Sinä, joka ääneti arvostelet että lapseni pelaa tabletillaan bussimatkat, olisiko parempi kuunnella jatkuvaa rääkymistä?

Vierailija kirjoitti:

Just tuli telkkarista ohjelma, jossa sanottiin, että pienten lasten miinussilmälasien käyttö on lisääntynyt hälyyttävästi.

Johtuu liiasta älylaitteiden tuijottamisesta. Silmä jumittuu lähietäisyydellä, eikä enää kykene katsomaan kauas. Sitten tarvitaan miinuslasit tätä korjaamaan.

Mutta olisin kyllä huolissani, jos vaihtoehdot ovat tabletti tai rääkyminen.

Entäs kirjat ja lehdet?

Miten tapahtuu "ääneti arvosteleminen"? Vai onko niin, että sulla on kuitenkin aavistuksen verran huono omatunto siitä, että 3-vuotiaasi on riippuvainen tabletista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole mitään muuta tarjota lapselleen kuin tabletti hiljentämään tämä?  Surullista ja aika heikko esitys vanhempana.

Missä on juttelu lapsen kanssa, kirjan lukeminen, ohiajavien autojen värien tunnistaminen jne,?  Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus?

Ottamatta kantaa itse aiheeseen on ollut ihan musertavaa seurata, minkälaisen vastaanoton saa muilta matkustajilta jos lapsi juttelee bussissa. Siis äidilleen/isälleen/hoitajalleen, ei edes vieraille ihmisille. Joka puolelta saa sellaista "voi vittu vaimenna tuo lapsi"-toljotusta, jos lapsen kanssa käy oikeasti keskustelua. Tässä yhteiskunnassa lapset saavat korkeintaan näkyä (mieluiten ei sitäkään), mutta kuulua eivät missään tapauksessa. 

Suomalaiset pitävät pahana juttelua.

Taidan itse olla jonkinlainen kummajainen, juttelen nimittäin vieraidenkin lasten kanssa aina tilaisuuden tullen, vähintään hymyilen lapsille kannustavasti. Ja aikuistenkin, olin pankissa hoitamassa sukulaiseni asioita ja satuin paikalle ruuhka-aikaan. Reilut kymmenen ihmistä kassajonossa ennen minua ja täydellinen hiljaisuus. Aloin siten jutella vieressä istuvan miehen kanssa ja pian toisella puolellani istunut vanha mies tuli mukaan keskusteluun. Muut katsoivat meitä paheksuvasti ja oudoksuen.

Tosin nykyaikana kai siihenkin liittyy ongelmia - joskus on tullut tunne, että vanhemmat suhtautuvat minuun kuin olisin naispedofiili, tai muuten vaan vaaraksi lapsille:D

Jotenkin kummallista suhtautumista . Normaali suhtautuminen lapsiin taitaa olla eilispäivää. Ja suomalaiset haluavat ilmeisesti jatkaa hiljaista jurottamista.

Vierailija kirjoitti:

Jeesustelijat linjoilla taas! Tokihan mä lapsen kanssa juttelen, jos sattuu olemaan juttutuulella. Useimmat bussimatkat ollaan aamuruuhkassa menossa päiväkotiin tai iltapäiväruuhkassa menossa kotiin. Varsinkin iltapäivisin lapsi on väsynyt ja nälkäinen, eli kiukku hyvin herkässä. Mä seison vaunujen vieressä käytävällä, enkä kuule kunnolla mitä lapsi puhuu (jos onvähemmän ihmisiä ja mahtuu istumaan vieressä niin sitten toki). Käyvällä seisoo ihmisiä, joten lapsi ei näe ovien ikkunoista ulos. Ihan hyvällä omatunnolla annan silloin lapsen katsoa kännykästäni pikkukakkosta, ei se sen vahingollisempaa ole kuin kotonakaan.

Ymmärrän kyllä toimintaasi, mutta miten lapset oppivat kestämään "epämiellyttävyyksiä", jos heidän ei niitä anneta kokea? Pettymykset ja harmitukset osaltaan kasvattavat lapsia ja ajan kanssa opettavat lapsen kestämään niitä paremmin. Toivottavasti annat lapsesi kokea näitä tunteita ainakin muualla.

Sinusta on ihan normaalia, että lapsi rääkyy tauotta jos ei saa jatkuvasti tuijottaa ruutua...?

Niin. Minusta tabletista sadun katseleminen on ihan yhtä ok kuin katsoa kirjasta satua, mutta jos lapsi "unohdetaan"pitkäksi aikaa  touhuamaan tabletilla, siis ilman kontaktia äitiin/ympäröivään maailmaan, se heikentää lapsen sosiaalisia taitoja.

