Kuinka pitkälle masennusta voi ymmärtää?

Mä niin tiedän miltä susta tuntuu ap. Mulla mies myös masentunut ja hän sairastuttaa koko perheen. Luo negatiivisen ilmapiirin kotiin ja kaikilla on paha olla. Myös minä olen muuttunut ilottomaksi ja ärtyisäksi. Teen kyllä paljon juttuja lasten kanssa (ilman miestä) ja silloin on ihan kivaa. Mutta olen uupunut vastuunkantoon ja kaikesta huolehtimisen.

Haluaisin erota, mutta koen syyllisyyttä siitä. Enkä kuitenkaan haluaisi rikkoa perhettä.

Nytkin järjestin mulle ja miehelle vapaaillan, jos oltais menty vaikka syömään. Mutta mies vaan nukkuu ja on vihainen. Se siitä sitten.

Mä en jaksa, haluaisin olla onnellinen.

Pari vuotta katselin vastaavaa, sitten lähetin eropaperit käräjäoikeuteen, laitoin talon myyntiin ja muutin omaan kotiin lapseni (ei tuon miehen lapsi). Sen jälkeen en ole ollut mieheen yhteydessä. Se oli elämäni paras päätös. Nyt olen onnellinen.

Ei masentuneen takia kannata koskaan tuhlata omaa elämää!

Narkomaaneille vain huumeella on väliä, eroa ihmeessä ja heti. Muutoin rikot itsesi vielä pahemmin, narkomaanille ei ole pienintäkään ongelmaa valehdella yhtään mistään.

Kannabis on paha ja aiheuttaa masennusta, kuten hyvin monet muutkin huumeet

Mutta jos tyyppi on saanut porttikiellon kauppaan, epäilen että diilerillä on ollut tarjolla jotain muutakin kuin kukkaa.

Nyt pitää ymmärtää että ongelma ei ole ei ole masennus, vaan valehtelu ja narkkaaminen sekä haluttomuus hoitaa sairauttaan.

Jos nyt peräännyt et ole ikävä ihminen, joka vain jättää toisen kun tällä menee menee sairauden takia huonosti.

Kyseessä on sinun omakin terveytesi, mikä ei varmaan kauaa kestä. Miehen kannalta mahdollistat hänelle tämän nykyolotilan, johon hän on niin tyytyväinen, että ei halua muuttua.

Vaikeita päätöksiä mutta suosittelen, että lähdet. Mies varmasti lupaa vaikka mitä, mutta en kyllä uskoisi.

Olen keskivaikeasti masentunut joten olen kahden vaiheilla asiassa. Olis kamalaa jos mut esim jätettäis ainoastaan mun sairauden takia jolle oon tehny kaiken tarvittavan. Käyn psykiatrin juttusilla yms mutta silti väsyn nopeammin kuin muut ihmiset ja väsyneenä olen ärtyisä ja tiuskiva. Silti mulla on tunteet ja ansaitsen tulla rakastetuksi. Yritän tehdä kaikkeni että olen hyvillä mielin. Kuntoilen, yritän nukkua paljon, käyn psykiatrilla jne ja se mielestäni osoittaa että mä välitän mun ympärilläolevista ihmisistä. Jos tää sun kumppani ei suostu tekemään kompromisseja, se kertoo että se ei välitä tarpeeks sun omasta hyvinvoinnista. Munkin mies joutuu tekee varmasti paljon enemmän kotitöitä mun kanssa ollessaan kuin jos olis jonkun muun kanssa. Tärkeintä on kuitenki että yrittää parhaansa. Jos masentunu ihminen ei suostu edes yrittää parantaa oloansa/mieltänsä nii tilanne ei tuu koskaan paranee vaan luultavasti pahenemaan.

Helky-Helinä kirjoitti:

Olen keskivaikeasti masentunut joten olen kahden vaiheilla asiassa. Olis kamalaa jos mut esim jätettäis ainoastaan mun sairauden takia jolle oon tehny kaiken tarvittavan. Käyn psykiatrin juttusilla yms mutta silti väsyn nopeammin kuin muut ihmiset ja väsyneenä olen ärtyisä ja tiuskiva. Silti mulla on tunteet ja ansaitsen tulla rakastetuksi. Yritän tehdä kaikkeni että olen hyvillä mielin. Kuntoilen, yritän nukkua paljon, käyn psykiatrilla jne ja se mielestäni osoittaa että mä välitän mun ympärilläolevista ihmisistä. Jos tää sun kumppani ei suostu tekemään kompromisseja, se kertoo että se ei välitä tarpeeks sun omasta hyvinvoinnista. Munkin mies joutuu tekee varmasti paljon enemmän kotitöitä mun kanssa ollessaan kuin jos olis jonkun muun kanssa. Tärkeintä on kuitenki että yrittää parhaansa. Jos masentunu ihminen ei suostu edes yrittää parantaa oloansa/mieltänsä nii tilanne ei tuu koskaan paranee vaan luultavasti pahenemaan.

