Mikä siinä yksinmenemisessä esim. elokuviin, baariin jne. on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuviin voin mennä yksin ja jonnekin keikallekin vain sen keikan ajaksi, mutta muuten baariin en ikinä. Jos joku hankala tyyppi lyöttäytyy seuraan, on siitä tosi vaikea päästä eroon jos ei ole kaveria mukana, yleensä häipyvät siinä vaiheessa kun kaveri tulee vessasta/tiskiltä.

Jos tyyppi on ihqu, sille voi kikatella ja viskoa tukkaa, mutta jos se on ääliö, sille ei voi samalla tavalla antaa ymmärtää, että ei kiinnosta? Tai vaikka sanoa? Jos se on vain sillä tavalla epämiellyttävä, että se ei ole komea, senkun juttelee hetken, toivottaa hyvää illan jatkoa ja menee itse vaikka sinne baaritiskille. Aikuinen ihminen.

Ei se mene niin, ei tällä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Hankala tyyppi on sellainen, joka ei usko kun nätisti sanoo ettei kiinnosta (juttelen kyllä ja osaan torjua kohteliaasti, ei ole syytä pahoittaa kenenkään mieltä). Viimeksi hankala tyyppi oli ihan komea, mutta ei kiinnostanut ja meni sitten ahdistavaksi koko ilta kun tyyppi kävi yhä uudelleen ja uudelleen jankkaamassa :(

Käyn elokuvissa yleensä yksin. Ja syömässä mielelläni yksin. Baareihin en halua mennä, kun en tarvitse miestä ja jos haluan drinkin, juon sen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te aikaansaamattomia, jos koko illaksi lyöttäytyy seuraan joku mies, jonka seuraa ette kaipaa. Minä käyn tosi usein yksin, en jaksa mitään soittelurumbaa perheellisille kavereille että saako seuraa parille punkkulasilliselle, senkun menen yksin. Todellakin seuraa saa baarissa heti, jos ei kiinnosta (edes juttelumielessä siis), niin osaan sanoa kyllä kohteliaasti senkin. 

Todellakin, kai sen nyt saa sanottua että ei kiinnosta jos ei kiinnosta, edellyttäen että se mies on siinä ns. sillä mielellä. Ne miehetkin kun joskus voi vaan haluta ihan juttuseuraa baarissa, ei niiden tarvitse olla heti innoissaan vaan katsovat että tuossahan on naisihminen itsekseen, voikin olla kiva jutella vähän aikaa.

Joku mainitsi tuon liikaluuloisuuden. Siitä todellakin on kyse, jos ei voi mennä baariin siksi yksin, että kaikki miehet on muka heti kiinnostuneita ja jos uskaltavat pari sanaa sanoa, niin on törkeä. Oletteko itse kiinnostuneita jokaisesta miehestä? Miksi miehetkään olisivat kiinnostuneita jokaisesta naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te aikaansaamattomia, jos koko illaksi lyöttäytyy seuraan joku mies, jonka seuraa ette kaipaa. Minä käyn tosi usein yksin, en jaksa mitään soittelurumbaa perheellisille kavereille että saako seuraa parille punkkulasilliselle, senkun menen yksin. Todellakin seuraa saa baarissa heti, jos ei kiinnosta (edes juttelumielessä siis), niin osaan sanoa kyllä kohteliaasti senkin. 

Seuraa saa TODELLAKIN. mutta kun en kaipaa sitä seuraa tuntemattomista. Ja ei auta vaikka sanoisi kohteliaasti, ystävällisesti, tiukasti, torjuvasti tai välinpitämättömästi, ettei kiinnosta ja haluan olla yksin. Ei ei, siinä ne vaan jankkaa ja jankkaa. Ja lopulta suuttuvat. Kerrankin yksi kävi oikein vihaiseksi ja agressiiviseksi,e ttä jouduin pakenemaan paikalta lähemmäs pokeja... sinne ei reppana uskaltanut seurata.

