Älä opiskele lähihoitajaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Kyllä sitä matemaattista älykkyyttäkin tarvitaan. Lääkkeet eivät aina ole valmiita annoksia vaan täytyy osata laskea esim. liuoksen vahvuus ja määrä jonka annat potilaalle. Täytyy arvioida minkä verran happea voit kellekkin antaa vai voiko  antaa ollenkaan. Kyllä minä ole älyäni joutunut käyttämään kaikissa työpaikoissani. Mutta ehkä tuo "tyhmä" lähihoitaja on ollut aina paikoissa, joissa on joku muu ottamassa vastuun. Ei ole tarvinnut itse tehdä muuta kuin perusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä[/quot

Ne käyttää kellä on

Tai sitten luulee käyttävänsä, kun käyttää kaiken, mitä itsellä on. Kerroppa missä koet käyttäväsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Sama täällä! Kahvitauoista on turha haaveilla, vessaan ehtii korkeintaan pari kertaa vuoron aikana ja keskimäärin kerran viikossa jää koko lounas syömättä. En tiedä miten jaksan jopa 40 vuotta tässä työssä! En pääse opiskelemaan, tosin se ei varmasti olisi taloudellisestikaan järkevää. Työpaikkaa vaihtamalla ongelmat eivät parane, joten umpikujassa ollaan...

Joillekkin jopa tämäkin ylittää käsityskyvyn: Mitä jos vain menisit sinne kahvitauolle, kävisit vessassa kun pissattaa ja söisit sen lounaan kun on nälkä? Minullakin on työkavereita jotka ovat sellaisia kuin sinä, hassua että itselläni ei ole samoja ongelmia. Uskon jaksavani hyvin 40 vuotta tässä työssä.

En tiedä missä sinä olet töissä, mutta itse työskentelen kotihoidossa. Jos vain menen kahville se tarkoittaa sitä, että käynti/käyntejä jää tekemättä. Jos olisin marttyyri, kokisin jotain emotionaalista mielihyvää tästä, mutta todellisuudessa tilanne ottaa päähän ja lujaa. Monet kirjalliset työt olen jättänyt jo tekemättä ja hoidan vain pakolliset kirjaukset oman oikeusturvani vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Kyllä sitä matemaattista älykkyyttäkin tarvitaan. Lääkkeet eivät aina ole valmiita annoksia vaan täytyy osata laskea esim. liuoksen vahvuus ja määrä jonka annat potilaalle. Täytyy arvioida minkä verran happea voit kellekkin antaa vai voiko  antaa ollenkaan. Kyllä minä ole älyäni joutunut käyttämään kaikissa työpaikoissani. Mutta ehkä tuo "tyhmä" lähihoitaja on ollut aina paikoissa, joissa on joku muu ottamassa vastuun. Ei ole tarvinnut itse tehdä muuta kuin perusjuttuja.

No mulle nuo "monimutkaiset" laskun on aina ollut älyttömän helppoja... juuri sitä olen ihmetellyt, kun jotkut pitää niitä niin vaativina... nimimerkillä sairaanhoitajillekin joutunut neuvomaan... t. se lähis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Mä en just noita sosiaalisia taitoja laske älyksi... mutta siinä olen samaa mieltä, että niitä tarvitaan ja että lähärin työ on sosiaalisesti ja henkisesti vaativaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Kyllä sitä matemaattista älykkyyttäkin tarvitaan. Lääkkeet eivät aina ole valmiita annoksia vaan täytyy osata laskea esim. liuoksen vahvuus ja määrä jonka annat potilaalle. Täytyy arvioida minkä verran happea voit kellekkin antaa vai voiko  antaa ollenkaan. Kyllä minä ole älyäni joutunut käyttämään kaikissa työpaikoissani. Mutta ehkä tuo "tyhmä" lähihoitaja on ollut aina paikoissa, joissa on joku muu ottamassa vastuun. Ei ole tarvinnut itse tehdä muuta kuin perusjuttuja.

