Lue keskustelun säännöt.
Mummo syöttää taas lapsille herkkuja.
03.02.2017 |
Mikä ihme siinä on, että mummoa pitää vahtia kuin pientä lasta. Mummo asuu niin lähellä, että lapset käyvät siellä lähes päivittäin moikkaamassa. Ja mummolla on hirmuinen herkkujenantovimma. Sanottiin sitten, että ei käy päinsä, että jakaa lapsille päivittäin karkkia, keksiä, jäätelöä, munkkia. Ei usko nätillä, joten asiastahan sitten riidellään. Sen jälkeen uskoo hetken, mutta parin kuukauden päästä on luisunut taas siihen, että herkkuja tyrkytetään koko ajan. Vituttaa, kun tämä on kuin pienelle lapselle pitäisi rajoja. Ja aina tulee sota siitä.
Eikä olla täyttä herkkukieltoa pyydetty, vaan että vain kerran viikossa antaisi jotain. En ymmärrä, miksi ei voi vain iloita lapsista. Miksi niitä herkkuja pitää niin valtavasti tyrkyttää.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ei käy edes kovin usein mummolassa mutta silti risoo se herkkujen antaminen. Ja vielä enemmän risoo se, että tuputtaa samaa epäterveellistä ruokavaliotaan meille.. Meillä ei todellakaan syödä eikä tulla syömään kaikenmaailman pullia, torttuja, jätskiä ja sokeroituja muroja ja puuroja päivittäin. Meillä syödään kunnon ruokaa ja jälkkäriksi saa sitten jonkun pienen namin tai keksin jos sattuu olemaan kaapissa. Ihminen ei oikeasti tarvitse sokeria ja valkoista vehnää mihinkään ja meillä se ei ainakaan kuulu jokapäiväiseen ruokailuun. Vetäköön mummo keskenään sokeriöverit ja aiheuttakoon diabeteksen. Eli ymmärrän kyllä aloittajaa tosi hyvin tän asian tiimoilta.
Viekää sitten omat ruuat mukananne! Eikö tuota voi sanoa päin naamaa, että näitä ei syödä? Vie ne vaihtoehtoset pöperöt mukanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettiin lasten kaa mummulle, kun se ei edes tienny mikä on goji-marja.
Vierailija kirjoitti:
Naurettiin lasten kaa mummulle, kun se ei edes tienny mikä on goji-marja.
Vitsinä varmaan laitoit.
Äitini ei usko kariekseen ja syötti siis, kun lapset olivat pieniä, omalla lusikallaan mitä tahansa. Hän antoi vaikka olla tikkari suussa koko ajan ja 3 Snickersia putkeen ei ole liikaa. Lapset eivät käy mummolassa enää koskaan. Kummallakin lapsella reikiä hampaissa vaikka toisella vielä maitohampaat. Kouluikäinen siis sai kolme snickersia.
Mites, teilläkö on lapset jo vähän isompia? Voisko niiden kanssa jo sopia että kaikkea ei tarvi syödä mitä tarjotaan, voi myös kieltäytyä. Me joudutaan aina muistuttaan lapsia että mummolta ei sitten ruinata mitään herkkuja, koska sehän varmasti antaa kunnes on kaapit tyhjät. Ja antaa pyytämättäkin. Pikkuhiljaa alkaa lapset itsekin ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47 jatkaa. Meillä ainakin mummo taitaa luulla että lapset elää samanlaisessa herkkupulassa kuin itse aikanaan, siis vaikka hyvin tietää että kotonakin säännöllisesti herkutellaan. Itsellänsä kun mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja taitaa olla jos sai puolen vuoden välein kohvehdin. Mutta ajat on muuttuneet: nykylapsille tuskin jää sellaisia herkkumummomuistoja koska se on aivan liian arkista. Itse arvostaisin että lasten mieleen koitettais jäädä muilla tavoin esim. viettämällä aikaa niiden kans -se on meillä harvinaisempaa. Väliin on palailtu mummolasta kipeä vatsan kans, onhan siinäkin mieleenpainettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes murehdi omaa asemaani tai kunnioituksen puutetta. Huoli on ihan yksinkertaisesti lasten terveydestä. Minun tehtäväni on suojella lasten terveyttä ja teen sen sitten jättämällä mummon yksin, kun kerran muu ei auta. Ap
Ap, ovatko lapsesi ylipainoisia vai miksi vaikka yksi pulla joka päivä on ongelma? Maailmalla kuuluu arkeen esim. herkku/jälkiruoka päivittäin ilman ylipaino-ongelmia.