En olisi jättämässä ihmistä pelkän sairauden takia. Itse masennus ei ole sinänsä se ongelma minulle, vaan kaikki tämä mitä siitä on seurannut. Minulla on yksi masentunut ystävä ja hän ei koskaan kohtele ketään huonosti, vaan yrittää parhaansa, että muillakin olisi hyvä olla ja samalla hoitaa itseään. Mutta kumppanini kohdalla masennuksesta on seurannut satunnaista lääkkeiden ja huumeiden käyttöä, valehtelua niin monista asioista, ilkeyttä ja se, että tunnen olevani nykyään vain hänen palvelijansa. Enkä enää edes tiedä, että johtuuko tämä kaikki vain "masennuksesta", jonka piikkiin hän on kaikki tekonsa laittanut. Tämän ketjun viestit ovat saaneet minut miettimään asiaa uudesta näkökulmasta. -AP

Vierailija kirjoitti:

Helky-Helinä kirjoitti:

Olen keskivaikeasti masentunut joten olen kahden vaiheilla asiassa. Olis kamalaa jos mut esim jätettäis ainoastaan mun sairauden takia jolle oon tehny kaiken tarvittavan. Käyn psykiatrin juttusilla yms mutta silti väsyn nopeammin kuin muut ihmiset ja väsyneenä olen ärtyisä ja tiuskiva. Silti mulla on tunteet ja ansaitsen tulla rakastetuksi. Yritän tehdä kaikkeni että olen hyvillä mielin. Kuntoilen, yritän nukkua paljon, käyn psykiatrilla jne ja se mielestäni osoittaa että mä välitän mun ympärilläolevista ihmisistä. Jos tää sun kumppani ei suostu tekemään kompromisseja, se kertoo että se ei välitä tarpeeks sun omasta hyvinvoinnista. Munkin mies joutuu tekee varmasti paljon enemmän kotitöitä mun kanssa ollessaan kuin jos olis jonkun muun kanssa. Tärkeintä on kuitenki että yrittää parhaansa. Jos masentunu ihminen ei suostu edes yrittää parantaa oloansa/mieltänsä nii tilanne ei tuu koskaan paranee vaan luultavasti pahenemaan.

En olisi jättämässä ihmistä pelkän sairauden takia. Itse masennus ei ole sinänsä se ongelma minulle, vaan kaikki tämä mitä siitä on seurannut. Minulla on yksi masentunut ystävä ja hän ei koskaan kohtele ketään huonosti, vaan yrittää parhaansa, että muillakin olisi hyvä olla ja samalla hoitaa itseään. Mutta kumppanini kohdalla masennuksesta on seurannut satunnaista lääkkeiden ja huumeiden käyttöä, valehtelua niin monista asioista, ilkeyttä ja se, että tunnen olevani nykyään vain hänen palvelijansa. Enkä enää edes tiedä, että johtuuko tämä kaikki vain "masennuksesta", jonka piikkiin hän on kaikki tekonsa laittanut. Tämän ketjun viestit ovat saaneet minut miettimään asiaa uudesta näkökulmasta. -AP

19 tässä taas. Kuulostaa entisestään, että kyse on päihdeongelmasta. On hyvin mahdollista, että hänellä on ollut päihdeongelma jo ennen tutustumistanne, mutta hän on onnistunut sen pitämään salassa sinulta ja olet nähnyt vain 'satunnaista' käyttöä. Onko tämä kumppani ensimmäinen lääkkeiden ja huumeiden käyttäjä lähelläsi? 

Joka tapauksessa kumppanillasi on kissanpäivät nyt kun sinä hoidat kaiken ja hän haluaa tietysti pitää tilanteen ennallaan. Kun itselläni on masennuksen takia kausia, jolloin olen täysin aloitekyvytön, kärsin siitä, en halua käyttää toisia hyväkseni. Kun masennukseni takia olen ärtynyt ja kiukuttelen, tunnen huonoa omaatuntoa toisen takia. Jos ap itse sairastut masennukseen, luuletko että kumppanisi pitäisi sinusta huolta?

Diagnoosi voi olla väärä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tavallinen syy väärään masennusdiagnoosin ja sitä harvemmin osataan miehellä epäillä. Oireet voivat aaltoilla eli välillä on parempi.

