4-vuotias täysin tottelematon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.

neljävuotiaan kanssa ei "käydä tapahtunta läpi" koska lapsi ei kehitystasonsa puolesta kykene vielä reflektoimaan käyttäytymistään. Oikeanlaisesta ja toivotusta käyttäytymisestä huomioidaan, ilmaistaan iloa ja tyytyväisyyttä. Huono käytös jätetään huomiotta niin pitkälle kuin mahdollista, mutta mitään rikkomisia tai satuttamisia ei sallita.

Jos esim lapsi "riehuu ja juoksentelee" niin älä huomioi mitenkään. Sitten kun lapsi rauhoittuu, kehu ja ihaile, kuinka hyvin hän sillä hetkellä käyttäytyy. Lapselle on tärkeintä aikuisen huomio, ja vaikka se hassulta kuulostaakin, niin lapsen mielestä se negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei huomiota ollenkaan.

Sinä ap olet ilmeisesti kasvattamasa ihmistä, joka ei koskaan saa oppia tuntemaan positiivista palautetta, pelkkää negatiivista vaan. Sääliksi käy. Kannattaisi miettiä kasvatusperiaatteesi uusiksi, niin sekä sinun että lapsesi elämään voisi tulla lisää iloa ja positiivisuutta.

Koskeeko tämä päiväkotiakin? Että jos 23 4 vuotiasta riehuu ja juoksee, niin jättää vaan huomiotta?

Tai mitä jos lapsi on vaarassa loukkaantua riehuessaan ja juostessaan? Tai mitä jos hän toiminnallaan häiritsee kanssaihmisiä/eläimiä?

Voi jeesus taas tätä nykyajan touhua. Ei positiivisuuden korostaminen tarkoita, etteikö saisi antaa myös negatiivista palautetta.

ja 15 vuoden päästä ihmettelet täällä, kun lapsesi on survonut keittiöveitsen jonkun onnettoman vastaantulijan rintalastasta läpi. Kasvatat hyvää vauhtia täysin holtitonta tapausta, jonka käytös vaan pahenee tulevaisuudessa.

Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon?

Ajottain kaikki tekee noin. 4v on aika pieni aina tottelemaan... Eikä se lie tarkoituskaan, lopulta.

Kyllähän kasvattamisessa rajoja tarvitaan, ei vaan kerta kaikkiaan saa satuttaa toisia jne., mutta kun ap sanoi, että toteuttaa nyt sitä rajojen asettamista, ei halua periaatteessa palkita hyvästä käytöksestä ja etsii tepsiviä rangaistuksia, niin kyllähän se nyt siltä "negatiiviselta kasvatukselta" minustakin tuntuu. Paha täältä on ruudun takaa alkaa neuvomaan, mutta näppituntuma on, että monilla tosi tiukasti kasvattavilla on villit lapset - ja siinä kuviossa se tiukkuus ruokkii sitä levottomuutta. Lapsi nyt vaan haluaa olla vanhemmilleen se maailman ihanin olento ja saada huomiota, huomiota ja huomiota. Myönnän, etten itsekään oikein ymmärrä, miksi lapsi haluaa saada sitä negatiivista huomiota, jos myönteistäkin on saatavilla (kuten siis ap:n tapauksessa kai on). Joskin muistan itse omasta lapsuudestani, kuinka joskus oikein tahallani ärsytin isää aivan mahdottomuuksiin ja löihän se minua poskelle. Kai siinä oli jotain sellaista uteliaisuutta, että mitä ihan todella tapahtuu. Jos isä olisi rämähtänyt nauruun, olisin varmaan lopettanut pelleilyni siihen paikkaan, mutta tuskin tämä löperyyden takia olisin alkanut yhä vaan kiivaammin kokeilla rajojani. Oikeasti suosittelen joskus sitä, että höllätään ja vastataan lapsen ärsytysyritykseen jollain hölmöllä ilmeellä tai tyyliin kainalopierulla jos joku osaa! Jos sen sijaan lapsi lyö tms. vakavaa, niin sitten vain kannetaan pois tilanteesta, se lyöminen saa loppua siihen. Mutta on ihan turha mennä siihen kilpajuoksuun, että kuka keksii vinkeimmän tavan rangaista lasta ja mikähän voisi olla se tavara, joka seuraavaksi takavarikoidaan.

Tästä tulee aina av:lla paskaa niskaan mutta kerron kuitenkin.

Meillä parhaiten auttaa empatia. Se antaa lapselle tunteen että hän on tärkeä ja se motivoi käyttäytymään hyvin.

Lapseni ovat jo teini-ikäisiä eikä heidän kanssaan ole ongelmia kotona eikä koulussa.

