Lue keskustelun säännöt.
Elämästä katosi merkitys epäsäännöllisen työn myötä
03.02.2017 |
Siirryin säännöllisestä työstä epäsäännölliseen työhön. Yöllä ei tarvitse työtä tehdä, mutta joskus on yövyttävä pois kotoa ja töitä voi joutua tekemään aamulla tai illalla tai viikonloppuisin.
Palkka nousi, mutta työn haittapuolena on se, että vapaata on milloin sattuu. Kun vapaa on keskellä viikkoa, se ei tunnu miltään. Kun tiistaiaamuna herään, en pääse rentoutuneeseen fiilikseen, koska suurin osa ihmisistä käy töissä. Vaikka yrittäisin järjestää itselleni mielekästä tekemistä, en onnistu tavoittamaan rauhallista rentoutunutta fiilistä, koska muut ihmiset käyvät töissä.
Muistan tämän saman tunteen jo opiskeluajoilta. Hoidin opintoni säntillisesti, mutta jos minulla oli hyvin hoidettujen opintojen vuoksi viikolla vapaata, en osannut nauttia siitä, vaan vapaan fiilis tuli vasta viikonloppuna, kun oli yhteinen tauko eli kun suuri osa muistakin ihmisistä oli vapaalla.
Mitenköhän oppisin rentoutumaan keskellä viikkoa olevina vapaapäivinä?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ ei kannata.
Mutta työ vapauttaa (Arbeit macht Frei).
Miten pärjäävät poliisit, hoitajat, palomiehet ja kaupan myyjät? Minusta kyse on ennemminkin asennoitumisesta. Yritä psyykata itsesi tulevaan vapaaseen jo edellisenä iltana. Minulta se onnistuu saunan ja saunakaljan avulla, keksi sinä joku oma rituaalisi.
Työ ei kyllä siinä mielessä kannata, että se on ajankäytöllisesti se ykkösasia. Työnantaja saa parhaat tuntisi, perhe saa mitä jää kun väsyneenä palaat kotiin illalla. Vapaata on juuri sen verran, että ihminen jaksaa suoriutua.
Olen myös vuosia tehnyt työtä, jossa tiedän kolmen viikon työt kaksi viikkoa ennen määräaikaa. Vuorot saattaa hyvinkin mennä niin, että yövuoron jälkeen kun herään lähden suoraan iltavuoroon ja seuraavana päivänä aamuun. Pahimmillaan siis näin. Vapaat ovat yleensä juuri yksittäisiä arkipäivävapaita. Elämää ei voi suunnitella etukäteen, kun ei tiedä milloin on vapaalla ja milloin töissä. Väsymys on kroonista, mutta asuntolaina ja perhe pakottaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ ei kannata.
Mutta työ vapauttaa (Arbeit macht Frei).
Pidän mustasta huumorista, mutta meni vähän liian mustaksi 😱
12 vuotta vuorotyötä kirjoitti:
Miten pärjäävät poliisit, hoitajat, palomiehet ja kaupan myyjät?
Pärjäävät, koska on pakko pärjätä.
Kumman itse valitsisit? Isä ja äiti kulkevat epäsäännöllisesti, lasten hoitamista joutuu koko ajan järjestelemään ja säätämään, yhteisiä viikonloppuja ei ole eikä varsinaista perhe-elämää pääse oikeastaan edes muodostumaan, koska ei ole yhteistä rytmiä.
On vain kaksi hoitajaa, jotka tulevat ja menevät, mutta perheen dynamiikka jää puuttumaan. Ja sitten kun sitä lasten kovasti kaipaamaa yhteistä aikaa olisi, puolisoilla on valtava tarve viettää se kahdestaan, koska epäsäännöllisessä elämässä kohtaaminen on harvinaista herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te vuorotyötä tekevät ette neuvottele säännöllisistä työvuoroista niin että esim. jotkut tekevät säännöllistä päivävuoroa arkisin, jotkut säännöllistä iltavuoroa arkisin, jotkut säännöllistä yövuoroa arkisin ja jotkut esim. viikonloppuisin pitkiä vuoroja? Auttaisi ainakin väsymykseen ja olisi helpompi suunnitella omia tekemisiä ja yhteisiä vapaita esim. puolison ja lasten kanssa. Siinähän ei ole mitään huonoa että vapaita sattuu eri aikaan kuin muiden kanssa, ihminen tarvitsee ihan omaakin aikaa.
12 vuotta vuorotyötä kirjoitti:
Miten pärjäävät poliisit, hoitajat, palomiehet ja kaupan myyjät? Minusta kyse on ennemminkin asennoitumisesta. Yritä psyykata itsesi tulevaan vapaaseen jo edellisenä iltana. Minulta se onnistuu saunan ja saunakaljan avulla, keksi sinä joku oma rituaalisi.
