Mikä mua vaivaa?
Tiedän, että on huono aika alottaa keskustelua, mutta just nyt on aikaa, ja toivon että saan järkeviä vastauksia ainakin viim aamulla.
Eli siis; olen aina ennen ollut ainakin melko tasapainoinen tunteideni kanssa, mutta nykyään 3 lapsen jälkeen tuntuu etten enää pysty hallitsemaan itteäni. Olen todella usein, lähes aina hermostunut, ehkä n viikon kuukaudesta hyvällä tuulella. Yritän tietysti varsinkin lasten edessä hillitä tunteeni, mutta välillä kiehuu ihan helvetisti. Ja tarkennan nyt, etten ole koskaan lyönyt tai tehnyt muutakaan fyysistä pahaa lapsilleni. Kuitenkin tiedän, että minun pahasta olosta kärsii koko perhe. En usko, että on masennusta, koska siis kiukkuisuudesta ym huolimatta, olen erittäin tyytyväinen elämääni. Ennemmin ajattelen, että tää vois olla jotain hormonaalista, tai en tiedä... tän aloituksen tein tänne, koska täällä sen voi nimettömänä tehdä, ja toivon, että jos vaikka löytyisi esim kohtalotoveri, tai joku, kenellä joskus ollut jotain samantyylistä ja löytänyt syyn/ratkaisun. Vai joudunko elämään lopun elämääni kiukkuisena
Kommentit (24)
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.
No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Mulle tuli heti mieleen, että sä olet turhautunut. Urautunut siihen lapsiperhe arkeen, jotain tsädämiä tarttisit.
Millon sä olet viimeksi tehnyt juttuja sun ehdoilla?
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
mussukka_ kirjoitti:
Mulle tuli heti mieleen, että sä olet turhautunut. Urautunut siihen lapsiperhe arkeen, jotain tsädämiä tarttisit.
Millon sä olet viimeksi tehnyt juttuja sun ehdoilla?
Voi olla. Tosin alotin n 4kk sit opiskelun, alalla joka oikeasti tuntuu mun alalta, ja nautin siitä koulunkäynnistä, ja koen sen olevankin ns mun omaa aikaa.
Ihan oikeasti vapaa-ajalla en oo kyllä saanut/uhrannut itselleni aikaa pitkään aikaan... mitäköhän sitä edes vois tehdä, opiskelijan budjetilla ja kiireisellä aikataululla
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
Ensinnäkin, mitä jumalaa pyydät minua rukoilemaan, niitä uskontoja kun on vitusti, ja kaikki luulevat olevansa ykkösiä.
Itse en voisi olla missään uskossa.
Tasa-arvo, oma päätäntävalta, moraali ja oma järjenkäyttö kun ovat minulle tärkeitä asioita.
Oikeasti, kiva juttu, että sä uskot olevasi jonkun jumalan ansiosta onnellinen, mutta mä itse pidän sinua uhrina. Toivottavasti sinäkin saat joskus apua.
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
Ensinnäkin, mitä jumalaa pyydät minua rukoilemaan, niitä uskontoja kun on vitusti, ja kaikki luulevat olevansa ykkösiä.
Itse en voisi olla missään uskossa.
Tasa-arvo, oma päätäntävalta, moraali ja oma järjenkäyttö kun ovat minulle tärkeitä asioita.
Oikeasti, kiva juttu, että sä uskot olevasi jonkun jumalan ansiosta onnellinen, mutta mä itse pidän sinua uhrina. Toivottavasti sinäkin saat joskus apua.
En minäkään uskonut nuorempana, mutta onneksi sain apua.
N23 kirjoitti:
mussukka_ kirjoitti:
Mulle tuli heti mieleen, että sä olet turhautunut. Urautunut siihen lapsiperhe arkeen, jotain tsädämiä tarttisit.
Millon sä olet viimeksi tehnyt juttuja sun ehdoilla?
Voi olla. Tosin alotin n 4kk sit opiskelun, alalla joka oikeasti tuntuu mun alalta, ja nautin siitä koulunkäynnistä, ja koen sen olevankin ns mun omaa aikaa.
Ihan oikeasti vapaa-ajalla en oo kyllä saanut/uhrannut itselleni aikaa pitkään aikaan... mitäköhän sitä edes vois tehdä, opiskelijan budjetilla ja kiireisellä aikataululla
Sulla, teillä on uusi arkikin nyt. Jonkin näköinen käymistila.
Mikä sua huvittais? Itselle se oli aikoinaan lapsiperhearjessa juosta metallican huutaessa kuulokkeissa. Ihan vaan painoin menemään ja potkin kiviä. Joskus kävin kavereiden kanssa baarissa. Tai miehen kanssa keikoilla.
Voihan se on olla hormoonallistakin. Riippuu mitä on, niin aika parantaa tai lääkkeet. Piipahda lääkärin pakeilla?
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
Ensinnäkin, mitä jumalaa pyydät minua rukoilemaan, niitä uskontoja kun on vitusti, ja kaikki luulevat olevansa ykkösiä.
