Miten eroon taaperoimetyksestä?

Lapsi ymmärtää ilmeisesti hyvän päälle, kun tuskin on montaakaan yhtä terveellistä ravintoa, jolla rintamaidon voisi yks-yhteen korvata, - Mukava kuulla, että sinula on ilm. ollut kärsivällisyyttä imettää näinkin pitkään. En äkkiseltään keksi muuta keinoa kuin vain lakata tarjoamasta, kun en usko, että lapsi onnistuisi väkisin "riistämään" sinulta rintamaitoa, ellet sitä erityisesti tarjoa/ anna siihen mahdollisuutta.  

Ostat sille jonkun kivan mukin ja paketoit sen lahjapaperiin, sitten lapsi saa etsiä sen. Kirjoitat lyhyen tarinan esim että joku Tipsu-pupu on tuonut sille lahjan. Sit kun se on löydetty niin kerrot että pupu kuuli että olet jo reipas ja iso tyttö/poika, Ja halusi antaa sinulle isojen poikien/tyttöjen mukin ihan omaksi. Ja että jatkossa maito juodaan siitä. voit myös muistuttaa syliin voi tulla edelleen ja luette vaikka kirjaa. Hellyyden ei tarvitse loppua imetyksen loppumiseen vaan voi edelleen halia ym. Tai sitten voi sanoa että maitoa ei enää vaan tule, Ja että nyt tästälähtien saa juoda mukista. Paljon vaikuttaa millä asenteella itse "myyt" idean lapselle. Pitää itse olla innostunut niin silloin lapsikin luulee että tää on hyvä juttu. Tsemppiä! Muista myös kehua lasta kun aihetta.

Isot tytöt juo mukista tai lasista. Kun jostain joutuu luopumaan voisi antaa jotain mukavaa tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No mitäs menit imettämään noin pitkään. Oma vika voi voi.

You created the monster.

Alunperin yritin lopettaa sitä jo noin 1,5 vuotta sitten. Mutta lapsi on tullut isäänsä ja on siis erittäin vahvatahtoinen sekä kovaääninen. Olen toki yrittänyt rajoittaa sitä jo pari vuotta sitten ja lapsi syökin ja juokin normaalisti. Se huutaminen on niin kovaa, että naapurit alkavat koputella seiniin jne.

Pettymykset kuuluvat elämään. Älä anna periksi vaan pysy päätöksessäsi lopettaa. Raivokohtauksiin ei kuole. Niistä pääsee yli ja elämä jatkuu. Voi koittaa myös hämätä ajatukset vaikka muualle. Sanoisinko myös että maitoa ei tule vaikka raivoais siinä maailman tappiin asti. Kun hän huomaa ettei kohtaukset auta, hän kyllästyy kyllä ja lopettaa vonkaamisen.

Aika auttaa. Lapsi lopettaa sitten, kun on valmis. Yleensä se menee niin, että äiti olisi ensimmäisenä valmis lopettamaan ja lapsi vasta myöhemmin. Jos haluaa mennä lapsentahtisesti, pitää vaan tsempata niiden imetysväsymysten yli. 

Tuollaisen isomman taaperon imetyshän ei ole enää kovin työlästä, yleensä se on muutama kerta päivässä. Hiljalleen se tahti harvenee niin että on enää aamu- ja iltaimetys. Noistahan ei nyt mitään vaivaa ole. Maidontulokin vähenee, kun imetyskertoja ei ole enää niin usein ja lapselta saattaa imuotekin jo alkaa kadota. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että imetyksiä ei ole edes päivittäin ja lapsi joutuu tekemään kovasti töitä sen muutaman maitotilkan eteen, mitä sieltä rinnasta vielä tulee. Lopettaa sitten, kun toteaa, ettei ole enää vaivan arvoista.

Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin, kun siinä kohtaa oli jo ihan selvää, että homma jatkuu vielä ainakin vuoden ja itseä se imetys välillä kypsytti. Mutta nuo fiilikset menee ohi ja sitten on sellaista mukavaa ja helppoa aikaa, kun imetyshetket on mukavaa läheisyyttä tai helppo keino saada tolaltaan mennyt lapsi tyyntymään. Siinä kohtaa kun tuli neljän vuoden rajapyykki vastaan, pystyi jo näkemään että aletaan olla loppusuoralla. Se oli ihan mahtava fiilis kun jaksoi loppuun asti. Se lapsen omatahtinen vierottuminen oli jotenkin hieno prosessi ja itsestä tuntui hyvältä, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin vaan antoi prosessin edetä omalla painollaan.

Kyllä minä silti omista rajoistani pidin kiinni. Joskus lapsen kanssa piti vääntää siitä, että välillä pitää syödä eikä pelkkää maitoa lipittää. Kun ei anna lapsen kävellä ihan itsensä yli, niin jaksaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No mitäs menit imettämään noin pitkään. Oma vika voi voi.

You created the monster.

Alunperin yritin lopettaa sitä jo noin 1,5 vuotta sitten. Mutta lapsi on tullut isäänsä ja on siis erittäin vahvatahtoinen sekä kovaääninen. Olen toki yrittänyt rajoittaa sitä jo pari vuotta sitten ja lapsi syökin ja juokin normaalisti. Se huutaminen on niin kovaa, että naapurit alkavat koputella seiniin jne.

Sori nyt vaan mutta pienen taaperon ei kuulu pompotella/määräillä aikuista vaikka olisi kuinka vahvatahtoinen. Oot tainnut tehdä sen virheen että antanut periksi lopulta. Lapsi oppinut Sen että tarpeeksi kun huutaa ja raivoaa nii saa mitä haluaa. Kantsis vaan olla johdonmukainen jos jotain päättää nii pysyy siinä sitten. Voimia nyt kuitenkin, eihän se aina helppoa oo, varsinkin jos on univelkaa ja väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Lapsi lopettaa sitten, kun on valmis. Yleensä se menee niin, että äiti olisi ensimmäisenä valmis lopettamaan ja lapsi vasta myöhemmin. Jos haluaa mennä lapsentahtisesti, pitää vaan tsempata niiden imetysväsymysten yli. 

Tuollaisen isomman taaperon imetyshän ei ole enää kovin työlästä, yleensä se on muutama kerta päivässä. Hiljalleen se tahti harvenee niin että on enää aamu- ja iltaimetys. Noistahan ei nyt mitään vaivaa ole. Maidontulokin vähenee, kun imetyskertoja ei ole enää niin usein ja lapselta saattaa imuotekin jo alkaa kadota. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että imetyksiä ei ole edes päivittäin ja lapsi joutuu tekemään kovasti töitä sen muutaman maitotilkan eteen, mitä sieltä rinnasta vielä tulee. Lopettaa sitten, kun toteaa, ettei ole enää vaivan arvoista.

Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin, kun siinä kohtaa oli jo ihan selvää, että homma jatkuu vielä ainakin vuoden ja itseä se imetys välillä kypsytti. Mutta nuo fiilikset menee ohi ja sitten on sellaista mukavaa ja helppoa aikaa, kun imetyshetket on mukavaa läheisyyttä tai helppo keino saada tolaltaan mennyt lapsi tyyntymään. Siinä kohtaa kun tuli neljän vuoden rajapyykki vastaan, pystyi jo näkemään että aletaan olla loppusuoralla. Se oli ihan mahtava fiilis kun jaksoi loppuun asti. Se lapsen omatahtinen vierottuminen oli jotenkin hieno prosessi ja itsestä tuntui hyvältä, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin vaan antoi prosessin edetä omalla painollaan.

Kyllä minä silti omista rajoistani pidin kiinni. Joskus lapsen kanssa piti vääntää siitä, että välillä pitää syödä eikä pelkkää maitoa lipittää. Kun ei anna lapsen kävellä ihan itsensä yli, niin jaksaa paremmin.

