"Tykkään olla enemmän miesten seurassa, koska niillä on vähemmän draamaa kuin naisilla."

Niitä draamailijoita on myös miehissä...mutta omalta osaltani sanoisin että viihdyn enemmän miesten kanssa. Yleensä puheenaiheet ovat laajempia, ei juoruilua, voi olla oma itsensä...Naisten kanssa on ollut älyttömiä, lapsellisia loukkaantumisia, ei tulla toimeen kuin sen ydinporukan kanssa...jne jne. En tykkää siitä passiivis-agressiivisuudesta. Minua on myös kiusattu työpaikoilla ja koulussa, aina naisten toimesta. Vihaan riitoja, konflikteja ja rakastan rauhaa yli kaiken.

T. Nainen

Noin käyttäytyvä nainenhan vain todistaa omalla käytöksellään puheidensa paikkansapitävyyden.

Minä miehenä tykkään draamasta ja viihdyn paremmin naisseurassa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se vika ole enemmän itsessä jos ei pärjää kaverina oman sukupuolen kanssa, ei kelpuuta suhteeseen omanmaalaisiaan tai omanikäisiään yms. vaikka kuinka syyttäisi omaa sukupuoltaan draamasta, omanmaalaisiaan siitä ettei niiden kanssa tunne itseään naiseksi tai että omanikäiset on ihan kakaroita joten pitää olla yhdessä sitten jonkun isänsä ikäisen kanssa.

Kuule mun ei ole pakko olla sellasten kanssa joiden kanssa mä en halua olla. Jos se sinua vaivaa niin voisit etsiä vikaa itsestäsi.

Kumma käsitys, ettei miehet muka juoruaisi.

Sitä ei vaan käsitetä juoruamiseksi, vaan pidetään normaalina keskusteluna, että millainen se mikan pano nyt olikaan.

Juoruamista se kuitenkin on.

Mä en ylipäätään ymmärrä naisia, jotka väittää aina ja kaikkialla tulevansa juttuun miesten kanssa paremmin. Minusta se on silkkaa hölynpölyä. Ei miehet ole mikään yhtenäinen mukava ryhmä, joka on aina naisryhmiä hauskempi. Yksilöitä nekin on ja miesryhmän kanssa toimeen tuleminen on usein vaikeampaa kuin naisryhmän. Esim. joku asiantuntija-ala opiskelussa tai työpaikalla.

Joskus samaistun otsikkoon, sillä naisten maailmassa tuntuu olevan paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä. Teininä etenkin koin ne todella hankaliksi, mutta luulen niiden hälvenevän iän myötä. Näin aikuisiällä naiset ovat oikein mukavaa seuraa, kunhan valitsee oikeat naiset.

Avomieheni kun koettaa kavereidensa kanssa sopia jostain menosta, sanon heidän olevan kuin lauma teinityttöjä. Viestit ovat tasoa: "Sä olet nyt kaksi minuuttia myöhässä, ei sitten lähetä mihinkää kun sua ei kerran kiinnosta!" ja "mikset sä vastannu mun meemiin mitään?!".

Ei se aina sukupuolta katso..

Mulla on paljon naispuolisia kavereita, mutta ei meillä mitään draamaa ole, eikä riidellä oikeestaan koskaan. Sit taas kun miettii eksavokkini miespuoleisia kavereita niin niillä oli kokoajan jotain draamaa. Sama nykyisen miehen kavereilla. Omassa kaveripiirissäni siis naiset on niitä rauhallisempia, jotka ei draamaile. Miehistäkin suurinosa on, mutta sit kun sinne sekottaa kaksi jotka loukkaantuu kaikesta ja mököttää, yhden joka juoruaa kaiken selän takana ja yhden joka kännissä uhoaa ja unohtaa itsesuojeluvaiston ja selvinpäin pelkää kaikkea mahdollista niin kyllä noilla aika draamailua toi touhu toisinaan on.

N27

Koirani kasvattaja on juurikin ap:n kuvaileman kaltainen. Itse on todella vittumainen kaikille, haukkuu  kaikkien selän takana. Sitten kun aiheuttaa ison paskamyrskyn, alkaa draamailla, kuinka naiset ovat herkkiksiä. Nyt kun olen seuraillut sivusta tämän ämmän touhuja, niin se myy koiria ainoastaan naisille, mieskyselijät dumppaa samantien ja fb-profiilien mukaan kaikki naiset ovat tavanomaista kauniimman näköisiä. Mä luulen, että hän on lesbo ja kamppailee koko ajan asian kieltämisen kanssa. Eli on kaappilepakko. Miestä hänellä ei ole, on joskus ollut.