Itse en voisi olla missään uskossa.
Tasa-arvo, oma päätäntävalta, moraali ja oma järjenkäyttö kun ovat minulle tärkeitä asioita.
Oikeasti, kiva juttu, että sä uskot olevasi jonkun jumalan ansiosta onnellinen, mutta mä itse pidän sinua uhrina. Toivottavasti sinäkin saat joskus apua.En minäkään uskonut nuorempana, mutta onneksi sain apua.
Voit ajatella saaneesi apua. Mun mielestä on silti törkeetä yrittää käännyttää toista, kun itse sanoin jo, etten usko jumalaan. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kehottaa kääntymään kirkon/jumalan puoleen, niin ymmärrän edes jollain tapaa,(vaikka sekin mielestäni väärin) mutta nyt vaan toivon, että lopetat tän jeesustelun, ja kunnioitat sitä, että minä, niinkuin moni muukin päättää itse elämästään. Kiitos kuitenkin ensimmäisestä kommentistasi, tiedän, ettet tarkoita pahaa.
mussukka_ kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mussukka_ kirjoitti:
Mulle tuli heti mieleen, että sä olet turhautunut. Urautunut siihen lapsiperhe arkeen, jotain tsädämiä tarttisit.
Millon sä olet viimeksi tehnyt juttuja sun ehdoilla?
Voi olla. Tosin alotin n 4kk sit opiskelun, alalla joka oikeasti tuntuu mun alalta, ja nautin siitä koulunkäynnistä, ja koen sen olevankin ns mun omaa aikaa.
Ihan oikeasti vapaa-ajalla en oo kyllä saanut/uhrannut itselleni aikaa pitkään aikaan... mitäköhän sitä edes vois tehdä, opiskelijan budjetilla ja kiireisellä aikataululla
Sulla, teillä on uusi arkikin nyt. Jonkin näköinen käymistila.
Mikä sua huvittais? Itselle se oli aikoinaan lapsiperhearjessa juosta metallican huutaessa kuulokkeissa ja limu leijuili hissukseen. Ihan vaan painoin menemään ja potkin kiviä. Joskus kävin kavereiden kanssa baarissa. Tai miehen kanssa keikoilla.
Voihan se on olla hormoonallistakin. Riippuu mitä on, niin aika parantaa tai lääkkeet. Piipahda lääkärin pakeilla?
Joo varmaan tulen käymään lääkärissä. Jotenkin vaan tuntuu hassulta varata aika, kun ainut syy on kiukkuisuus :D ja ehkä jollain tapaa tuntuu/pelottaa, ettei siitä ole mitään apua.
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
Ensinnäkin, mitä jumalaa pyydät minua rukoilemaan, niitä uskontoja kun on vitusti, ja kaikki luulevat olevansa ykkösiä.
Itse en voisi olla missään uskossa.
Tasa-arvo, oma päätäntävalta, moraali ja oma järjenkäyttö kun ovat minulle tärkeitä asioita.
Oikeasti, kiva juttu, että sä uskot olevasi jonkun jumalan ansiosta onnellinen, mutta mä itse pidän sinua uhrina. Toivottavasti sinäkin saat joskus apua.En minäkään uskonut nuorempana, mutta onneksi sain apua.
Voit ajatella saaneesi apua. Mun mielestä on silti törkeetä yrittää käännyttää toista, kun itse sanoin jo, etten usko jumalaan. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kehottaa kääntymään kirkon/jumalan puoleen, niin ymmärrän edes jollain tapaa,(vaikka sekin mielestäni väärin) mutta nyt vaan toivon, että lopetat tän jeesustelun, ja kunnioitat sitä, että minä, niinkuin moni muukin päättää itse elämästään. Kiitos kuitenkin ensimmäisestä kommentistasi, tiedän, ettet tarkoita pahaa.
Niinhän se on, että yritän vain auttaa. Monesti ihmiset torjuukin avun ja eivät halua kuunnella, mutta joskus myöhemmin elämässä saattaa tulla mieleen mitä sinulle on nyt puhuttu ja sitten saatat miettiä asiaa uudestaan. En minäkään kuunnellut mitään mitä minulle puhuttiin joskus aikoinaan.
Joku alitajuinen stressi. Et ehkä itsekään tiedä tasantarkkaan mistä johtuu. Voisko olla että stressaat opiskelussa menestymistä?
Mikään vastaus ei käynyt. Kärkästä avuntarjoavien moittimista. Oman vastuun tai olosuhteiden kieltämistä.
Luulisi ettei tarvitsisi hyökätä auttajien kimppuun (esim mammanpoika), voi kiittää, jättää huomioimatta tms. Mutta ei käydä kimppuun. Ihmiset yrittää miettiä sinun asioita.
Omien elämäntapojen miettiminen ei myöskään käy.
Ei se ärtyneisyys ole mikään ulkoinen asia tai jotain sinusta riippumatonta. Sinä sen teet ja sinä vain voit muuttaa sen. Muuttamalla tapaasi toimia ja ajatella.
