Luin tyttären päiväkirjaa ja

Kokeile löytää hänelle harrastuksia missä tapaa ikäisiään eri piireistä. Jos pystytte, niin muuttakaa eri alueelle kesän aikana jos tilanne ei kevään aikana parane.

Minä en ainakaan osaisi puhua seiskaluokkalaisille tutöille niin että siitä olisi käytännön hyötyä kiusatulle. Varmasti luokka hyötyisi kokonaisuudessaan ryhmäyttämisestä ja kiusaamisesta puhumisesta, mutta mieluummin etsisin omalle lapselle jonkun valmiiksi toimivan yhteisön

Minunkin äiti luki päiväkirjaani ja tykkäsi kertoa muille luottamuksellisia asioitani.

Lopputulos: en ole äitini kanssa enää missään tekemisissä eikä hän tiedä mitä elämässäni on viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunut. Ja hyvä niin.

Jos et halua samaa lopputulosta, tungepa ne itsekeksimäsi "oikeudet ja velvollisuudet" perseeseesi ja anna tytölle yksityisyys joka on hänen oikeutensa.

Minunkin äitini luki päiväkirjojani kun olin teini. En ole vieläkään antanut sitä anteeksi hänelle, vaikka siitä on jo kohta 30 vuotta.

Ap on ihan kuin minun äitini. Minäkään en halunnut kertoa äidilleni juuri mitään asioita, koska hän tonki ja kaiveli aina kaikkea ja ihmetteli ja tuhahteli ja väänteli ja käänteli ja arvosteli. Ja luki myös päiväkirjaani ja urkki kirjeitäni. Luottamusta ei ollut - ei puolin eikä toisin. En myöskään kertonut hänelle kun minua kiusattiin yläasteella. En vain halunnut. Ajattelin, että selviän kyllä itsekin - kuten selvisinkin.

En ole nykyäänkään kovin lämpimissä väleissä äitini kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP:tä. Minä luin päiväkirjaa, kun huomasin, ettei kaikki ole hyvin. Vaikka tein kaikkeni, että kaikki olisi ollut hyvin. Masennukseen voi kuitenkin sairastua siitä huolimatta.

Ikinä en tyttärelleni kertonut enkä millään usko, että nyt jo aikuinen tyttäreni sitä tietäisi. Tänä päivänä en kadu tekemääni, sillä se avasi tien asioiden ratkaisuun ja saattamiseen oikealle tolalle ja masennuksen hoitoon ja toipumiseen.

Oletko minun äitini? Hän luki päiväkirjani ja sai tietää masennuksestani. Olin siinä vaiheessa ollut jo monta vuotta masentunut, että ehkä jos äiti olisi viitsinyt vähän edes yrittää pitää hyvää suhdetta yllä lapseensa, olisi huomannut sen masennuksen muutenkin, ihan ilman päiväkirjan lukemista. Jos epäilet lapsellasi olevan jonkin asian huonosti, ota se puheeksi, älä lue päiväkirjaa. Jos et ilman päiväkirjan lukemista huomaa lapsellasi olevan jonkin asian huonosti, tutustu lapseesi paremmin, kiinnitä huomiota hänen tekemisiinsä, menemisiinsä ja mielialoihin.

Pelkäät että tyttäresi saa koulukiusaamisen vuoksi elinikäisiä arpia. Oletko varma että tyttäresi ei saa elinikäisiä arpia siitä että hänen äitinsä lukee luvatta hänen päiväkirjaansa ja selvittää hänen salaisimmat yksityiset tunteensa

Toisen ihmisen päiväkirjan lukeminen on rikos.

Vierailija kirjoitti:

Ja selvisi, että tytärtäni kiusataan koulussa. Muut tytöt eivät ota häntä ryhmään mukaan ja häntä ei ole päästetty mukaan luokan whatsap ryhmään. Tyttäreni myös viettää välitunnit yksin eikä kukaan pyydä häntä ryhmätöihin. Eikä ole minulle puhunut tästä mitään!

Niin. Hän ei ilmeisesti luota sinuun. Ja päätellen siitä, että luit salaa ja luvatta hänen päiväkirjaansa, hän on oikeassa.

Mitä oikein ajattelit, kun toimit noin? Halusit tuhota onnettoman tyttö-paran ainoan purkautumisväylän?

Lopeta heti päiväkirjan lukeminen. Äläkä paljasta tytölle, että luit sitä.

Sen sijaan kysy häneltä itseltään - rauhallisessa tilanteessa kahden kesken - mitä hänelle kuuluu, miten häntä kohdellaan koulussa jne.

Äläkä VAAN syytä häntä tai syyllistä kaverittomuudesta.

Minusta sinun pitää ottaa yhteyttä tytön luokanvalvojaan ja kertoa kiusaamisesta. Sitähän tuo on. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla bestistä, mutta opettaja pitää puuttua tilanteeseen jos tyttö tuolla lailla eristetään sosiaalisesti.