En silti katselisi "itsensä lääkitsemistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helky-Helinä kirjoitti:

Olen keskivaikeasti masentunut joten olen kahden vaiheilla asiassa. Olis kamalaa jos mut esim jätettäis ainoastaan mun sairauden takia jolle oon tehny kaiken tarvittavan. Käyn psykiatrin juttusilla yms mutta silti väsyn nopeammin kuin muut ihmiset ja väsyneenä olen ärtyisä ja tiuskiva. Silti mulla on tunteet ja ansaitsen tulla rakastetuksi. Yritän tehdä kaikkeni että olen hyvillä mielin. Kuntoilen, yritän nukkua paljon, käyn psykiatrilla jne ja se mielestäni osoittaa että mä välitän mun ympärilläolevista ihmisistä. Jos tää sun kumppani ei suostu tekemään kompromisseja, se kertoo että se ei välitä tarpeeks sun omasta hyvinvoinnista. Munkin mies joutuu tekee varmasti paljon enemmän kotitöitä mun kanssa ollessaan kuin jos olis jonkun muun kanssa. Tärkeintä on kuitenki että yrittää parhaansa. Jos masentunu ihminen ei suostu edes yrittää parantaa oloansa/mieltänsä nii tilanne ei tuu koskaan paranee vaan luultavasti pahenemaan.

En olisi jättämässä ihmistä pelkän sairauden takia. Itse masennus ei ole sinänsä se ongelma minulle, vaan kaikki tämä mitä siitä on seurannut. Minulla on yksi masentunut ystävä ja hän ei koskaan kohtele ketään huonosti, vaan yrittää parhaansa, että muillakin olisi hyvä olla ja samalla hoitaa itseään. Mutta kumppanini kohdalla masennuksesta on seurannut satunnaista lääkkeiden ja huumeiden käyttöä, valehtelua niin monista asioista, ilkeyttä ja se, että tunnen olevani nykyään vain hänen palvelijansa. Enkä enää edes tiedä, että johtuuko tämä kaikki vain "masennuksesta", jonka piikkiin hän on kaikki tekonsa laittanut. Tämän ketjun viestit ovat saaneet minut miettimään asiaa uudesta näkökulmasta. -AP

19 tässä taas. Kuulostaa entisestään, että kyse on päihdeongelmasta. On hyvin mahdollista, että hänellä on ollut päihdeongelma jo ennen tutustumistanne, mutta hän on onnistunut sen pitämään salassa sinulta ja olet nähnyt vain 'satunnaista' käyttöä. Onko tämä kumppani ensimmäinen lääkkeiden ja huumeiden käyttäjä lähelläsi? 

Joka tapauksessa kumppanillasi on kissanpäivät nyt kun sinä hoidat kaiken ja hän haluaa tietysti pitää tilanteen ennallaan. Kun itselläni on masennuksen takia kausia, jolloin olen täysin aloitekyvytön, kärsin siitä, en halua käyttää toisia hyväkseni. Kun masennukseni takia olen ärtynyt ja kiukuttelen, tunnen huonoa omaatuntoa toisen takia. Jos ap itse sairastut masennukseen, luuletko että kumppanisi pitäisi sinusta huolta?

Tuo on kyllä totta, en todellakaan uskoisi, että kumppanini tekisi tätä samaa minulle, mitä nyt hänen hyväkseen teen joka päivä. En ole osannut edes miettiä tuota asiaa aiemmin. Kiitos.

Kun suutuin esim. kannabiksen käytöstä, sain vastaukseksi saarnan siitä, että kuinka kyseessä on vain kasvi jne. En ole kannabisvastainen ihminen, minulle on ihan sama jos muut polttavat, mutta en halua sitä itseni lähelle ja kumppani kyllä tietää sen. Hän on aiemmin ollut samaa mieltä. Lisäksi, jos käytöstä joutuu valehtelemaan, se ei ole mielestäni enää kovinkaan harmitonta. -AP

Yritä erottaa, mikä on sairautta ja mikä vastuuttomuutta, laiskuutta, siipeilyä, ilkeyttä jne. Sinulla ei ole velvollisuutta pilata elämääsi toisen rakentamassa vankilassa. 

Mun n. 10 vuoden kokemukseni "masentuneen" puolisona saa laittamaan tuon termin lainausmerkkeihin ainakin osassa tapauksia. Masennustyyppinen oireilu voi nimittäin liittyä persoonallisuuden kehittymiseen tai paremminkin sen kehittymättä jäämiseen - mun puolison tapauksessa siihen, että hän on ns. syntynyt hopealusikka suussa eikä ole kestänyt aikuisiän vastoinkäymisiä. Hänen vanhempansa ja muu äveriäs lähisuku järjesti niin, että kaikki ajateltavissa olevat vaikeudet häneltä siloitettiin edeltäkäsin. Hän on saanut ulkomaanmatkailua, asuntoa jo kotoa muutettaessa, hyvää ruokaa kalliissa rafloissa, ja ylipäätään kaikkea kivaa on järjestetty avokätisesti. Vaikeista asioista ei ole puhuttu vaan ollaan oltu hyvin diskreettejä - melkein kuin vieraita toisilleen lähimmässä perhepiirissä. Ja kun hänen sitten pitäisi kohdata maailma haasteineen, se ei onnistukaan vaan hän jää tuleen makaamaan ja odottamaan, että kyllä jonkun pitää tulla auttamaan.