Niin, kyllähän mussa jokin vika on,e ttä miehet luulevat että olen yleistä riistaa baarissa. Vaikka olsi kaveritkin mukana...  Ja huom. en koskaan pukeudu provosoivasti! Ja hieman erakkona luonteena, en tee tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enkä osaa flirttailla.

Käyn leffassa, ravintolassa, matkoilla jne. yksin. Baarissakin harvakseltaan. Miehellä on sellainen työ, että hän ei iltaisin ja viikonloppuisin välttämättä mihinkään pääse  ja itse taas haluan päästä ihmisten ilmoille säännöllisin väliajoin. Jos ystävät eivät voi tulla mukaan esim. kiinnostavalle keikalle, niin en minä jätä tilaisuutta väliin sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te aikaansaamattomia, jos koko illaksi lyöttäytyy seuraan joku mies, jonka seuraa ette kaipaa. Minä käyn tosi usein yksin, en jaksa mitään soittelurumbaa perheellisille kavereille että saako seuraa parille punkkulasilliselle, senkun menen yksin. Todellakin seuraa saa baarissa heti, jos ei kiinnosta (edes juttelumielessä siis), niin osaan sanoa kyllä kohteliaasti senkin. 

Seuraa saa TODELLAKIN. mutta kun en kaipaa sitä seuraa tuntemattomista. Ja ei auta vaikka sanoisi kohteliaasti, ystävällisesti, tiukasti, torjuvasti tai välinpitämättömästi, ettei kiinnosta ja haluan olla yksin. Ei ei, siinä ne vaan jankkaa ja jankkaa. Ja lopulta suuttuvat. Kerrankin yksi kävi oikein vihaiseksi ja agressiiviseksi,e ttä jouduin pakenemaan paikalta lähemmäs pokeja... sinne ei reppana uskaltanut seurata.

Niin, kyllähän mussa jokin vika on,e ttä miehet luulevat että olen yleistä riistaa baarissa. Vaikka olsi kaveritkin mukana...  Ja huom. en koskaan pukeudu provosoivasti! Ja hieman erakkona luonteena, en tee tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enkä osaa flirttailla.

Miten olet kaverisi saanut? Tai parisuhteen? Jos et halua tustustua tuntemattomiin etkä tee heidän kanssaan tuttavuutta? Työsi ei ainakaan voi olla mitään, missä ollaan tekemisissä työkavereiden tai asiakkaiden kanssa? Kunhan ihmettelen......

Joo tosiaan, minäkin tiedän naisia, jotka käyvät lomamatkoillakin yksin. Oikein ulkomailla asti siis. Ja kivaa kuulemma on. Onkohan se enemmän asenteesta kiinni, kenellä on kivaa missäkin ja kenellä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te aikaansaamattomia, jos koko illaksi lyöttäytyy seuraan joku mies, jonka seuraa ette kaipaa. Minä käyn tosi usein yksin, en jaksa mitään soittelurumbaa perheellisille kavereille että saako seuraa parille punkkulasilliselle, senkun menen yksin. Todellakin seuraa saa baarissa heti, jos ei kiinnosta (edes juttelumielessä siis), niin osaan sanoa kyllä kohteliaasti senkin. 

Seuraa saa TODELLAKIN. mutta kun en kaipaa sitä seuraa tuntemattomista. Ja ei auta vaikka sanoisi kohteliaasti, ystävällisesti, tiukasti, torjuvasti tai välinpitämättömästi, ettei kiinnosta ja haluan olla yksin. Ei ei, siinä ne vaan jankkaa ja jankkaa. Ja lopulta suuttuvat. Kerrankin yksi kävi oikein vihaiseksi ja agressiiviseksi,e ttä jouduin pakenemaan paikalta lähemmäs pokeja... sinne ei reppana uskaltanut seurata.