Kukaan täysjärkinen ei imetä noin vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Lapsi lopettaa sitten, kun on valmis. Yleensä se menee niin, että äiti olisi ensimmäisenä valmis lopettamaan ja lapsi vasta myöhemmin. Jos haluaa mennä lapsentahtisesti, pitää vaan tsempata niiden imetysväsymysten yli. 

Tuollaisen isomman taaperon imetyshän ei ole enää kovin työlästä, yleensä se on muutama kerta päivässä. Hiljalleen se tahti harvenee niin että on enää aamu- ja iltaimetys. Noistahan ei nyt mitään vaivaa ole. Maidontulokin vähenee, kun imetyskertoja ei ole enää niin usein ja lapselta saattaa imuotekin jo alkaa kadota. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että imetyksiä ei ole edes päivittäin ja lapsi joutuu tekemään kovasti töitä sen muutaman maitotilkan eteen, mitä sieltä rinnasta vielä tulee. Lopettaa sitten, kun toteaa, ettei ole enää vaivan arvoista.

Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin, kun siinä kohtaa oli jo ihan selvää, että homma jatkuu vielä ainakin vuoden ja itseä se imetys välillä kypsytti. Mutta nuo fiilikset menee ohi ja sitten on sellaista mukavaa ja helppoa aikaa, kun imetyshetket on mukavaa läheisyyttä tai helppo keino saada tolaltaan mennyt lapsi tyyntymään. Siinä kohtaa kun tuli neljän vuoden rajapyykki vastaan, pystyi jo näkemään että aletaan olla loppusuoralla. Se oli ihan mahtava fiilis kun jaksoi loppuun asti. Se lapsen omatahtinen vierottuminen oli jotenkin hieno prosessi ja itsestä tuntui hyvältä, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin vaan antoi prosessin edetä omalla painollaan.

Kyllä minä silti omista rajoistani pidin kiinni. Joskus lapsen kanssa piti vääntää siitä, että välillä pitää syödä eikä pelkkää maitoa lipittää. Kun ei anna lapsen kävellä ihan itsensä yli, niin jaksaa paremmin.

Hyi hitto...

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Lapsi lopettaa sitten, kun on valmis. Yleensä se menee niin, että äiti olisi ensimmäisenä valmis lopettamaan ja lapsi vasta myöhemmin. Jos haluaa mennä lapsentahtisesti, pitää vaan tsempata niiden imetysväsymysten yli. 

Tuollaisen isomman taaperon imetyshän ei ole enää kovin työlästä, yleensä se on muutama kerta päivässä. Hiljalleen se tahti harvenee niin että on enää aamu- ja iltaimetys. Noistahan ei nyt mitään vaivaa ole. Maidontulokin vähenee, kun imetyskertoja ei ole enää niin usein ja lapselta saattaa imuotekin jo alkaa kadota. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että imetyksiä ei ole edes päivittäin ja lapsi joutuu tekemään kovasti töitä sen muutaman maitotilkan eteen, mitä sieltä rinnasta vielä tulee. Lopettaa sitten, kun toteaa, ettei ole enää vaivan arvoista.

Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin, kun siinä kohtaa oli jo ihan selvää, että homma jatkuu vielä ainakin vuoden ja itseä se imetys välillä kypsytti. Mutta nuo fiilikset menee ohi ja sitten on sellaista mukavaa ja helppoa aikaa, kun imetyshetket on mukavaa läheisyyttä tai helppo keino saada tolaltaan mennyt lapsi tyyntymään. Siinä kohtaa kun tuli neljän vuoden rajapyykki vastaan, pystyi jo näkemään että aletaan olla loppusuoralla. Se oli ihan mahtava fiilis kun jaksoi loppuun asti. Se lapsen omatahtinen vierottuminen oli jotenkin hieno prosessi ja itsestä tuntui hyvältä, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin vaan antoi prosessin edetä omalla painollaan.

Kyllä minä silti omista rajoistani pidin kiinni. Joskus lapsen kanssa piti vääntää siitä, että välillä pitää syödä eikä pelkkää maitoa lipittää. Kun ei anna lapsen kävellä ihan itsensä yli, niin jaksaa paremmin.

