Onko mielenterveyteen liittyvästä diagnoosista haittaa elämässä? (Esim. masennus tai ahdistus)

Eihän masennus ole mikään leima, mikä seuraa loppuelämän. Samanlainen sairaus se on, kuin muutkin sairaudet, joista voi parantua täysin. Ei estä työnsaantia, eikä vaikuta muuhunkaan elämään mitenkään.

Ei, päinvastoin. Ennen luulin, että olen vain luonteeltani kurja, apea ja laiska. Veli haukkui kehariksi, kun saatoin ruveta itkeä tillittämään tuosta vain. Äiti piti rajoittuneena.

Sitten yksi lääkäri huomasi tilani kun olin käsien ihottumaa näyttämässä, määräsi heti mielialalääkkeet ja antoi lähetteen terapiaan. Keskivaikea masennus, ahdistushäiriö ja unihäiriö.

Kerroin perheenjäsenille, alkoivat ymmärtää etten ollut tahallani hankala. Työnantajalle kerroin kierrellen kaarrellen että pääsen terapiassa käymään (ajat usein keskellä päivää).

Helpotti itseäkin tietää, että jatkuva väsymys, apeus sekä ajatukset kuolemasta ja itsemurhasta olivat merkkejä sairaudesta, eikä siitä, että olisin epäkelpo ihminen.

Toistaiseksi itselläni ei mitään vaikutusta. Voi olla hyötyäkin jos esim. taipumusta masennuksen uusiutumiseen tai kaksisuuntaisessa mielialavaihteluiden voimistuessa otetaan varmaan vakavammin kun hakeutuu hoitoon. Eihän nuo kenellekkään kuulu.

Matkavakuutusta ei saa jos on tietty diagnoosi

Diagnoosista ei ole haittaa. Itse sairaudesta sen sijaan on.

Ei oo itelle ollu ikinä mitään haittaa. On diagnosoitu vaikeaa masennusta, pitkäaikaista masennusta ym. ja oon myös viettäny teininä aikaa osastolla. Ei noi tuu ikinä ees esille jos käyn lääkärissä jonkin muun asian takia. Sairausvakuutuskin otettiin jo vauvana ja oon itse asiassa pidempään harkinnut sen lopettamista koska ei vaan ikinä tuu käytyä yksityisellä. Oon saanu julkisella puolella ihan tarpeeks hyvää hoitoa. En sit tiiä oonko joku poikkeus.

T: saamaansa hoitoon tyytyväinen parikymppinen nainen

Tuntuu, että jollekin masentuneelle tästä diagnoosista on itselleen haittaa, koska hän saa luvan käpertyä masennukseensa ja oikeutuksen sille, että masennus saa kroonistua, ei tarvitsekaan koskaan parantua.

Ja nyt en puhu kaikista mt-diagnooseista, joillekin varmasti myös hyvä, että saa diagnoosin ja oikeaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt tätä, tosin kauaskantoisempia seurauksia, esim. adoptio olisi varmaan poissuljettu, työskentely lasten parissa varmaan myös? Vaikka olisi siis parantunut masennuksesta tms.

Enpä usko, että masennuksella on vaikutusta kumpaankaan noista. Lasten parissa työskennellessä selvitetään kyllä rikosrekisteri, mutta ei terveystietoja.

Joo ei todellakaan vaikuta masennus johonkin lasten kanssa työskentelyyn. Minkä ihmeen logiikan mukaan vaikuttaisi? Kunhan oot työkykyinen etkä niin huonossa kunnossa et tarvitsisit sairaslomaa. Itse sairastan pitkäaikaista masennusta eikä oo tullut mieleenkään et se estäis mua hakemasta juuri niitä töitä kuin haluan. Ja opettajan pedagogiset opinnotkin olen tehnyt. Pääasia että pystyn hoitamaan työni ja siihen kyllä pystyn. Ikinä ei oo missään työyhteisössä ees tullut puheeksi että saattaisin olla masentunut vaikka olen siis ollut töissä ihan keskivaikeaakin masennusta sairastaneena. Pystyn tsemppaamaan sen verran että hoidan työni kunnolla vaikka vapaa-aikana en sitten oikeen mitään jaksaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jollekin masentuneelle tästä diagnoosista on itselleen haittaa, koska hän saa luvan käpertyä masennukseensa ja oikeutuksen sille, että masennus saa kroonistua, ei tarvitsekaan koskaan parantua.

Ja nyt en puhu kaikista mt-diagnooseista, joillekin varmasti myös hyvä, että saa diagnoosin ja oikeaa hoitoa.

