Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoin kuvata, miten pettynyt ja masentunut olen kun mies ei kosinut tänäkään kesänä :(
02.08.2007 |
Olemme jo kolmikymppisiä ja yhdessä olemme olleet 4 vuotta. Asunto on ja vakiintunut suhde. Olen koko kevään puhunut miehelleni siitä, että haluaisin kihlautua, mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Lapsiasialle mies on vilkuttanut vihreää valoa, eli ensi talvena aloitamme yrittämisen sovitusti. Mutta olen myös sanonut, että haluan talvihäät ja toivon niitä ensi talveksi, koska ehdottomasti haluan naimisiin ennen raskaaksi tuloa. Mutta ei. Tämäkin kesä meni toivoessa, että se kosisi ja pyytäisi naimisiin ja kihlautuisimme kesällä. Niin ei käynyt. Olen ihan masentunut, voi kuulostaa ihan idioottimaiselta, mutta näin tunnen :(
Kommentit (50)
muiden kanssa ja näytä miehellesi, että sinulla on muutakin elämää.
Monet miehet säikähtävät ja pelkäävät menettävänsä naisen, jota ei voikaan enää pitää itsestäänselvänä ja joihin muutkin ihastuvat.
Usko tai älä tämä saattaa toimia!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies ilmoitti, että hän ei ala äpärälapsia tähän maailmaan siittämään. Että semmonen kosinta.
Ei muuta kun alat käymään niissä pari kertaa viikossa.
Pakotat itsesi lähtemään. Ihan oikeasti.
Sillä ap myöntää olevansa suhteessa lapsen asemassa, haluaa että hänestä pidetään huolta, tarvitsee huomiota joka ilta ja viikonloppu kuin pikkulapsi.
Ehkä mies on huomannut tämän ja haluaakin lastensa äidiksi mieluummin aikuisen naisen?
En käsitä ap:ta, mutta en todellakaan myöskään näitä joitakin vastaajia! " Tee sitä ja tätä jotta miehesi kiinnostuisi sinusta ja tulisi mustasukkaiseksi ja tahtoisi sitten sitoa sinut avioliitolla."
Käsittämätöntä pelaamista ja itsensä aliarvioimista! Kenenkään ei tarvi muuttua " päästäkseen" naimisiin. Kaikkien ei tarvi olla meneviä ja huippusosiaalisia jne. Myös ujot, erakot, mustasukkaiset ja läheisyydenkaipuiset ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä, eikä heidän tarvi tehdä yhtään mitään (paitsi tietysti etsiä oikea puoliso itselleen) " kelvatakseen" avioliittoon.
Ap, minusta sinun pitäisi tehdä näin: Sanot miehelle, että sinä olet jo jonkin aikaa ollut varma tunteistasi ja että olet odottanut mieheltä viestiä siitä mitä hän tuntee ja ajattelee. Ja että nyt sinusta on alkanut tuntumaan siltä, että te ehkä tahdotte eri asioita elämältä. Kerro, että sinä pidät äärimmäisen tärkeinä perinteisiä arvoja, etkä ymmärrä miten mies voi suunnitella lapsen hankkimista kun ette ole edes kihloissa. Korosta, että se ei sinusta ole hyväksyttävää, ja että pidät sitä lähinnä hyväksikäyttönä. (tai minä sitten pidätkin) Sitten sanot, että teidän molempien olisi ehkä hyvä miettiä nyt rauhassa pari päivää miten tästä jatketaan eteenpäin.
Ja tuon miettimistauon aikana sinä todellakin mietit mitä elämältäsi tahdot! Jos tahdot naimisiin, ja olet nyt miehen kanssa joka ei tätä toivetta tahdo täyttää niin mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ihan turha kitkutella suhteessa josta ei saa tarvitsemiaan asioita. Älä ainakaan tee lasta jos teidän perhearvonne eivät kohtaa!
Jos mies tajuaa avioliiton merkityksen, hän kosii sinua. Jos taas ei, sinä tiedät mitä tehdä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämä pari on jo eronnut:
Mutta tässä ketjussa ei tullut miesnäkökulma esille lainkaan.
Eli ei kaikki miehet tiedä naisten toiveista hienoista kosinnoista ja muista.
Itse aikoinaan sanoin myös miehelle, että avoliitossa en aio elää jos lapsia tulee. Odotin myös miehen kosintaa kun hän oli asiasta samaa mieltä. No, aloin odottaa esikoista ja sanoin miehelle, että olis kiva ostaa ne kihlasormukset ennen kuin julkaistaan raskaus kaikille. Mies siinä myhäili. Ei tullut kosintaa, ei sormusta.
Noh, kerran sitten sanoin, että jospa hän sitten palauttais avaimen kun ei kerta kiinnosta tosissaan tätä juttua ottaa.
