En tiedä mitä ajatella, muiden 25-vuotiaat lapset ovat menossa naimisiin, omani vain bilettää

trololoo.

No jo on vanhanaikaiset ja kalkkis arvot. Sinappikoneet ja naimisiin menot ei todellakaan ole tärkeä juttu. Pääasia että on hauskaa....onneksi nuoriso alkaa tämän jo ymmärtää.

Keskimäärin lapsia tehdään 30-vuotiaana ja naimisiin mennään vähän sen jälkeen, joten tyttärelläsi on vielä runsaasti aikaa.

Muuten olen sitä mieltä, että jos haluaa lapsenlapsia, kannattaa tehdä itse monta lasta. Yksi kuolee, toisesta tulee homo, kolmas ei kelpaa kellekään, neljäs on vela ja viides asuu niin kaukana, että lastenlasten tapaaminen on vaikeaa. Kuudes saattaa sitten täyttää isoäidinkin hoivaviettiä.

No huhuh, yritäs nyt vähän. Ensinnäkään mikään velvollisuus ei ole sulle lapsenlapsia tehdä, ja toiseksi anna tytön nauttia nuoruudesta kun vielä mistä nauttia! Omilleni olen sanonut, ettei ennen kolmeakymppiä tarvi hankkia edes vakituista seurustelukumppania vaan nyt mennään niin paljon kuin opinnot ja työt antavat periksi. Itsekin olisin kyllä nauranut räkäisesti jos jostain olisin kuullut äitini esittävän tuollaisia ajatuksia, ei se kyllä sellaisia ajatellut kun itsekin oli tyytyväisenä vanhapiika pitkään.

Elät historiassa. Nykyään noi asiat tehdään yli 3-kymppisenä, ja hyvä niin.

Ei ole pakko  mennä naimisiin tai  hankkia lapsia  vain siksi että kaverit tekevät niin. Hyvä että  tyttäresi on hiffannut asian.

Provoilet. Mutta sanonpa vaan, että oon hääalalla ja ei näy 25-vuotiaita naimisiin menijöitä.

Ihan hyvä että bilettää vielä, ehtii sitten vakiintua samoihin aikoihin kun tuttujesi lapset jo eroaa kun jäi nuoruus elämättä pikkulasten vuoksi.

Niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Muiden tuttujeni 25-28-vuotiaat lapset tuntuvat menevän naimisiin, ostavan taloja ja tekevän lapsia. Oma 25-vuotias tyttäreni kertoi viimeksi kun nähtiin ostaneensa liput raumanmeren juhannukseen ja elämä tuntuu muutenkin pyörivän juhlimisen ympärillä. Opiskelee kyllä ja tekee töitä samalla, eli ei nyt kai mitenkään syrjäytymässä ole, mutta kyllä mä toivoisin lastenlapsia pikkuhiljaa.

Ymmärrän toiveen, mutta muista kuitenkin että lapsia saadaan jos saadaan ja silloinkin ensi-sijaisesti itselle, eikä kenellekään muulle (, kuten isovanhemmille). Tyttäresi kuullostaa reippaalta nuorelata naiselta, joka ehtii saada lapsia jos niin haluaa. Sen sijaan, että kovin käyttäisit aikaasi haikailuun, ja vielä pahempaa jos kovin painostat tytärtäsi niin suosittelen muita yhteisiä puheenaiheita.  voisit olla iloinen aktiivisesta tyttärestäsi. Ja jos sinulla itsellä on kova hoiva vietti, niin ehkä voisit ilmoittautua vapaaehtoistyöhön jonnekin. - Sillä, että vain hössötät lapse-lapsi toiveesta tyttärellesi et aiheuta kuin pitemmän päälle luultavammin vain vahinkoa. 

Sinähän et kyllä voi asiaan vaikuttaa mitenkään, joten älä vaan ala asiasta lapsellsi kitistä, koska se on varma tapa tuhota suhteenne.

Lapsia hankitaan keskimäärinkin vasta 28-vuotiaana, ja alueelliset/sosioekonomiset erot ovat suuria. Nuoret opiskelevat kaupunkilaisnaiset myöhemmin kuin kouluja käymättömät ja nuorena työelämään siirtyneet.