Tässä hyvä kirja kasvatuksesta: Janna Rantala: Äiti älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita)

Musta on outoa ettei ikinä se kehua hyvästä käytöksestä. On juuri ihaninta omassa taaperossa kun silmät syttyvät loistamaan kun saa kehuja ja kiitosta.

Meillä samanlainen 4v poika.

Osaltaan se on selvästi huomionhakua (ruuhkavuodet on valitettava tosiasia), toisaalta se on mielestäni myös oman tahdon, omien voimien testaamista ja vanhemmista (etenkin äidistä koska suurin kiukku kohdistuu yleensä minuun) irtautumista. Lapsi on samaan aikaan iso ja pieni.

Mikä sitten auttaa... no se huomio ja hyvän vahvistaminen. Joskus taas sekään ei, vaan lapsen vaan tulee saada kiukuta vaikka oltaisiin tekemässä mitä kivaa. Pitkää pinnaa ja rauhallista, jämäkkää otetta peliin. Itsekseni kyllä päästelen kirosanan jos toisenkin- välillä päivittäin.

Menet pokalla esim. vessaan ja sanot rauhallisesti, että äiti haluaisi kuulla mikä sua kiukuttaa nyt, kerro sitten kun pystyt. Kutsut typerää käytöstä vauvailuksi, että lapsi ymmärtää sen olevan tyhmää. 4-vuotias haluaa olla iso. Sanot, että isot tytöt osaa kertoa mikä on, ja auttaisiko syli tai juttelu. Jos käy fyysisesti kiinni tai heittää esineellä, seuraa ehdottomasti rangaistus, esim. lelujen menetys. Kerrot vakavasti että tämä oli paha juttu. Et sano muuta. Annat miettiä pari minuuttia, vaikka alkaisikin hädissään itkemään. (Otat kyllä syliin, mutta vähäeleisesti kunnes rauhoittuu). Sitten näytät kuinka olet surullinen, ja hän voi pyytää anteeksi, se ehkä auttaisi. Sitten sovitte.

4-vuotiaan kanssa nimenomaan käydään asioita läpi. Mikä meni pieleen, miksi, ja miten ensi kerralla homma handlataan esim. kaupassa. Sanot, että tiedät hänen olevan fiksu tyttö koska olet nähnyt että osaa olla hienosti jos haluaa.

Nämä toimii meillä. Mitkään jääähypenkit ei todellakaan auta enään tuon ikäistä, lapsi kokee siinä vain vanhemman epäreiluksi tyranniksi voimakkaasti, eikä siksi edes kykene ajattelemaan mitä itse teki väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee aina av:lla paskaa niskaan mutta kerron kuitenkin.

Meillä parhaiten auttaa empatia. Se antaa lapselle tunteen että hän on tärkeä ja se motivoi käyttäytymään hyvin.

Lapseni ovat jo teini-ikäisiä eikä heidän kanssaan ole ongelmia kotona eikä koulussa.

"Pirjo-Petteri rakas, minä ymmärrän että sinä haluaisit mennä alasti päiväkotiin, se on aivan ymmärrettävää, kyllä, minä tiedän että vaatteet on kovin ahdistavia ja ilman vaatteita on niin vapaa olo."?

"Liisa-Erkki kulta, sinulla on selvästikkin hirmuisesti energiaa ja äiti rakastaa sinua, on hienoa että purat energiaasi ja juokset ja huudat täällä kirjastossa, jatkaa samaa rataa! Voi sinua rakas kultapieni, ethän sinä edes kuule mitä minä sanon, pusipusi"?

No tietenkin sille kakaralle pitää antaa piiskaa niin kunnolla, että se tottelee! Jokainen lapsi tottelee vanhempia, kun saa tarpeeksi piiskaa ja huomaa, että aikuisia on pakko totella, että ei tule hakatuksi sairaalakuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.

Kuulostaa ihan normaalilta lapselta.

Lapsilla on välillä tarve juosta ja riehua. Mene vaikka johonkin sisäleikkipuistoon jossa saa turvallisesti purkaa energiaansa.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia rangaistuksia teillä muilla on lapsille? Tilanne on nyt se, että hyvällä on yritetty pidemmän aikaa, kuten myös keskustelemalla. Lähtökohtaisesti en ala hyvästä käytöksestä palkitsemaan, mutta huonosta aion yhä tiukemmin rangaista. Tuntuu vain, ettei tehoavia rangaistuksia oikein ole. Ap

Onnistumisesta (=hyvä käytös) pitää aikuisellekin antaa palautetta. Lapselle  myös, jotta hän tietää, milloin on tehnyt oikein ja kehuminen tuntuu kivalta.

Neuvolaan kysymään hyviä neuvoja, miten auttaa lasta hillitsemäään itseään!

