Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoin kuvata, miten pettynyt ja masentunut olen kun mies ei kosinut tänäkään kesänä :(
02.08.2007 |
Olemme jo kolmikymppisiä ja yhdessä olemme olleet 4 vuotta. Asunto on ja vakiintunut suhde. Olen koko kevään puhunut miehelleni siitä, että haluaisin kihlautua, mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Lapsiasialle mies on vilkuttanut vihreää valoa, eli ensi talvena aloitamme yrittämisen sovitusti. Mutta olen myös sanonut, että haluan talvihäät ja toivon niitä ensi talveksi, koska ehdottomasti haluan naimisiin ennen raskaaksi tuloa. Mutta ei. Tämäkin kesä meni toivoessa, että se kosisi ja pyytäisi naimisiin ja kihlautuisimme kesällä. Niin ei käynyt. Olen ihan masentunut, voi kuulostaa ihan idioottimaiselta, mutta näin tunnen :(
Kommentit (50)
ja rutkasti itsetuntoa, etkä mitään vihkisormusta. Eikä tuo ole oikein äiti-ihmisen asenne myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monet eivät ehkä ymmärrä kuinka tärkeää jollekkin voi se naimisiin meno olla. Mä haluan mennä naimisiin enkä elää avoliitossa. Olen vanhanaikainen, mutta en häpeä sitä. Mulla takana piiitkä avoliitto josta yksi lapsi ja tämä suhde päättyi eroon. Nykyiselle miehelleni sanoin jo alussa että haluan naimisiin. Että en seurustele vaan huvin vuoksi ja että mulle papin aamenella on oikeasti väliä.
No kesän alussa kosi ja kahden vuoden päästä häät. Mutta kyllä itku tuli monta kertaa sitä kosintaa odotellessa. Koita kestää ap. Ehkä sunki miehes herää jossain vaiheessa ja tajuaa sun arvomaailman.
En ole läheskään niin moderni kuin palstan naiset. Mulle sillä on oikeasti ihan älyttömästi merkitystä, että olen rouva. En halua antaa sitä kuvaa, että tässä nyt katellaan ja mietitään vielä.. mitä tässä nyt mietitään enää? Mä oon aikuinen ihminen, herranjestas, ja haluan jo olla rouva siten kuin muutkin päätöksentekoon kykenevät ihmiset. Kyllä minusta nimittäin päättäväisyyttäkin löytyy, siitä huolimatta että tunnustan osittaisen riippuvuuteni.
Ja kyllä, olen itsekin elänyt hurjan nuoruuden, ollut kaksi kertaa avoliitossa ja sekoillut ihan riittämiin. Mutta juuri sellaisen aika ON ohi!
ap
Etsi harrastuksia, jotain mistä pidät! Ajattele myös itseäsi, tee asioita joista pidät, yksin. Aloita vaikka siitä, että kun tulet töistä huikkaat miehellesi, että menenpä tästä pienelle iltakävelylle!
Katso mitä tapahtuu! Jos roikut miehessäsi, hän ei ehkä uskalla kosia sinua, vaikka rakastaisikin sinua. Se voi ahdistaa häntä.
Vasta sitten, kun löydät jotain omia juttujasi elämään, voit ottaa häät puheeksi miehesi kanssa, jos hän ei jo itse ole ottanut!
Tsemppiä!
Kihloihin menimme minun ehdotuksestani, mitään kosintaa ei ollut. Sitäkin alustin varmaankin vuoden, siis että menemme kihloihin. Kosintaa naimisiinmenomielessä odotin pari vuotta kihlauksen jälkeen. Sitten syntyi kuitenkin lapsi ja parin vuoden päästä toinen. Eipä ole kosittu eikä mies suostunut naimisiin menemään. Ja minustakin se on ollut ehkä suurimpia (ei suurin) pettymyksiä elämässäni. Se, että olisimme olleet naimisissa ennenkuin lapset syntyvät tai että olisin yleensäkin naimisissa olisi ollut minulle tosi tärkeä juttu. Mutta ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok, että sinulla on sellainen, sanoisinki arvomaailma, että haluat naimisiin ennen lapsia. Voit ihan hyvin sanoa sen miehellesi, jos lapsiasia tulee puheeksi. Mutta myös miehesi on oltava valmis naimisiinmenoon ja on väärin painostaa häntä. Luulisi miehen ymmärtävän, ja miettivän sitten tarkasti mitä itse tahtoo.
