Lue keskustelun säännöt.
Järkiavioliitto
04.02.2017 |
Onko kukaan mennyt naimisiin / perustanut perhettä vaikka on tiennyt, että kumppani ei ole mikään suurin rakkaus? Syinä ehkä muu yhteensopivuus, ajoitus, biologinen kello tai se, että toinen on ollut riittävän ok? Ja mitä seurasi, muuttuiko rakkaudeksi vai oliko pakko tunnustaa faktat ja ehkä erota, vai saatko sinniteltyä liitossa? Ja kuinka kauan, kunnes kuolema erottaa vai jotain muuta?
Itsellä aika tukala tilanne, mies on kaikin puolin ok mutta silti elämä on melkoista näyttelemistä.
Kommentit (4)
Eiköhän suurin osa ihmisistä joudu tyytymään kompromissiin. Niin minäkin vaikka en sitä puolisolle sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän liittomme on molemmin puolin alkujaankin järkiliitto. Halusimme omakotitalon ja lapsen. Tunsimme toisemme ja viihdyimme yhdessä. Ei minusta rakkauden tarvitse mitenkään olla liiton perusta. Näinkin voi elää ihan mukavasti. Hyvin on mennyt 15 vuotta.
Vanhempani. Äitini valitsi "kivan ja taloudellisesti hyvin toimeen tulevan miehen". Isälleni äiti oli ensimmäinen seurustelusuhde.
Ainakaan äidilläni ei koskaan ollut suuria tunteita isää kohtaan. Isän tunteista en osaa sanoa.
Homma toimi muutaman vuoden ennen kuin sukset menivät ristiin. Isä myös sairastui psyykkisesti mikä vaikutti väleihin. Vanhempani kuitenkin kitkuttelivat yhdessä siihen asti että me lapset olimme täysi-ikäisiä.
Tuota liittoa sivusta seuranneena olenkin ihan vapaaehtoisesti jäänyt lapsettomaksi sinkuksi. Voisin ehkä seurustella mutta ikinä en huolisi saman katon alle toista ihmistä asumaan. Pelkkä ajatus ahdistaa ja olenkin lapsesta asti kärsinyt ahdistuneisuudesta ja yli vuosikymmenen olen myös ollut päihderiippuvainen.
Myös sisaruksilla on ollut ahdistushäiriön tyyppistä oireilua vielä aikuisenakin. He pärjäävät jotenkin mutta minä vedin pohjat tarttumalla pulloon.
Mulla on tuollainen tilanne. Siis järkiavioliitto selvästi naisen puolelta, mä kyllä rakastan ihan oikeasti tuota. En herätä romanttisia tunteita kenessäkään naisessa, joten tyydyn tähän tilanteeseen. Toisena vaihtoehtona olla yksin hautaan asti