Elämästä katosi merkitys epäsäännöllisen työn myötä
Siirryin säännöllisestä työstä epäsäännölliseen työhön. Yöllä ei tarvitse työtä tehdä, mutta joskus on yövyttävä pois kotoa ja töitä voi joutua tekemään aamulla tai illalla tai viikonloppuisin.
Palkka nousi, mutta työn haittapuolena on se, että vapaata on milloin sattuu. Kun vapaa on keskellä viikkoa, se ei tunnu miltään. Kun tiistaiaamuna herään, en pääse rentoutuneeseen fiilikseen, koska suurin osa ihmisistä käy töissä. Vaikka yrittäisin järjestää itselleni mielekästä tekemistä, en onnistu tavoittamaan rauhallista rentoutunutta fiilistä, koska muut ihmiset käyvät töissä.
Muistan tämän saman tunteen jo opiskeluajoilta. Hoidin opintoni säntillisesti, mutta jos minulla oli hyvin hoidettujen opintojen vuoksi viikolla vapaata, en osannut nauttia siitä, vaan vapaan fiilis tuli vasta viikonloppuna, kun oli yhteinen tauko eli kun suuri osa muistakin ihmisistä oli vapaalla.
Mitenköhän oppisin rentoutumaan keskellä viikkoa olevina vapaapäivinä?
Kommentit (24)
Ai, minä taas pääsen erityisen vapautuneeseen tunnelmaan juuri siitä tietoisuudesta, että muiden pitää olla töissä. (Teen jatkuvaa yötyötä, viikonloput vapaat ja joskus vapaita viikolla)
Viikonloppuna tulee aina sellanen tunnelma, että pitäisi suorittaa jotain The Superviikonloppua.
Jonain keskiviikkona esim. voi hyvin syventyä vaikkapa meditatiiviseen kaappien järjestelyyn tai nukkua rauhassa univelat pois.
Tykkään arkivapaista, aluksi ne myönnettäköön tuntuivat oudoilta. Olen kai oppinut sitä paljon puhuttua itsekkyyttä.
Köllikatti kirjoitti:
Avioeroperheen lapsi kirjoitti:
Miten muiden kuin ydinperheiden lapset sitten pärjäävät? Omien kokemusteni mukaan lapsi on aika sopieutuvainen eläin.
Huonommin kuin ydinperheiden lapset. Lapsille on tärkeää ennen kaikkea yhteinen aika, vanhempien läsnäolo. Sitä ei voi korvata laatulomilla tai lahjoilla tai millään muullakaan. Lasten onni muodostuu yhteisestä ajasta ja vanhempien läsnäolosta.
Aika konservatiivinen ajatusmaailma. Toivottavasti et koskaan eroa, ettei lapsesi kasva kieroon.
Jaoin joskus lehtiä yöllä. Työt alkoi kahdelta ja kesti noin kaksi tuntia. 6 töitä, 2 vapaata. Tästä ilosta ja univelasta sain reilut 500e kuussa. Sovitellussa päivärahassa ei tuolloin ollut mitään 300e suojaosuutta joten joka euro vähensi tukea. Kun kroppa teki stopin, sain vielä karenssin päälle.
Minulle tarjottiin 3- vuorotyötä, työmatka 65 km suunta. Palkka 11.50. Olisi jäänyt verojen ja bensojen jälkeen jotain 1300 kuukaudessa käteen. Nyt saan ansiosidonnaista päivärahaa saman verran. Olisi mennyt 2 tuntia työmatkoihin päivässä ja lisäksi olisin ollut aina väsynyt. Eikä edes oman alan töitä.
En mennyt.