Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tällaisia sukujuhlia?
03.02.2017 |
Miehen tädillä oli 60-vuotisjuhlat, meidän koko perhe oli kutsuttu. Juhlat olivat melko arkisessa kahvilassa, mutta ruoka oli ihan hyvää, perinteinen pitopöytä + kakkua. Se mikä ihmetytti oli se ettei ollut minkäänlaista ohjelmaa, ei puheita, ei musiikkia edes onnittelulaulun verran, ei mitään. Kaikki vain tulivat paikalle ja istuivat perhekunnittain omiin erillisiin pöytiinsä. Syötiin oman perheen kesken rupatellen ja sitten lähdettiin pois. Siinä kaikki.
Kommentit (30)
Tuota se on "suomalainen ilonpito", jos ei ole viinaa tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni suvun juhlat ovat tuollaisia, hän on muutaman kerran osallistunut. Sukulaiset jotka olen tavannut, ovat perusmukavia mutta jotenkin asiallisia ja etäisiä. Omassa suvussani isoimmissa juhlissa on paljon ohjelmaa. Hirveän rento tunnelma ja kaikki keskustelevat kaikkien kanssa. Onneksi pääsin pois. Ei enää tarvitse mennä juhliin melkein ikinä.
Sukujuhlissa on ollu jotain ohjelmaa, vähän riippuen järjestävästä sukuhaarasta. Vähintään joku "esitelmä" jostain sukuun liittyvästä sekä syntyneiden ja kuolleiden läpikäynti.
Lähisuvun kesken vietetyillä synttäreillä ei oo ollu ohjelmaa. Laajemman vieraspohjan (kutsuttu myös ystäviä yms) juhlissa on saattanu olla jotain. En kyllä olettaisi synttäreillä olevan ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meillä tossa tilanteessa se malja vähintään nostettaisi synttärisankarille. Jos ei kukaan muu, niin minä tekisin sen.
Miksi ette ap itse siinä teidän perhepöydässä pitäneet puhetta? tai edes nousseet nostamaan maljaa sankarille?
Tollaisessa tilaisuudessa minusta sen ohjelman kuuluisi järkätä ihan joku muu kuin synttärisankari. Hänenkö se puhe olis mielestäsi kuulunut pitää?
Yksi onnittelumalja tai maljapuhe ei tilannetta tuossa kohtaa muuttaisi. Puhe olisi ohi muutamassa minuutissa ja sitten kaikki istuisivat oman perheen kesken syömässä ja miettisivät kuinka aikaisin kehtaa lähteä. Toisekseen tyypilliselle suomalaiselle luonteenlaadulle tuollaiset spontaanit puheet lähes tuntemattomalle tädille eivät oikein sovi. Omalla kohdalla puhe olisi ollut luokaa: "Nyt on sitten Irmakin päässyt uudelle kymmenluvulle. *kiusaantunut hiljaisuus kun ei keksi mitään kunnollista sanottavaa* Nostetaanpa malja Irmalle. Onnea. *kiusaantunut hymy*". Kaikkien kannalta parempi, ettei tuollaista totetuta.
t. isänpuolen sukujuhlista kertonut
Kyllä meillä on aina onnittelulaulu ja puheita, kenties jotain muuta. Yleensä jonkun "fiksun" lahjan lisäksi on joku hauska pikkulahja, johon liittyy joku tarina. Ainakin saa juhlakirjan, johon on kerätty muistoja juhlittavan vuosien varrelta ja valokuvia. Meillä on 50 v saanut ns. rippimukin, eli omalla rippivalokuvalla koristetun mukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hautajaisissakin hirveä meno ja mekastus. Jälkipyykkiä pestään yleensä kuukaustolkulla.
Tuo saattaa olla tilan rajoittamaakin käytöstä. Jos juhlatilassa on pelkkiä ruokapöytiä eikä mitään muita istuskelu-tai seisoskelupaikkoja, ihmiset jämähtää niille alkuperäisille istuimilleen, jotka on tietty perheen vieressä, kun yhtä aikaa on paikalle saavuttu. Ahtaassa tilassa ei viitsi mennä juttelemaan naapuripöytien tyyppien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvun juhlat ovat tuollaisia, hän on muutaman kerran osallistunut. Sukulaiset jotka olen tavannut, ovat perusmukavia mutta jotenkin asiallisia ja etäisiä. Omassa suvussani isoimmissa juhlissa on paljon ohjelmaa. Hirveän rento tunnelma ja kaikki keskustelevat kaikkien kanssa. Onneksi pääsin pois. Ei enää tarvitse mennä juhliin melkein ikinä.
Kun samaan juhlaan ei mahdu paljon ohjelmaa ja hirveästi keskustelua!
Jos juhlakalu ei halua puheita, niitä ei kuulu pitää. Perinteinen pitopöytä on ihan ok. En usko että juuri kukaan menee tuontyyppisiin juhliin (sukusynttärit, lakkiaiset, häät) odottaen mitään erityistä herkutteluhetkeä. Ne tavallisimmat suomalaiset juhlaruuat maistuvat suurimmalle osalle.
Mutta on meidän juhlissa kyllä vähän vilkkaampi meno. Kahvilan arkisuus saattoi ihan hyvin johtua paikkakunnan tarjonnasta, ehkä siellä ei ollut juhlavampaa paikkaa edullisesti tarjoiluineen saatavilla? Tai ehkä se on tädin kantakahvila?
Vieraat (yleensä kaikki jollakin tavalla tuttuja keskenään) istuvat itse sekaseurueiksi, vaihdetaan kuulumisia ellei olla pitkään aikaan nähty. Puheensorinaa siis riittää. Ja laulua. Ja musiikkia. Mutta eivät kaikki suvut hoilaa :)
Toivittavasti sentään onnittelitte ja halasitte sankaritarta ja ehkä veitte hänelle lahjankin, ja olitte hyvällä tuulella.
Minä kerroin noista isänpuolen sukujuhlista. Vastaan niiden osalta. Minusta tuntuu, että noita viisi-, kuusi-, seitsemäkymppisiä yms järjestetään vain koska niin "kuuluu" tehdä. Pyöreitä vuosia ja muita juhlia "kuuluu" juhlia koko suvun voimin, vaikka niitä sukulaisia ei muuten tapaisikaan. Kun vanhin sisarus pitää tuollaiset sukusynttärit, eivät muutkaan voi olla pitämättä. Sitten sinne kutsutaan kaikki sisarukset ja sisarusten lapset perheineen. Suurin osa on tavannut toisiaan vain näissä juhlissa. Käytännössä lähes ventovieraat ihmiset kokoontuvat yhteen vain koska ovat sukua. Suomalaisella (ja meidän tapauksessa tarkemmin vielä hämäläisellä) luonteenlaadulla tuosta seuraa vain se, että syödään yhdessä ja oman perheen ulkopuolisille puhutaan vain muutama lause tyyliin "Mitenkäs Villen koulu on lähtenyt sujumaan?". Eli juhlat pidetään koska sukulaiset kuuluu kutsua niihin ja sukulaiset tulevat joko siksi että kuuluu mennä paikalle tai siksi että saa siellä ainakin ruokaa..