Meillä esikoiselle tehtiin samaa viidennellä luokalla ja opettaja pyysi kuraattori puhumaan luokan tytöille koulukiusaamisesta - ei siis puhuttu tyttärestäni, mutta kun kuraattori kysyi jokaiselta, onko hän kohdannut kiusaamista, tyttöni myönsi, samoin se kiusaajan pääpukari. Ja homma oikeni sen jälkeen parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, että tyttären päiväkirjan lukeminen saa täys tyrmäyksen ja armottoman moraalisaarnojen ryöpyn, mutta kun on kyse miehen tekstareiden ja sähköpostien lukemisesta, niin yksityisyyden suojalla ei olekaan enää mammojen mielestä paskankaan väliä, vaan jokainen mamma kannustaa ihan homona jokaista, joka kertoo aikovansa lukea miehensä yksityisiä viestejä.

Eipä ole mammojen kaksinaismoraalilla mitään rajaa :)

Kuule, täällä palstalle paljon porukkaa, jotka vaihtelevat. Ei siten ole kyse samasta sakista.

Minä en ainakaan hyväksy päiväkirjan lukemista enkä kenenkään viestisalaisuuden rikkomista. Jos miestä ei enää kiinnosta olla kanssani, niin hän on täysin vapaa lähtemään, eikä siinä kyttääminen tai vakoilu auta asiaa.

69

Ei ihme että suomesta löytyy niin paljon ongelmanuoria joilla menee huonosti, kun täälläkin tuomitaan äiti päiväkirjan lukemisesta, sen sijaan että paneuduttaisiin itse ongelmaan eli siihen että nuori on syrjitty ja yksinäinen, kenties koulukiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että suomesta löytyy niin paljon ongelmanuoria joilla menee huonosti, kun täälläkin tuomitaan äiti päiväkirjan lukemisesta, sen sijaan että paneuduttaisiin itse ongelmaan eli siihen että nuori on syrjitty ja yksinäinen, kenties koulukiusattu.

Kiusaaminen on tietysti iso ongelma, mutta minusta on vielä isompi ongelma, jos oma äitikin alkaa omalla tahollaan kiusata lasta. Päiväkirjan luvaton lukeminen on julmaa. Kuka lapsi sinun mielestäsi ansaitsee ensin tulla yksinjätetyksi ja kiusatuksi koulussa, ja sen jälkeen petetyksi ja nöyryytetyksi vielä kotonaankin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi luet tyttäresi päiväkirjaa?! Hänellä on oikeus yksityisyyteen, ja sinä kuitenkin levittelet täällä hänen yksityisiä ajatuksiaan. Olet hirveä äiti, jännä juttu ettei hän ole kertonut sinulle mitään. Ei tuolla tavalla rakenneta luottamussuhdetta äidin ja tyttären välille

Tapaus todellisesta elämästä: Eräs minulle läheinen ihminen oli yrittänyt itsemurhaa, minkä vuoksi hän aloitti mielenterveysterapian "ammattiauttajien" kanssa, jotka tietenkin kunnioittivat tämän itsemurhakandidaatin toivetta siitä, että läheisille ei kerrota hänen itsemurhayrityksestään.

Eräs kaunis päivä sain poliisilta soiton, että tämä itsemurhakandidaatti oli löydetty läheiseltä uimarannalta hukuttautuneena. Syy: "Ammattiauttaja" oli mennyt kesälomalle ja jättänyt autettavansa oman onnensa nojaan. Siinä vaiheessa oli myöhäistä tehdä enää mitään. Olkaa iloisia, jos läheisenne välittävät teistä ja uskaltakaa puhua kipeistäkin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... etkö koe tehneesi mitään väärää tunkeutuessasi tyttäresi erittäin henkilökohtaiselle alueelle?

Mielestäni velvollisuuteni on olla selvillä tyttären asioista, sillä muuten en voi auttaa häntä. Vanhemmalla on kuitenkin tietyt oikeudet ja velvollisuudet.

Ap

Miten se auttaa tytärtäsi, että rikot luottamuksen lukemalla henkilökohtaista päiväkirjaa? Tärkeämpää on olla herkin korvin kuulolla ja kysellä kuulumisia yms. En ikinä menis lukemaan lapseni henkilökohtaista päiväkirjaa.

Sain tietää tästä kiusaamisongelmasta lukemalla päiväkirjaa enkä muuten olisi varmasti tästä saanut tietää. En tietenkään sano tyttärelleni tästä mitään.

Ap

En yhtään ihmettele, ettei tyttäresi ole halunnut uskoutua sinulle, sillä vaikuttaa siltä, että välillänne ei ole luottamusta.

Kannattaisi keskustella lastensa kanssa ja pysyä kärryillä heidän elämästänsä. Kyllä silloin näkee asioita itsekin. Vastuullisuutta omista lapsista kuten koko elämästäkin.