Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkälle masennusta voi ymmärtää?
04.02.2017 |
Sairaus on sairaus, eikä sairas voi oireilleen mitään. Eikä sairas todellakaan kaipaa tuomitsemista tai arvostelua, vaan tukea, apua ja ymmärrystä. Mutta kuinka pitkälle masennusta voi ymmärtää? Entä kun ymmärryksen mukana sairastuu itsekin? Kaipaisin neuvoja ja muiden kokemuksia.
Yritän listata joitakin esimerkkejä, joita kumppanini on parisuhteemme aikana tehnyt ja kaikki on mennyt masennuksen piikkiin:
- Aikaansaamattomuus ja väsymys, joka johtaa siihen, että minä hoidan siivoamisen, ruuanlaiton, kaupassakäynnin ja kaikki muut arjen askareet. Käyn töissä ja tuon leivän pöytään. Masentunut kumppani nukkuu ja esim. pelaa pelejä päivät. Valvoo yöt, joka vaikeuttaa minun unensaantiani (esim. metelöinnin takia, kun valvoessaan tekee jotain).
- Masentunut kumppani valehtelee monista asioista jatkuvasti. Isoista ja pienistä asioista.
- Masentunut kumppani tekee oharit, jos on joku sovittu juttu. Yleensä teen sitten ne sovitut jutut yksin. Ei voida tehdä enää mitään yhdessä.
- Masentunut kumppani on yllättäen selkäni takana alkanut polttamaan pilveä ja käyttämään rauhoittavia lääkkeitä satunnaisesti. Valehtelee tästäkin, kunnes jää kiinni. Syynä käyttöön masennus. Välillä on ollut niin sekaisin, että sai itselleen porttikiellon lähikauppaamme (en ollut paikalla, kun tämä tapahtui, enkä ollut tietoinen asiasta. valehteli tästäkin, kunnes jäi kiinni).
- Ei suostu/halua mennä lääkäriin tai esim. juttelemaan ammattilaisen kanssa. Ei suostu/halua edes yrittää tehdä mitään, joka voisi helpottaa masennuksen oireita.
- Ilkeä ja inhottava käytös minua kohtaan, usein tunnen olevani hänelle vain palvelija, pelinappula tai joku äitihahmo.
- Uhkailu siitä, että jos lähden tms., hän tekee itselleen jotain pahaa.
Suhteen alussa ei ollut mitään tälläistä. Olen todella uupunut ja varmaan jo masentunut itsekin. Tunnen olevani jossain vankilassa. Tuntuu, että kumppanini on muuttunut aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Toisaalta haluaisin vain lähteä ja päästä itse elämässäni eteenpäin. Haluaisin toki ottaa kumppanini mukaan, mutta en jaksa tälläistä enää. Ja sitten toisaalta minua taas painaa syyllisyys siitä, että edes kehtaan ajatella sairastuneen ihmisen jättämistä. En tiedä mitä tehdä, olen vain niin väsynyt tähän.
(Huom, olen yrittänyt tehdä kaikkeni auttaakseni ja tukeakseni kumppaniani. Olen myös yrittänyt tsempata ja kannustaa, että ottaisi edes pieniä askelia, veisi vaikka roskat ulos. Mutta minun yrityksilläni ei ole ollut minkäänlaista merkitystä)
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä ei ole edes halua parantua (ei suostu lääkäriin tai terapiaan) ei ole minusta väärin lähteä. Voisit kertoa hänellä, että mikäli hän ei suostu alkamaan hoitamaan sairauttaan, sinun on pakko lähteä ennen kuin olet itse yhtä pahassa jamassa.
Olen yrittänyt puhua tästä hänelle, mutta vastaukseksi olen saanut uhkailuja, että esim. tekee itsemurhan. Tuo on niin pelottavaa, etten oikeasti tiedä mitä tehdä. Hän tavallaan yrittää sysätä vastuun asiasta minulle: jos lähden, aiheutan ihmisen kuoleman.
Tiedän, ettei se ole minun vikani, jos hän päättääkin tehdä itselleen jotain. Mutta uhkailut pelottavat, koska hän tuntuu olevan niin tosissaan. Lisäksi olen ainoa ihminen, joka hänen elämässään on enää jäljellä. Hänellä ei ole ystäviä tai muuta tukiverkkoa. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otapa yhteyttä lähimpään mielenterveysomaisten tukijärjestöön. Saattaisit hyötyä ulkopuolisesta keskusteluavusta.
Itsemurhalla uhkailu ei ole ikinä ok.
Vierailija kirjoitti:
Otapa yhteyttä lähimpään mielenterveysomaisten tukijärjestöön. Saattaisit hyötyä ulkopuolisesta keskusteluavusta.