Kyllä juuri näin, että lasten painonhallinta on aivan turhaan haasteellisempaa kuin olisi tarpeen. Ja toiseksi ei ole reilua, että mummo omii kaiken herkkujen antamisen itselleen. Meillä on kotona sitten oltava herkkujen kanssa todella askeettista, sillä muutenhan niitä herkkuja tulisi niinä päivinä tuplat, kun kotonakin on jotain. Lisäksihän on sitten vielä toinen mummola, kaverien luona saadut, koulun synttärikarkit, harrastusten herkkubileet, kaverisynttärit, serkkujen synttärit, muut juhlapyhät, jne. Ollaan yrittäjiä ja hyvin moni yhteistyökumppani haluaa antaa lapsille herkkuja / naposteltavaa, kun lapset ovat paikalla. Herkuista ei ole pulaa ja jostain on rajoitettava. Lapsille tuskattomampaa on rajoittaa mummolta saatuja herkkuja eikä synttäriherkkuja. Ap
Eli olet mummolle mustasukkainen?
Ja yrittäjinä liian kiireisiä tarjomaan terveellistä ruokaa ja luontaista liikuntaa?
Ei ja ei. Näistä kumpikaan ei ole ongelma.
Ja jollekin toiselle vastaajalle: Yrityksen yhteistyökumppanit antavat herkut suoraan lapsille, jolloin lapset laittavat ne tietysti saman tien suuhunsa. Kokonaiset karkkipaketit vievät oma-aloitteisesti kaappiin odottamaan karkkipäivää. Tarkoitus oli kuvata sitä, että herkkuja tule joka suunnalta niin paljon, että on kohtuutonta, että mummo vielä lisää tuota ongelmaa turhan takia, vaikka siitä kuinka keskustellaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tähän pitää vetää mukaan "eurooppalaiset" ruokailutottumukset?
http://www.euro.who.int/en/health-topics/noncommunicable-diseases/obesi…
Yksi kolmesta 11-vuotiaasta on ylipainoinen. En näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Suomalaisen ruokakulttuurin hyvä puoli on, että herkuttelu ei ole jokapäiväistä. Jälkiruokana syödään kiisseliä tai marjapuuroa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettiin lasten kaa mummulle, kun se ei edes tienny mikä on goji-marja.
HAHHAA! Kyllä mekin nyt nauretaan täällä koko pitäjä teidän mummulle. Kannattaahan siitä mummusta tehdä just lasten kanssa pilkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes murehdi omaa asemaani tai kunnioituksen puutetta. Huoli on ihan yksinkertaisesti lasten terveydestä. Minun tehtäväni on suojella lasten terveyttä ja teen sen sitten jättämällä mummon yksin, kun kerran muu ei auta. Ap
Ap, ovatko lapsesi ylipainoisia vai miksi vaikka yksi pulla joka päivä on ongelma? Maailmalla kuuluu arkeen esim. herkku/jälkiruoka päivittäin ilman ylipaino-ongelmia.
Kyllä juuri näin, että lasten painonhallinta on aivan turhaan haasteellisempaa kuin olisi tarpeen. Ja toiseksi ei ole reilua, että mummo omii kaiken herkkujen antamisen itselleen. Meillä on kotona sitten oltava herkkujen kanssa todella askeettista, sillä muutenhan niitä herkkuja tulisi niinä päivinä tuplat, kun kotonakin on jotain. Lisäksihän on sitten vielä toinen mummola, kaverien luona saadut, koulun synttärikarkit, harrastusten herkkubileet, kaverisynttärit, serkkujen synttärit, muut juhlapyhät, jne. Ollaan yrittäjiä ja hyvin moni yhteistyökumppani haluaa antaa lapsille herkkuja / naposteltavaa, kun lapset ovat paikalla. Herkuista ei ole pulaa ja jostain on rajoitettava. Lapsille tuskattomampaa on rajoittaa mummolta saatuja herkkuja eikä synttäriherkkuja. Ap
Eli olet mummolle mustasukkainen?
Ja yrittäjinä liian kiireisiä tarjomaan terveellistä ruokaa ja luontaista liikuntaa?
Ei ja ei. Näistä kumpikaan ei ole ongelma.
