Taas tulee viikonloppu menemää lapsen ehdoilla

Jep, myös viikonloput mennään lasten aikatauluilla. Päiväunia ja syöttämisiä. Eihän se arjesta poikkea muuten kuin että molemmat vanhemmat kotona, arkena vain minä. Olisi kiva totta tosiaan joskus olla vain aikuisten kesken, mutta ei nyt auta itku. Kyllä sekin aika vielä tulee.

lällärilää pyllyripyy! minäpä en ookaan tehnyt lapsia ja menen ihan omilla ehdoillani arkena JA viikonloppuisin

Vierailija kirjoitti:

Joskus olisi kiva olla vaan aikuisten kesken mutta se ei ole mahdollista. Muita joilla viikonloppu ei paljoa eroa arjesta?

Täällä. Näin on jatkunut jo melkein 17 vuotta. Jatkuvaa kuskaamista, ruokahuoltoa, märinää, valitusta ja nillitystä. Ei varmaan paljoa sua lohduttanut tää vastaus, koska mulla siis jo teini-ikäiset lapset ja oon luopunut jo toivosta, että "elämäni" joskus alkaisi:(

Eroaa paljonkin, sillä ei ole lasta.

Mitä siis aiotte tehdä? lapsi ei nuku ollenkaan?

Meillä esim. tänään katsotaan leffa, juodaan vähän viiniä ja syödään jotain hyvää. Lauantaina mennään laskettelemaan koko porukalla, sunnuntaista en tiedä.

Viisitoista vuotta ollut jo lapsia ja mukavia viikonloppuja jo viisitoista vuotta. Lapset ovat iltaisin ja öisin nukkuneet. Ja sitten on ollut ihan se klassinen lapsenvahti kun on haluttu pois kotoa (aika harvoin on haluttu).

Joko lasten hankinnassa tai kasvatuksessa menty vikaan.

Sitähän se on pikkulapsiperheessä.

I feel you, ei tukiverkostoa, lapset eivät ole hoidossa koskaan, joten näillä mennään!

Vierailija kirjoitti:

Joko lasten hankinnassa tai kasvatuksessa menty vikaan.

Kuinka niin? Kyllähän viikonloput menevät lasten kanssa lasten ehdoilla, jos niitä on 😄

Vai kasvatuksessa pieleen, jos haluaisi viettää joskus aikaa aikuisten kesken, niin lasten läsnäolo on mielestäsi pieleen mennyt kasvatus 😄 Erikoinen logiikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olisi kiva olla vaan aikuisten kesken mutta se ei ole mahdollista. Muita joilla viikonloppu ei paljoa eroa arjesta?

Täällä. Näin on jatkunut jo melkein 17 vuotta. Jatkuvaa kuskaamista, ruokahuoltoa, märinää, valitusta ja nillitystä. Ei varmaan paljoa sua lohduttanut tää vastaus, koska mulla siis jo teini-ikäiset lapset ja oon luopunut jo toivosta, että "elämäni" joskus alkaisi:(

No oliskohan sulla mennyt jotain pikkuisen pieleen noissa kasvatushommissa...

Oletko se sama, joka viikko sitten valitteli, kuinka koko viikonloppu oli mennyt piloille, vaikka oli vasta sunnuntaiaamu?

Toki lasten ehdoilla mennään, mutta kyllähän viikonloppu eroaa arjesta. Siellä on erilaiset rutiinit, ehtii tehdä jotain yhdessä, on usein jonkun synttäreitä tai muuta spesiaalia. Syödään arkea herkummin, sunnuntaina lokoillaan. Mukavaa viikonloppua!

Tuliko jotenkin yllätyksenä, että lapset ovat olemassa viikonloppunakin, ei pelkästään ma-pe klo 8-16? Eikö niitä tehdessä tullut mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olisi kiva olla vaan aikuisten kesken mutta se ei ole mahdollista. Muita joilla viikonloppu ei paljoa eroa arjesta?

Täällä. Näin on jatkunut jo melkein 17 vuotta. Jatkuvaa kuskaamista, ruokahuoltoa, märinää, valitusta ja nillitystä. Ei varmaan paljoa sua lohduttanut tää vastaus, koska mulla siis jo teini-ikäiset lapset ja oon luopunut jo toivosta, että "elämäni" joskus alkaisi:(

No oliskohan sulla mennyt jotain pikkuisen pieleen noissa kasvatushommissa...

Kun vaan joku kertois että mitä. Oon niin väsähtänyt ja kyllästynyt. Olen vuosikaudet elänyt "lasten ehdoilla" ja noudattanut "vaistovanhemmuutta" kuten joka paikassa nykyään toitotetaan ja lopputulos on tämä. Olen perheessäni piika, jota oikein kukaan ei kunioita, olenhan aina saatavilla, ja teinit tietävät sen, varsinkin vanhempi tyttö.

