Lue keskustelun säännöt.
Eikö pikkuvauvan äidit saisi valittaa mistään; ettei katkerikko, lapseton nainen tulisi kuittailemaan loukkaavalla tyylillään?
02.02.2017 |
Kerroin tahattomasti lapsettomaksi jääneelle ystävälleni oman lapseni vastasyntyneestä lapsestaan eli lapsenlapsestani ja pienistä vaivoista, jotka liittyvät ihan normisti pienen vauvan alkutaipaleeseen; ja jotenkin pisti ikävästi ystäväni kommentti, kun hän tokaisi yhtä äkkisesti, että "Mitäs meni hankkimaan lasta" -- siis jäin ihan holkkimoilasena ihmettelemään, että miten se liittyy siihen, halusiko tyttäremme oman lapsen vaiko ei? Kyllähän nyt jokainen nainen tietää, joka on synnyttänyt ja hoivannut lastaan vauva-aikana ja myöhemminkin, että ei se todellakaan ole mitään kevyttä puuhastelua, vaan väsyttävääkin aikaa aika-ajoin, vaikkakin oman pienoisen lapsen kasvua ja elämän kehittymistä omassa lapsessaan onkin ainutlaatuisen ihanaa seurata.
Mutta jotenkin joitakin ihmisiä ärsyttää, jos äiti valittaa joskus jotain vauvaansa liittyvää asiaa, vaikka se kuuluisikin tiettyyn ajanjaksoon vauvaperheen elämässä. Minusta äiti saakin valittaa, jos siltä tuntuu, ja parempi on äidin purkautua muille kuin painaa kaiken sisälleen ja kestää hammasta kiristellen kaiken hiljaa vaan, ettei jonkun lapsettoman, katkerikon muun naisen tarvitse tulla möläyttämään omaa typerää kantaansa, ja samalla ikään kuin korostaen edes tietämättä vauvan hoidosta yhtään mitään henkilökohtaisesti, että ei lapsen hankkineella naisella tulisi olla aihetta valittaa yhtään eikä mistään.
Sitä paitsi nainen, joka ei itse ole koskaan synnyttänyt, ei voi kuvitella, miten paljon energiaa nainen tarvitsee kaikkeen jo raskaudesta lähtien puhumattakaan synnytyksestä ja pienen lapsen kasvattamiseen. Tai voihan sitä kuvitella itse kukin, mutta sitten vasta kun kaiken kokee itse, niin voi tulla heittelemään omia typeryyksiään, tai olla mieluiten hiljaa, koska synnyttänyt nainen tietää kyllä omakohtaisesti, mitä elämä on vauvan saatuaan.
Lapseton nainen ei voi koskaan tietää, eikä kykene edes kuvittelemaan muuta kuin väärin kuvitelmin, mitä on lapsen kanssa eläminen tässä elämässämme.
On tietysti ikävää, etteivät kaikki naiset, jotka haluaisivat tai olisivat halunneet omia lapsia elämäänsä, eivät heitä saa ikinä, mutta sekin asia on vaan heidän hyväksyttävä, koska asiahan on niin, ettei se ole meidän muiden naisten vika, joille tuo elämän mittainen tehtävä on elämässämme suotu!
Kommentit (23)
Niinhän se menee, että mistään itseaiheutetusta tilasta ei saisi valittaa. Oli se sitten raskausvaiva - itsehän päätit raskaaksi tulla/annoit raskauden jatkua. Tai vauva, lapsi - itsehän sen halusit (pitää). Myös ylipainosta ei sovi valittaa, eikä terveysvaivoistaan sillä ainahan nekin ovat vain itsestä riippuvia asioita (esimerkiksi keliaakikon on turha valittaa gluteenittoman pastan korkeaa hintaa, voi syödä ihan luontaisestikin gluteenittomasti ja jättää pastat kokonaan syömättä).
Sama homma pienillä tuloilla, ainahan voi mennä parempi palkkaiseen duuniin, tai työttömän mihin tahansa duuniin. Samoin opiskelijoiden on turha valittaa opintotuen riittämättömyyttä, ei kukaan pakota opiskelemaan mitään ja ainahan voi koulun ohella tehdä töitä ja lisäksi opiskelijathan saa alennusta monissa paikoissa, kuten vaikkapa satasen teatteriliput 95€ hintaan!
Joidenkin mielestä ne omat ongelmat ovat aina suurempia kuin toisten, joten toisten on aivan turha valittaa. Tai jossain jollakin kuitenkin on asiat aina huonommin kuin yhdelläkään suomalaisella voi olla, niin suomalaisella nyt ei vain ole mitään oikeutta valittaa mistään. Ikinä.
Ei noista mielensäpahoittajista kannata omaa mieltään pahoittaa. Ethän sinäkään lapsen saaneena pysty millään ymmärtämään mitä tämä tahattomasti lapsettomaksi jäänyt nainen tuntee sisällään. Ei ikinä omia lapsia, ei ikinä lapsenlapsia, ei äitienpäiviä, perhejouluja, synttäreiden ja merkkipaalujen viettämistä... Omalle kohdalleni lapsettomuus olisi ainakin ollut isoin kriisi, minkä voisin edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt ystäväsi möläyttänyt jotain sopimatonta. Ehkä tajuaa sanoneensa törkeästi, ehkä ei. Todennäköisesti ystävälläsi on huono olo kun ei itse tule ikinä saamaan lapsia tai lapsenlapsia ja se purkautuu tuolla tavalla.