Ja jollekin toiselle vastaajalle: Yrityksen yhteistyökumppanit antavat herkut suoraan lapsille, jolloin lapset laittavat ne tietysti saman tien suuhunsa. Kokonaiset karkkipaketit vievät oma-aloitteisesti kaappiin odottamaan karkkipäivää. Tarkoitus oli kuvata sitä, että herkkuja tule joka suunnalta niin paljon, että on kohtuutonta, että mummo vielä lisää tuota ongelmaa turhan takia, vaikka siitä kuinka keskustellaan. Ap
Ja niille yhteistyökumppaneille ei voi sanoa, että lapsille ei toivota karkkia. Anna lasten tilinumero käteen, että tuohon voi laittaa karkkirahat.
Vierailija kirjoitti:
Mites, teilläkö on lapset jo vähän isompia? Voisko niiden kanssa jo sopia että kaikkea ei tarvi syödä mitä tarjotaan, voi myös kieltäytyä. Me joudutaan aina muistuttaan lapsia että mummolta ei sitten ruinata mitään herkkuja, koska sehän varmasti antaa kunnes on kaapit tyhjät. Ja antaa pyytämättäkin. Pikkuhiljaa alkaa lapset itsekin ymmärtämään.
Voikos noita kullannuppuja rajottaa, kun meillä menevät ihan itse kaapille katsomaan, että onko mitään hyvää. Kun kiellän, poika sanoo, että kotona saan ottaa kaapista keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites, teilläkö on lapset jo vähän isompia? Voisko niiden kanssa jo sopia että kaikkea ei tarvi syödä mitä tarjotaan, voi myös kieltäytyä. Me joudutaan aina muistuttaan lapsia että mummolta ei sitten ruinata mitään herkkuja, koska sehän varmasti antaa kunnes on kaapit tyhjät. Ja antaa pyytämättäkin. Pikkuhiljaa alkaa lapset itsekin ymmärtämään.
Joo ovat kouluikäisiä, joten ollaan lasten kanssa myös aiheesta keskusteltu. Pitääkin puhua taas tuosta, että ruinata ei pidä. Sehän on jo epäkohteliastakin. Hyvä kun laitoit tästä, niin aloin miettimään, että mitä uusia lähestymistapoja lasten kanssa voisi ottaa.
Ei silti, kyllä mummon pitäisi aikuisena ottaa se vastuu herkkujen määrästä. Ei sitä voi kokonaan lasten niskaankaan kaataa. Mutta sen voi lapsilta vaatia, että ruinata ei saa ja pyytäminenkin on kyseenalaista. Ja ruoka-ajoista pitää lastenkin ymmärtää pitää kiinni. Eilen oli yksi lapsista taas vetänyt jonkin ylimääräisen kakkosvälipalan mummolla. Lapsen pitäisi tietää milloin ruoka-ajat ovat. Ja kyllä mummokin ne tietää (ihan sama rytmi meillä on kuin hänelläkin), mutta ei välitä lasten kohdalla noudattaa niitä. Eikä ollut edes mitään noudatettavaa, lapsihan oli syönyt välipalan kotona ja oli tulossa päivälliselle taas kotiin. Ei sen pitänyt syödä mummolla yhtään mitään! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites, teilläkö on lapset jo vähän isompia? Voisko niiden kanssa jo sopia että kaikkea ei tarvi syödä mitä tarjotaan, voi myös kieltäytyä. Me joudutaan aina muistuttaan lapsia että mummolta ei sitten ruinata mitään herkkuja, koska sehän varmasti antaa kunnes on kaapit tyhjät. Ja antaa pyytämättäkin. Pikkuhiljaa alkaa lapset itsekin ymmärtämään.
Voikos noita kullannuppuja rajottaa, kun meillä menevät ihan itse kaapille katsomaan, että onko mitään hyvää. Kun kiellän, poika sanoo, että kotona saan ottaa kaapista keksiä.
Ja sitten annat pojan ottaa? Eikä tule mieleesi, että normaalit vastuulliset ihmiset keskustelevat tuollaiset asiat aikuisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Joillakin herkkujen antaminen lähtee täysin lapasesta ja on ihan eri asia antaa 2 kettukarkkia, kuin 2 kettukarkkia + jätski + lettuja + mehua + lihapiirakka + vanukas yhden vierailun aikana. Meillä molemmat mummolat ovat ylenpalttisia herkkujen tuputtamisen suhteen ja siinä ei enää normisafkalla tilannetta pelasteta. Etenkin kun päiväkodissa on päivittäin jotain höttöä tarjolla. Kotona ei koskaan syödä sokerijogurtteja, muroja, lettuja ym. Lapset nippanappa normaalin painon rajoissa.
