Älä opiskele lähihoitajaksi

entinen lähäri kirjoitti:

Totta ja esim. kotihoidossa käyt asiakkaan luona yksin (myös niiden joiden luona pitäisi käydä kaksi), ei siellä keitellä pelkästään kahvia.

Haluaisitko itseäsi hoitavan lähihoitajan, joka ei käytä työssään älynlahjoja?

Hoitotyöhön kuuluu myös terveyden ja tilassa tapahtuvien muutosten seuraaminen, lääkehoito (mm. insuliinit), lääkkeiden jakaminen, kuntouttava työote, haavahoidot, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoito, jne jne.

Ehkä tuo kommentoija tarkoitti älyllä muuta... musta noi mitä luettelit liityvät sosiaalisiin taitoihin ja pelisilmään ja taitoihin, joihin oppii kokemuksen ja koulutuksen pohjalta ihan normaaliälyllä varustettu ihminen... mitään hirveän monimutkaista älyllistä suorittamista tuossa ei tarvita.

t. se lähäri joka komppasi väitettä myös edellä

Vierailija kirjoitti:

Paskalla palkalla koiran hommaa. Kuka itseään kunnioittava sellaista tekee?

Työntekijöiden oma moka, kun ovat pääosin sellaisia vässyköitä, etteivät saa puoliaan pidettyä. Kahvitauolla kyllä itketään työtaakasta ja palkasta ja ihan kaikesta, mutta mitään ei oikeasti haluta kuitenkaan tehdä, että asiat menisi paremmin. Suostutaan jatkuvasti siihen, että TESsiä "rikotaan", sehän ei ole laitonta, jos työntekijä itse siihen suostuu ja ikävä kyllä asia on niin, että suurin osa lähäreistä suostuu.

Itse ovat kuoppansa kaivaneet, joten alalle tarvitaan ihmisiä jotka eivät alistu vaan pitävät puolensa. Nyt on onneksi vässyköiden myötäilijäsukupolvi jäämässä pikkuhiljaa eläkkeelle, niin voi olla, että kohta alkaa tapahtua.

Omaiset ovat kiukkuisia ja tyytymättömiä siksi, että hoitajat ovat alati vaihtuvia ammattitaidottomia pätkätyöläisiä.

Pörssiyhtiöt pitävät tehostetussa palvelussa mahdollisimman vähän henkilökuntaa ja mahdollisimman paljon ilmaisia harjoittelijoita.

Omaiset tympääntyvät, kun mkkään ei toimi. Muistakaa, se on vanhuksen koti ja koko elämä on hänellä siellä.

Sääliksi käy niitä, joilla ei ole ketään vahtimassa läheisensä hoidon tasoa. Tallentavat kamerat pitäisi olla kaltoinkohtelun varalta.

Lähihoitajien niinkuin muidenkin pitäisi pitää puoliaan eli tauot pidetään ja työt lopetetaan sillä kellon lyömällä kun työaika loppuu.Työnantajakaan ei jousta missään niin miksi työntekijän pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Siinä lomarahassa onkin paljon mistä leikata. Bruttona n.1100e eli nettona saanut n.900e ja siitä nyt sitten vielä 30% pois niin jeeeeee!!!! osallistun kyllä yhteiskunnan talkoisiin, mutta uskon kyllä, että sitä osallistumispääomaa löytyisi eräiltä muilta tahoilta hieman paremmin..

Lähihoitajan lomarahapalkka ei taida olla 1100 bruttona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Totuus on, että lähihoitajan työssä tarvittaisiin älynlahjoja, mutta on sitä mahdollista tehdä ilman niitäkin. Ne lähihoitajat, jotka väittävät, ettei niitä työssä tarvitse, eivät välttämättä edes näe sitä vahinkoa jota "tietämättömyydellään" asiakkaille aiheuttavat. Koulutus on tehty liian helpoksi ja heppoisaksi, mutta sekin johtuu lähinnä siitä, että ala ei ole houkutteleva ja edes joku olisi saatava tätä työtä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Raksapuolella voi saada lähtöpalkkana jo 13€. Naiset ovat tarkkoja maalareita ja tapetoijia. Urakoista voi saada vieläkin enemmän. Ammattiliitto on huolehtinut miesten eduista hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

Muistakaahan sekin, että ei kaikki lähihoitajat työskentele vanhuspuolella. Itse työskentelen yksityisellä puolella työterveydessä. 8-16 työaika ja viikonloput vapaat.

