Perhe-elämä raastavan rankkaa
Kun ei jaksa joka aamu herätä siihen, kun jokainen lapsi(meillä neljä) huutaa päällekkäin asioitaan. Kun ei jaksa vaan kuunnella päivästä toiseen sitä itkua ja vaatimusten tulvaa. Kun on väsynyt kaikkeen siihen siivoamiseen, ruuan laittamiseen, asioiden opettamiseen, raivon pidättämiseen, pyykkien pyykkäämiseen, lelujen keräämiseen, lasten asioiden kuunteluun. Kun ei jaksa kuunnella sitä "Saanko pelata? Mää tarvin. Anna." Kaikki asiat, mitä yrittää tehdä lasten kanssa, tuntuu vääntämiseltä ja suorittamiselta. Ja vielä illalla, kun luulee, että nyt saan vihdoin kuunnella vain hiljaisuutta, joku hipsii " Mulla on jano. Anna muki."
Onneks on hyviäkin hetkiä. Ja kai tämän kuuluukin olla rankkaa? Ja onneksi toiset on suorastaan luotu perhe-elämään? Kaikista hirveintä on kuulla näitä lauseita " Kyllä sitä nuorena jaksaa." No varmasti paremmin kuin jos olisin 70-vuotias ja samassa tilanteessa, mutta ei kuule helpota yhtään. Kun välillä tuntuu, että pää vaan ei kestä.
Tämmönen purkaus. Olispa kiva kuulla muita purkauksia, jos vastaavia kokemuksia.
Kommentit (62)
Ja tämän hoksasit vasta kun lapsia on neljä?
Niin. Juuri tuon takia minä päätin että en lisäänny. Olisiko sinunkin kannattanut vähän havainnoida ympäristöäsi ennen kuin päätit tehdä lapsia ja vieläpä peräti neljä kappaletta? Kyllä jokainen jolla on silmät päässä näkee, että lapsiperheen elämä on juuri tuollaista. Jos ei sellaista halua, ei tee lapsia.
Vai olitko niin typerä että kuvittelit että juuri sinun lapsiperhe-elämäsi olisi jotenkin auvoista ja ihanaa koska olet niin erinomaisen hyvää äitimateriaalia?
Siksi halusinkin "vain" 2 lasta. Kolmas olisi ehkä ollut ihan kiva, mutta se oli tuo ehkä mitä kuuntelin.
Minulla ihan samat fiilikset tällä hetkellä. Ei siis aina ole ollut, mutta nyt viime kuukausina tullut. Lapset 4v ja toinen pian 2v, 4v on siedettävä jos unohtaa sen kaameat raivarit, mutta pienempi on 24h täystyöllistäjä tällä hetkellä.
Piti tehdä kolmas tähän putkeen kun aina olen halunnut, mutta sen sijaan hain näille tarhapaikat ja palaan töihin syksyllä. En jaksaisi kolmea. En vaan jaksaisi odottaa enää sinne syksyyn saakka :(
Tunnen itseni koko ajan kotiorjaksi ja ylipäätään p*skaksi äidiksi, kun en jaksanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Juuri tuon takia minä päätin että en lisäänny. Olisiko sinunkin kannattanut vähän havainnoida ympäristöäsi ennen kuin päätit tehdä lapsia ja vieläpä peräti neljä kappaletta? Kyllä jokainen jolla on silmät päässä näkee, että lapsiperheen elämä on juuri tuollaista. Jos ei sellaista halua, ei tee lapsia.
Vai olitko niin typerä että kuvittelit että juuri sinun lapsiperhe-elämäsi olisi jotenkin auvoista ja ihanaa koska olet niin erinomaisen hyvää äitimateriaalia?
Kiva, kun sä oon niin fiksu, että oot huomannut kaiken tuon. Harmi vaan kun sun erinomaiset geenit jää lisääntymättä.
Miksi ihminen jokaei ole "luotu perhe-elämään" tekee NELJÄ lasta? Yhden erehdyksen vielä ymmärtää, tai kaksikin hormonihuuruissa, mutta kolmas ja neljäs...
Kyllä se on tätä(kin) välillä kaiken tämän rakkauden äärellä.
Syy miksi en varmasti tee miehenä koskaan yhtää lasta. Taidan käydä teettämäs vasektomian varuiksi.
Onneks mulla on vain kaksi lasta, aivan tarpeeksi rasittavaa sekin. Ja ei ollut kiire perustaa perhettä, kaksi oli suunniteltu ihan sisarusajatuksen vuoksi (itse olin yksinäinen lapsi) ja en kuvitellut olevani äitinä parasta tai edes kolmanneksi parasta A-ryhmää.
Noin. Saanko mä valittaa?
Joo-o, mua rassaa välillä jo yhden lapsen kanssa nuo samat jutut.
Senpä vuoksi on pohdittava tarkkaan, että jaksaako edes toista. Mikä kuulostaa kyllä naurettavalta, kun jotkut pärjää kuudenkin kanssa. Silloin mä olisin kyllä jo lataamossa.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi en varmasti tee miehenä koskaan yhtää lasta. Taidan käydä teettämäs vasektomian varuiksi.
Etkö kykenis aborttiin?
