Sinä, joka ääneti arvostelet että lapseni pelaa tabletillaan bussimatkat, olisiko parempi kuunnella jatkuvaa rääkymistä?

En arvostele mutta metsään mennään, jos tabletilla ratkaistaan tuokin ongelma.

Eikö ap:lla ole mitään muuta tarjota lapselleen kuin tabletti hiljentämään tämä?  Surullista ja aika heikko esitys vanhempana.

Missä on juttelu lapsen kanssa, kirjan lukeminen, ohiajavien autojen värien tunnistaminen jne,?  Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus?

Miksi lapsesi rääkyy ilman älylaitetta? Mulla on jännä fiilis, että tässäkin ollaan matkalla hankalaan älylaiteriippuvuuteen.

Kyseessä joku erityislapsi? Ei normaali lapsi tylsistyessään rääy tauotta.

Etkö sä osaa jutella sen kanssa?

Huonosti olet kasvattanut kun rääkyy. Ois kannattanut opettaa lapsi siihen että jos rääkyy, noustaan bussista seuraavalla pysäkillä ja rääkyjä kävelee loppumatkan. Oppisi olemaan hiljaa kerran tai kahden jälkeen.

5: Ap juttelee vain oman älylaitteensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole mitään muuta tarjota lapselleen kuin tabletti hiljentämään tämä?  Surullista ja aika heikko esitys vanhempana.

Missä on juttelu lapsen kanssa, kirjan lukeminen, ohiajavien autojen värien tunnistaminen jne,?  Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus?

No tämä. Ihan liian usein näkee kun lapsi hakee äidin katsekontaktia ja äidin katse on tiiviisti puhelimen ruudussa. Lapsi yrittää kommunikoida "Katso äiti, mikä tuo on äiti" vastaus on "mmmm" 

Ei ihme että on puhevaikeuksia nykyään ties kuinka vanhoilla lapsilla.

Asian voi hoitaa niin monella eri tavalla. Tuon on helpoin tie, mutta ei auta tilanteeseen pidämmällä kaavalla.

Mitä, jos vaikka juttelisit lapsen kanssa? Tai vaikka ottaisit matkoille mukaan kirjan, jota voisitte ehkä yhdessä katsella. Bussimatkat voivatkin olla mukavia yhdessä olon hetkiä, joista te molemmat nauttisitte. Positiivisen kautta lapsi oppii miten bussissa käyttäydytään. Myös sinun kannattaa olla siellä rauhallinen. :) Liian moni aikuinenkin tuijottaa ruutua eikä katsele maailman kauneutta.

En voi sietää rääkyviä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole mitään muuta tarjota lapselleen kuin tabletti hiljentämään tämä?  Surullista ja aika heikko esitys vanhempana.

Missä on juttelu lapsen kanssa, kirjan lukeminen, ohiajavien autojen värien tunnistaminen jne,?  Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus?

Ottamatta kantaa itse aiheeseen on ollut ihan musertavaa seurata, minkälaisen vastaanoton saa muilta matkustajilta jos lapsi juttelee bussissa. Siis äidilleen/isälleen/hoitajalleen, ei edes vieraille ihmisille. Joka puolelta saa sellaista "voi vittu vaimenna tuo lapsi"-toljotusta, jos lapsen kanssa käy oikeasti keskustelua. Tässä yhteiskunnassa lapset saavat korkeintaan näkyä (mieluiten ei sitäkään), mutta kuulua eivät missään tapauksessa. 

Lapselle voi tarjota jotain muutakin virikettä kun tabletti, ja se on jopa suotavaa aina välillä. Tiedoksesi, että lapset matkustivat busseissa rääkymättä jo kauan ennen kuin tabletteja oli keksittykään.

Ei kai tabletissa ole äänet päällä? Niitä ei jaksa kyllä kuunnella.

Just tuli telkkarista ohjelma, jossa sanottiin, että pienten lasten miinussilmälasien käyttö on lisääntynyt hälyyttävästi.

Johtuu liiasta älylaitteiden tuijottamisesta. Silmä jumittuu lähietäisyydellä, eikä enää kykene katsomaan kauas. Sitten tarvitaan miinuslasit tätä korjaamaan.

Mutta olisin kyllä huolissani, jos vaihtoehdot ovat tabletti tai rääkyminen.

Vierailija kirjoitti:

Just tuli telkkarista ohjelma, jossa sanottiin, että pienten lasten miinussilmälasien käyttö on lisääntynyt hälyyttävästi.

Johtuu liiasta älylaitteiden tuijottamisesta. Silmä jumittuu lähietäisyydellä, eikä enää kykene katsomaan kauas. Sitten tarvitaan miinuslasit tätä korjaamaan.

Mutta olisin kyllä huolissani, jos vaihtoehdot ovat tabletti tai rääkyminen.

Kyllä se riippuvuus voi näköjään olla jo 3-vuotiaallakin. Olisin kyllä huolissani sekä tosta näköjutusta että ihan yleisesti tosta älylaiteriippuvuudestakin. Itsekin vietän helposti aikaa kännykän ääressä, mutta pyrin tekemään muutakin, vaikka olisi tylsää: luen, katson telkkaria, juttelen jonkun kanssa, nytkään en oo puhelimessa kiinni, vaan kirjoitan tätä läppärillä :D

Minun lapseni rakastaa, kun luetaan häntä kiinnostavista aiheista bussissa/junassa tms. Luen hänelle kännykän näytöltä ja tämä aiheuttaa myös paheksuvia katseita!

Miksi ihmeessä? Pitäisikö mielummin kantaa koko tietokirjasarjaa mukana, kun yhden matkan aikana aiheet saattaa vaihtua pyörremyrskyistä ja ukkosesta siihen minkä väristä on sähkö ja siitä syvänmerenkaloihin ja siitä taas mustiinaukkoihin ja komeettoihin!

Luen sen verran hiljaisella äänellä, että senkään ei pitäisi olla syy, kun muut matkustajat ei mitenkään voi häiriintyä!

Kirjat ja tabletit eivät kuulu bussin. Lapsen kuuluu istua ryhdikkäästi ja kestää kärsimys. 

Ihan sama mitä teet lapsesi kanssa: olet hiljaa, annat tabletin, juttelet lapsen kanssa, annat lapselle syötävää... aina joku lastenvihaaja-sekopää mussuttaa.

Näitä muita arvoteltevia "superihmisiä" on vaikka kuinka paljon. Mutta jos käytäisiin tutkiskelemaan näiden superihmisten omia toimintatapoja, niin sieltä löytyy varmasti yhtä paljon huomauttelun aiheita kun kenenkä tahansa muun tavis äidin tavoista.

Jeesustelijat linjoilla taas! Tokihan mä lapsen kanssa juttelen, jos sattuu olemaan juttutuulella. Useimmat bussimatkat ollaan aamuruuhkassa menossa päiväkotiin tai iltapäiväruuhkassa menossa kotiin. Varsinkin iltapäivisin lapsi on väsynyt ja nälkäinen, eli kiukku hyvin herkässä. Mä seison vaunujen vieressä käytävällä, enkä kuule kunnolla mitä lapsi puhuu (jos onvähemmän ihmisiä ja mahtuu istumaan vieressä niin sitten toki). Käyvällä seisoo ihmisiä, joten lapsi ei näe ovien ikkunoista ulos. Ihan hyvällä omatunnolla annan silloin lapsen katsoa kännykästäni pikkukakkosta, ei se sen vahingollisempaa ole kuin kotonakaan.