Täyttä puppua, ettei miehet juoruile! Kertoo yleensä vaan siitä, ettette ole niin läheisissä väleissä. En tiedä kuin muutaman miehen, joka ei juoruile. Ja yleensä ne juoruilut liittyy just toisten parisuhteisiin, kuinka nopeasti edetään, ollaanko tossun alla, millanen nainen on jne. Miehet ei ehkä juoruile niin isoissa porukoissa, mutta kaksin aivan älyttömästi.

Se on elämänkokemuksen puutetta jos kuvittelee että miehet ei draamaile :D Voivoi :D

Kyllä sen iän myötä huomaa että molemmista sukupuolista löytyy näitä yhtä paljon, jos vain pitää silmät ja korvat auki. Miehet ehkä pitävät loukkaantumisensa itsellään, sill näin he ovat oppineet, mutta ihan yhtä lailla draamailevat, eivät ehkä yhtä näkyvästi, mutta silti. Tämän huomaa kun on OIKEASTI ystävä ja kaveri monen miehen kanssa. Jos on jotain kuningatarleikkejä, niin auttamatta jää vähän ulos niistä miesten jutuista. Mun oli nuorempana myös helpompi tulla miesväen kanssa toimeen, mutta se johtuu siitä että pojat ovat enemmän laumasieluja, eivätkä rajaa outoakaan ihmistä porukasta ulos pelkästään outouden perusteella. Nyt vanhemmiten naiset ovat valtavan mahtavaa seuraa, ja kaipaan kyllä kovasti enemmänkin naisystäviä, miehiä kun on suhteessa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Olen itse omasta mielestäni mukava ja kohtelias nainen, ja tykkään enemmän olla miesporukassa. En varsinaisesti itse draaman takia, vaan sen, että kommunikointi on suorempaa. Tyttöporukassa juorutaan lähes aina asioista, mitä ei kehdata sanoa suoraan kyseiselle henkilölle, ja en jotenkin nauti siitä ollenkaan. Miesporukassa taas ollaan avoimempia. En toki väitä että kaikki miehet ovat avoimia ja naiset juoruavia, mutta omassa lähipiirissä on näin. Voisi sitä naisten seuraa draamaksikin kutsua.

Et sinä mukavalta vaikuta yhtään. Tuskin ne tuntemasi naiset ainakaan sanoisivat sinua mukavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä puppua, ettei miehet juoruile! Kertoo yleensä vaan siitä, ettette ole niin läheisissä väleissä. En tiedä kuin muutaman miehen, joka ei juoruile. Ja yleensä ne juoruilut liittyy just toisten parisuhteisiin, kuinka nopeasti edetään, ollaanko tossun alla, millanen nainen on jne. Miehet ei ehkä juoruile niin isoissa porukoissa, mutta kaksin aivan älyttömästi.

Miesten juoruilua ei tunnisteta. Naiset sanovat: "On se Maija kyllä ihan kauhea, kun koko ajan saikuttaa ja lusmuilee." Miehet sanovat: "Perkele se Pekka on kyllä ihan kusipää jätkä." Naisten sanomista pidetään tyhjänpäiväisenä juoruiluna ja ilkeytenä. Miesten sanomisia pidetään suorana puheena, joka purkautuu vasta kun mitta on vihdoin viimein tullut aivan täyteen. Noissa kahdessa on kyse aivan samasta asiasta, mutta niihin suhtaudutaan täysin eri tavalla.

Miesten kanssa kommunikointi ei ole yhtään sen ihmeellisempää kun naistenkaan. Molempiin sukupuoliin kun pätee ihan tasan samat käyttäytymissäännöt.

Aina nousee karvat pystyyn jos jompikumpi sukupuoli julistaa tulevansa paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se on pelkkää huomionhakua vastakkaiselta sukupuolelta. Varsinkin työyhteisössä pitää pystyä tulemaan molempien sukupuolten kanssa toimeen ja se edellyttää normaaleja käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Miesporukassa ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, olet spesiaali. Kun porukkaan tulee yksikin nainen joka myös kokee olevansa yksi äijistä, kilpailu alkaa eikä porukassa olekaan enää yhtään niin kivaa.

Tää on muuten niin totta. Ne miesporukassa viihtyvät naiset viihtyvät tasan niin kauan kun ovat se ainoa spessuyksilö.