Saattaa johtua temperamentista.
Itse nautin arkivapaista ja siitä että saan rentoutua ihan yksin kun muut ovat töissä.
Silloin on myös helppo käydä ostoksilla ja kahviloissakin on rauhallisempaa.
Ap varmaan kaipaa ihmisiä ympärilleen voidakseen nauttia vapaista, juurikin vapaalla olevia ihmisiä.
Tai ehkä hänellä on yhdenmukaisuus tärkeää. Sellainen voi jäädä koulustakin päälle. Kun kaikki tekivät silloin aina samaa asiaa yhtä aikaa.
Tai ehkä hänellä on tunne ettei hän saa lomailla kun muut tekevät töitä. Persoonan tai kasvatuksen tuloksena.
Vaikea sanoa miten sitä voisi muuttaa. Voisiko vaikka meditaatio tai mindfullness auttaa. Sitäkin kuulemma osa liian tunnollisista ihmisistä suorittaa ihan stressin partaalla. Silloin se ei ainakaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotta vuorotyötä kirjoitti:
Miten pärjäävät poliisit, hoitajat, palomiehet ja kaupan myyjät? Minusta kyse on ennemminkin asennoitumisesta. Yritä psyykata itsesi tulevaan vapaaseen jo edellisenä iltana. Minulta se onnistuu saunan ja saunakaljan avulla, keksi sinä joku oma rituaalisi.
Eivät ainakaan hoitoalalla kilju riemusta, että on keskellä viikkoa yksi arkivapaa ja sitten toinen vapaapäivä viikonloppuna. Kaksi perättäistä vapaapäivää on ihan perusteltu juttu, koska yhden vapaapäivän aikana harvoin pystyy lepäämään ja palautumaan kunnolla. Ei riitä.
Köllikatti kirjoitti:
12 vuotta vuorotyötä kirjoitti:
Miten pärjäävät poliisit, hoitajat, palomiehet ja kaupan myyjät?
Pärjäävät, koska on pakko pärjätä.
Kumman itse valitsisit? Isä ja äiti kulkevat epäsäännöllisesti, lasten hoitamista joutuu koko ajan järjestelemään ja säätämään, yhteisiä viikonloppuja ei ole eikä varsinaista perhe-elämää pääse oikeastaan edes muodostumaan, koska ei ole yhteistä rytmiä.
On vain kaksi hoitajaa, jotka tulevat ja menevät, mutta perheen dynamiikka jää puuttumaan. Ja sitten kun sitä lasten kovasti kaipaamaa yhteistä aikaa olisi, puolisoilla on valtava tarve viettää se kahdestaan, koska epäsäännöllisessä elämässä kohtaaminen on harvinaista herkkua.
Miten muiden kuin ydinperheiden lapset sitten pärjäävät? Omien kokemusteni mukaan lapsi on aika sopieutuvainen eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta arkivapaat on ihania. Lapset koulussa, mies töissä ja itse saa tehdä mitä haluaa. Asioiden hoitaminen on niin paljon helpompaa arkivapaina kun melkein kaikki ovat töissä. Ei tarvitse jonotella ja ryysiä kaikkien muiden kanssa ruuhka-aikoina ja viikonloppuisin. Saa helposti ajan kampaajalle tai hierojalle. Kuntosalilla on väljempää jne.
Nyt teen hetkellisesti sijaisena normaalia virastoaikaa ja työmatkoihin menee aamu- ja iltapäivisin tupla-ajat. Kaupassa on ruuhkaa, jumpassa pitää loikkia kyynärpää toisen suussa jne. Muutenkin tuntuu, että kaikki illat menevät ihan hirveän nopeasti ja mitään et ehdi tehdä.
Odotan innolla, että pääsen takaisin vuorotöihin. Siinä on huonoja puoliakin mutta itse kyllä arvostan paljon niitä hyviäkin puolia.
Vuorotyössä ei ole mitään muuta huonoa kuin viikonlopputyöt. Itseäni ei haittaa Esim. iltavuorot, vaihtuvat työajat ihan ok.
Joskus surettaa kun on töissä la ja su, ei pääse viettämään yhteistä aikaa perheen kanssa. Itse oon niin puhki vkonlopputyön jälkeen etten jaksa tehdä mitään. Tietty se rajoittaa muutenkin sosiaalista elämää koska ei jaksa/kiinnosta/ehdi enää kyläilemään tai tapaamaan ystäviä. Sitten jos on arkivapaita niin muut on töissä. Olen töissä vaatekaupassa kauppakeskuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjumala, on ihmisillä ongelmat. Ihan elämästä katosi merkitys kun saa hyvää liksaa ja töitäkin on. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, on ihmisillä ongelmat. Ihan elämästä katosi merkitys kun saa hyvää liksaa ja töitäkin on. Otan osaa.