N30 kirjoitti:
Minulla ihan samat fiilikset tällä hetkellä. Ei siis aina ole ollut, mutta nyt viime kuukausina tullut. Lapset 4v ja toinen pian 2v, 4v on siedettävä jos unohtaa sen kaameat raivarit, mutta pienempi on 24h täystyöllistäjä tällä hetkellä.
Piti tehdä kolmas tähän putkeen kun aina olen halunnut, mutta sen sijaan hain näille tarhapaikat ja palaan töihin syksyllä. En jaksaisi kolmea. En vaan jaksaisi odottaa enää sinne syksyyn saakka :(
Tunnen itseni koko ajan kotiorjaksi ja ylipäätään p*skaksi äidiksi, kun en jaksanutkaan.
Sitä mä oon miettinyt, että mistä se johtuu, että kokee olonsa niin orjaksi? Mulla siis sama. Onhan sitä työtä ihan hirveesti. Mulla tunne, että lapset imee minusta kaikki energiat. Olen ihan eri ihminen, kun lähden täältä kotoa. Mutta miksi näin? Eikö perhe kuulu ihan luonnollisena osana ihmisen elämään? EIkö me osata olla enää muita varten? -ap
Tsemppiä ap:lle, kyllä tuo kaikki vaiva maksaa itsensä takaisin. Kun lapset on vähän isompia, huomaat miten mahtavaa on, kun on iso perhe ja lapsista tukea ja turvaa toisilleen koko loppuelämäksi. Lisäksi arvostan korkealle ihmiset, jotka uskaltavat ja viitsivät hoitaa paljon lapsia. Näin saadaan uusia veromaksajia pyörittämään yhteiskuntaamme tulevaisuudessakin.
Huh, täällä taas joku epäempaattiset ry kokoontuu. No onhan se rankkaa ja väsyttää. Ajattele, että sitä kestää niin kauan kuin nuorimmaisesi on eskarissa. Koita ajatella, että kaipaat niitä hetkiä myöhemmin ja yritä asennoitua niin, että tämä on se tärkein ja voisi olla elämäni viimeisin päivä.
Itselläni kolme lasta ja aina jos töissä on raskasta sulkeudun perhekuplaani ja saan taas voimaa palata sinne lähinnä rasittavien työkavereitteni ja turhauttavien töitteni pariin.
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
Minulla ihan samat fiilikset tällä hetkellä. Ei siis aina ole ollut, mutta nyt viime kuukausina tullut. Lapset 4v ja toinen pian 2v, 4v on siedettävä jos unohtaa sen kaameat raivarit, mutta pienempi on 24h täystyöllistäjä tällä hetkellä.
Piti tehdä kolmas tähän putkeen kun aina olen halunnut, mutta sen sijaan hain näille tarhapaikat ja palaan töihin syksyllä. En jaksaisi kolmea. En vaan jaksaisi odottaa enää sinne syksyyn saakka :(
Tunnen itseni koko ajan kotiorjaksi ja ylipäätään p*skaksi äidiksi, kun en jaksanutkaan.
Sitä mä oon miettinyt, että mistä se johtuu, että kokee olonsa niin orjaksi? Mulla siis sama. Onhan sitä työtä ihan hirveesti. Mulla tunne, että lapset imee minusta kaikki energiat. Olen ihan eri ihminen, kun lähden täältä kotoa. Mutta miksi näin? Eikö perhe kuulu ihan luonnollisena osana ihmisen elämään? EIkö me osata olla enää muita varten? -ap
Mä mietin ihan samaa :( Mutta sitten jos ajattelen, mitä omat vanhempani antoivat mulle, niin en voi kehua, että siinä olisi hirveästi minua ajateltu. 70-luvulla koittivat olla moderneja ja ottaa omaa aikaa ja että kyllä se lapsi selviää. No hengissä joo, mutta ei se oikein luonut kapasiteettia välittää muista.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle, kyllä tuo kaikki vaiva maksaa itsensä takaisin. Kun lapset on vähän isompia, huomaat miten mahtavaa on, kun on iso perhe ja lapsista tukea ja turvaa toisilleen koko loppuelämäksi. Lisäksi arvostan korkealle ihmiset, jotka uskaltavat ja viitsivät hoitaa paljon lapsia. Näin saadaan uusia veromaksajia pyörittämään yhteiskuntaamme tulevaisuudessakin.
Niin, neljä teiniä kiljumassa ja kuluttamassa...
En oo kokenut raastavaksi. On yksi lapsi. Tosin äitinä oli on hyvin vaativaa mutta antoisaa ja mielenkiintoista .
Vierailija kirjoitti:
En oo kokenut raastavaksi. On yksi lapsi. Tosin äitinä oli on hyvin vaativaa mutta antoisaa ja mielenkiintoista .
No sinähän elätkin kotileikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle, kyllä tuo kaikki vaiva maksaa itsensä takaisin. Kun lapset on vähän isompia, huomaat miten mahtavaa on, kun on iso perhe ja lapsista tukea ja turvaa toisilleen koko loppuelämäksi. Lisäksi arvostan korkealle ihmiset, jotka uskaltavat ja viitsivät hoitaa paljon lapsia. Näin saadaan uusia veromaksajia pyörittämään yhteiskuntaamme tulevaisuudessakin.
Niin, neljä teiniä kiljumassa ja kuluttamassa...
Eikä sitäkään kestä kuin kolme vuotta per lapsi. Sitten taas helpottaa.
Ja 4 lasta piti punkea?