Lapset olisivat ihan tyytyväisiä siihen kahteen kettukarkkiin TAI jätskiin TAI lettuihin jne. Sitten äiti on kakka kun kieltää ottamasta mummon herkkuja vastaan kun kolmatta tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Viiden mummuna voin kertoa, että mummous aiheuttaa mittasokeutta. Toki 1 vuotiaalle pitää litran lättytaikina pyöräyttää. Ei me mummut pahoja olla, vähän höpsöjä vaan:)
On tosi ikävää naamioida välinpitämättömyyttensä vanhempien toiveita ja lapsen terveyttä kohtaan tuollaisen mairean hymyn taakse. Ei äitiys sen kummemmin kuin isoäitiyskään aiheuta järjenlähtöä. Ihan aktiivisia päätöksiä nuo ovat aikuiselta ihmiseltä, älä verhoa niitä mihinkään höpsähtämiseen.
Sama ongelma oli lasten ollessa pieniä. Lapseni on sairauden vuoksi herkästi ylipainoon taipuva ja jouduttiin olemaan kovin tarkkoja ruokavalion suhteen. Mummo ei vaan uskonut. Kesällä kun olivat alaluokilla päivät mummolassa meidän vanhempien loman alkuun asti niin lapsi lihoi järkyttävästi. Yritin sanoa että aiheuttaa terveydelle hallaa ja joutuu kiusatuksi, mutta ei auttanut lopulta muu kuin olla käymättä. Oli helpompaa kuin riidellä. Tuo herkkujen työntäminen teki vielä sen, että meillä ei voitu enää kotona nauttia jälkkäreitä ja herkkuja ja joutui olemaan se tylsä ja kurja äiti mummolan lisäksi kotona.
Eihän mummo sillä mitään pahaa tarkottanut. Tykkää lapsista tosi paljon ja tahtoi olla se mukava mummo ja tykkäsi kun lapset ilahtuvat herkuista niin. Ei vaan millään tajunnut. Minäkin olisin välillä halunnut olla se kiva äiti joka antaa jäätelö ja suklaakakkua.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Joillakin herkkujen antaminen lähtee täysin lapasesta ja on ihan eri asia antaa 2 kettukarkkia, kuin 2 kettukarkkia + jätski + lettuja + mehua + lihapiirakka + vanukas yhden vierailun aikana. Meillä molemmat mummolat ovat ylenpalttisia herkkujen tuputtamisen suhteen ja siinä ei enää normisafkalla tilannetta pelasteta. Etenkin kun päiväkodissa on päivittäin jotain höttöä tarjolla. Kotona ei koskaan syödä sokerijogurtteja, muroja, lettuja ym. Lapset nippanappa normaalin painon rajoissa.
Lapset olisivat ihan tyytyväisiä siihen kahteen kettukarkkiin TAI jätskiin TAI lettuihin jne. Sitten äiti on kakka kun kieltää ottamasta mummon herkkuja vastaan kun kolmatta tarjotaan.
Juuri näin, aivan älyttömiä määriä. sitten äidistä tulee se tarinan roisto kun ajattelee lasten parasta.
Tuosta tulee vielä sellainen hyvä kierre. Mummo omii kaiken herkun antamisen itselleen. Ja kotona yritetään kompensoida tilannetta sillä, että vähennetään herkkuja. Mummo huomaa lasten puheista, että kotona ei saa "yhtään" herkkuja. Mummo säälii lapsia, kun kotona niin kidutetaan, joten mummo antaa entistä enemmän herkkuja. Kotona jätetään vähätkin herkut pois, ja mummo taas lisää vielä entisestään. Ja tadaa - mummo on saanut täyden vallan herkkujen suhteen.
sama täällä ! pojat (6v ja 9v) käy kilometrin päässä sijaitsevassa mummolassa syömässä keksejä, sipsejä, jäätelöä.. ja sitten kunnon ruoka kotona ei maistu! molemmilla jo reikiä hampaissa, minkä uskon liittyvän jatkuvaan naposteluun :(