Niin, kyllähän mussa jokin vika on,e ttä miehet luulevat että olen yleistä riistaa baarissa. Vaikka olsi kaveritkin mukana...  Ja huom. en koskaan pukeudu provosoivasti! Ja hieman erakkona luonteena, en tee tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enkä osaa flirttailla.

Miten olet kaverisi saanut? Tai parisuhteen? Jos et halua tustustua tuntemattomiin etkä tee heidän kanssaan tuttavuutta? Työsi ei ainakaan voi olla mitään, missä ollaan tekemisissä työkavereiden tai asiakkaiden kanssa? Kunhan ihmettelen......

En ole tuo kirjoittaja, mutta itse löysin aikanaan mieheni enkä sen jälkeen ole kaivannut seuraa. En mene baareihin ja muihin tutustumaan muihin ihmisiin vaan rentoutumaan itsekseni, juomaan drinkin, ehkä lukemaan hetken tai vain istumaan ajatuksissani jonkin aikaa. Kyllä, olen erakkomainen introvertti. Töissä olen tietysti sosiaalinen, mutta vapaa-ajalla en.

Kävin nuorena usein bilettämässä yksin, kun ei ollut oikein sellaisia kavereita, jotka olisivat lähteneet mukaan. Myös elokuvissa käyn sujuvasti yksin ja kahviloissa tai sellaisissa ruokapaikoissa, joissa tilataan tiskiltä. Mutta sellainen ravintola, jossa tarjoilija käy hakemassa tilauksen pöydästä ja sitten odotellaan kauan ja hartaasti, että se oma ruoka saapuu - siinä on jotenkin niin paljon sitä luppoaikaa, että tuntuu jotenkin friikiltä olla yksin. Nuo muut tilanteet ei ole sellaisia, joissa niinkään kaipaisi keskusteluseuraa, mutta paremmissa ravintoloissa sille juttukaverille olisi käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuviin voin mennä yksin ja jonnekin keikallekin vain sen keikan ajaksi, mutta muuten baariin en ikinä. Jos joku hankala tyyppi lyöttäytyy seuraan, on siitä tosi vaikea päästä eroon jos ei ole kaveria mukana, yleensä häipyvät siinä vaiheessa kun kaveri tulee vessasta/tiskiltä.

Jos tyyppi on ihqu, sille voi kikatella ja viskoa tukkaa, mutta jos se on ääliö, sille ei voi samalla tavalla antaa ymmärtää, että ei kiinnosta? Tai vaikka sanoa? Jos se on vain sillä tavalla epämiellyttävä, että se ei ole komea, senkun juttelee hetken, toivottaa hyvää illan jatkoa ja menee itse vaikka sinne baaritiskille. Aikuinen ihminen.

Huomasitko, että lainaamassasi viestissä puhuttiin hankalista tyypeistä, joista on vaikea päästä eroon? Tiedoksesi, että nämä tyypit ovat usein hankalia juurikin siksi, että heistä ei pääse eroon kuten normaaleista ihmisistä pääsee. Heihin ei siis tehoa se, että juttelee hetken ja toivottaa sitten hyvät illanjatkot. Päinvastoin, tuollaisesta he saisivat vain todennäköisesti lisää intoa iskemisyrityksiinsä, koska kokevat vähäisenkin juttelun ja pienenkin ystävällisyyden kiinnostuksenosoituksiksi.

Tässä ei ole kyse ulkonäöstä vaan siitä, että kaikki ihmiset eivät vain ole ajattelutavaltaan sillä tavoin normaaleja, että heihin tehoaisi normaalit konstit saada viesti perille. Ja jos jossain, niin baareissa tällaisia tyyppejä riittää, sillä seurankipeitähän hekin ovat ja "omituisten tapojensa" vuoksi todennäköisesti aika yksinäisiäkin. Ja baarista saa alkoholia, joka lievittää estoja. Tällaiset tyypit usein pelottavat naisia, varsinkin jos olet yksin.