Lupaathan hankkia edes yhden harrastuksen? vaikka se olisi se iltalenkki ihan yksin. Tulet tarvitsemaan pientä " henkireikää" sitten kun lapsi on talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ilmeisesti kyllästynyt roikkumiseesi.
Jos pitää valita lapsettomuus tai lapset avoliitossa, valitsen jälkimmäisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta terveellä itsetunnolla varustettu nainen hankkii ne lapset sellaisen miehen kanssa, joka kunnioittaa ko. naisen toiveita näin isoissa asioissa.
oletkohan rakastanut ketään oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin, että olen valmis myönnytysiin jos tilanne sitä vaatii, kuitenkaan olematta huonolla itsetunnolla varustettu. Mielestäni se osoittaa enemmänkin kypsyyttä ja aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta ja jäädä sitten vuosiksi suremaan ja märehtimään huonoa ratkaisuaan...
Ja sen asian kanssa on opittava elämään.
mutta sen kanssa eläminen ei liene sitä, että vuosienkin päästä parkuu sitä saamatta jäänyttä...
nyt kun aloin miettiä, mieheni on kyllä tosi itsekäs joka asiassa. Ja lapsellinen. Miksihän sitä piti sen kanssa edes aloittaa elämistä saman katon alla. No onneksi olen saanut ihanat lapset!
että on itselleen rehellinen ja tervettä itsetuntoa se, että todella tavoittelee sitä mitä haluaa, eikä tyydy ensimmäiseen sinne päin -mieheen.
Kyllä varmasti voi miehellä lyödä kapuloita rattaisiin se, ettei ap sinulla ole omaa elämää laisinkaan, vaan elät häntä varten/hänestä riippuvaisena. Vaikka kuinka toista rakastaisi, tuollainen on todella ahdistavaa. Itse olen joskus ollut myös hyvin läheisriippuvainen, tukahdutin mieheni lopulta pettämään.. No, en siis väitä että riippuvuuteni oli syy hänen uskottomuutensa, mutta näin vuosien jälkeen näen, että se oli varmasti yksi siihen ajava tekijä.
Oma itsetuntoni oli menneisyydestäni johtuen lähes nollissa, ja sen korjaaminen vaati vuosien terapian. Nykyisin olen tasapainoisessa, ihanassa parisuhteessa ja mies itse asiassa kosi keväällä : ) Vaikka minulla ei tuollaista paloa avioliittoon ole, olihan se mahtava tunne tajuta, että rakkaani on halukas ja valmis tuon askeleen kanssani ottamaan... Entisen minäni kanssa tuskin olisi ollut.
Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin meillä on jonkin sortin riippuvuussuhde, eli minä olen riippuvainen miehestäni. Minulla ei ole harrastuksia, käyn vaan töissä ja sitten tulen kotiin. Odotan mieheltäni ihan hirveästi viikonloppuisin ja ehkä arki-iltaisinkin huomiota ja teen asioita tavallaan aina vain hänen vuokseen. Omaa elämää mulla ei juurikaan ole.. niin se vain on.
En enää osaa ottaa uudenlaista paikkaa " naisena" , mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.. tuntuu, että olen jotenkin mieheni huomiosta ja huolehtimisesta riippuvainen ja tämä kosinta olisi yksi osa sitä.. lupaus, että hän huolehtii minusta loppuelämäni.
ap