 

No mulle nuo "monimutkaiset" laskun on aina ollut älyttömän helppoja... juuri sitä olen ihmetellyt, kun jotkut pitää niitä niin vaativina... nimimerkillä sairaanhoitajillekin joutunut neuvomaan... t. se lähis

Luultavasti et ole kovin monimutkaisia laskuja joutunut tekemään. Itse käytän älyäni koko ajan. ihan perushoitotilanteissakin täytyy olla valppaana. Mitään ei voi suorittaa rutiinilla. On aikamoista asiakkaan aliarviointia, jos ajattelee, että tässäpä vain teen eikä tässä mitään älynlahjoja tarvita. Erityisesti älyä sitten tarvitaan , kun joku monimutkaisempi asia. Älyä on tosiaan monenlaista. Eräs sairaanhoitaja sanoi, että temput oppii, mutta empaattisuutta ei välttämättä. Olen tosin saanut työssäni tehdä sellaisia asioita, joita ei moni lähihoitaja tai sairaanhoitaja koskaan tee. Kuitenkin pidän älykkyyttä tärkeänä kaikissa työnvaiheissa. 

[/quote]

En tiedä missä sinä olet töissä, mutta itse työskentelen kotihoidossa. Jos vain menen kahville se tarkoittaa sitä, että käynti/käyntejä jää tekemättä. Jos olisin marttyyri, kokisin jotain emotionaalista mielihyvää tästä, mutta todellisuudessa tilanne ottaa päähän ja lujaa. Monet kirjalliset työt olen jättänyt jo tekemättä ja hoidan vain pakolliset kirjaukset oman oikeusturvani vuoksi.[/quote]

Niin TOTTA! Esim. Jos on listassa iltavuorona aikana yli parikymmentä hoitopaikkaa, ei mitenkään ole aikaa pitää mitään ruokataukoa ja vessassakin täytyy käydä kiiruusti asiakkaiden luona, joka ei ole suositeltavaa, mutta ihan pakko tehdä niin, koska ei kerkiä toimistolla käymään kesken kierroksen.

Ja auta armias, jos jollekin vanhukselle tulee joku sairauskohtaus, tai joku muu asia sekoittaa aikataulun, silloin sitä onkin pakko jäädä ylitöihin, jotta saisi viimeisetkin asiakkaat hoidettua illan aikana -  sekä sen päälle vielä kirjaukset toimistolla kustakin asiakkaasta erikseen.

Kyllähän se älykkyyden puutetta tarkoittaa, jos ei ymmärrä älykkyyden eri muotoja. Niitä on vähintäänkin seitsemän, joidenkin mielestä enemmänkin. Se mitä älykkyyden muotoa joutuu eniten käyttämään riippuu työstä ja työpaikasta. Näitäkin asioita kyllä käytiin läpi lähihoitajakoulutuksessa, joka sekin itsessään vaati paljon älyä meidän oppilaitoksessamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Kyllä sitä matemaattista älykkyyttäkin tarvitaan. Lääkkeet eivät aina ole valmiita annoksia vaan täytyy osata laskea esim. liuoksen vahvuus ja määrä jonka annat potilaalle. Täytyy arvioida minkä verran happea voit kellekkin antaa vai voiko  antaa ollenkaan. Kyllä minä ole älyäni joutunut käyttämään kaikissa työpaikoissani. Mutta ehkä tuo "tyhmä" lähihoitaja on ollut aina paikoissa, joissa on joku muu ottamassa vastuun. Ei ole tarvinnut itse tehdä muuta kuin perusjuttuja.

 

No mulle nuo "monimutkaiset" laskun on aina ollut älyttömän helppoja... juuri sitä olen ihmetellyt, kun jotkut pitää niitä niin vaativina... nimimerkillä sairaanhoitajillekin joutunut neuvomaan... t. se lähis

Luultavasti et ole kovin monimutkaisia laskuja joutunut tekemään. Itse käytän älyäni koko ajan. ihan perushoitotilanteissakin täytyy olla valppaana. Mitään ei voi suorittaa rutiinilla. On aikamoista asiakkaan aliarviointia, jos ajattelee, että tässäpä vain teen eikä tässä mitään älynlahjoja tarvita. Erityisesti älyä sitten tarvitaan , kun joku monimutkaisempi asia. Älyä on tosiaan monenlaista. Eräs sairaanhoitaja sanoi, että temput oppii, mutta empaattisuutta ei välttämättä. Olen tosin saanut työssäni tehdä sellaisia asioita, joita ei moni lähihoitaja tai sairaanhoitaja koskaan tee. Kuitenkin pidän älykkyyttä tärkeänä kaikissa työnvaiheissa. 

