ("ei ne anna mun olla sellainen kun mä oon, yrittävät vaan muuttaa mua") ettet anna edes mahdollisuutta tutustumiselle. Kaveeraa ihan rauhassa miesten kanssa eikä kenenkään ole väkisin pakko alkaa hankkia uusia kavereita, mutta älä nyt viitsi kuvitella, että sinun ja muiden naisten kaveruus tai ystävyys olisi jotenkin mahdotonta, koska naiset ovat tällaisia ja tällaisia ja miehet ovat tietynlaisia. Naisia on ihan kaikenlaisia, samoin kuin miehiäkin. Sinä et ole mikään uniikki lumihiutale oman sukupuolesi joukossa.
Taas teit oletuksia jotka eivät pidä paikkaansa, koska jokin minussa nyt ärsyttää sinua. Minulla on edelleenkin naisia kavereina, jotka olen tuntenut yli 20 vuotta, mutta siltikin läheisimmät kaverit ovat miehiä. Naisia tapaan töissä päivittäin ja he pitävät minusta kyllä, minulle taas ne hetket ovat melko raskaita, koska minun täytyy koko ajan miettiä käytöstäni ja mitä suustani päästän. Vapaalla haluan rentoutua myös henkisesti, eikä se ole tähän mennessä naisseurassa koskaan onnistunut. Vika on tietenkin minussa, mutta en edeleenkään halua muuttaa itseäni muiden ihmisten takia kun kuitenkin minun puolestani mitään ongelmaa ei ole.
Vähän nyt kuulostaa siltä että monet tekevät yleistyksiä yhden ystäväporukan käytöksen perusteella. Itse olen opiskellut monessa paikassa ja työskennellyt useilla eri työpaikoilla ja siten kokemusta on hyvin monenlaisista ryhmistä. Ei todellakaan voi sanoa että naisvaltaiset ryhmät olisi tietynlaisia ja miesvaltaiset toisenlaisia, kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja ryhmän käyttäytyminen vaihtuu aina kulloisenkin kokoonpanon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen vähän vastaavasti. En ole ilkeä ihminen ja hyökkää ihmisten heikkouksiin, mutta olen erittäin roustaava huumorissani. Tykkään vitsailla muista ja tykkään etenkin nauraa itselleni. Naisien kanssa joudun olemaan jotain feikkiä, sillä heidän kanssaan tuo ei toimi. On siis huomattavasti helpompaa/rennompaa miesten seurassa, kun kukaan ei ota itseään niin vakavasti. Toki miehissäkin herkkänahkaisuutta tuon suhteen, että ei se ole niin että kaikki miehet kestävät roskia läppää.
Aivan helvetin hienoa yleistämistä taas. Ei kyky nauraa itselleen tai sietää vittuilua ole mikään sukupuolisidonnainen ominaisuus. Sulle vaan on sattunut niin päin, että lähipiirisi miehet tuntuvat sietävän sitä ja naiset taas eivät. Omassa lähipiirissä ne "herkkänahkaisemmat" on miehiä. Sosiaalisesti älykäs pystyy myös miettimään mitä suustaan päästää, koska ei kaikenlainen huumori tosiaan uppoa kaikille. Miehet eivät myöskään välttämättä kehtaa näyttää loukkaantumistaan, koska pelkäävät sen näyttäytyvän heikkoutena tai "naismaisuutena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttäviä asenteita täällä sellaisia naisia kohtaan, jotka oikeastikin vain syystä tai toisesta viihtyvät vapaa-ajallaan paremmin miesseurassa. Itse olenkin yleensä aina hiljaa tästä ja sanon ettei minulla juurikaan ole kavereita jos puheeksi tulee, etten kohtaa tällaista vähättelyä siksi kun minulla ei oikein ole läheisiä naispuolisia ystäviä. Naisseurassa minua aina koitetaan muuttaa johonkin suuntaan mikä syö itsetuntoa aika tehokkasti, miehet taas antavat minun olla oma itseni ja hyväksyvät tällaisena kuin olen.
Ihan turhaan yrität vääntää itsestäsi uhria, kun halveksit ja syrjit muita ihmisiä sukupuolen perusteella. Nainenkin voi olla naisvihaaja. Korjaa itsetuntosi kuntoon.