Voin paljastaa sellaisen seikan, että jos joku töllöttäisi minua kun olen yksin keikalla, leffassa, tanssimassa tai jotain muuta, niin pitäisin sitä töllistelijää naurettavana. Te jotka pelkäätte sitä muiden arvostelua, newsflash: ne, jotka ovat itsekseen ihan chillisti, eivät voisi vähempää välittää siitä, mitä joku siitä ajattelee. Tai no sinänsä kyllä, että tulee mieleen joku hieman rassukka hyväksynnän hakija, joka miettii joka käänteessä, mitä naapuritkin sanovat. Ja jolla menee ilta hauskanpidon sijaan siihen, että spekuloidaan toisten tekemisiä. 

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä joku random on mieltä? :D

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen seikan, että jos joku töllöttäisi minua kun olen yksin keikalla, leffassa, tanssimassa tai jotain muuta, niin pitäisin sitä töllistelijää naurettavana. Te jotka pelkäätte sitä muiden arvostelua, newsflash: ne, jotka ovat itsekseen ihan chillisti, eivät voisi vähempää välittää siitä, mitä joku siitä ajattelee. Tai no sinänsä kyllä, että tulee mieleen joku hieman rassukka hyväksynnän hakija, joka miettii joka käänteessä, mitä naapuritkin sanovat. Ja jolla menee ilta hauskanpidon sijaan siihen, että spekuloidaan toisten tekemisiä. 

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä joku random on mieltä? :D

Tämä ajattelutapa minunkin on täytynyt ihan vasiten opetella! "Mitähän ne aattelee", no ne ei aattele mitään, tai jos ajattelee, niin ei se mun elämääni hetkauta. Siis enää. :D

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen seikan, että jos joku töllöttäisi minua kun olen yksin keikalla, leffassa, tanssimassa tai jotain muuta, niin pitäisin sitä töllistelijää naurettavana. Te jotka pelkäätte sitä muiden arvostelua, newsflash: ne, jotka ovat itsekseen ihan chillisti, eivät voisi vähempää välittää siitä, mitä joku siitä ajattelee. Tai no sinänsä kyllä, että tulee mieleen joku hieman rassukka hyväksynnän hakija, joka miettii joka käänteessä, mitä naapuritkin sanovat. Ja jolla menee ilta hauskanpidon sijaan siihen, että spekuloidaan toisten tekemisiä. 

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä joku random on mieltä? :D

Maailma on täynnä ihmisiä, joille on todella tärkeää se, mitä ihmiset ajattelevat ja ettei nyt vaan mitenkään kukaan vaan sano sitä tai tätä. Kaikki tekemiset sitten sovitetaan sen mukaan; ei voi ostaa tietynlaista autoa jos se onkin liian hieno ja sitten naapurit sitäjatätä, ei voi laittaa tietynlaista kampausta jos se onkin liian nuorekas työkaverit sitäjatätä, ei voi mennä sinne ja tänne koska mitä ihmisetkin ajattelevat. Jotkut jopa pohtivat lasten hankkimista sen kautta, että ei me nyt niin haluttaisi mutta kun sukulaiset ja mitä muutkin ihmiset ajattelee jos me ei tehdä. Kun jotakin kuuluu_tehdä_tietyllä_tavalla, niin sitten tehdään, ettei kukaan vaan ajattele mitään (vaikka ajattelee ne kuitenkin). Läheisriippuvuuden muoto tuokin.

Juuri tällaisten ihmisten mielestä baariin tai mihinkään ei voi mennä yksin. Koska yksinmenijä miettii, mitä muut ajattelee ja muut miettii yksinmenijän nähdessään, mitä se tekee täällä yksin. Jos kaikki keskittyisivät omiin asioihinsa, ei olisi koko ongelmaa.

Kannattaisikohan joskus elää ihan vaan sitä omaa elämää? Jos haluaa mennä elokuviin, niin menee. Tai keikalle. Kun kerran ITSE haluaa.