Mie ihmeissään, että miten niin. Sehän on sovittu, että mennään naimisiin.
Minä vielä enemmän äimän käkenä, että mitä.
Eli miehen logiikan mukaan asia oli sovittu jo alussa. Ja hänen mielestä ei ollut kiirettä, vaikka olin raskaana. Kun hänen mielestä häät järjestää parissa viikossa. Oli niin onnellinen lapsen odotuksesta, et
Vierailija kirjoitti:
hänelle ajatus naisen kosimisesta olisi vieras. Hän on ollut aiemmin kihloissa ja menossa naimisiin vain yhden vuoden seurustelun jälkeen, mutta suhde kariutui. Me olemme olleet yhdessä 4 vuotta eikä mitään vieläkään :( Mikä minussa on vikana? Haluaisin ihan reilusti vakinaistaa suhteemme jo taloudellistenkin syiden takia (yhteinen asunto ja yhteistä omaisuutta). Haluaisin myös tuntea itseni naiseksi, joka on kunniallisesti naimisissa. Haluaisin pois tästä " lapsellisesta" heilastelusta ja ihan selkeästi Rouvaksi. Kuulostaa tosi vanhanaikaiselta, mutta se on minun elämäni toive. Olen itse kasvanut perheessä, jossa vanhemmat eivät olleet naimisissa, eivätkä kuulu edes kirkkoon, sisaruksenikaan eivät kuulu kirkkoon ,mutta tämä on minun toiveeni ja minä ihan oikeasti haluan naimisiin.
Mutta sitä ei taaskaan minulle suotu. Masentaa ja itkettää :(
kosi sinä miestä,jos saat pakit, niin unhda koko mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko palava polte rinnassa molemmilla, että rakastan tuota kumppaniani niin paljon, että naimisiin on päästävä?
Mitä jos miehestäsi ei tunnu tältä? Jos häntä pelottaa sitoutuminen, kun on aiempi kariutunut suhde.
Mutta jos mieskin toivoo lapsia, niin on vähän naurettavaa, miksei naimisiin tahtoisi. Lapset sitovat yhteen loppuiäksi kuitenkin.
ei sido yhteen loppuiäksi
jätä se mies, ei ole aikeitakaan vakiintua, pitkittää loputtomiin sitoutumista ja todellisuudessa ei aio tehdä lapsia, pitkittää sitäkin loputtomiin
Mutta tässä ketjussa ei tullut miesnäkökulma esille lainkaan.
Eli ei kaikki miehet tiedä naisten toiveista hienoista kosinnoista ja muista.
Itse aikoinaan sanoin myös miehelle, että avoliitossa en aio elää jos lapsia tulee. Odotin myös miehen kosintaa kun hän oli asiasta samaa mieltä. No, aloin odottaa esikoista ja sanoin miehelle, että olis kiva ostaa ne kihlasormukset ennen kuin julkaistaan raskaus kaikille. Mies siinä myhäili. Ei tullut kosintaa, ei sormusta.
Noh, kerran sitten sanoin, että jospa hän sitten palauttais avaimen kun ei kerta kiinnosta tosissaan tätä juttua ottaa.
Mie ihmeissään, että miten niin. Sehän on sovittu, että mennään naimisiin.
Minä vielä enemmän äimän käkenä, että mitä.
Eli miehen logiikan mukaan asia oli sovittu jo alussa. Ja hänen mielestä ei ollut kiirettä, vaikka olin raskaana. Kun hänen mielestä häät järjestää parissa viikossa. Oli niin onnellinen lapsen odotuksesta, että ei niin ollut ajatellut konkreettisia asioita kuin joku häiden puuhaaminen.
Justjoo, meinasin perua koko naimisiinmenon kun loukkaannuin ensin tästä. Mutta sitten aloin miettiä miehen näkökulmaa. Mies ajattelee asiaa suoraviivaisemmin. Ei niin, että pitää olla joku aika, milloin erikseen suunnitellaan ja kositaan ja asiat pitäisi suunnitella niin paljon etukäteen. Osa miehistä tosiaan ajattelee, että asia on sovittu jos siitä on puhuttu. Ja naimisiin mennään muutaman viikon varoitusajalla. Saahan sitä äkkiä kuulutukset ja jonkun vihkimään.
Kun jälkeen päin puhuin, että olis se minustakin ollut kiva saada jotain romanttista hömppää, mies oli nolona ja ihmeissään. Myönsi, että ei todellakaan ollut tajunnut kun oli ollut niin innoissaan siitä, että hänestä on tulossa isä ja on löytänyt niin ihanan naisen itselleen. Se naimisiin meno ei hänelle ollut mikään THE juttu.