En minä vihaa naisia, en kategorisoi ihmisiä sukupuolen perusteella. Mistä sellaisen käsityksen sait? Tässä elämän varrella on vain käynyt niin, että kaikki läheisimmät kaverit ovat miehiä, voinee johtua harrastuksistani sekä luonteestani, joka on melko maskuliininen. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi muuttaa itseäni vain sen takia, että saisin vapaa-ajalla viettää aikaa naisten kanssa, kyllä miehetkin ihan kivoja kavereita ovat.
No aika tiukan jaon kyllä teet sukupuolten välillä, jos kuvailet luonnettasikin "maskuliiniseksi". Ihan kuin luonteenpiirteet olisi mitenkään sukupuolisidonnaisia muuten kuin stereotypioiden tasolla. Ilmeisesti kuvittelet myös että kaikki naiset on samanlaista massaa, koska joutuisit muuttamaan itseäsi jotta tulisit "naisten" kanssa toimeen. Luultavasti sulla on tässä vaiheessa jo niin isoja ennakkoasenteita muita naisia kohtaan ("ei ne anna mun olla sellainen kun mä oon, yrittävät vaan muuttaa mua") ettet anna edes mahdollisuutta tutustumiselle. Kaveeraa ihan rauhassa miesten kanssa eikä kenenkään ole väkisin pakko alkaa hankkia uusia kavereita, mutta älä nyt viitsi kuvitella, että sinun ja muiden naisten kaveruus tai ystävyys olisi jotenkin mahdotonta, koska naiset ovat tällaisia ja tällaisia ja miehet ovat tietynlaisia. Naisia on ihan kaikenlaisia, samoin kuin miehiäkin. Sinä et ole mikään uniikki lumihiutale oman sukupuolesi joukossa.
Taas teit oletuksia jotka eivät pidä paikkaansa, koska jokin minussa nyt ärsyttää sinua. Minulla on edelleenkin naisia kavereina, jotka olen tuntenut yli 20 vuotta, mutta siltikin läheisimmät kaverit ovat miehiä. Naisia tapaan töissä päivittäin ja he pitävät minusta kyllä, minulle taas ne hetket ovat melko raskaita, koska minun täytyy koko ajan miettiä käytöstäni ja mitä suustani päästän. Vapaalla haluan rentoutua myös henkisesti, eikä se ole tähän mennessä naisseurassa koskaan onnistunut. Vika on tietenkin minussa, mutta en edeleenkään halua muuttaa itseäni muiden ihmisten takia kun kuitenkin minun puolestani mitään ongelmaa ei ole.
Ai "jokin" sinussa ärsyttää? Minäpä kerron, mikä sinussa ärsyttää. Se, että loukkaat koko naissukupuolta naisvaltaisella palstalla. Ja vielä leikit uhria. Kyllä, vika todellakin on sinussa. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon aina tullu hyvin juttuun kumppanini miespuolisten kavereiden kanssa. Olen tullut muidenkin miesten kanssa juttuun, mutta en yleensä ole oikein viihtynyt, kuin muutamien kanssa, jotka on ollut tosiaan vaan kavereita yrittämättä muuta. En ole koskaan ollut "yksi pojista" vaan kaverisuhteet on yleensä kariutunut siihen, että mies onkin tahtonut enemmän. Pelkkänä kaverina olen kelvannut lähinnä kumppanini kavereille ja sitä kautta olen saanut läheisiäkin ystäviä. Eron tullessa ne ystävyyssuhteet on kuitenkin katkennut syystä tai toisesta.. :/
Ei aina pidä paikkaansa tuo draama, ilkeys on usein sitä, joku ajattelee olevansa yläpuolella ja kehittää jalouttaan näin, ei eroa sukupuolella niinkään. Joka luopuu pahasta, kai uskoo että on varaa olla hyväkin.
Jos ihmisellä ei ole muuta kuin syytös, on parempi heivata. Naiset ovat kyllä voimakkaampia juuri pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo ihmisen omista sosiaalisista taidoista jos tulee toimeen vain tietynlaisen ryhmän kanssa. Sosiaalisesti taitavat osaavat säädellä olemistaan ja viihtyvät hyvin monenlaisissa ryhmissä.