Ei ole ongelmaa, ihan näissä kaikissa olen käynyt yksin ja usein.

Nyt pienet lapset jarruttelevat tehokkaasti menemisiä mutta jos kävisin, kävisin edelleen yksin.

Olin aikaisemmin sellainen, etten uskaltanut/halunnut käydä missään yksin. Traumaattinen lapsuus (lasun asiakas), lisäksi koulukiusaamista alaluokilta lukioon. Itsetunto ja minuus aivan pirstaleina. Olin yksinäinen, ahdistunut etenkin siitä, etten osannut olla kuten muut. Tunsin itseni avaruusolioksi muiden ihmisten keskellä. Olin helvetin epävarma. Yksinäisyys, outous, ahdistus ja kaikki muut negatiiviset tunteet olisivat vain vahvistuneet, jos olisin väkisin käynyt yksin yhtään missään.

Ikä, terapia ja oma työskentely päänsä kanssa tuotti tuloksia. Nykyään teen sitä mitä haluan joko yksin, tai yhdessä jonkun kanssa. En enää ahdistu yksinolosta, en tunne hajoavani palasiksi (paitsi tietyissä tilanteissa mutta ne ei kuulu tähän juttuun), nautin omasta seurasta, itsenäisyydestä ja rohkeudesta. Olen menossa piakkoin yksin reissuun, jota en todellakaan olisi voinut tehdä vielä 5-vuotta sitten. Mutta helpolla tämä rohkeus ja itsenäisyys ei ole tullut, olen tehnyt ihan pirusti töitä itseni ja tämän eteen ja rämpinyt sellaisissa pohjamudissa, että välistä hämmästyn siitä, että olen ylipäätänsä hengissä ja suht tasapainossa.

Että yrittäkää ymmärtää, kaikki ei oo syntyny kultalusikka persiissä ja osalla meistä se persoonallisuuden kasvu ja itsetunto saa tilaa kasvaa vasta varhaisaikuisuudessa. Kehitytään, jos saadaan tarpeeksi turvallisuutta ympäristöltä ja tukea henkiseen kasvuun.

Voin käydä leffassa yksin (jos saan aikaiseksi - yleensä en), mutta baarissa ja kahvilassa istuminen lähinnä ahdistaa yksin, en pysty rentoutumaan julkisilla paikoilla. En edes tiedä mitä pelkään. Ihmisiä kai. Alan heti jännittää, jos joku tuntematon tulee juttelemaan. Matkalla olen käynyt pari kertaa yksin kahvilassa, mutta siinä on eri fiilis kuin kotomaassa, ja kahvin tarpeessa on tietty pakko käydä kahvilassa kun taas kotona voi juoda kotona.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, epävarmuus. En ajattele, että yksin menemisessä olisi mitään noloa tai että kukaan minua kyttäisi, haluaisinkin joskus käydä yksin jossakin. Jonkun kanssa meneminen vaan tuntuu turvallisemmalta, jos vaikka tapahtuu jotain yllättävää ei tarvitse panikoida, ja kyllä yksin ollessa tulee monesti tunne että olisi huomion keskipisteenä vaikka tietää ettei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te aikaansaamattomia, jos koko illaksi lyöttäytyy seuraan joku mies, jonka seuraa ette kaipaa. Minä käyn tosi usein yksin, en jaksa mitään soittelurumbaa perheellisille kavereille että saako seuraa parille punkkulasilliselle, senkun menen yksin. Todellakin seuraa saa baarissa heti, jos ei kiinnosta (edes juttelumielessä siis), niin osaan sanoa kyllä kohteliaasti senkin. 

Seuraa saa TODELLAKIN. mutta kun en kaipaa sitä seuraa tuntemattomista. Ja ei auta vaikka sanoisi kohteliaasti, ystävällisesti, tiukasti, torjuvasti tai välinpitämättömästi, ettei kiinnosta ja haluan olla yksin. Ei ei, siinä ne vaan jankkaa ja jankkaa. Ja lopulta suuttuvat. Kerrankin yksi kävi oikein vihaiseksi ja agressiiviseksi,e ttä jouduin pakenemaan paikalta lähemmäs pokeja... sinne ei reppana uskaltanut seurata.

