Oletteko rakastunut ihmiseen jota ette voi saada?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, perheellisenä perheelliseen. Puolison ystävä. Aika tuhoon tuomittu ajatus.

TÄYSIN tuhoontuomittu. Jättäkää nyt h*lvetti toisten ystävät rauhaan. Ettikää omanne jostain!

Kysyinkö mielipidettäsi? Sanoinko etten jättäis rauhaan?

-nimenomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko parisuhteessa olevat rakastuneet saavuttamaan kohteeseen? Julkkikseen, työpaikalla tai harrastuksessa tapaamaannne mieheen? tiedätte että ette voi saada häntä, mutta olette toivottoman ihastunut.

Ihastuin laulajaan, ruotsalaiseen. En tietenkään voi häntä saada, mutta en voi tunteilleni mitään. Kauan tätä kestää.....

Onko tuo laulaja Günther?

Mistä niin päättelit?

Ap

Pidemmän aikaa jo ollut eräs julkisuuden herrasmies. Tiedän perheelliseksi mutta lapsensa ovat jo isoja.

Liikutaan ihan eri piireissä ja asuu melko kaukana. Jos jossain tavattaisiin niin tiedän että saisin itselleni. En kuitenkaan jaksa nähdä niin paljon vaivaa.

Aina kun olen ollut rakastunut :D Onneksi en enää rakastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, perheellisenä perheelliseen. Puolison ystävä. Aika tuhoon tuomittu ajatus.

TÄYSIN tuhoontuomittu. Jättäkää nyt h*lvetti toisten ystävät rauhaan. Ettikää omanne jostain!

Kysyinkö mielipidettäsi? Sanoinko etten jättäis rauhaan?

-nimenomaan.

Onko täällä kiellettyä sanoa mielipiteitään?  Hyvä, että jätät rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvapa aikuinen julkkiksiin yksipuolisesti ihastuu ja niistä ihmisistä, joiden kanssa on usein tekemisissä,harva on oikeasti sellainen, jota olisi mahdoton saada.

Tämän takia tuntuu niin typerältä olla 35-vuotias ja aivan lääpälläni erääseen maailmankuuluun muusikkoon, jo kuudetta vuotta. Tuo kyseinen muusikko on ensimmäinen ja ainoa ihminen maailmassa kehen ikinä olen tuntenut mitään seksuaalista vetoa, ja se alkoi siitä kun ensimmäisen kerran hänet telkkarissa näin. En osannut muuta kuin tuijottaa, varmaan oli posket punaisena ja suu kuivana...

En toki ole sokea, näen kyllä onko ihminen mielestäni hyvännäköinen vai ei. En vaan tunne mitään seksuaalista hyvännäköistäkään miestä kohtaan. Tuo ihastukseni sitten taas ei edes ole mitenkään erityisen komea, ja vähän turhan vanhakin oikeasti, mutta minkäs teet.. 

Joo, sama vika. Itse olen 37v.

Ap

måns?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole parisuhteessa, mutta olen toivottoman ihastunut (en sanoisi rakastumiseksi) henkilöön, jota en voi saada. Ei ole kyse mistään julkkiksesta, vaan miehestä, jonka luona vietin viime viikonlopun. Tiedän, että jutusta ei koskaan tule mitään, koska elämäntilanteet ja tulevaisuuden haaveet ovat niin erilaisia. Ja hänen tunteensa minua kohtaan ovat varmaan ihan olemattomat. Erityisen vaikeaa tämä on siksi, että on kuitenkin olemassa pienen pieni toivonkipinä, jota jaksan epätoivoisesti pitää yllä, vaikka järki sanoo, että tästä ei mitään hyvää seuraa.
Kerran jo yritin tämän miehen unohtaa ja päätin, etten enää tapaa häntä. Olin jo asian kanssa ihan sinut ja sitten hän lähetti viestin ja kysyi, koska voimme tavata. Tällä hetkellä olen tehnyt muka saman päätöksen, että en enää voi/saa tavata häntä, mutta tiedän, että heti, jos hän ottaa yhteyttä, juoksen hänen luokseen viivana.
Ei ole kivaa.

Ehdin jo pelästyä että olen tietämättäni käynyt kirjoittamassa tuon viestin. Olen aivan vastaavassa tilanteessa, paitsi että olen mies ja kohteeni nainen. Tiedän sen ettei meistä koskaan tule paria, naisella on tunteita ystävyyden rajalle asti ja minulla siitä pari askelta eteenpäin. Hölmönä sitä vain toivoo että tilanne muuttuisi, järki kyllä sanoo että suhteestamme tulisi näissä olosuhteissa onneton, mut kun silti on se tunne et nyt löytyi vihdoinki se oikea. Asiaa ei suinkaan auta yhteiset ihanat viikonloput ja upea seksi.
Poistin jo kaikki yhteystiedot ja viimeisessä puhelussa toivotin kaikkea hyvää jatkossa ja ehdotin ettemme pitäisi enää yhteyttä. Nainen kuitenkin soitti ja epähuomiossa vastasin siihen, kaikki muistot ja tunteet pompsahtivat taas pintaan ja taistelu unohtamisesta alkoi taas alusta.