Itsemurhalla uhkailu ei ole ikinä ok.
Mutta jos itsemurhalla uhkailu on maennuksen oire?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otapa yhteyttä lähimpään mielenterveysomaisten tukijärjestöön. Saattaisit hyötyä ulkopuolisesta keskusteluavusta.
Itsemurhalla uhkailu ei ole ikinä ok.
Mutta jos itsemurhalla uhkailu on maennuksen oire?
Siihen pitää laittaa stoppi. Ei suhteesta tule mitään, jos kumppani kiristää mahdollisella itsemurhalla. Ei masentunut ole tyhmä.
Ap:n kannattaa tosiaan ottaa apu vastaan tukijärjestöstä. Sieltä saa neuvoja ja tukea juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ei kannata yksin pähkäillä, että onko oma reaktio oikein vai väärin ja olla ns. paniikkimodella koko ajan. Ulkopuolinen voi auttaa löytämään paremmat keinot tuollaisessa tilanteessa, kun itse on liian liki eikä uskalla oikein tehdä tai sanoa mitään. Pelkästään se keskustelu ulkopuolisen kanssa selkiyttää ajatuksia ja auttaa löytämään paremmin niitä mahdollisuuksia, joita nyt ei tunnu olevan lainkaan.
Ei tollaista tarvitse todellakaan kestää. Olen itsekin masentunut ja pelkään välillä kuormittavani liikaa mutta sun mieheen verrattuna en kuormita suunnilleen yhtään. Osaan arvostaa kumppanini apua ja yritän itsekin parhaani. Jos musta ikinä tulee sellanen ku sun miehestä niin toivon että kumppanini tajuaa lähteä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut vai syrjäytynyt? Luulis, että masentunut voi niin pahoin henkisesti ja on ahdistunut, että haluaa apua. Syrjäytynyt vaan laiskistunut ja huono itsetuntoinen. Jaksaa kuitenkin yöt touhuta. Et ole ansainnut tuollaista kohtelua, jos toinen ei edes halua yrittää toipua.
Masentuneellakin on vastuu itsestään ja käytöksestään. Jos on jo niin huonossa jamassa ettei voi tätä vastuuta ottaa, kuuluu pakkohoitoon. AP.n mies tosin kuulostaa siltä,että kyllä KYKENISI ottamaan vastuuta mutta ei halua. Todella narsistinen ja inhottava asenne. Eroa miehestä ap,ei ole vain masennuksesta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa miehestä, mutta pysy ystävänä?
Mitenkään masennusta vähättelemättä, tuo kuulostaa jo hyväksikäytöltä. Jos ei ole valmis hakemaan apua tai ottamaan sitä vastaan, niin sinulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä, pahimmillaan olet itsekin kohta samassa jamassa. Olen itsekin ollut aikoinaan vuosia masentunut (kärsin edelleen siitä vaikka pystyn suht normaalia elämää elämään), mutta en todellakaan olisi halunnut vetää ketään mukanani samaan sumuun. Pahin masennukseni alkoi sen jälkeen, kun olin suhteessa itsemurhalla uhkailijan kanssa, en tosin tiedä oliko näillä yhteyttä vai olisiko masennukseni lauennut muutenkin, mutta varmasti pahensi asiaa.
Ota yhteyttä johonkin ulkopuoliseen ammattiauttajaan, ehkä keksitte yhdessä ratkaisun. Ja jos päätät lähteä, muista, että vaikka hän tekisi jotain itselleen, se ei ole sinun vikasi. Toisen vetäminen elämässä eteenpäin on todella raskasta hommaa, jo silloinkin vaikka toinen itse olisi apua valmis ottamaan vastaan, kukaan ei voi vaatia toisen elämän tuhoamista sen takia, että itse on sairas. Välillä pitää olla itsekäs, silloin pystyy ehkä pelastamaan edes yhden elämän - omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän käyttää sinua hyväkseen ja vedättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otapa yhteyttä lähimpään mielenterveysomaisten tukijärjestöön. Saattaisit hyötyä ulkopuolisesta keskusteluavusta.
Itsemurhalla uhkailu ei ole ikinä ok.
Mutta jos itsemurhalla uhkailu on maennuksen oire?
Itselurhalla uhkailu on kusipäisyyden oire.
Kusipääkin voi olla masentunut, ei sitä voi kieltää, mutta mulkku silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkailija harvoin tekee itselleen mitään, ja uhkailu on enemmän muiden mielenterveysongelmien oire kuin masennuksen. Masentunut saattaa joskus kertoa, kuinka tuntuu toivottomalta ja puhua kuolemanhalusta, mutta masentunut ei käytä sitä kirostyskeinona. Useimmiten itsemurha tulee läheisillekin yllätyksenä.
