Mies 29v + 2v miettii; mistä yksinäinen jää paitsi
Ensin meinasin laittaa otsikoksi 'valloittajan kokemusmaailma'.
Äsken sängyssä ollessa ajattelin yhtä naista, joka on ohjannut erästä harrastusta. Hän ei ole hirveän kaunis, mutta sellainen karkealla tavalla söpö ja hänellä on topakka ja vähän matala ääni, mikä on minusta sympaattinen. Se saa hänet kuulostamaan jotenkin ylväältä, vaikka hän on aika pienikokoinen.
Ajattelin että joku muu saa sitten joskus tietää miltä kuulostaa hän käpertyy peiton alla viereen ja juttelee pehmeällä ja haavoittuvaisella äänellä hakien hyväksyntää ja herää vierestä ei-laitettuna ja ehkä vähän sylkeä poskella. Miltähän tuntuu olla siinä tilanteessa miehenä?
Miettivätköhän naiset ikinä samanlaisia asioita miehistä vai haluaakohan monikin nainen kuvitella miehen olevan herkimpänä hetkenäänkään kivikasvoinen ja virallisen uljas?
Kommentit (10)
No eivät mieti. Mies ei ole mikään mies, jollei hän unissaankin suunnittee urotöitä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ajattelin että joku muu saa sitten joskus tietää miltä kuulostaa hän käpertyy peiton alla viereen ja juttelee pehmeällä ja haavoittuvaisella äänellä hakien hyväksyntää -snip- haluaakohan monikin nainen kuvitella miehen olevan herkimpänä hetkenäänkään kivikasvoinen ja virallisen uljas?
Kyllähän näitä lukiessa aina tulee sellainen what the fuck -tunnelma. Hakien hyväksyntää? Kivikasvoinen ja virallisen uljas? Sulla on niin syvällä tuo käsitys omasta erinomaisuudestasi ja naisen yläpuolella olemisesta että kaikki nää sun fantasiatkin lähtee siitä eikä kahden ihmisen kohtaamisesta. Mietit että miten sun pitää sitä miehen roolia esittää kun olet itsesi kanssa jotenkin ihan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ajattelin että joku muu saa sitten joskus tietää miltä kuulostaa hän käpertyy peiton alla viereen ja juttelee pehmeällä ja haavoittuvaisella äänellä hakien hyväksyntää -snip- haluaakohan monikin nainen kuvitella miehen olevan herkimpänä hetkenäänkään kivikasvoinen ja virallisen uljas?
Kyllähän näitä lukiessa aina tulee sellainen what the fuck -tunnelma. Hakien hyväksyntää? Kivikasvoinen ja virallisen uljas? Sulla on niin syvällä tuo käsitys omasta erinomaisuudestasi ja naisen yläpuolella olemisesta että kaikki nää sun fantasiatkin lähtee siitä eikä kahden ihmisen kohtaamisesta. Mietit että miten sun pitää sitä miehen roolia esittää kun olet itsesi kanssa jotenkin ihan hukassa.
Ei tässä ole kyse minun eikä muunkaan miehen erinomaisuudesta, vaan mieheen kohdistuvista odotuksista ja toiveista. Ei tässä ole ollut minkäänlaista itsekehua. Jos olisi, voisit myös osoittaa sen mutta haluat ennemmin rällätä provoilla.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ajattelin että joku muu saa sitten joskus tietää miltä kuulostaa hän käpertyy peiton alla viereen ja juttelee pehmeällä ja haavoittuvaisella äänellä hakien hyväksyntää -snip- haluaakohan monikin nainen kuvitella miehen olevan herkimpänä hetkenäänkään kivikasvoinen ja virallisen uljas?
Kyllähän näitä lukiessa aina tulee sellainen what the fuck -tunnelma. Hakien hyväksyntää? Kivikasvoinen ja virallisen uljas? Sulla on niin syvällä tuo käsitys omasta erinomaisuudestasi ja naisen yläpuolella olemisesta että kaikki nää sun fantasiatkin lähtee siitä eikä kahden ihmisen kohtaamisesta. Mietit että miten sun pitää sitä miehen roolia esittää kun olet itsesi kanssa jotenkin ihan hukassa.
Ei tässä ole kyse minun eikä muunkaan miehen erinomaisuudesta, vaan mieheen kohdistuvista odotuksista ja toiveista. Ei tässä ole ollut minkäänlaista itsekehua. Jos olisi, voisit myös osoittaa sen mutta haluat ennemmin rällätä provoilla.
Niin. Sinun odotuksistasi ja toiveistasi.
Tottakai miettii, tai minä mietin ainakin. Kyllä siihen ihmisyyteen kuuluu se, ettei täydellisinkään tyyppi ole täydellinen koko ajan. Tai että joskus sekin kuorsaa ja sillä on ehkä pahan hajuinen hengitys aamulla. Mutta sitä se rakkaus on, että hyväksyy toisen kaikkine vikoineen.
Vittu miten pihalla tuo tyyppi on ihmisten ajatuksenjuoksusta.
En mä pysty eläytymään tuohn ajatusmaailmaan ollenkaan jos ajattelen oman parisuhteen alkuaikoja. Että olisin sitten sängyssä puhunut pehmeällä äänellä hyväksyntää hakien, kun valloittaja oli minut ensin valloittanut. Eh. Ja että olisin jotain uljasta kivikasvoa odottanut? Että kuinka. Kyllä kai siinä oli pointtina se että puheenaiheet ei loppuneet vaan päinvastoin ja nauraa räkätettiin. Mulla tulee näistä aina mieleen Kaurismäen leffat näistä maalailuista mitä siellä sängyssä mies 29:n mielestä oikein tapahtuu. Outoja näytelmiä.
Onko pointti lopulta se ettei mies 29 ole koskaan kokenut sellaista ihmissuhdetta jossa aidosti viihdytään toisen seurassa, ilman että.täytyy miettiä jotain rooliodotuksia ja niiden mukaisen näytelmän järjestämistä? Estääkö asperger tällaisen ihmisten kanssa viihtymisen kokonaan jos ei pysty tulkitsemaan toista?
Ajatuksia?