Eli en nyt lähtisi paheksumaan ja haukkumaan äitiä, joka käyttää satunnaisesti tablettia pitkillä bussimatkoilla. Ihan ok se on siinä missä kirjakin. Äitikin kyllä joskus tarvitsee hetken lepoa, ei tarvitse jatkuvasti selostaa ohiajavien autojen värejä ja merkkejä... Eikä älylaitteet mitään pirun keksintöjä ole, kunhan niiden käytössä on maltti ja järki mukana. Lapsen kysymyksiin ja kontaktinottoihin vastataan, ja välillä jutellaan ilman mitään vempaimia!

Mutta joo, tämän ketjun tabletti-viha ei yhtään yllätä. Mammat käyttävät itse huomattavia aikoja somessa/netissä, mutta muuten älylaitteet ovat heistä = helvetin esikartano, jos ne osuvat lapsen näppeihin. Oikeasti ne ovat väline siinä missä perinteisetkin pelit ja kirjat.

26, olet oikeassa. Mun lapset ovat jo teinejä, mutta aivan samaa sotaa käytiin 2000-luvun alussa ja varmaan sitä ennenkin television katselusta.

Missä on maalaisjärjen käyttö? Maltilla ja kohtuudella voi tehdä monenlaisia asioita. Jos katsoo ja valikoi, mitä lapsi telkusta tai kännykästä katsoo ja pitää sen ajan vähäisenä, niin IHAN OK!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole mitään muuta tarjota lapselleen kuin tabletti hiljentämään tämä?  Surullista ja aika heikko esitys vanhempana.

Missä on juttelu lapsen kanssa, kirjan lukeminen, ohiajavien autojen värien tunnistaminen jne,?  Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus?

Ottamatta kantaa itse aiheeseen on ollut ihan musertavaa seurata, minkälaisen vastaanoton saa muilta matkustajilta jos lapsi juttelee bussissa. Siis äidilleen/isälleen/hoitajalleen, ei edes vieraille ihmisille. Joka puolelta saa sellaista "voi vittu vaimenna tuo lapsi"-toljotusta, jos lapsen kanssa käy oikeasti keskustelua. Tässä yhteiskunnassa lapset saavat korkeintaan näkyä (mieluiten ei sitäkään), mutta kuulua eivät missään tapauksessa. 

Tuo ei voi olla totta, itse en kyllä ole törmännyt moiseen! Vai missä Kireänkylänkeskuksessa asutte? Arvaan: Hesassa.

Mulle ihan sama mitä teette kunhan se pentu pysyy hiljaa.

Olisi parempi kuunnella rääkymistä vaikka joka päivä ja joka dösämatka. 

On se kumma, että bussimatkoilla tylsyyttä rääkyy vain ne lapset joille se tabletti/känny on annettu alunperinkin. Ne alle kouluikäiset jotka eivät ole tablettia "koskaan nähneetkään" selviävät bussit, junat ja automatkat ihan ilman rääkymistä.

Käyttäjä953 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tuli telkkarista ohjelma, jossa sanottiin, että pienten lasten miinussilmälasien käyttö on lisääntynyt hälyyttävästi.

Johtuu liiasta älylaitteiden tuijottamisesta. Silmä jumittuu lähietäisyydellä, eikä enää kykene katsomaan kauas. Sitten tarvitaan miinuslasit tätä korjaamaan.

Mutta olisin kyllä huolissani, jos vaihtoehdot ovat tabletti tai rääkyminen.

Entäs kirjat ja lehdet?

Ai, ruuhkabussissa kirjoja lukemaan?

Vierailija kirjoitti:

Olisi parempi kuunnella rääkymistä vaikka joka päivä ja joka dösämatka. 

On se kumma, että bussimatkoilla tylsyyttä rääkyy vain ne lapset joille se tabletti/känny on annettu alunperinkin. Ne alle kouluikäiset jotka eivät ole tablettia "koskaan nähneetkään" selviävät bussit, junat ja automatkat ihan ilman rääkymistä.

Höpsistä pöpsistä. Kyllä taaperot hermostuvat aika helposti pitkän päiväkotipäivän päätteeksi, isommatkin lapset. On kuuma, väsyttää, pakko istua ja odottaa kotiinpääsyä... Sulla ei liene lapsia ollenkaan tai hoidat ne matkan omalla autolla?

Omat lapseni ovat teinejä, saivat ekat älykännykät vasta esiteineinä. Mutta niin hekin saattoivat kiukutella bussissa. Ihan hyvästä kasvatuksesta ja äidin sitkeistä seurusteluyrityksistä ja huomion toisaalle kiinnittämisistä huolimatta.