Voi ihanaa, jaksuhali kohtalotoverille! :)

Tiedän, että asia saisi lopullisen päätöksen, kun ottaisin asian puheeksi tämän ihastuksen kanssa, että saisin sieltä vielä ne rehelliset pakit ja palautuksen maan pinnalle. Mutta kun en vaan halua tämän loppuvan vaan jään mieluummin roikkumaan, koska on vielä olemassa se yksi mahdollisuus miljoonista, että mies yhtäkkiä rakastuisi palavasti minuun ja järjestäisi asiat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, perheellisenä perheelliseen. Puolison ystävä. Aika tuhoon tuomittu ajatus.

TÄYSIN tuhoontuomittu. Jättäkää nyt h*lvetti toisten ystävät rauhaan. Ettikää omanne jostain!

Kysyinkö mielipidettäsi? Sanoinko etten jättäis rauhaan?

-nimenomaan.

Onko täällä kiellettyä sanoa mielipiteitään?  Hyvä, että jätät rauhaan.

Taidat olla itse sellasta hippasen vainoharhaasta tyyppiä. Sinun kaverit ei oo kiinnostunut sun puolisostas. Trust me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, perheellisenä perheelliseen. Puolison ystävä. Aika tuhoon tuomittu ajatus.

TÄYSIN tuhoontuomittu. Jättäkää nyt h*lvetti toisten ystävät rauhaan. Ettikää omanne jostain!

Kysyinkö mielipidettäsi? Sanoinko etten jättäis rauhaan?

-nimenomaan.

Onko täällä kiellettyä sanoa mielipiteitään?  Hyvä, että jätät rauhaan.

Taidat olla itse sellasta hippasen vainoharhaasta tyyppiä. Sinun kaverit ei oo kiinnostunut sun puolisostas. Trust me.

Olen realisti ja nähnyt yhtä ja toista ihan tosimaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko parisuhteessa olevat rakastuneet saavuttamaan kohteeseen? Julkkikseen, työpaikalla tai harrastuksessa tapaamaannne mieheen? tiedätte että ette voi saada häntä, mutta olette toivottoman ihastunut.

Ihastuin laulajaan, ruotsalaiseen. En tietenkään voi häntä saada, mutta en voi tunteilleni mitään. Kauan tätä kestää.....

Onko tuo laulaja Günther?

Mistä niin päättelit?

Ap

http://www.vauva.fi/keskustelu/2776407/gunther-rakastuin-haneen

Kyllä. Olen parisuhteessa kaikin puoli aivan ihanan miehen kanssa, mutta silti haikailen ensirakkauteni perään. Tästä kaikesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa ja vaikka emme koskaan edes virallisesti seurustelleet, en ole sen jälkeen tuntenut ketään kohtaan samalla tavalla. Pahinta tässä kaikessa on se, että meillä on useampi yhteinen ystävä, joten en tule koskaan oikeastaan pääsemään hänestä "eroon". En tosin haluaisikaan, vaikka tiedän, että niin olisi varmasti kaikille parempi. Niin minulle, puolisolleni, kuin ensirakkaudelleni ja hänen uudelle puolisolleen. En silti vain voi tunteilleni mitään, minä kaipaan häntä joka päivä :(

Se ei varmaan ole kovin tavatonta, että perheellisenä ihastuu perhetuttuun. Olennaista on, että asialle ei tee yhtään mitään. Ei katseita, ei vihjeitä ei MITÄÄN. Ja se menee ohi...ajan mittaan.  Jää vaan se 

haikea tunne, että "mitä jos....

kyllä... Olen ihastunut ihan täysillä jumpanvetäjääni joka on nainen... Ei siinä mutta olen itse perheellinen NAINEN! en ymmärrä kun on ensimmäinen kerta kun naiseen ihastun 😃 mahdotonta mutta ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen parisuhteessa kaikin puoli aivan ihanan miehen kanssa, mutta silti haikailen ensirakkauteni perään. Tästä kaikesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa ja vaikka emme koskaan edes virallisesti seurustelleet, en ole sen jälkeen tuntenut ketään kohtaan samalla tavalla. Pahinta tässä kaikessa on se, että meillä on useampi yhteinen ystävä, joten en tule koskaan oikeastaan pääsemään hänestä "eroon". En tosin haluaisikaan, vaikka tiedän, että niin olisi varmasti kaikille parempi. Niin minulle, puolisolleni, kuin ensirakkaudelleni ja hänen uudelle puolisolleen. En silti vain voi tunteilleni mitään, minä kaipaan häntä joka päivä :(