Kyllä minua ainakin ärsyttää kun ihmiset eivät ole kiitollisia siitä mitä heillä on. Vauva on ihana asia ja vauvoja saadaan, ei niitä noin vain hankita. Itse kun yritimme lasta, oli äärimmäisen ärsytävää kuunnella sellaisia raskaana olevia ja niitä joilla oli lapsia, jotka eivät muuta tehneet kuin valittivat, eivätkä näytäneet arvostavan pätkääkään sitä mitä heillä oli. Kun vihdoin tulin raskaaksi, omassa vertaisryhmässäni netissä muut kyllä valittivat vaivojaan, mutta eivät ikinä unohtaneet mainita kuinka onnellisia ovat raskaudesta.
Asioista voi valittaa koska ne ovat vain taakka eikä niistä löydä enää mitään iloa, tai niistä voi valittaa koska ne sillä hetkellä ovat raskaita mutta tuottavat valtavasti iloa elämään jolloin nuo raskaat asiat kestää mielellään.
Ehkä ystäväsi ylireagoi tuohon asiaan ja kuvitteli että sinä tai lapsesi olette kiittämättömiä.
Tai sitten hän vain on katkera.
Turha valitus on huono tapa mistä kannattaisi opetella pois.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt sanoisi, että lapsettomat eivät voisi tajuta yhtään millaista on, kun on lapsi. Kyllä normaalijärjellä varustetut ihmiset tietää, että pienten lasten hoito on ajottain rankkaa. Mutta en mäkään ymmärrä, että miksi äidin väsymys on jotenkin vähempi arvoista kuin vaikka lapsettomien väsymys työstä.
Jotenkin vaan tuntuu, että normaalijärjellä kuleksivat eivät vaan aina näköjään ymmärrä, ja etenkin ne lapsettomat naiset nimenomaan eivät käsitä, kuinka rankkaa on kotiäidin työsarka kotona.
He vain kuvittelevat, että se olisi jotenkin helpompaa olla kotona lasten hoitajana kuin jossakin toimistossa rotan hommissa 8 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Turha valitus on huono tapa mistä kannattaisi opetella pois.
Ei ole olemassa turhia valituksia. On vain olemassa ihmisiä, jotka eivät kestä toisten ihmisten valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestäni avainsana on tuo tahattomasti lapseton. Ehkä hänelle lapsettomuus on kipeämpi paikka kuin antaa ymmärtää ja sitten se purkautuu noin. Joka tapauksessa toki aika tökerösti tokaistu, mutta jollain tasolla ymmärrän kyllä ystävääsikin.
Minä äitinä taas en pysty tajuamaan, että mitä rankkaa tai vaikeaa siinä pikkulapsiajassa on. Omat lapseni ovat olleet tosi helppoja ja olen nukkunut yöni aina hyvin ja toipunut synnytyksistä parissa viikossa. Uhmaiät ja murrosiät menivät huomaamatta. Mutta tästähän ei voi puhua; sitä ei kukaan usko ja ainoastaan ruuhkavuosituskissaan kolme vuotta valvoneet, lopenuupuneet marttyyriäidit saavat avata suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä, miksi aina pitää valittaa, mitä hyötyä siitä on?
Eikö se riitä muka, että lapsesi kertoo sinulle ja haluaa jakaa äitiytensä huolet kanssasi, miksi sinä menet kaverillesi kertomaan tämän lisäksi? Lapsenasi en tykkäisi asioitteni levittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä lapsetonta nyt vaan ei voisi vähempää se vauva-arki kiinnostaa Ai mutta eihän niin saa sanoa, kaikkienhan täytyy tykätä lapsista.
Tuollaiset naiset silti olettavat että kaikki jaksavat kuunnella heidän rankasta työstä tai rasittavasta poikaystävästä jne.
Katkerien lapsettomien täytyisi tajuta, että eivät he saa sitä omaa lasta, vaikka haukkuisivat kaikki maailmassa joilla se lapsi on. Turhaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hyötyä valittaa, kyllä oma olo helpottuu, kun sanoo valituksen aiheen ääneen. Saa valittaa, ilmaista huvia.
Ja tämäkö muka ei ole provo? Voi hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä lapsetonta nyt vaan ei voisi vähempää se vauva-arki kiinnostaa Ai mutta eihän niin saa sanoa, kaikkienhan täytyy tykätä lapsista.
No joo, kysytkö aina jokaiselta ihmiseltä, jolle puhut yhtään mitään, että kiinnostaako? Sitähän se ystävyys on että kuunnellaan puolin ja toisin vaikkei aina ihan satasella kiinnostaisikaan.