Tutustukaa muksuoppiin!

Mikä vika numero 15 vastauksessa? Suunnilleen ainoa missä edes jotain neuvoa mitä ap halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee aina av:lla paskaa niskaan mutta kerron kuitenkin.

Meillä parhaiten auttaa empatia. Se antaa lapselle tunteen että hän on tärkeä ja se motivoi käyttäytymään hyvin.

Lapseni ovat jo teini-ikäisiä eikä heidän kanssaan ole ongelmia kotona eikä koulussa.

"Pirjo-Petteri rakas, minä ymmärrän että sinä haluaisit mennä alasti päiväkotiin, se on aivan ymmärrettävää, kyllä, minä tiedän että vaatteet on kovin ahdistavia ja ilman vaatteita on niin vapaa olo."?

"Liisa-Erkki kulta, sinulla on selvästikkin hirmuisesti energiaa ja äiti rakastaa sinua, on hienoa että purat energiaasi ja juokset ja huudat täällä kirjastossa, jatkaa samaa rataa! Voi sinua rakas kultapieni, ethän sinä edes kuule mitä minä sanon, pusipusi"?

Ja nuo sitten jatkuvat. Päiväkotiin pitää kuitenkin nyt lähteä. Puetko itse vai auttaako äiti?

Kirjastossa pitää olla hiljaa. Mennäänkin ensin käymään tuossa viereisessä puistossa niin saat juosta vähän.

Vanhemman tehtävä on ennakoida, eikä viedä sitä energiaa pursuavaa tai väsynyttä lasta kirjastoon eikä taidenäyttelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.

Kuulostaa ihan normaalilta lapselta.

Lapsilla on välillä tarve juosta ja riehua. Mene vaikka johonkin sisäleikkipuistoon jossa saa turvallisesti purkaa energiaansa.

Voisitte aloittaa vaikka jonkun harrastuksen jossa lapsi voi purkaa energiaansa ja saada onnistumisen kokemuksia.

Esim voimistelun,karaten, baletin,luistelun, jalkapallon..

Voi herrajumala, mitä väärinymmärrystä täällä. Nimenomaan sanoin, että aina on keskusteltu ja ymmärretty, ja nyt haen rangaistuksia. Mitään muuta tämä lapsi ei ole saanutkaan kuin ihailua ja positiivista huomiota. Lähtökohtaisesti en palkitse hyvästä käytöksestä, koska se on NORMI, ei mikään suoritus. Ja näin ovat ihan ammattilaisetkin sanoneet. TIETYSTI voin todeta, että olitpa hienosti ja niin teenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli, mitä tehdä 4-vuotiaan tytön kanssa, joka on ajoittain niin tarhassa kuin kotona täysin tottelematon? Tällöin ei usko aikuisen auktoriteettia, ei tee kuten pyydetään vaan esim. juoksentelee ja riehuu. Rajoitustilanteissa kiukkuaa ja saattaa potkiä äitiään. Muuten aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi, ja pärjää päiväkodissa ja ikäistensä kesken erinomaisesti. Onko tämä uhmaa vai jonkun käytöshäiriön alku? Kotona emme tietenkään fyysisesti rankaise, mutta käymme tapahtunutta läpi, keskustelemme ja esim. rangaistuksena lelu pois.

Kuulostaa ihan normaalilta lapselta.

Lapsilla on välillä tarve juosta ja riehua. Mene vaikka johonkin sisäleikkipuistoon jossa saa turvallisesti purkaa energiaansa.

Voisitte aloittaa vaikka jonkun harrastuksen jossa lapsi voi purkaa energiaansa ja saada onnistumisen kokemuksia.

Esim voimistelun,karaten, baletin,luistelun, jalkapallon..

Lapsella on harrastus ja hän saa päivittäin "onnistumisen kokemuksia" ja ihailua osakseen. Kehun häntä usein ja laitan lapsen itsensäkin kertomaan, missä on erityisen hyvä. Lapsi osaa kysyttäesså kertoa, että eniten maailmassa häntä rakastavat äiti ja isä ja on supertaitava tässä ja tässä. Ap

Siis nimenomaan koen, että tähän saakka lasta on kasvatettu vain hyvällä ja nyt ollaan pisteessä, jossa tällainen sensitiivinen kasvatus ei yksistään vain toimi, vaan tämä lapsi tarvitsee hyvin selkeät seuraukset toiminnastaan ja RANGAISTUKSIA. On ihan selvää, että nyt auttavat ne ja vain niiden kautta saadaan kuria tilanteeseen. Siksi kysyn, että millaisia rangaistuksia olette käyttäneet moni kun on todettu hyödyttömäksi ja monelle meillä ei lapsi edes reagoi.ap