Me lähdetään mökille. Lapsille sukset ja luistimet mukaan.  Pilkillekkin ehkä mennään jos ilma kiva. Vaikka touhutaan lasten kanssa, ei silti koko ajan lasten ehdoilla mennä. Viimeistään kumminkin illalla meno rauhoittuu ja saadaan olla vähän rauhassakin. 

Jotenkin niin jo tottunut tähän ettei haittaa. Viikonloppuna kumminkin kivaa kun ei tarvitse kuljetella lapsia mihinkään jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis aiotte tehdä? lapsi ei nuku ollenkaan?

Meillä esim. tänään katsotaan leffa, juodaan vähän viiniä ja syödään jotain hyvää. Lauantaina mennään laskettelemaan koko porukalla, sunnuntaista en tiedä.

Viisitoista vuotta ollut jo lapsia ja mukavia viikonloppuja jo viisitoista vuotta. Lapset ovat iltaisin ja öisin nukkuneet. Ja sitten on ollut ihan se klassinen lapsenvahti kun on haluttu pois kotoa (aika harvoin on haluttu).

Nukkuu ja me nukutaan kanssa. Jääkiekkomatseja yms otteluita käydään katsomassa.

Kyllä meillä annetaan lapsillekin omaa aikaa. Heillä on harrastuksia, kavereita, jne joissa käyttää omaa aikaansa ja täten se antaa meille vanhemmilla tilaa harrastaa ja tavata ystäviä. Eikä meidän tarvitse miehenkään kanssa 24/7 kulkea käsi kädessä ja minä voin esim. lähteä tyttökavereiden kanssa viettämään pitkää viikonloppua vaikka ulkomaille.

Sitähän se on siihen asti kun lapsi on täysi-ikäinen. Mulla on vielä pari vuotta tätä "lasten ehdoilla"-elämää jäljellä. Se päivä kun koittaa että viimeinenkin on aikuinen, otan viikon vapaata töistä ja bailaan aamusta iltaan, lähden äkkilähdölle ihan minne tahansa, en ilmoittele menoistani enkä varsinkaan ajattele lainkaan koulujen loma-aikoja!!! Meillä ei siis ole ollut tukiverkkoja, aina kaikki tehty perheen kesken.

Kyllä meilläkin iso osa viikonlopuista menee lapsen ehdoilla. Silti kyllä osataan pitää huolta, että jokaisessa viikonlopussa on jotain kivaa ja rentouttavaa aikuisillekin. Tehdään hyvää ruokaa joka lauantai. Jos ei jaksa tehdä itse, käydään ulkona syömässä. Otetaan chillisti. Lauantaisin käymme aamupäivällä jossain lapselle kivassa paikassa, esim. Hoplopissa. Sitten lapsi saa katsoa yhden elokuvan. Lopun aikaa leikkii tai sitten pelaamme yhdessä lautapelejä tai wiitä. En kyllä näe mitään ikävää viikonlopuissa, jotka menee lapsen kanssa.  Saamme lapsen kyllä aina silloin tällöin hoitoon viikonlopuksi, jos haluamme. Kuukauden päästä lähtee viikon lomalle isovanhempien kanssa. Silloin tulee lopulta jopa vähän tylsää. 

En tiedä minkä ikänen lapsi sinulla on. Mutta jos on kovin pieni, niin todennäköisesti viikonloput tulee helpottamaan ja muuttumaan kivaksi, varsinkin jos ette aio lisätä lapsien määrää. Tukiverkon puute on kyllä kurja juttu. Meillä lapsen kaikki kaksi harrastusta ovat viikolla, joten viikonlopuille ei jää kuin koko perheen vapaa-aikaa. Tämä tulee varmasti muuttumaan lähivuosina. Lapsi on nyt neljä. 

Ihan samalla tavalla se viikonloppu menee töissä, oli sitä lapsia tai ei. Ei viikonloput poikkea sen kummemmin muista päivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olisi kiva olla vaan aikuisten kesken mutta se ei ole mahdollista. Muita joilla viikonloppu ei paljoa eroa arjesta?

Täällä. Näin on jatkunut jo melkein 17 vuotta. Jatkuvaa kuskaamista, ruokahuoltoa, märinää, valitusta ja nillitystä. Ei varmaan paljoa sua lohduttanut tää vastaus, koska mulla siis jo teini-ikäiset lapset ja oon luopunut jo toivosta, että "elämäni" joskus alkaisi:(

Jos joudut 17-vuotiasta jatkuvasti kuskaamaan ja ruokahuoltamaan ja saat palkkioksi märinää ja nillitystä, niin voit ehkä katsoa peiliin. 

Meillä on urheilevat lapset, joita jossain määrin kyllä kuskataan, koska en halua että esim. perjantai-iltana kulkevat tuolla bussilla iltakymmeneltä ja ruokahuoltoakin tulee harrastettua jossain määrin, mutta esim. tänään 13- ja 14 -vuotiaat ovat luvanneet tehdä pizzaa koko porukalle, eli myös meille vanhemmille. Pizzan ohessa katsotaan porukalla leffaa ja huomenna nukutaan pitkään.