Ärsyttääkö muita "hidasta elämää"-jutut?
Minua on alkanut ärsyttää kaikki lässyn lässyn elämänohjeet ja kasvatusohjeet. Kannatan kyllä pehmeitä arvoja kasvatuksessa, mutta kaikki lässytys jeesustelu on alkanut ärsyttää. Omilla lapsilla on neurologisia ongelmia (ennenaikaisena syntyneet kaksoset) ja äitiys on ollut kaikkea muuta kuin "hidasta elämää ja hymyile"-tyylistä hattaraa.
Kommentit (20)
Millaista on nopea elämä? Eikö aika mene eteenpäin aina samalla vauhdilla?
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Ei ärsytä, poimin sieltä itselle mieleiset ja hyödylliset jutut, tarpeettomat jätän huomiotta. Itsestä paljon kiinni mistä ärsyyntyy...
Joo, ärsyttää just kaikenlaiset ohjeet että ota aikaa itsellesi, pidä vapaata X päivää viikossa ja karsi kaikki turha työ. Mulla ei ole edes lapsia, mutta silti elämä on tällä hetkellä niin hektistä (työskentelen täyspäiväisesti ja yritän samalla suorittaa opintoja nopeasti loppuun ennen kuin opinto-oikeus loppuu) että en yksinkertaisesti ehdi ottaa aikaa itselleni enkä voi oikein karsia työ- tai koulutehtäviäkään. Kävin lääkärilläkin valittamassa työuupumusta ja tämäkin vaan lässytti, että rentoudu ja lähde vaikka viikonlopuksi kylpylään, ja kirjoitti yhden päivän saikkua. Huoh.
En saa viestistäsi kiinni, sori siitä. Mutta sen mä sanon että ensimmäisten lasten aikana sitä helposti hukkaa itsensä äitiyteen ja kotiin. Kannattaa miettiä miten saa arjen hyppysiin ja tekee niitä asioita mistä pitää ja mitkä sopii omalle perheelle.
Kaikki ollaan erilaisia ja tehdään eri aioita ja ollaan ehkä eri rytmissä ja ehkä kokonaan erilaisia tapoja nukkua/syödä/liikkua.. Oleellista on pari juttua: Muista että sulla on oma elämä (vaikka oletkin nyt äiti), älä unohda itseäsi ja tarpeitasi. Lapsien tarpeet vaihtelee jokaisella lapsella erikseen, vaikka olisikin tuplat tai kolmet lapset vuoden välein saatuna niin jokainen on yksilö.
Mies kannattaa myös huomioida (ja hänen sinut). Olette yhä pariskunta, vaikka olette vanhempia. Miten tuette toisianne?
Sitten semmoinen liikkuva todellisuus: me muututaan kokoajan. Teidän perheessä on monta henkeä, joilla on nykyiset toiveet ja haaveet, mutta ne muuttuu ehkä ajan mittaan.
Ei ole jotain yhtä ainoaa tapaa toimia ja jos koet että sulla on erityisiä tarpeita lapsilla niin niitä kannattaa jonkun ammattilaisen seurata ja hommaa riittävää tukea. Ei ihmiset välttämättä ymmärrä mitä sun elämä on tai miten vaativaa arkesi on, mutta sä olet lapsiesi paras tunteva ihminen vanhempana mutta pyydä apua ja etsi aina arki jossa jaksat ja voit hyvin!
Ärsyttää. Minua ärsyttävät ylipäätään kaikkialla toitotettavat elämänohjeet ja -filosofiat, joissa keskitytään pelkästään muotoseikkoihin, eli siihen, millä tavalla asioita tulisi tehdä. Hitaus, minimalismi (KonMari-liike) ja keskittyminen (mindfullness) suuntaavat huomiota tapaan sen sijaan, että ajateltaisiin sisältöä, tarkoitusta ja kysyttäisiin, miksi ylipäätään tehdä jotain (millä tahansa tavalla).
