Eikö pikkuvauvan äidit saisi valittaa mistään; ettei katkerikko, lapseton nainen tulisi kuittailemaan loukkaavalla tyylillään?

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan tietoisesti vältän valittamasta yhtään mistään, liittyi se sitten lapsiin tai ihan mihin vaan. En viitsi antaa kuulijalle sitä tyydytystä, että kikkelis, kokkkelis, mitäs läksit. Sen sijaan hehkutan ihania lapsia, ihanaa työtä jne. ja katson kuinka kuulijaa silmin nähden vituttaa.

Sama :D pysyin myös hoikkana lasten teon jälkeenkin, ja sekös vasta vituttaakin, kuulin raskausaikana meinaan niin paljon kommenttia "älä sure sitä menetettyä kroppaa, kaikista äideistä tukee sellaisia pyöreitä, ei se enää ole tärkeää se ulkonäkö!"

Vierailija kirjoitti:

Kerroin tahattomasti lapsettomaksi jääneelle ystävälleni oman lapseni vastasyntyneestä lapsestaan eli lapsenlapsestani ja pienistä vaivoista, jotka liittyvät ihan normisti pienen vauvan alkutaipaleeseen; ja jotenkin pisti ikävästi ystäväni kommentti, kun hän tokaisi yhtä äkkisesti, että "Mitäs meni hankkimaan lasta" -- siis jäin ihan holkkimoilasena ihmettelemään, että miten se liittyy siihen, halusiko tyttäremme oman lapsen vaiko ei? Kyllähän nyt jokainen nainen tietää, joka on synnyttänyt ja hoivannut lastaan vauva-aikana ja myöhemminkin, että ei se todellakaan ole mitään kevyttä puuhastelua, vaan väsyttävääkin aikaa aika-ajoin, vaikkakin oman pienoisen lapsen kasvua ja elämän kehittymistä omassa lapsessaan onkin ainutlaatuisen ihanaa seurata.

Mutta jotenkin joitakin ihmisiä ärsyttää, jos äiti valittaa joskus jotain vauvaansa liittyvää asiaa, vaikka se kuuluisikin tiettyyn ajanjaksoon vauvaperheen elämässä. Minusta äiti saakin valittaa, jos siltä tuntuu, ja parempi on äidin purkautua muille kuin painaa kaiken sisälleen ja kestää hammasta kiristellen kaiken hiljaa vaan, ettei jonkun lapsettoman, katkerikon muun naisen tarvitse tulla möläyttämään omaa typerää kantaansa, ja samalla ikään kuin korostaen edes tietämättä vauvan hoidosta yhtään mitään henkilökohtaisesti, että ei lapsen hankkineella naisella tulisi olla aihetta valittaa yhtään eikä mistään.

Sitä paitsi nainen, joka ei itse ole koskaan synnyttänyt, ei voi kuvitella, miten paljon energiaa nainen tarvitsee kaikkeen jo raskaudesta lähtien puhumattakaan synnytyksestä ja pienen lapsen kasvattamiseen. Tai voihan sitä kuvitella itse kukin, mutta sitten vasta kun kaiken kokee itse, niin voi tulla heittelemään omia typeryyksiään, tai olla mieluiten hiljaa, koska synnyttänyt nainen tietää kyllä omakohtaisesti, mitä elämä on vauvan saatuaan.

Lapseton nainen ei voi koskaan tietää, eikä kykene edes kuvittelemaan muuta kuin väärin kuvitelmin, mitä on lapsen kanssa eläminen tässä elämässämme.

On tietysti ikävää, etteivät kaikki naiset, jotka haluaisivat tai olisivat halunneet omia lapsia elämäänsä, eivät heitä saa ikinä, mutta sekin asia on vaan heidän hyväksyttävä, koska asiahan on niin, ettei se ole meidän muiden naisten vika, joille tuo elämän mittainen tehtävä on elämässämme suotu!

Äiti saa valittaa mutta lapseton ei? Miksi näin?

Kyllä sun elämässä riittää vaikeuksia ja vaikeita tilanteita, kun aina jostain valitettuasi on joku lapseton kuulemassa ja kuittailemassa. Huh huh.

Voi kuule, Suomessakin on on valtava joukko virallisia ja epävirallisia omaishoitajia ja lukemattomia muita, jotka tietävät mitä on totaalinen väsymys. Useimmat heistä eivät saa minkäänlaista korvausta työstään ja vastuustaan ja omasta rahanmenostaan, vaikka moni hoitaa toisia vuosia, osa on vastuussaan kiinni ympäri vuorokauden.

Terveitä lapsia hoitaessaan ja kasvattaessaan voi sentään iloita näiden kehityksestä ja vaikkapa omatoimisuuden lisääntymisestä, kun taas sairasta, vammaista tai vanhusta hoitaessaan joutuu useammin sopeutumaan hoidettavansa huonompaan ja huonompaan kuntoon menemiseen. Moni noista hoitajista on juuri niitä parjaamiasi lapsettomia ihmisiä (hoidettaviensa omia lapsia tai sisaruksia tai lasten puolisoita).

Terv. lapseton, jolla iäkkäät vanhemmat naaapurissa ja vammainen sisar säännöllisesti kotilomilla. Arvostan suuresti vanhempien hyvää työtä ja voin hyvin ymmärtää totaalisen fyysisen ja henkisen väsymyksen, OLENHAN SEN KOKENUT ITSEKIN.