En veikkaisi mitään siitä, miten monimutkaisia olen joutunut tekemään. Olin opiskellessa luokan paras laskuissa tekemättä töitä sen eteen ja aina töissä ollut se parhaana pidetty, joten luulen, että suurin osa lähäreistä vain on matemaattisesti lahjattomia. 

Missä te oikein ootte töissä.Ei mulla ole koskaan ollut edes kiire töissä.

Sairaalan Kotiosastolla olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskalla palkalla koiran hommaa. Kuka itseään kunnioittava sellaista tekee?

Työntekijöiden oma moka, kun ovat pääosin sellaisia vässyköitä, etteivät saa puoliaan pidettyä. Kahvitauolla kyllä itketään työtaakasta ja palkasta ja ihan kaikesta, mutta mitään ei oikeasti haluta kuitenkaan tehdä, että asiat menisi paremmin. Suostutaan jatkuvasti siihen, että TESsiä "rikotaan", sehän ei ole laitonta, jos työntekijä itse siihen suostuu ja ikävä kyllä asia on niin, että suurin osa lähäreistä suostuu.

Itse ovat kuoppansa kaivaneet, joten alalle tarvitaan ihmisiä jotka eivät alistu vaan pitävät puolensa. Nyt on onneksi vässyköiden myötäilijäsukupolvi jäämässä pikkuhiljaa eläkkeelle, niin voi olla, että kohta alkaa tapahtua.

Itse aloitin juuri hoitajana ja ensimmäisessä työpaikassani ei ollut ruokataukoa kohon puolella. Taistelin ruokatauon puolesta mutta täysin turhaan. Itseäni pidettiin hulluna! Se riitti. Nyt sijaisena toisessa paikassa, mutta täälläkin työnantaja käyttää hyväksi hoitajia ja kaikkeen suostutaan.

Vässykkä porukkaa sanon minä! Perkele mitä jengiä, paskahousuja, pelätään jotain esimiestä! Missä itsekunnioitus?!

Minäkin vaihdoin alaa. Tosin töitä en ole saanut joten vittuuntuneena ja uupuneena työskentelen hoitoalalla vähän väliä saikuttaen.

Monta vuotta jaksoin ja aikanaan läpäisin pääsykokeet, mutta sitten levis pää tohon hoitohommaan. Toivottavasti pääsen jonnekin muualle äkkiä.

Minä työskentelen vanhusten parissa, ja olen työhöni kaikin puolin tyytyväinen. Työpaikkoja asukkaineen/asiakkaineen/potilaineen on monenlaisia, ja haasteita tällä alalla kyllä riittää. Tärkeintä olisikin löytää se oma juttunsa ja paikkansa, missä ja minkä parissa tuntuu pääosin mielekkäältä työskennellä. Niin, että työtä jaksaa tehdä sydämellä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Sama täällä! Kahvitauoista on turha haaveilla, vessaan ehtii korkeintaan pari kertaa vuoron aikana ja keskimäärin kerran viikossa jää koko lounas syömättä. En tiedä miten jaksan jopa 40 vuotta tässä työssä! En pääse opiskelemaan, tosin se ei varmasti olisi taloudellisestikaan järkevää. Työpaikkaa vaihtamalla ongelmat eivät parane, joten umpikujassa ollaan...

Joillekkin jopa tämäkin ylittää käsityskyvyn: Mitä jos vain menisit sinne kahvitauolle, kävisit vessassa kun pissattaa ja söisit sen lounaan kun on nälkä? Minullakin on työkavereita jotka ovat sellaisia kuin sinä, hassua että itselläni ei ole samoja ongelmia. Uskon jaksavani hyvin 40 vuotta tässä työssä.