En siis mitenkään vastusta näitä liikkeitä sinänsä, vaan minua vain ärsyttävät ne. Kun kysymys oli "ärsyttääkö?", niin vastaan vain että "ärsyttää" :D
Vierailija kirjoitti:
Joo, ärsyttää just kaikenlaiset ohjeet että ota aikaa itsellesi, pidä vapaata X päivää viikossa ja karsi kaikki turha työ. Mulla ei ole edes lapsia, mutta silti elämä on tällä hetkellä niin hektistä (työskentelen täyspäiväisesti ja yritän samalla suorittaa opintoja nopeasti loppuun ennen kuin opinto-oikeus loppuu) että en yksinkertaisesti ehdi ottaa aikaa itselleni enkä voi oikein karsia työ- tai koulutehtäviäkään. Kävin lääkärilläkin valittamassa työuupumusta ja tämäkin vaan lässytti, että rentoudu ja lähde vaikka viikonlopuksi kylpylään, ja kirjoitti yhden päivän saikkua. Huoh.
Niin ja tähän vielä lisäyksenä, että aiempina vuosina tosiaan otin vähemmän työvuoroja, suoritin vain sen verran kursseja kuin jaksoin ja otin sitä omaa aikaa ja paljon. Lopputuloksena kaikki raskas työ on kasaantunut tälle viimeiselle opiskeluvuodelle.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Oma valintasi. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa, eikä omistusasunto ole todellakaan mikään välttämättömyys. Ehkä sullekin tekisi hyvää välillä ottaa rennommin ja nauttia hetkestä. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Tekisitkö jotain toisin?
Elämä on sellaista kuin miksi sen tekee. Minä en oikein tiedä, mitä ne kuuluisat ruuhkavuodet ovat.
On minulla lapsia, joita kuljetan harrastuksiin, mutta sen odotusajan käytän kirjan lukemiseen, käsitöihin tai työtä tekemällä (joskus on pakko tuoda töitä kotiin). En tunne mitään väsymystä lasten harrastusten takia, päinvastoin, usein se on minullekin mukava hengähdystauko.
En myöskään ole ainoa, joka tekee meillä kotitöitä. Mies käy viikonloppuisin lasten kanssa kyläilemässä sukulaisissaan tai vie leikkipuistoon kaupungille tms. ja saan sen ajan loikoa ihanassa hiljaisuudessa. Unenpuutetta en kärsi, imuroinnista huolehtii robotti. Toinen hakee lapset, toinen käy kaupassa.
Tämän enempää ei voisi elämää hidastaa.
Vierailija kirjoitti:
Millaista on nopea elämä? Eikö aika mene eteenpäin aina samalla vauhdilla?
Jos tässä hellittäisi niin huusholli jäisi täysin rempalleen. Nytkin pyörii pyykkiä koneessa, astianpesukone on päällä ja pitäisi alkaa parittamaan perheen sukkia. Kyllä tämä on aikamoista suorittamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Oma valintasi. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa, eikä omistusasunto ole todellakaan mikään välttämättömyys. Ehkä sullekin tekisi hyvää välillä ottaa rennommin ja nauttia hetkestä. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Tekisitkö jotain toisin?
Täytyykin sanoa miehelle, että "nyt talo myyntiin, kaksi vuotta lainaa jäljellä. Muutetaan vuokralle"! Sehän nauraisi itsensä tärviölle ja ottaisi avioeron, jotten saisi kaikkea omaisuutta törsättyä yleiseen maleksimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Oma valintasi. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa, eikä omistusasunto ole todellakaan mikään välttämättömyys. Ehkä sullekin tekisi hyvää välillä ottaa rennommin ja nauttia hetkestä. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Tekisitkö jotain toisin?
