Lue keskustelun säännöt.
4-vuotias täysin tottelematon
30.01.2017 |
Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.
Kuulostaa ihan normaalilta lapselta.
Lapsilla on välillä tarve juosta ja riehua. Mene vaikka johonkin sisäleikkipuistoon jossa saa turvallisesti purkaa energiaansa.Voisitte aloittaa vaikka jonkun harrastuksen jossa lapsi voi purkaa energiaansa ja saada onnistumisen kokemuksia.
Esim voimistelun,karaten, baletin,luistelun, jalkapallon..
Minun lapseni eivät ainakaan ole 4-vuotiaina kaivanneet lapsiryhmässä päiväkodissa vietetyn päivän jälkeen harrastusta lapsiryhmässä. He ovat kaivanneet kirjaa, kainaloa, juttelemista. Ja niitä tarjoan ratkaisuksi tässäkin. Toki myös liikuntaa, riittävää unta ja kunnon ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat rajat on rakkautta. Muttei se tarkoita että pitää olla kasvattajana negatiivinen kuri.
Kyllä ne siellä neuvolassa ohjaa sut nopeasti esim. jos kaupassa lapsi on vaikea niin positiivisen kauppakäyntiin teitä ohjataan! Eli jos lapsi on nätisti kaupassa, menette vaikka puistoon sen jälkeen tai teette lempparikiisselin iltapalaksi tai käytte mummolla. Ei sulla varmasti lapsi tyhmä olet, hän on 4- vuotias ja käyttäytyy "huonosti" mutta on yhä pieni. Negatiivisella kasvatuksella et saa lapsesta kasvamaan myöskään ajattelevaa olentoa..
Itselläni on 4 lasta, joista puolet ala-asteella, toinen puoli tarhassa ja kaikki he osaa käyttäytyä. Pieniä huonoja päiviä on, se on inhimillisyyttä! Mutta nopeasti lapsi tajuaa ettei pääse mukaan kauppaan ensi kerralla jos ei ole nätisti tai mennään puistoon leikkimään jos ollaan kaupassa asiallisia. Ei tartte ton enempää itseään väsyttää. Minusta tuo käytös toistuvasti sanoo että sun lapsi hakee luultavasti huomiotasi, mitä jos tekisitte jotain? Sulje kone ja lähdette uimahalliin.
En ole aloittaja, mutta ihmetyttää mistä löysit tuon negatiivisen kasvatuksen tuohon ja mistä tiedät, että lapsen kanssa ei vietettäisi aikaa? Jotkut lapset ovat hieman haastavampia, ilman että heitä kohdeltaisiin "väärin" tai olisivat jotenkin epänormaaleja.
"Negatiivinen kasvatus" löytyi ketjun alkupäästä, jossa ap totesi, ettei ala hyvästä käytöksestä palkitsemaan, mutta sen sijaan rankaisee yhä tiukemmin huomista käytöksestä. Ei näin! Rangaistukset yleisesti ottaen ovat melko tehottomia, kun taas positiivinen palaute on tehokas tapa ohjata käyttäytymistä.
Ap:n kuvaamassa tilanteessa kannattaisi hakeutua vanhemmuuden keinoja antavaan interventioon tai paikkaan: Voimaperheet, Ihmeelliset vuodet tai perheneuvola.
Kokemuksesta sanoisin, että pienet lapset, pienet huolet - isot lapset, isot huolet. Siksi tuen piiriin nyt!
Ymmärsit väärin. Nimenomaan lapsi saa PALJON myönteistä palautetta, mutta hybä käytös on odotusarvo, ei suoritus. Tietysti se huomioidaan, mutta palkitsemaan en ala eikä se "vain hyvän huomioiminen" nyt toimi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat rajat on rakkautta. Muttei se tarkoita että pitää olla kasvattajana negatiivinen kuri.