Selän takana haukkuminen loppuu yleensä myös varsin nopeasti jos muut ei lähde ilkeilyyn mukaan.
Vaikka olisi miten sosiaalisesti taitava, ei tarvitse viihtyä monenlaisissa ryhmissä.
Ja tässä päästään taas samaan: ryhmissä viihtymiseen. Mistä sekin oletus tulee että lauma olisi jotenkin hyvä tai sosiaalisesti hyväksyttävä ajanviettotapa? On meitäkin jotka vihaavat olla minkäänlaisissa ryhmissä ja jättäytyvät vapaaehtoisesti niistä kaikista ulkopuolelle....meillä ei vaan ole ihmisarvoa.
No tuo nyt on ehkä jo ihan toisen keskustelun aihe, jos ei viihdy yhtään minkäänlaisessa ryhmässä (eikä kukaan ole sanonut että siinä sinänsä olisi jotain pahaa, ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia).
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotain tällaista sanoo aina pelkästään ne naiset, jotka itse jatkuvasti aiheuttavat sitä draamaa olemalla mahdollisimman ilkeä muille naisille? En ole ikinä kuullu mukavan ja kohteliaan naisen sanovan mitään tällaista, mutta ne ilkeimmät kiusaajat taas toitottaa vähän väliä miten eivät tykkää tyttöjen draamasta.
Mitä ihmettä liikkuu näiden päässä?
Niin, eihän vääriä mielipiteitä saa esittää julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuo tuntuu olevan jonkinlainen puolustus sille että viettää vapaa-aikaansa (syystä tai toisesta, ei välttämättä vapaaehtoisesti) vain miehensä ja miehen kavereiden kanssa.
Viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten. Ystäväni ovat pääasiassa miehiä. Mutta se johtuu siitä että pelkään naisia.
Olen ottanut kahteen naispuoliseen ystävääni etäisyyttä. Toinen juorusi muiden ystäviensä tekemiset ja päivitteli niitä. On erittäin ahdistavaa kuunnella sellaista ja miettiä samalla mitä omia asioita uskaltaa kertoa, kun ne leviää eteenpäin väritettynä. Toinen ystäväni taas kehitteli ympärilleen draamaa, koska nautti siitä.
Nämä kokemukset vaikeuttavat luottamusta naisiin ja heihin en mielelläni edes tutustu. Muistissa on vielä yläasteella ja lukiossa tapahtunut kiusaaminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen, jota harrastivat vain tytöt.
Olen aikuisiällä löytänyt aivan ihanan naispuolisen ystävän ja haluaisin päästä tästä negatiivisesta ajatusmallista eroon, että naisiin ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Ja samat naiset ovat yleensä huomionkipeitä eivätkä tule toimeen ilman miesten ihailua. Yleensä päätyvät sänkyyn niiden mies"kavereiden" kanssa.
Hei uniikkilumihiutale...paljonko sinulla on kokemuspohjaa miehenä olosta? Kysymykseen voi vastata omakohtaisesti vain, jos on kokemusta muustakin. Jos olet aina ollut nainen, ei sinulla ole kokemuksellista vertailukohtaa miten miehet vastaavissa tilanteissa toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tästä ollut tutkimuksiakin joiden mukaan miehet juoruilevat ihan yhtä paljon tai jopa enemmän kuin naiset, aiheet vaan ovat erilaisia. Miehet juoruilevat statusasioista esim. palkankorotuksista tai vaikka kaverin autosta, naiset taas enemmän sosiaalisista suhteista.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten. Ystäväni ovat pääasiassa miehiä. Mutta se johtuu siitä että pelkään naisia.
Olen ottanut kahteen naispuoliseen ystävääni etäisyyttä. Toinen juorusi muiden ystäviensä tekemiset ja päivitteli niitä. On erittäin ahdistavaa kuunnella sellaista ja miettiä samalla mitä omia asioita uskaltaa kertoa, kun ne leviää eteenpäin väritettynä. Toinen ystäväni taas kehitteli ympärilleen draamaa, koska nautti siitä.