Niin, kyllähän mussa jokin vika on,e ttä miehet luulevat että olen yleistä riistaa baarissa. Vaikka olsi kaveritkin mukana...  Ja huom. en koskaan pukeudu provosoivasti! Ja hieman erakkona luonteena, en tee tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enkä osaa flirttailla.

Miten olet kaverisi saanut? Tai parisuhteen? Jos et halua tustustua tuntemattomiin etkä tee heidän kanssaan tuttavuutta? Työsi ei ainakaan voi olla mitään, missä ollaan tekemisissä työkavereiden tai asiakkaiden kanssa? Kunhan ihmettelen......

Helposti olen saanut parisuhteen ja ne pari kaveria joiden kanssa pidän yhteyttä. En kaipaa uusia tuttavuuksia tai ystäviä. Viihdyn liiankin hyvin itsekseni... olen introvertti -varmaankin... Ja yllätys yllätys joudun työkseni olemaan paljonkin ihmisten kanssa tekemisissä. Ja varmaan siksi kaipaankin vapaa-ajalla vastapainoksi paljon yksin oloa.. MUTTA silloin tällöin on kivaa mennä ulos ystävien kanssa. Jopa juhliin ja ravintolaan tanssimaan. Mutta en silloinkaan kaipaa tuntemattomien tunkeilua seuraani. Tutussa seurassa saatan olla jopa seurueen sosiaalsiin ja puheliain. Yllättävää ehkä..

Vierailija kirjoitti:

Voin käydä leffassa yksin (jos saan aikaiseksi - yleensä en), mutta baarissa ja kahvilassa istuminen lähinnä ahdistaa yksin, en pysty rentoutumaan julkisilla paikoilla. En edes tiedä mitä pelkään. Ihmisiä kai. Alan heti jännittää, jos joku tuntematon tulee juttelemaan. Matkalla olen käynyt pari kertaa yksin kahvilassa, mutta siinä on eri fiilis kuin kotomaassa, ja kahvin tarpeessa on tietty pakko käydä kahvilassa kun taas kotona voi juoda kotona.

Kahvilassa käyntiinkin joku seuraksi?????? Kahvilassa käyminenhän nyt on aivan normaalia yksinkin, esim. shoppaillessa haluaa välillä käydä kahvilla tai jos on sopinut treffit kaverin kanssa, voi odotellessa istua kahvilla. Normaalissa kahvilassa harvemmin kukaan änkeää juttusille ja siellä nyt ainakin voi käskeä suksimaan muualle, koska kahvilaan ei mennä hakemaan seuraa vaan kahville. Oletan, että kahvilalla tarkoitetaan siis päiväsaikaankin auki olevia paikkoja, joissa saa kahvia ja leivonnaisia, joissakin lounastakin. Kahvila ei siis = kapakka. 

Leffassa tai kahvilassa yksin käyminen on mulle ihan normaalia, mutta joskus parikymppisenä kun kokeilin näitä ensimmäisen kerran, tuntui tosi nololta. Ajattelin että kaikki näkevät, että olen oikeastikin yksinäinen. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että ihmiset käyvät kahviloissa ja ravintoloissa ihan väsymyksen/kahvinhimon ja nälänkin takia eikä vain sosiaalisista syistä, joten minäkin voin.

Olen käynyt pari kertaa yksin myös keikalla, ja toinen näistä keikoista oli baarissa. Ilman mitään keikkaa en uskaltaisi yksin baariin illalla vilkkaimpaan aikaan, mutta voisin varmaan uskaltautua joskus baariin lähempänä iltapäivää, jos tekisi mieli vaikka yhtä siideriä.