Enemmän haittaa on hoitamattomasta mielenterveysongelmasta, myös sille joka käpertyy diagnoosiinsa eikä toivu siinä tahdissa kuin läheiset odottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on näitä mt-ongelmiin liittyviä harhakuvitelmia, että jostain diagnoosista olisi mitään haittaa.

Ehkä siinä vaiheessa olet eri mieltä, kun erikoislääkäri on kirjannut fyysisen vaivan johtuvan masennuksen pakko-oireista, vaikka terapiakeskuksen seurannasta huolimatta pakko-oireita ei ole.

Oikaisun kyllä saa, kun antaa palautetta ja samalla lääkäri saattaa miettiä vähän sitä kiireistä viisiminuuttistaan pidemmälle. Yleensä lääkärit kysyvät suoraan, onko masennus voinut vaikuttaa siihen tai kertovat, miten sen aiheuttama stressi voi saada jotain aikaiseksi. Jotkut näköjään kirjaavat miettimättä ja kysymättä.

Mikä fyysinen vaiva sulla on kyseessä? Löytyikö sille lopulta oikeaa syytä?

On oikeakin syy tiedossa, diagnosoituna ja hoidot jo ennen ko. erikoislääkärikäyntiä. Taudin pahenemisvaihe oli päällä, eikä hänen kirjaus ollut käytännössä mahdollinenkaan. Palautteen myötä tilanne oli aivan selvä sille lääkärillekin, kyse oli hänen kiireisestä päivästään.

Vähän OT, mutta mielenterveysongelmat ei todellakaan näy aina päällepäin. Omakanta palvelussahan voi kanssa itse päättää, mitä tietoja lääkärikäynneistä haluaa muille näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Matkavakuutusta ei saa jos on tietty diagnoosi

???

Ei mulle niistä diagnooseista ole ainakaan vielä haittaa ollu, sairauksista kylläkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkavakuutusta ei saa jos on tietty diagnoosi

???

Tarvitseeko tuota edes kysyä? Ei vakuutusyhtiön tehtävä ole kustantaa tuhansien kotiinpalauttamista puhumattakaan muista vahingoista pikkurahalla, kun todennäköisyys ongelmista vähänkään pidemmillä reissuilla lähenee 50%. Ei se ole bisnestä, jos joka sairaat maksaa viisikymppiä ja joka toinen kustantaa muutaman tonnin.

Hei, 

Nostanpa tätä ketjua, kun itselle ajankohtainen asia. Ennen kaikkea mietityttää, voiko määrittämätön/yleistynyt ahdistuneisuus olla esteenä lentoemännäksi pääsemiselle tai adoptiolle, jos hakuprosessista muuten selviää ongelmitta? Entä onko asia toinen, jos lisäksi diagnosoitu lievää tai keskivaikeaa masennusta?

Kävin itse itkemässä uupumustani työterveydessä samanaikaisten isojen vastoinkäymisten ja pitkittyneen stressin vuoksi. Lääkäri iski minulle ahdistuneisuuden lisäksi keskivaikean masennuksen diagnoosin yhden tapaamisen ja lyhyen, alakuloisessa mielentilassa tehdyn lyhyen BDI kyselyn perusteella. Ahdistuneisuutta minulla on ollut aiemminkin, mutta tuota masennusdiagnoosia en nyt ihan allekirjoita. Lääkehoitoa en ajatellut aloittaa, vaan toiveena oli saada vain hetki levätä. Nyt huolettaa, mihin kaikkeen tuo mahdollisesti virheellinen diagnoosi voi tulevaisuudessa vaikuttaa..

On. Saat leiman siitä loppuelämäksi.

Et voi käydä armeijaa, et pääse joihinkin tehtäviin (poliisi, rv, paikat joihin vaaditaan laaja turvallisuusselvitystä), et saa aselupia. Lääkärit tai hoitajat voi suhtautua asenteellisesti asioihin, jos tietävät sun hoitohistorian diagnooseineen. Jos nuo ei kiinnosta, niin ei siitä haittaa ole.

Gynekologini määritteli vuosia vakavan kuukautiskipuni "psykosomaattiseksi", koska kärsin epävakaudesta persoonallisuushäiriöstä.

Lopulta se ei ollut psykosomaattinen, vaan endometrioosi

Vierailija kirjoitti:

Eipä työnantajalla oikein ole mahdollisuutta toisten terveystietoja käydä ronkkimassa.

Itse asiassa on siinä tapauksessa, jos menet sairaslomalle, niin työnantaja saa tietää syyn.

Ei ole.