Huono olosi voi periaatteessa johtua aivan mistä tahansa. Haittavaikutus jostain lääkkeestä? Haittavaikutus jostain vitamiini- tai hivenainepilleristä? Otatko mitään sellaista? Hormooniepätasapaino, ja kaikkea muutakin siltä väliltä. Jos et esim saa nukuttua tarpeeksi niin takulla menee pinna kireelle pitemmän päälle.
Olisi hyvä jos ensin kävisit koko tilanteesi läpi kohta kohdalta. Tarkoitan siis kaikilta puolilta. Ota kynä ja paperia ja ala kirjoittamaan ja kartoittamaan. Riippuen sitten siitä mihin johtopäätöksiin tulet, niin siitä sitten eteenpäin...Lääkäriin? Tekemään muutoksia elämäntilanteeseesi? Terapiaan?
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
N23 kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.
Oon ehkä ekaa kertaa vauvapalstalla vuoteen...
Kirkkoon en mene, en usko jumalaan.No katsot telkkarista jotain roskaa, tai liikut huonossa seurassa, nukut huonosti, et syö hyvin? :) Paha näin ulkopuolisena sanoa mikä sinun ongelmasi on, tutkiskele itse asiaa.
Kun se tässä just oli pointti, että elämä oikeesti on hyvää. Nautin asioista, jota teen, tapaan erilaisia ihmisiä. En osaa selittää, mutta en usko, että mun elämäntavoista on kiinni. Oon vain ärtynyt, siis ns "syvemmin" kun ajattelee, niin erittäin onnellinen, mutta ärtynyt ja hermostunut. Jatkuvasti
Noh, ehkä ongelmasi on ettet usko Jumalaan. Rukoile helpotusta. :)
Ensinnäkin, mitä jumalaa pyydät minua rukoilemaan, niitä uskontoja kun on vitusti, ja kaikki luulevat olevansa ykkösiä.
Itse en voisi olla missään uskossa.
Tasa-arvo, oma päätäntävalta, moraali ja oma järjenkäyttö kun ovat minulle tärkeitä asioita.
Oikeasti, kiva juttu, että sä uskot olevasi jonkun jumalan ansiosta onnellinen, mutta mä itse pidän sinua uhrina. Toivottavasti sinäkin saat joskus apua.En minäkään uskonut nuorempana, mutta onneksi sain apua.
Voit ajatella saaneesi apua. Mun mielestä on silti törkeetä yrittää käännyttää toista, kun itse sanoin jo, etten usko jumalaan. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kehottaa kääntymään kirkon/jumalan puoleen, niin ymmärrän edes jollain tapaa,(vaikka sekin mielestäni väärin) mutta nyt vaan toivon, että lopetat tän jeesustelun, ja kunnioitat sitä, että minä, niinkuin moni muukin päättää itse elämästään. Kiitos kuitenkin ensimmäisestä kommentistasi, tiedän, ettet tarkoita pahaa.
Niinhän se on, että yritän vain auttaa. Monesti ihmiset torjuukin avun ja eivät halua kuunnella, mutta joskus myöhemmin elämässä saattaa tulla mieleen mitä sinulle on nyt puhuttu ja sitten saatat miettiä asiaa uudestaan. En minäkään kuunnellut mitään mitä minulle puhuttiin joskus aikoinaan.
Eiköhän kumminkin olisi parempi että ap ensin keskittyisi analysoimaan pois muut mahdollisuudet huonoon oloonsa kuin jumalan puute. Ja muuten, niin henkilöt jotka haluavat kääntyä jumalan puoleen takuulla tekevät sen ilman ulkopuolisten kehoituksia. Älä siis tuputa omaa uskoasi muille.
Kuulostaa hormonaaliselta tosin masennuskin voi esiintyä ärtyisyytenä. Käytätkö jotain hormoniehkäisyä? Voi hyvinkin johtua siitä. Tarkista myös kalenterista kärsitkö PMS:stä.
Kahden viikon PMS oireet ja siihen päälle viikon menkkavitutus, niin jää just viikko aikaa olla tasapainossa. SSRI lääkkeet auttavat myös tuohon. PMS-oireisiin niitä syödään vain 2 viikkoa ennen kuukautisia ja vaste saadaan heti.
Käy ihmeessä juttelemassa lääkärille esim. gynelle.
Vedä ittes piippuun liikkumalla aina kun kiukuttaa. Lähde lenkille ja palaa vasta kun ei jalka enään nouse. Tai jos et voi lähteä kotoa, tee niin monta vatsalihasliikettä lattialla, ettet enään ajattele muuta kuin sitä ettet enään jaksa tehdä yhtäkään.
Syön nykyään vhh.n mukaan eli
maitotuotteita, marjoja, hedelmiä ja kasviksia sekä rasvaa.
Olen huomattavasti pitkäpinnaisempi, tasapainoisempi ja tyytyväisempi.
Liikut väärässä ympäristössä. Jos luet vaan päivät vauvapalstan negatiivista oksennusta, niin ei ihme että olet raivona. Mene kirkkoon ja ympäröi itsesi positiivisilla asioilla.