Varmaan todella kivaa olla puolisosi, kun haikailet toisen perään joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen parisuhteessa kaikin puoli aivan ihanan miehen kanssa, mutta silti haikailen ensirakkauteni perään. Tästä kaikesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa ja vaikka emme koskaan edes virallisesti seurustelleet, en ole sen jälkeen tuntenut ketään kohtaan samalla tavalla. Pahinta tässä kaikessa on se, että meillä on useampi yhteinen ystävä, joten en tule koskaan oikeastaan pääsemään hänestä "eroon". En tosin haluaisikaan, vaikka tiedän, että niin olisi varmasti kaikille parempi. Niin minulle, puolisolleni, kuin ensirakkaudelleni ja hänen uudelle puolisolleen. En silti vain voi tunteilleni mitään, minä kaipaan häntä joka päivä :(

Varmaan todella kivaa olla puolisosi, kun haikailet toisen perään joka päivä.

Niinpä. Kyllä olisi aika tehdä jo jotain, jos on noin kauan kestänyt.

En nyt kutsuisi julkkiksen perään kuolaamista "rakastumiseksi". Monesti olen kyllä ihastunut ihmiseen jota en voi saada, enkä ole sitten yrittänytkään. Esim mies, jonka kanssa kemiat kohtas tosi hyvin mutta joka olikin kihloissa. Aikani kärventelin ihastumisen tunteiden kanssa ja sit meni ohi.

Rakastuin tänään pritney spearsin kuin näin hänet. Tykkäsin tästä youtube pätkästä myös missä täydellisesti saksaa puhuva irakilainen nuori poika sanoi haluavansa olevan taikuri saksassa eiku euroopassa 😄😁haha

Machichian

Minulla on monta ejakulaation kohdetta. Paras tuntuisi olevan eilinen totaalinen myönteilevä kieltomerkki tuoreeltaan. Kumminkin.. kenelle se kuuluu kelle olen rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

En ole parisuhteessa, mutta olen toivottoman ihastunut (en sanoisi rakastumiseksi) henkilöön, jota en voi saada. Ei ole kyse mistään julkkiksesta, vaan miehestä, jonka luona vietin viime viikonlopun. Tiedän, että jutusta ei koskaan tule mitään, koska elämäntilanteet ja tulevaisuuden haaveet ovat niin erilaisia. Ja hänen tunteensa minua kohtaan ovat varmaan ihan olemattomat. Erityisen vaikeaa tämä on siksi, että on kuitenkin olemassa pienen pieni toivonkipinä, jota jaksan epätoivoisesti pitää yllä, vaikka järki sanoo, että tästä ei mitään hyvää seuraa.

Kerran jo yritin tämän miehen unohtaa ja päätin, etten enää tapaa häntä. Olin jo asian kanssa ihan sinut ja sitten hän lähetti viestin ja kysyi, koska voimme tavata. Tällä hetkellä olen tehnyt muka saman päätöksen, että en enää voi/saa tavata häntä, mutta tiedän, että heti, jos hän ottaa yhteyttä, juoksen hänen luokseen viivana.

Ei ole kivaa.

Etkai ole Veera? Jos et ole niin voin lohduttaa, että tismalleen samanlaisessa tilanteessa on ystäväni... Miehestä on häntä varoitettu, että ei siitä muuta seuraa kuin haittaa, mutta mitä sitä ihminen tunteilleen voi :/

Ihastuin muutaman vuoden kuluessa työpaikalla olevaan mieheen... Molemmat ollaan kokoajan oltu varattuja. Tultiin loistavasti juttuun ja oli pientä flirttiä ilmassa kokoajan työkiireiltä mitä kerkesi. Ikinä ei puhuttu asiasta sen enempää. Luulin että sekoilen oman pääni sisällä ja kuvittelen kaiken.. Menin naimisiin mieheni kanssa. Nyt sitten tuli pienessä hiprakassa tunnustettua tunteeni ja jtn pientä.. Ja menin vielä enemmän sekaisin. Ihan typerä juttu ja tietysti rakastan miestäni. Vuosien saatossa intohimo väljähtyy ja en voinut olla ajattelematta tätä työkaveria..Nyt sitten en tiedä mitä haluan elämältä ja kuka edes olen?En tunnista itseäni, käytöstäni ja ajatuksiani. Kaikki piti olla hyvin kunnes sotkin omat asiani. Mikään ei tunnu enää miltään.Ja mietin tätä toista miestä kaiken tämän jälkeen silti!!!