Oikeastaan noista ainoastaan väsymys ja saamattomuus on ymmärrettäviä ja tyypillisiä oireita. Munkin on masentuneena vaikea saada mitään aikaan, mutta olen siitä kovin harmistunut itsekin.
Miehesi kuulostaa lähinnä hyväksikäyttäjältä joka käyttää diagnoosiaan (onko hänellä edes sitä oikeasti?) vapaalippuna loisimiseen. Jos hän ei halua ottaa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan pienintäkään vastuuta, eli siis hakea oikeaa apua psykiatrilta, ei sinunkaan tarvitse olla hänestä vastuussa.
Lähes 100% varmaa on, ettei hän tee mitään itselleen. Sitäpaitsi jos tekisi, ei vastuu ole sinun. Hän on aikuinen ihminen.
Et voi auttaa, jos ei ole valmis hakeutumaan hoitoon. Itsemurhaa tosissaan hautovat puhuvat siitä harvemmin mitään, koska tuolloin asiaan voisi puuttua eikä se onnistuisi. Nyt vaikuttaa vaan ikävä kyllä kiristykseltä. Ei kenelläkään ole oikeutta sysätä täyttä vastuuta hengissä pysymisestään toisen ihmisen nojaan, oli masentunut tai ei. Alhaisinta ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkailija harvoin tekee itselleen mitään, ja uhkailu on enemmän muiden mielenterveysongelmien oire kuin masennuksen. Masentunut saattaa joskus kertoa, kuinka tuntuu toivottomalta ja puhua kuolemanhalusta, mutta masentunut ei käytä sitä kirostyskeinona. Useimmiten itsemurha tulee läheisillekin yllätyksenä.
Oikeastaan noista ainoastaan väsymys ja saamattomuus on ymmärrettäviä ja tyypillisiä oireita. Munkin on masentuneena vaikea saada mitään aikaan, mutta olen siitä kovin harmistunut itsekin.
Miehesi kuulostaa lähinnä hyväksikäyttäjältä joka käyttää diagnoosiaan (onko hänellä edes sitä oikeasti?) vapaalippuna loisimiseen. Jos hän ei halua ottaa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan pienintäkään vastuuta, eli siis hakea oikeaa apua psykiatrilta, ei sinunkaan tarvitse olla hänestä vastuussa.
Lähes 100% varmaa on, ettei hän tee mitään itselleen. Sitäpaitsi jos tekisi, ei vastuu ole sinun. Hän on aikuinen ihminen.
Hänellä siis on diagnoosi, oli jo ennen tutustumistamme. Tai ainakin hän sanoi niin, en ole nähnyt mitään papereita. Mutta tutustuessamme kaikki oli todella hyvin, hänessä ei ainakaan silloin ollut yhtäkään näkyvää masennukseen liittyvää oiretta. Pari vuotta meni tosi hyvin ja yhtäkkiä alkoi muutos. Ja nyt tätä on kestänyt jo yli vuoden. -AP
Tuo porttikielto kuulostaa jo todella pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkailija harvoin tekee itselleen mitään, ja uhkailu on enemmän muiden mielenterveysongelmien oire kuin masennuksen. Masentunut saattaa joskus kertoa, kuinka tuntuu toivottomalta ja puhua kuolemanhalusta, mutta masentunut ei käytä sitä kirostyskeinona. Useimmiten itsemurha tulee läheisillekin yllätyksenä.
Oikeastaan noista ainoastaan väsymys ja saamattomuus on ymmärrettäviä ja tyypillisiä oireita. Munkin on masentuneena vaikea saada mitään aikaan, mutta olen siitä kovin harmistunut itsekin.
Miehesi kuulostaa lähinnä hyväksikäyttäjältä joka käyttää diagnoosiaan (onko hänellä edes sitä oikeasti?) vapaalippuna loisimiseen. Jos hän ei halua ottaa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan pienintäkään vastuuta, eli siis hakea oikeaa apua psykiatrilta, ei sinunkaan tarvitse olla hänestä vastuussa.
Lähes 100% varmaa on, ettei hän tee mitään itselleen. Sitäpaitsi jos tekisi, ei vastuu ole sinun. Hän on aikuinen ihminen.
Hänellä siis on diagnoosi, oli jo ennen tutustumistamme. Tai ainakin hän sanoi niin, en ole nähnyt mitään papereita. Mutta tutustuessamme kaikki oli todella hyvin, hänessä ei ainakaan silloin ollut yhtäkään näkyvää masennukseen liittyvää oiretta. Pari vuotta meni tosi hyvin ja yhtäkkiä alkoi muutos. Ja nyt tätä on kestänyt jo yli vuoden. -AP
Onko hän koskaan puhunut käyneensä terapiassa tai syöneensä lääkkeitä diagnoosinsa takia?