VMP! :D hoh hoijaa. Kyllä sitä läheisyyttä voi antaa muutenkin ku vaan imettämällä. Ei ton ikäinen enää edes tarvitse rintaa. Ja ihan sama mitä joku wwf tai mikä olikaan ni suosittelee mutta hyvin pärjää lapset ilman näitä turhia taaperoimetyksiäkin!

Jaa toki nyt vielä facebookissaki nii kaverit voi sit haukkua tissiposkeks.

Lapsparka. Kaikenmaailman lapasia sitä nykyään kasvatetaan.

Juttelet lapsen kanssa rauhallisesti joku kerta, kun hän on hyväntuulinen ja levännyt, mutta ei kuitenkaan tissihetken jälkeen. Sanot, että "kuulepa kun olet jo noin iso tyttö, niin tiesitkö, että isot tytöt juo maitoa mukista, me voitais käydä ostamassa sulle sellainen hieno muki, jonka haluat." Jos/ kun lapsi vonkuu rintamaitoa, sanot, että "äidiltä ei tule enää maitoa".

Tottakai lapsi huutaa ja raivoaa, koska on tottunut saamaan maitonsa. Kolmevuotias varmasti huutaa ja raivoaa monesta muustakin syystä, ja ap:n tapauksessa rintamaito on yksi syy. Pysyt tiukkana etkä anna, kun olet niin päättänyt, muuten lapsi saa tahtonsa läpi raivoamalla.

Käytä lapsen isää nukuttajana ja sylittelijänä silloin,  kun on erityisen vaikeaa. Pyri hellimään tyttöä silloin kun ei ole se perinteinen "tissiaika".

Tsemppiä sinulle vieroitukseen! Muista palkita itsesi onnistuneesta vieroituksesta ostamalla jotkut ihanat rintsikat itsellesi!

Monen riiviölapsen takana on tyhmät vanhemmat. Sääli, sillä monet ihanat lapset joilla olis potentiaalia vaikka mihin niin pilataan liialla hyysäämisellä kun ei osata asettaa rajoja saati pitää niistä sitten kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Monen riiviölapsen takana on tyhmät vanhemmat. Sääli, sillä monet ihanat lapset joilla olis potentiaalia vaikka mihin niin pilataan liialla hyysäämisellä kun ei osata asettaa rajoja saati pitää niistä sitten kiinni.

Lisäys edelliseen: tiedän kyllä et lapsen parasta varmasti ajattelee nekin vanhemmat mutta eivät vaan tajua aina et jos kaiken lapsen haluaman antaa niin tekee vaan karhun palveluksen. Pettymykset tosiaan kuuluu elämään ja niistä pääsee yli kyllä.

Mitenkäs se kliseinen laastarilappu nännin päällä? Ja sanoisit vaan, että maito on loppu, voi voi. Ja anna riehua vaan, kyllä se sitten lopettaa. Ja juo maitonsa mukista, kun tulee jano.

Harvenna imetysvälejä. Meillä lapsi ei riehunut enää kun noin 4 v täyttäessään luopui. Pitkälliset keskustelut, haikeutta ja se oli sitten siinä. Ei ehdotonta eitä, vaan toteamus, että "Viimeksi taisit maistaa viikko sitten. Tarviiko vielä kokeilla?"

Jos ensin menisi toinen rinta "rikki" ja sitten viikon päästä toinen? Niin olisi jo tottunut, että sellaista voi tapahtua eikä protestoisi niin kovin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Lapsi lopettaa sitten, kun on valmis. Yleensä se menee niin, että äiti olisi ensimmäisenä valmis lopettamaan ja lapsi vasta myöhemmin. Jos haluaa mennä lapsentahtisesti, pitää vaan tsempata niiden imetysväsymysten yli. 