Sitä paitsi, ensin kaiketi pitäisi löytää se kumppani, jonka kanssa perhettä perustaa. Ei se ole helppoa, varsinkaan täällä pk-seudulla, jossa nuoria miehiä on noin kymmenesosa vähemmän kuin nuoria naisia! Ja tyttärelläsi varmaan on jonkinlaiset kriteeritkin miehelle, ihan kuka tahansa peräkammarin poika tuskin houkuttelee - ja se on vain hyvä se. Miehen kanssa pitäisi viihtyä ja uskaltaa muodostaa elämänmittainen sitoumus, joten ihan eka vastaankävelijä ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto.

Tue tytärtäsi, ja pidä toiveesi lapsenlapsistasi sisälläsi. Lapsista nalkuttava äiti vain lisää tyttären stressiä ja heikentää suhdettanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muiden tuttujeni 25-28-vuotiaat lapset tuntuvat menevän naimisiin, ostavan taloja ja tekevän lapsia. Oma 25-vuotias tyttäreni kertoi viimeksi kun nähtiin ostaneensa liput raumanmeren juhannukseen ja elämä tuntuu muutenkin pyörivän juhlimisen ympärillä. Opiskelee kyllä ja tekee töitä samalla, eli ei nyt kai mitenkään syrjäytymässä ole, mutta kyllä mä toivoisin lastenlapsia pikkuhiljaa.

Ymmärrän toiveen, mutta muista kuitenkin että lapsia saadaan jos saadaan ja silloinkin ensi-sijaisesti itselle, eikä kenellekään muulle (, kuten isovanhemmille). Tyttäresi kuullostaa reippaalta nuorelata naiselta, joka ehtii saada lapsia jos niin haluaa. Sen sijaan, että kovin käyttäisit aikaasi haikailuun, ja vielä pahempaa jos kovin painostat tytärtäsi niin suosittelen muita yhteisiä puheenaiheita.  voisit olla iloinen aktiivisesta tyttärestäsi. Ja jos sinulla itsellä on kova hoiva vietti, niin ehkä voisit ilmoittautua vapaaehtoistyöhön jonnekin. - Sillä, että vain hössötät lapse-lapsi toiveesta tyttärellesi et aiheuta kuin pitemmän päälle luultavammin vain vahinkoa. 

Jep, ap voisi ottaa osaa johonkin varamummutoimintaan.

Oon 23-vuotias, viimeiset pari vuotta asunut ulkomailla ja aion jatkossakin asua vielä muutaman vuoden, lapsia en ole hankkimassa moneen vuoteen, vaikka suurin osa kavereista ja tutuista veljeni mukaan lukien onkin niitä hankkinut 20-vuotiaana ja menneet kihloihinkin. 

Ei kaikki halua elää yhteiskunnan odottamalla tavalla, ei edes vanhempien odottamalla tavalla. :) 

 

Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa. Voi olla, että tyttöresi ei vain ole tavannut vielä sitä oikeaa, joten eikö silloin ole hyvä, että katselee rauhassa eikä ota ensimmäistä vastaantulijaa ja eroa sitten heti, kun on lapset tehty? Ja jos kyse on siitä, että ei ehkä haluakaan vakiintua, niin sekin on hänen valintansa eikä yhtään huonompi kuin perheen perustaminen. Sitä paitsi, jos hän opiskelee vielä, on ihan vastuullista elämän ja talouden hallintaa olla tekemättä vielä lapsia. ja jos kerran on töissäkin, niin tuskin on mikään huithapeli. Anna hänen tehdä omat valintansa ja elää omaa elämäänsä.

Kumpa itsekkin olisin aikanaan ymmärtänyt, että ei tarvi hankkia sitä poikaystävää 16 vuotiaana, ja lopettaa elämistä vanhempien iloksi. Äiti alkoi toivomaan häitä, ja lapsenlapsia kun olin hädintuskin 21v. Sai iskostettua minuun ajatuksen, että niin asiat tehdään, ja on hirveä kiire. Kaikki on mennyt siitä asti ns. perseelleen. Ero tuli, kun olin 32v. Tajusin tuolloin, että en olekkaan vielä mikään ikäloppu, ja kaiken olisi voinut tehdä vielä silloin, oikean miehen kanssa. Ja elää onnellisesti elämänsä lopuu asti . 😩