Itse masentuneena sanoisin, että kumppanisi käytös on päihdeongelmaisen käytöstä valehteluineen ja hyväksikäyttöineen. Masentunut hakee helpotusta päihteistä, jotka taas aiheuttavat masennusta eli siinä on muna vai kana ensin -ongelma. Joka tapauksessa ap et ole vastuussa kumppanistasi etkä hänen voinnistaan. Hanki apua itsellesi, sinulla on oikeus ja velvollisuus pitää itsestäsi huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkailija harvoin tekee itselleen mitään, ja uhkailu on enemmän muiden mielenterveysongelmien oire kuin masennuksen. Masentunut saattaa joskus kertoa, kuinka tuntuu toivottomalta ja puhua kuolemanhalusta, mutta masentunut ei käytä sitä kirostyskeinona. Useimmiten itsemurha tulee läheisillekin yllätyksenä.
Oikeastaan noista ainoastaan väsymys ja saamattomuus on ymmärrettäviä ja tyypillisiä oireita. Munkin on masentuneena vaikea saada mitään aikaan, mutta olen siitä kovin harmistunut itsekin.
Miehesi kuulostaa lähinnä hyväksikäyttäjältä joka käyttää diagnoosiaan (onko hänellä edes sitä oikeasti?) vapaalippuna loisimiseen. Jos hän ei halua ottaa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan pienintäkään vastuuta, eli siis hakea oikeaa apua psykiatrilta, ei sinunkaan tarvitse olla hänestä vastuussa.
Lähes 100% varmaa on, ettei hän tee mitään itselleen. Sitäpaitsi jos tekisi, ei vastuu ole sinun. Hän on aikuinen ihminen.
Hänellä siis on diagnoosi, oli jo ennen tutustumistamme. Tai ainakin hän sanoi niin, en ole nähnyt mitään papereita. Mutta tutustuessamme kaikki oli todella hyvin, hänessä ei ainakaan silloin ollut yhtäkään näkyvää masennukseen liittyvää oiretta. Pari vuotta meni tosi hyvin ja yhtäkkiä alkoi muutos. Ja nyt tätä on kestänyt jo yli vuoden. -AP
Onko hän koskaan puhunut käyneensä terapiassa tai syöneensä lääkkeitä diagnoosinsa takia?
Itse masentuneena sanoisin, että kumppanisi käytös on päihdeongelmaisen käytöstä valehteluineen ja hyväksikäyttöineen. Masentunut hakee helpotusta päihteistä, jotka taas aiheuttavat masennusta eli siinä on muna vai kana ensin -ongelma. Joka tapauksessa ap et ole vastuussa kumppanistasi etkä hänen voinnistaan. Hanki apua itsellesi, sinulla on oikeus ja velvollisuus pitää itsestäsi huolta.
Ei oikeastaan, paitsi joskus lapsena. Yhdessä vaiheessa sain hänet suostuteltua varaamaan ajan ja siitä seuraavankin ajan, että hän pääsisi ammattilaisen puheille. Hän kävi siellä kerran, eikä sitten suostunut menemään enää seuraaville ajanvarauksille.
Kiitos kannustavasta viestistäsi ja kiitos kaikille muillekin, jotka ovat tähän ketjuun kirjoittaneet. Tuntuu ihan hyvältä kuulla ulkopuolisten suusta, etten olekaan itse aivan p*ska ihminen sen takia, että haluan lähteä ja että tunnen itseni täysin uupuneeksi. -AP
Aikoinaan potkaisin masentuneen miehen pois elämästäni. Mitään ei ollut halukas tekemään elämänsä parantamiseksi koskaan. Joka päivä sama rutina: " Elämä on paskaa!" Vihasi poliiseja saadessaan kerran ylinopeussakon. Mullitteli siitä mulle.
Mies alkoi käydä suihkussa VAIN kerran viikossa, eli haisi aika pahalta. Ihmetteli, miksi ei ole enää seksiä, voi v*ttu!! Joten mulla tuli mitta täyteen, jätin tämän haisulin. Hakee netistä seuraa oikein kuvan kanssa. Toivottavasti kukaan nainen ei lankea tuohon pahalta haisevaan reppanaan...
Jos hänellä ei ole edes halua parantua (ei suostu lääkäriin tai terapiaan) ei ole minusta väärin lähteä. Voisit kertoa hänellä, että mikäli hän ei suostu alkamaan hoitamaan sairauttaan, sinun on pakko lähteä ennen kuin olet itse yhtä pahassa jamassa.