Hyvää liksaa? Tää oli varmasti vitsi? ;)
Ei kukaan kaupan alalla ainakaan pelkän palkan takia ole..
T. 14
Olen tehnyt vuorotyötä päälle 30 vuotta ja en osaa muuta edes ajatella.
Hyviä puolia oli se, että lasten ei tarvinnut olla paljon ollenkaan hoidossa, koska vuorot sai järjestettyä niin. Joskus saa järjestettyä pitkän vapaan (ehkä kerran kolmeen kuukauteen), mitä ei päivätöissä saa. Miehen on ollut pakko olla muutakin, kuin äidin pikku apulainen, kun on pyörittänyt arkea äidin ollessa pois.
Huonoja puolia on se, että sosiaalista elämää ei ole koskaan kovin paljoa ollut. Pitkät kaudet, jolloin on väsyttänyt, kun on mennyt viikkokausia niin, että listat olleet huonoja. Parisuhde...no se on miten sen ajattelee. Kyllästymään ei ole päässyt, kun ei olla tuijoteltu toisia silmiin kovin paljoa. Mutta kun on ollut yhteistä aikaa, se on ollutkin sitten juhlaa, kun siihen ei ole totuttu. On kyllä vaatinut ehdottoman luottamuksen toiseen. Lisäksi terveyteen tämä on vaikuttanut sen verran, että verenpaine on välillä koholla ja rytmihäiriöitä ja iän myötä palautuminen todellakin heikkenee univelasta. Mutta kun pitää itsestään erityisen hyvää huolta, jaksaa. Mutta paljon on ikäisiäni naisia, jotka ovat jo heikolla hapella, kun ovat eläneet ns. normaalisti eli hiukan ylipainoa ja hyötyliikuntaa vain ja joskus viiniä enemmän tai vähemmän. Vuorotyö kuluttaa sen verran paljon, että itsestä on pidettävä erityinen huoli, että jaksaa.
En osaisi enää palata varmaan enää päivätöihin, enkä oikeastaan haluaisikaan, kun tähän on jo tottunut. Pidä ap itsestäsi hyvää huolta. Syö terveellisesti ja harrasta paljon liikuntaa ja silloin, kun voit nukkua, niin nuku. On se vuorokaudenaika mikä tahansa. Älä edes yritä elää muun maailman rytmin mukaan.
Avioeroperheen lapsi kirjoitti:
Miten muiden kuin ydinperheiden lapset sitten pärjäävät? Omien kokemusteni mukaan lapsi on aika sopieutuvainen eläin.
Huonommin kuin ydinperheiden lapset. Lapsille on tärkeää ennen kaikkea yhteinen aika, vanhempien läsnäolo. Sitä ei voi korvata laatulomilla tai lahjoilla tai millään muullakaan. Lasten onni muodostuu yhteisestä ajasta ja vanhempien läsnäolosta.
Ei se vuorotyö kaikille herkkua ole. Toisille sopii, toisille ei. Itse irtisanouduin 2-vuorotyöstä siinä vaiheessa, kun vanhin lapsi meni kouluun. Olen siis yh. Lapsi olisi mennyt nukkumaan illalla, ennen kuin olisin päässyt kotiin iltavuorosta. Tai sitten olisi kukkunut ylhäällä. Vuoro loppui 23:30 ja tunnin ajo päälle. En olisi siis nähnyt lasta aina 5 päivää kerrallaan ollenkaan. Sehän on heitteillejättö.
Vuorotyö on myös fyysisesti raskasta, saattaa olla 7 päivää putkeen töitä ja 2 peräkkäistä vapaata ei välttämättä ole. Se kyllä tuntuu kun ikää on jo 41v, nuorempana ei niinkään. Vaikka hyvässä fyysisessä kunnossa olenkin (treenaan säännöllisesti).
T.14
Mulla oli sama homma vuorotöitä tehdessä. Neljän vapaasta 2 meni yövuorosta toipumiseen, ja arkivapaat lasten Ollessa koulussa ja miehen töissä, ei oikein tuntunut miltään. Hoitelin asioita ja tein kotitöitä. Nousin silti aikaisin katsomaan lasten aamutoimet. Nykyään teen 4 päiväistä viikkoa siten, että teen neljässä päivässä viiden tunnit, ja on ihana pitkä viikonloppu! Ei tunnu enää että elän vain työlle.