Nämä kokemukset vaikeuttavat luottamusta naisiin ja heihin en mielelläni edes tutustu. Muistissa on vielä yläasteella ja lukiossa tapahtunut kiusaaminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen, jota harrastivat vain tytöt.Olen aikuisiällä löytänyt aivan ihanan naispuolisen ystävän ja haluaisin päästä tästä negatiivisesta ajatusmallista eroon, että naisiin ei voi luottaa.
Kannattaa vain työstää lisää tuota ajatusmallia. Koska onhan se vähän harmillista, että parin huonon kokemuksen perusteella leimaat kaikki naiset samanlaisksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse yleensä itse hengaan miesten kanssa, mutta tämä johtuu siitä että minulla on näitten kanssa enemmän samat mielenkiinnon kohteet. Minulla on myös paljon läheisiä naisystäviä. Opiskelen miesvaltaisella alalla ja yleensä vain päädyn viettämään aikaa lähes pelkästään miesten kanssa. Miehiin on yleensä helpompi tutustua.
Sama juttu. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja ymmärrän jonkin verran tekniikasta ja ns. miesten jutuista. Ollessani naisporukassa ja puheeksi tulee huonekalun kasaus(työkalut) tai vaikkapa valaisimen asennus niin alan automaattisesti kertoa jotakin mitä asiasta tiedän, ai että niitä oudoksuvia katseita ja naurahduksia. Olenkin opetellut naisten seurassa olemaan hiljaa kyseisistä asioista ja puhumaan vain kauneudenhoidosta ja vaatteista sekä ym "naisten jutuista". Olen kuitenkin hyvin naisellinen ja kiinnostunut näistäkin alavalinnastani huolimatta.
Pointtina tässä oli että miesten seurassa tunnen saavani olla oma itseni (sekä hieman äijämäinen että naisellinen nainen) ja siksi viihdyn siellä paremmin. Työpaikalla lähes kaikki naiset olemme samanhenkisiä ja pidämme yhtä. Emme tosin paljoa ole tekemisissä toistemme kanssa eri vuoroista johtuen että ehkä sekin vaikuttaa. Aiemmissa työpaikoissa erinäisissä toimistoissa ja puutarhatöissä en yhtään kestänyt sitä lähinnä keski-ikäisten naisten seuraa ja turhanpäiväistä lätinää ikkunanpesuista, eripari sukista, pikkulasten hassunhauskoista tempauksista tai teinien kinasteluista. Ei puhettakaan näiden alojen naisten huumorintajuista. Miesten kesken harrastetaan hyväntahtoista vi**uilua ja nauretaan oikeasti hauskoille asioille.
En uskalla olla miesten enkä naisten seurassa, varsinkaan työpaikoilla. Pyrin työskentelemään yksin.
Vanhat ukkelit on kauheita juoruilijoita. Meidän isällä on kauheat puhelinlaskut, kun se ja sen työkaverit soittelee ja marisee toisten laiskuudesta ja ties mistä selän takana. Rasittavaa kuunnella sitä pajatusta aina kun isää näkee (100% varmuudella joku soittaa sille tai sen pitää soittaa "pikainen puhelu").
En ole keksinyt, miksi tätä naisten "äijäilyä" pitää nostaa niin korkealle? Joku nainen päättänyt olla enempi äijiä kuin muut naiset ja nostavat itsenä jollekin korokkeelle. :D Ikäänkuin kukaan muu hamekansasta ei voisi pieruverkkareissa juoda kaljaa ja julistaa olevansa suorapuheisia, jotka eivät kaunistele puheitaan.
Loukkaat kaikkia kun vitsailet muista. Miehille vain opetetaan, että he eivät saa näyttää loukkaantumistaan koska se on heikkoutta. Tunnen montakin kaltaistasi humoristia, jotka luulevat itse olevansa pidettyjä ihmisiä. Todellisuudessa kaikki huokaavat helpotuksesta, kun tälläinen ihminen poistuu huoneesta. Myös miehet. Kännissä on joskus lipsahtanut miehiltäkin: "Mä en kyllä yhtään arvosta tuota ihmistä."
On kyllä tosi omituista, että kaikki naiset ja osa miehistä loukkaantuu jutuistasi, mutta luulet että vika on KOKO NAISKUNNASSA ennemmin kuin sinussa itsessäsi.