Olen huomannut että se on jo liikaa, jos sanot yhdellä lauseella olevasi hieman väsynyt yöheräilyyn ja sairasteluihin. Tästä moni nokkaantuu olan takaa. Seuraavaksi alkaakin heidän oma valitus siitä, että kuinka jumissa lihakset on jumpasta tai neulomisesta.. Tai miten pitäisi keksiä jotain vaatetta baariin ja edellinen deitti paljastui onnettomaksi tapaukseksi. Näitä juttuja pitää kuunnella hiljaa ja myötäillä, niin kaikki on hyvin.
Ei me pienten lasten äidit puhuta lapsista koko aikaa, yllättävän vähän itse asiassa. Jopa äitien kesken. Mutta sekin vähä on liikaa.
Kyllä noita kommentteja heittävät lapsia tehneetkin, ja minet lapsettomat ymmärtävät hyvin että lapsen kanssa on raskasta. Kyse taitaa enemmän olla ihmisten käytös- ja tunnetaidoista, miten reagoidaan kun.jiku tarvitsee tukea.
Tälläkihän palstalla on kilpaketjuja kuinka neljän pienen lapsen kanssa on koti kiiltänyt, pidetty itsestä (ulkonäöllisesti) huolta, hoidettu omaa firmaa ja mies on aina saanut tulla raskaan päivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään. Sopii kysyä, mitähän lapset saavat tehoäidin arjesta irti.
Ja siis minäkin opiskelin muutaman kurssin äitiyslomalla, mutta mies jäikin siksi ajaksi osa-aikaiselle. Ja oli se raskasta.. Olisi ollut ihan pelkkä vauva-aikakin ilman muita haasteita raskasta.
Se on kyllä totta, että raskauden, synnytyksen ja imetyksen vievää energiamäärää ei voi tietää ennen kuin sen kokee.
Jos mainitsee ohimennen lapsen vaivoista niin ok. Mutta jos ohimennen kaikki liittyy siihen, että huh huh kun on rankkaa, niin kyllä silloin itsenikin tekisi mieli sanoa, että olisko kannattanut jättää lapsi hankkimatta.
T. (toistaiseksi) lapseton
Mä ihan tietoisesti vältän valittamasta yhtään mistään, liittyi se sitten lapsiin tai ihan mihin vaan. En viitsi antaa kuulijalle sitä tyydytystä, että kikkelis, kokkkelis, mitäs läksit. Sen sijaan hehkutan ihania lapsia, ihanaa työtä jne. ja katson kuinka kuulijaa silmin nähden vituttaa.
Mun mielestä on kyse vähän sellaisesta molemmin puolisesta korrektiudesta ja toisen ymmärtämisestä sekä huomioon ottamisesta tämmöisissä asioissa. Jos tietää, että lapsettomuus on toiselle paha paikka yhä, niin ei silloin kannata ruveta juttelemaan mistään omista tai toisten vauvajutuista. Toisaalta tietysti joku voi ärsyyntyä siitäkin, jos hänen seurassaan vältellään tiettyä aihetta ja hyssytellään... Ystäväsi oli kuitenkin epäkorrekti töksäyttäessään asian noin, mutta tuo osoitti, että hän ei ole lapsettomuutensa kanssa sinut ja se on hänelle kipeä asia, josta taitaa olla kateellinen ja katkera. Hän ei vain pysty oman tuskansa takia ymmärtämään muiden väsymystä.
Joku toinen kirjoitti edellisellä sivulla, kuinka omat lapset oli aina helppoja eikä saa tuoda sitä julki, koska kukaan ei usko sellaista. Kyllä sen saa tuoda julki mielestäni ja ihan hyvä onkin, kun tuo. Raskaana olevat ja vauvaa yrittävät uskaltavat hankkia vauvan, kun on toivo siitä, että ei se kaikilla aina ole kamalaa. :-) Mutta kyse on siitä, miten asiansa esittää. Jos vaahtoaa, että "kyllä meillä vain oli helppoa aina enkä ymmärrä, miten teillä muilla muka on niiiin vaikeaa ja mitä te aina valitatte", niin se ei ole yhtä lailla kivaa ja kohteliasta. Siinä sorrut ihan samaan kuin ne, joiden takia koet, ettet saisi tuoda tuota puolta julki. Mä kävin kerran eräässä avoimen päiväkodin järjestämässä ryhmässä, jossa puhuttiin eri aiheista mm. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siellä oli muutama äiti, jotka esitti tosi hyviä aiheita, joista olisi ollut kiva jutella. Sit oli pari useamman lapsen äitiä, jotka aina torppasi kaikki aiheet "ei meillä vaan...", "mä en kyllä ymmärrä, miten jotkut...", "kyllä musta vaan teidän pitää nyt..." jne. Ikävä kyllä tuo ryhmä kuivui tosi pian eikä sinne enää kukaan tykännyt tulla. :-(
No en nyt sanoisi, että lapsettomat eivät voisi tajuta yhtään millaista on, kun on lapsi. Kyllä normaalijärjellä varustetut ihmiset tietää, että pienten lasten hoito on ajottain rankkaa. Mutta en mäkään ymmärrä, että miksi äidin väsymys on jotenkin vähempi arvoista kuin vaikka lapsettomien väsymys työstä.