Tuollaisen isomman taaperon imetyshän ei ole enää kovin työlästä, yleensä se on muutama kerta päivässä. Hiljalleen se tahti harvenee niin että on enää aamu- ja iltaimetys. Noistahan ei nyt mitään vaivaa ole. Maidontulokin vähenee, kun imetyskertoja ei ole enää niin usein ja lapselta saattaa imuotekin jo alkaa kadota. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että imetyksiä ei ole edes päivittäin ja lapsi joutuu tekemään kovasti töitä sen muutaman maitotilkan eteen, mitä sieltä rinnasta vielä tulee. Lopettaa sitten, kun toteaa, ettei ole enää vaivan arvoista.

Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin, kun siinä kohtaa oli jo ihan selvää, että homma jatkuu vielä ainakin vuoden ja itseä se imetys välillä kypsytti. Mutta nuo fiilikset menee ohi ja sitten on sellaista mukavaa ja helppoa aikaa, kun imetyshetket on mukavaa läheisyyttä tai helppo keino saada tolaltaan mennyt lapsi tyyntymään. Siinä kohtaa kun tuli neljän vuoden rajapyykki vastaan, pystyi jo näkemään että aletaan olla loppusuoralla. Se oli ihan mahtava fiilis kun jaksoi loppuun asti. Se lapsen omatahtinen vierottuminen oli jotenkin hieno prosessi ja itsestä tuntui hyvältä, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin vaan antoi prosessin edetä omalla painollaan.

Kyllä minä silti omista rajoistani pidin kiinni. Joskus lapsen kanssa piti vääntää siitä, että välillä pitää syödä eikä pelkkää maitoa lipittää. Kun ei anna lapsen kävellä ihan itsensä yli, niin jaksaa paremmin.

VMP! :D hoh hoijaa. Kyllä sitä läheisyyttä voi antaa muutenkin ku vaan imettämällä. Ei ton ikäinen enää edes tarvitse rintaa. Ja ihan sama mitä joku wwf tai mikä olikaan ni suosittelee mutta hyvin pärjää lapset ilman näitä turhia taaperoimetyksiäkin!

Jaa toki nyt vielä facebookissaki nii kaverit voi sit haukkua tissiposkeks.

Lapsparka. Kaikenmaailman lapasia sitä nykyään kasvatetaan.

Wwf :)

Mua niin ärrrrsyttää sellaiset vanhemmat, jotka ei ymmärrä mitään lapsen herkkyyskausista. Kaikelle oppimiselle on olemassa herkkyyskautensa, mutta kun vanhempi on riittävän sokea, hän ei osaa niitä lukea. Kun tajuaa, milloin kukin lapsi on valmis vierottautumaan milloin mistäkin (tutti, rinta, maitopullo, vaipat, apupyörät....) silloin vierottautuminen voi käydä hyvinkin kivuttomasti. Sitä ei sanele ikä, ei vuodenaika eikä kuun asento, vaan jokaisella lapsella on oma otollinen hetkensä oppia. 

Mutta kun yrität joko aivan liian aikaisin tai jopa vuosikausia herkkyyskauden jälkeen, saat tehdä hampaat irvessä töitä, jotta lapsi on yhteistyökykyinen.

Itsehän kärsivät sitten, kun eivät aikanaan opeta, mutta niin paljon helpommalla pääsisivät, kun ajoittaisivat oppimisvaiheet oikein.

Onnea pitkän imetyksen johdosta! Neuvoja ei ole antaa, meillä syötiin rintaa vain 10 kk.

Hassulta tuntui kun neuvolassa terkka puhui "pitkästä imetyksestä " kun itse kipuilin sen kanssa etten edes vuotta imettänyt.

Tässä on meillä sellainen tausta, että mieheni (lasten isä) sietää lasten itkua erittäin huonosti, joten mun oli pakko lohduttaa lapsi aina rintamaidolla, kun mies alkoi karjua, että anna sitä tissiä, jos lapsi alkoi itkeä/huutaa. Mieheni myös myöntyy melkein kaikkeen, jos lapsi huutaa tarpeeksi, vaikka muuten hän on erittäin ankara. Hän ei vain kestä itkua ja huutoa yhtään, joten olemme menneet hieman kärjistäen miehen huonojen hermojen ehdoilla koko perhe.