Kyllä ne siellä neuvolassa ohjaa sut nopeasti esim. jos kaupassa lapsi on vaikea niin positiivisen kauppakäyntiin teitä ohjataan! Eli jos lapsi on nätisti kaupassa, menette vaikka puistoon sen jälkeen tai teette lempparikiisselin iltapalaksi tai käytte mummolla. Ei sulla varmasti lapsi tyhmä olet, hän on 4- vuotias ja käyttäytyy "huonosti" mutta on yhä pieni. Negatiivisella kasvatuksella et saa lapsesta kasvamaan myöskään ajattelevaa olentoa..
Itselläni on 4 lasta, joista puolet ala-asteella, toinen puoli tarhassa ja kaikki he osaa käyttäytyä. Pieniä huonoja päiviä on, se on inhimillisyyttä! Mutta nopeasti lapsi tajuaa ettei pääse mukaan kauppaan ensi kerralla jos ei ole nätisti tai mennään puistoon leikkimään jos ollaan kaupassa asiallisia. Ei tartte ton enempää itseään väsyttää. Minusta tuo käytös toistuvasti sanoo että sun lapsi hakee luultavasti huomiotasi, mitä jos tekisitte jotain? Sulje kone ja lähdette uimahalliin.
En ole aloittaja, mutta ihmetyttää mistä löysit tuon negatiivisen kasvatuksen tuohon ja mistä tiedät, että lapsen kanssa ei vietettäisi aikaa? Jotkut lapset ovat hieman haastavampia, ilman että heitä kohdeltaisiin "väärin" tai olisivat jotenkin epänormaaleja.
"Negatiivinen kasvatus" löytyi ketjun alkupäästä, jossa ap totesi, ettei ala hyvästä käytöksestä palkitsemaan, mutta sen sijaan rankaisee yhä tiukemmin huomista käytöksestä. Ei näin! Rangaistukset yleisesti ottaen ovat melko tehottomia, kun taas positiivinen palaute on tehokas tapa ohjata käyttäytymistä.
Ap:n kuvaamassa tilanteessa kannattaisi hakeutua vanhemmuuden keinoja antavaan interventioon tai paikkaan: Voimaperheet, Ihmeelliset vuodet tai perheneuvola.
Kokemuksesta sanoisin, että pienet lapset, pienet huolet - isot lapset, isot huolet. Siksi tuen piiriin nyt!
Ymmärsit väärin. Nimenomaan lapsi saa PALJON myönteistä palautetta, mutta hybä käytös on odotusarvo, ei suoritus. Tietysti se huomioidaan, mutta palkitsemaan en ala eikä se "vain hyvän huomioiminen" nyt toimi. Ap
Pahoittelen väärinymmärrystä. Neljävuotias on kuitenkin niin pieni ja samalla kehittyvä lapsi, että kannattaa pitää yllä positiivista palautetta. Onko hän esim. siirtynyt pk:ssa pienten puolelta isojen puolelle tms. jolloin ympäristön vaateet itsesäätelylle ovat muuttuneet? Onko jokin muu muuttunut?
Oikeasti noista mainitsemistani saa apua, eikä avun hakeminen tarkoita epäonnistumista vaan sitä, että hakee apua (heh) ja avun hakeminenhan on vahvuus.
En tiedä, mitä juuri sinä tarkoitat sensitiivisellä kasvatuksella. Sensitiivisyys on vanhemman hyvin tärkeä ominaisuus lapsen kannalta, mutta joskus sensitiivisyyseksi kuvitellaan vuorovaikutusta, jossa vanhempi ei turhauta lasta lainkaan. Se taas on haitallista, kuten myös epäsensitiivisyys.
Onnea pyrkimyksiin joka tapauksessa.
Jos haluaa rangaistuksia, niin voithan laittomasti kokeilla vaikka piiskaa, sitäkin on täällä ehdotettu. Ylipäänsä av:n ketjut ovat väärällään mammojen hekumointia sillä, mitä tavaroita lapsen puolityhjästä huoneesta seuraavaksi viedään, "jotta lapsi oppii". Siinä vaiheessa kun nurkassa kököttää enää yksi nallekarhu, voisi kyllä vanhemmalle tulla jo mieleen, että opetustapana se ei ole hyvä, koska lapsi ei ole siihen mennessä vielä oppinut.
