Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kirjastossa pulisijat
02.02.2017 |
mitä teidän aivoissanne oikein liikkuu? Kirjastolaitos perustettiin siksi että kaikilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus tiedonhankintaan. Eli monet tulee lukemaan päivän lehdet, koska ei voi tai halua tilata niitä kotiinsa. on pöytiä joiden ääreen voi tulla tekemään läksyjä ym.
Mutta mikä on kun tyttöjen pitää jauhaa koko ajan ? Pojat osaa olla hiljaa jos lukevat jotain, mutta tyttöjen pitää poseerata ja esittää ja tirskua puhelimilleen tauotta. ikähaitari on laaja.
eli sivistystä ei ole joku läksy vain, vaan se miten osaatte elää ja olla tilanteen mukaan.
Kommentit (3)
Henkilökohtaisesti en pidä nykykirjastoista. Ne muistuttavat liikaa monitoimikeskuksia, eivät enää lapsuuteni rauhallisia ja HILJAISIA linnakkeita, jonne saattoi vetäytyä tuntikausiksi lukemaan. Nyt jo aulassa on kamala meteli kun pöydän ympärillä pulisee kasa mamuja, kirjastossa lapset juoksevat ja kiljuvat, nuoret huutopuhuvat ja pelaavat kuuluvasti. Kirjaston takaosassa saa olla melko rauhassa, mutta ainahan sinnekin eksyy joku huohottava (hengästynyt) eläkeläisnainen puhumaan puhelimeen. Lehtihuone on hiljainen, mutta sen vieressä oleva kokoustila ei ole: joka ikisellä kerralla vahtimestari tms. paiskoo tavaroita tai kasaa jotain siellä kovaan ääneen (enkä ole ainoa, joka tämän huomaa, näkee muistakin asiakkaista miten ärsyttävää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikaisen kirjaston ei ole tarkoituskaan olla hipihiljainen. Parhaissa ja monipuolisimmissa kirjastoissa on erikseen tilat seurusteluun ja toisaalta hiljaiseen lukemiseen ja esim. opiskeluun. Pienemmässä kirjastossa näihin erillisiin tiloihin ei usein ole mahdollisuutta, mutta ainahan voit fiksusti pyytää "pulisijoita" olemaan vähän hiljempaa, jos sinua häiritsee, tuskin he siitä loukkaantuvat. Toinen vaihtoehto on toki vaihtaa itse rauhallisempaan paikkaan. Sopu sijaa antaa. Kirjaston työntekijänä pidän molempia käyttömuotoja tärkeinä. Kirjasto on myös sosiaalisen kanssakäymisen paikka ja maksuttomana ja avoimena ei-kaupallisena tilana se on valitettavan monille yksi niistä hyvin harvoista paikoista, joissa voi rauhassa olla ja seurustella kodin ulkopuolella.
Alue: Aihe vapaa
- Ymmärrän yskän. Kirjastoista on tullut monin paikoin ainoa paikka missä saa olla vapaasti ja kohdata ja tavata muita ilman, että on pakotettu ostamaan mitään tai jossa kukaan (vartija) ei epäile, että on näpistämässä jotain. Se on paikka, mihin e erityisesti atrvitse laittautua. Tai jossa ei ole vanhempien valvovan silmien alla.
Mutta jossa myös vanhemmat voivat toisaalta tavata tai vaihtaa muutaman sanan, jonkun kanssa. On surullista, mutta osalle yksinäsiä ainoa, joka kuuntelee saattaa olla kirjaston työntekijä tai kaupan kassa. -Kirajastoista voi edelleen löytää sen pakopaikan kansien välistä, mutta yhä useammin myös elokuvan, tai musiikin muodossa.
Voin vain ihailla kirjastojen henkilökuntaa, jotka verraten pienellä palkalla saattavat löytää juuri sen kirjan tai muun teoksen, mitä heiltä keksii kysyä; usein jo puolesta sanasta. Ja kuten sanottu, mikä parasta ilman, että täytyy ensin kaivaa lompakko esiin.
Kirjaston rooli on oikeastaan hyvin monianeinen nykyään, eikä vain "tiedon haku" paikka. - Tietysti olisi mukavaa jos olisi olemassa matalan kynnyksen paikkoja muitakin, koska tällaisia matalankynnyksen paikkoja kaipaa moni iästä riippumatta.