Ja tuo ettei miehet puhuisi selän takana, hehheh, ehkä ne hillitsee kieltään juuri sen ajan kun se nainen on sinä läsnä mutta annas olla kun päästän olemaan pelkästään miesten kesken...

Kyllähän se kertoo ihmisen omista sosiaalisista taidoista jos tulee toimeen vain tietynlaisen ryhmän kanssa. Sosiaalisesti taitavat osaavat säädellä olemistaan ja viihtyvät hyvin monenlaisissa ryhmissä. 

Selän takana haukkuminen loppuu yleensä myös varsin nopeasti jos muut ei lähde ilkeilyyn mukaan.

Sori vaan mutta miehiltä ei tule parinvuoden jälkeen tälläistä kommenttia että "sanoit silloin kaksi vuotta sitten näin ja näin joten olet ihan paska kaveri". Miehet ei nosta vanhoja asioita esille jatkuvasti. Naiset ottaa parinvuodentakaiset sovitut riidatkin esille.

Mä en sano että viihdyn paremmin poikien kanssa, vaikka mun kaveripiiri koostuu enemmän niistä. Aikuisena on vaikea löytää enää naisista sydänystäviä .. kaikki on niin varautuneita ja kilpailunhaluisia. Mä olisin hyvin mielelläni kaikkien kaveri.

Olin ennen tällainen "tuun paremmin miesten kanssa toimeen" -tyyppinen "hyväjätkä", mutta jossain vaiheessa tajusin että olin vaan sisäistänyt yleiset ajatukset naisten kanamaisuudesta ja kieroudesta jne. jotka eivät oikeasti pidä paikkaansa tuollaisena puolet ihmiskunnasta kattavana yleistyksenä. Itse kun en kokenut olevani sellainen, niin kuvittelin että mun on parempi olla jätkäporukassa. Oikeasti en vaan tuntenut kunnolla ketään tavallisia naisia, kun olin aina niiden jätkien porukoissa enkä edes yrittänyt tutustua naisiin kun nuo ennakkoasenteet oli niin tiukassa.

Ja tosiaan mulla oli myös tuo, etten tajunnut miesten juoruamista juoruamiseksi jne. Sitten jossain vaiheessa siirryin naisvaltaiselta alalta miesvaltaiselle alalle ja silmät aukesi, kun sama draamailu, juoruaminen ja selkäänpuukottaminen jatkui ihan samanlaisena. Hierarkiataistelut oli ehkä vielä pahempia, mykkäkouluja pidettiin, aina joku suljettiin porukasta ja savustettiin ulos jne jne. Tajusin, että tuollaisia ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Samoihin aikoihin aloin myös ystävystyä tavallisten, suorien, vilpittömien ja avoimien naisten kanssa, ja stereotypiat karisi vauhdilla.

Olin lapsena ja teininä paljon poikien kanssa, kun jostain syystä luokallani olleet tytöt kiusasivat minua. Nykyäänkin huomaan helposti ystävystyväni uudessa paikassa aina poikien kanssa, vaikka en sitä yritä.

En silti pidä poikia yhtään sen parempina kavereina, itseasiassa kaipaan todella paljon naispuolisia ystäviä. Pojat/miehetkin kiusaavat ihan yhtä lailla, juoruilevat ja draamailevat. Sitä ei ehkä vaan huomata niin selkeästi.

Oman mieheni kavereista olen huomannut sen, että kyllä heilläkin puhutaan selän takana. Kas kummaa, kukaan ei pidä sitä juoruiluna vaan suorana puheena.

Itse vierastan todella paljon sitä ajatusta, että kumpikaan sukupuoli olisi yhtään parempi ystävyyssuhteen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Niitä draamailijoita on myös miehissä...mutta omalta osaltani sanoisin että viihdyn enemmän miesten kanssa. Yleensä puheenaiheet ovat laajempia, ei juoruilua, voi olla oma itsensä...Naisten kanssa on ollut älyttömiä, lapsellisia loukkaantumisia, ei tulla toimeen kuin sen ydinporukan kanssa...jne jne. En tykkää siitä passiivis-agressiivisuudesta. Minua on myös kiusattu työpaikoilla ja koulussa, aina naisten toimesta. Vihaan riitoja, konflikteja ja rakastan rauhaa yli kaiken.

T. Nainen

Oisko tässä se ero että miehetkin kyllä loukkaantuvat mutta ne ei sano sitä suoraan vaan vetävät turpaan, esim. seuraavan kerran kun humalassa tapaavat. Kumpi aggressiivisuus sitten on parempi/pahempi, suora vai passiivinen?