Omat lapseni ovat jo hieman isompia ja niin tylsältä kuin se ehkä kuulostaakin, niin metsään olen aina mennyt, kun olen ajatellut, että kyllä tälle nyt on stoppi tultava, lisää kurinalaisuutta ja normikäytöksen vaatimista vaan. Kai se "pahan ajaminen pois lapsesta" on vaan niin syvälle syöpynyt ajattelutapa, että kasvattaminen hyvällä esimerkillä tuntuu täysin riittämättömältä. Esim. väkivaltaisuuksiin kannattaa kyllä puuttua napakasti, ei siinä kysellä, että miltä susta tuntuu, kun toinen pätkii kissaa laudalla päähän, mutta jos sanotaan tiukasti ei ja viedään paikalta pois (konkreettisesti estetään kielletty toiminta), niin kyllä 4-v. ymmärtää yskän, erillinen rangaistuspatteristo ei lisää sitä ymmärrystä mitenkään. Tottahan se vanhempaa koettelee: olet antanut valtavan määrän aikaa ja rakkautta lapselle ja siinä kiitos, kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö! Mutta kyllä omien kokemusteni perusteella suosittelen, että kannattaa ennemmin höllätä kuin tiukentaa otetta. (Edelleen väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi viedään pois.) Kyllähän "sammuttaminen" on ihan ammattilaistenkin käyttämä tapa eli monesti kannattaa jättää huomioimatta huono käytös, jolloin lapsi ei saa siitä huomiota eli palkintoa.
Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut itsetuntokirjassaan lyhyesti kasvatuksesta, jossa rangaistuksia ei käytetä, mutta lapselle tehdään kyllä selväksi, mikä on toivottua käytöstä - kiintymys vanhempaan ohjaa silloin lasta toimimaan oikein, ei rangaistuksen pelko. No joo, ei nämä helppoja juttuja ole, mutta sanotaan nyt näin, että kun rangaistusten tielle lähtee, sieltä on vaikea lähteä enää pois. Jos olette tähän asti kasvattaneet "sensitiivisesti", lapsi varmasti haluaa joskus kokeilla tuota, että pysyttekö samalla linjalla, jos hän todella laittaa parastaan. Suosittelen pysymään sillä samalla linjalla. Eikä se hyvä kasvatus minusta edes tarkoita sitä, että lapsi käyttäytyy koko ajan kuin enkeli, kyllä niitä ihmeellisiä kohtauksia riittää. Asiaa voisi ennemmin lähestyä siltä kantilta, että mitä kasvatustapa tekee lapsen itsetunnolle, loppuelämälle, ei siltä kantilta, että mitähän naapurin mummo ajattelee, kun lapseni heittää äksät talon pihalle ja karjuu naama punaisena.
Myönnän itse tehneeni aimo kasan virheitä kasvatuksessa, mutta olen niistä koettanut oppia. Tämä nyt oli siis vain tällainen omiin kokemuksiini perustuva ajatus. Tsemppiä :)
"Negatiivinen kasvatus" löytyi ketjun alkupäästä, jossa ap totesi, ettei ala hyvästä käytöksestä palkitsemaan, mutta sen sijaan rankaisee yhä tiukemmin huomista käytöksestä. Ei näin! Rangaistukset yleisesti ottaen ovat melko tehottomia, kun taas positiivinen palaute on tehokas tapa ohjata käyttäytymistä.
Ap:n kuvaamassa tilanteessa kannattaisi hakeutua vanhemmuuden keinoja antavaan interventioon tai paikkaan: Voimaperheet, Ihmeelliset vuodet tai perheneuvola.
Kokemuksesta sanoisin, että pienet lapset, pienet huolet - isot lapset, isot huolet. Siksi tuen piiriin nyt!