Pakko kai se on ottaa lainaa jos omaa rahaa ei ole. Vuokra-asunto on ihan kiva jossain muuttotappiokunnassa tai elämäntapahipin asenteella, mutta se ei vaan ole hyvä ratkaisu kaikille kaikissa tilanteissa. T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Oma valintasi. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa, eikä omistusasunto ole todellakaan mikään välttämättömyys. Ehkä sullekin tekisi hyvää välillä ottaa rennommin ja nauttia hetkestä. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Tekisitkö jotain toisin?
Pakko kai se on ottaa lainaa jos omaa rahaa ei ole. Vuokra-asunto on ihan kiva jossain muuttotappiokunnassa tai elämäntapahipin asenteella, mutta se ei vaan ole hyvä ratkaisu kaikille kaikissa tilanteissa. T. Eri
Juu, valintoja. Mutta kanattaa myös seistä valintojensa takana eli jos ottaa lainaa, niin silloin on ihan itse sitoutunut siihen oravanpyörään eikä voi valittaa, jos ei töiltään ehdi mitään muuta koska laina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista on nopea elämä? Eikö aika mene eteenpäin aina samalla vauhdilla?
Jos tässä hellittäisi niin huusholli jäisi täysin rempalleen. Nytkin pyörii pyykkiä koneessa, astianpesukone on päällä ja pitäisi alkaa parittamaan perheen sukkia. Kyllä tämä on aikamoista suorittamista!
Koneet hoitaa hommat, ja parittomia sukkia voi käyttää. Elämä on nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Teille vähän myöhäistä, mutta fiksumpi mitoittaisi asuntolainansa siten että töitä ei tarvi tehdä peräsuoli pitkällä vaan ihan normaalisti.
Yleensäkin ihmiset täyttävät elämäänsä paljon kaikella mukatärkeällä. Aika moni voisi yksinkertaistaa elämäänsä edes hiukan, kukin tietysti omien realiteettiensa sisällä.
Ei ärsytä. Hidastamalla on löytynyt sellainen elämänlaatu, jota en muuten olisi tavoittanut. Tosin se vaati velattomuuden, lapsen aikuistumisen ja pitkällisen suunnittelun. En tee jatkossa enempää töitä kuin on välttämätöntä peruselintason ylläpitämiseksi. Kaikkea on, paitsi tulevaa eläkettä. Pienipalkkainen työ ei sitä juuri kerrytä ja eläkeikä karkaa (tällä hetkellä 28 vuoden päässä). Perinnöt saamatta molemmilla, niiden varaan menee vanhuus.
Näen punaista aina kun näen noita suosittuja elämänohjemainoksia jossain. Elän omaa elämääni omaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja muutenkin kaikki downshiftaamis-höpötykset. Niin kauan kuin mulla on asuntolainaa, joudun painamaan töitä peräsuoli pitkällä ja hampaat irvessä. Että kotoile siinä sitten.
Oma valintasi. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa, eikä omistusasunto ole todellakaan mikään välttämättömyys. Ehkä sullekin tekisi hyvää välillä ottaa rennommin ja nauttia hetkestä. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Tekisitkö jotain toisin?
Pakko kai se on ottaa lainaa jos omaa rahaa ei ole. Vuokra-asunto on ihan kiva jossain muuttotappiokunnassa tai elämäntapahipin asenteella, mutta se ei vaan ole hyvä ratkaisu kaikille kaikissa tilanteissa. T. Eri
Mutta monelle muulle se voi olla erittäin hyvä ratkaisu. Ei tarvitse paina töitä "peräsuoli pitkällä" ja voi vaikka ottaa koska tahansa lopputilin ilman että sillä olisi suurempaa vaikutusta mihinkään.
Olen eronnut vuosi sitten ja olen yhden 12-vuotiaan tytön äiti. Nautin rauhallisesta elämästäni lapseni kanssa. Teen töissä sen mitä täytyy enkä enempää.
Hajotkaa te pikkulasten äidit jotka teette pitkää työpäivää, harrastatte, kuulutte yhdistyksiin ym ym.
Elämä kun on valintoja!!
Up