En tiedä missä sinä olet töissä, mutta itse työskentelen kotihoidossa. Jos vain menen kahville se tarkoittaa sitä, että käynti/käyntejä jää tekemättä. Jos olisin marttyyri, kokisin jotain emotionaalista mielihyvää tästä, mutta todellisuudessa tilanne ottaa päähän ja lujaa. Monet kirjalliset työt olen jättänyt jo tekemättä ja hoidan vain pakolliset kirjaukset oman oikeusturvani vuoksi.

No miten niille asiakkaille käy jos sinä uuvut ja jätät kokonaan menemättä töihin? Tuskin niitä hoidotta jätetään silloinkin. Esimieheen yhteys, että nyt on liikaa töitä, kun et ehdi pitää laillisia taukojasi ja haluat ne pitää, jos ei sekään auta, niin ammattiliittoon yhteys ja hoidat asian sitä kautta.

Ei varmasti ole niiden asiakkaidenkaan etu, että hoitaja uuvuttaa itsensä, koska ei osaa pitää puoliaan. Sinulle on TES:sin mukaan oikeus siihen kahvitaukoon ja useimmiten myös siihen ruokataukoonkin, se vaan pitää työnantajan huomioida kun suunnittelee asiakaskäyntejä, käytännössä, ei ole sinun murheesi jos joku paikkaa jää välistä, sinä ilmoitat siitä esimiehellesi ja hän sitten hoitaa asian niin, että joku siellä käy ja jatkossa osaa olla tekemättä niin täyteenbuukattuja päiviä ettei sinne kahvitaukoja mahdu. Kyllähän sinä jäät töistä poiskin/lähdet kesken työpäivän kotiin jos sairastut, miten sinä silloin toimit?

Tuossa sen nimenomaan näkee, että miten käy kun työntekijät vain marttyroi ja joustaa, "kun en minä ehdi", totta helvetissä sinä ehdit kun vaan pidät sen tauon.

Itse valmistuin alle vuos sitten ja en aio jäädä alalle vaan jatkan opiskelua. Pätkätöitä teen silloin tällöin ja aion tehdä opiskelujen ohessakin mutta heti kun vaan löytyy muuta työtä niin lopetan enkö enää koskaan palaa lähärin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein ootte töissä.Ei mulla ole koskaan ollut edes kiire töissä.

Sairaalan Kotiosastolla olen töissä.

Erikoissairaanhoidon akuutissa. Kiirettä riittää. Tykkään

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä sinä olet töissä, mutta itse työskentelen kotihoidossa. Jos vain menen kahville se tarkoittaa sitä, että käynti/käyntejä jää tekemättä. Jos olisin marttyyri, kokisin jotain emotionaalista mielihyvää tästä, mutta todellisuudessa tilanne ottaa päähän ja lujaa. Monet kirjalliset työt olen jättänyt jo tekemättä ja hoidan vain pakolliset kirjaukset oman oikeusturvani vuoksi.

Niin TOTTA! Esim. Jos on listassa iltavuorona aikana yli parikymmentä hoitopaikkaa, ei mitenkään ole aikaa pitää mitään ruokataukoa ja vessassakin täytyy käydä kiiruusti asiakkaiden luona, joka ei ole suositeltavaa, mutta ihan pakko tehdä niin, koska ei kerkiä toimistolla käymään kesken kierroksen.

Ja auta armias, jos jollekin vanhukselle tulee joku sairauskohtaus, tai joku muu asia sekoittaa aikataulun, silloin sitä onkin pakko jäädä ylitöihin, jotta saisi viimeisetkin asiakkaat hoidettua illan aikana -  sekä sen päälle vielä kirjaukset toimistolla kustakin asiakkaasta erikseen.

Pakko ja pakko. Ei ole mikään pakko, itse suostut tekemään töitä tuolla tavalla ja senhän työnantaja heti hyödyntää. Luultavasti sinun ja kollegojesi ansiosta työnantaja säästää kokonaisen hoitajan palkan, kun työpanoksenne ylittää yhden työntekijän työpanoksen, koska ette pidä taukoja tai käy edes vessassa.

Itse tykkäisin tehdä kotihoidossa hommia, mutta vässyköiden takia se touhu on vedetty niin vituralleen, että hoitakoon vässykät itse sen minkä ovat pedanneet.

Up