Ei tokikaan kerrytä lisiä, mutta se on pieni hinta vapaista illoista ja viikonlopuista.

Itse suuntauduin ensin myös vanhustyöhön. Parin työvuoden jälkeen kävin ensihoidon ja siitä ajauduin lääkäriasemalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Vierailija kirjoitti:

Tai kun phutaan lähihoitajien lähes 100% työllistymis asteesta, että käytännössä -jostain käsittämättömästä syystä- hyvin moni työpaikka on lyhyempi tai pidempi pätkätyösuhde. Mikä järki siinä on? - Saadaanko hoitajat vaikenemaan epäkohdista tällaisella kyyjyttämisellä, vai mistä lienee kyse. 

saadaan vaikenemaan. 

Sen lisäksi on työpaikoille kannattavaa pitää samoja ihmisiä vuosia erilaisissa pätkätöissä koska työsuhteisiin tulevien parin päivän katkojen takia ei tarvitse miettiä, mistähän löytäisi pätevän, talon ja asukkaat/lapset tuntevan sijaisen kun ne pätkätyöläiset eivät ole koskaan lomalla paria päivää pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

"Lähäri" on lähetyssaarnaaja tai lähestymiskielto, eikä mikään lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Niin, kun ne liian ahkerat, kiltit puurtajat on juuri niitä marttyyrejä, paistaa sinun viestisäsi kilometrin päähän se asenne, että pidät itesäsi hyvänä työntekijänä kun olet uhrautunut ja ilman kahvitaukoja paiskinut töitä itsesi väsyksiin. Kas kummaa, se olet kuitenkin sinä, joka et sitä työtä jaksa ja ne "vihaavat ja kiusaavat" taas jaksaa. Todellakaan kaltaisiasi "liian kilttejä" (eli marttyyrejä) ei hoitoalalle kaivata yhtään enempää, rasittavia työkavereina ja kuten itsekkin sanot, kuluttavat itsensä puhki koska ovat yli-kilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä[/quot

Ne käyttää kellä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Sama täällä! Kahvitauoista on turha haaveilla, vessaan ehtii korkeintaan pari kertaa vuoron aikana ja keskimäärin kerran viikossa jää koko lounas syömättä. En tiedä miten jaksan jopa 40 vuotta tässä työssä! En pääse opiskelemaan, tosin se ei varmasti olisi taloudellisestikaan järkevää. Työpaikkaa vaihtamalla ongelmat eivät parane, joten umpikujassa ollaan...

Lähihoitajan palkka ei ole huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat : Työllistyminen melko varmaa. Työ ei vaadi juurikaan älyllisiä ponnisteluja. Osa asiakkaista erittäin mukavia ja heidän takiaan työtä jaksaa tehdä jonkun aikaa.

Miinukset: Fyysisesti raskasta. Työajat epäsäännölliset. Jatkuvassa paineessa asiakkaiden, omaisten ja työnjohdon välissä. Taukoja ei usein ehdi pitämään jos haluaa suoriutua työajan puitteissa annetuista tehtävistä. Palkka suhteellisen huono työpanokseen nähden.

Parhaimmillaan lähärin duuni on kiitollisten ja mukavien asiakkaiden hoitoa väljällä aikataululla. Kerkeää työn ohella myös vähän aikaa jutustella asiakkaille ja pystyy pitämään ruokataukoja ja kahvitauokoja. Pääsee työyhteisöön, jossa on täyspäinen pomo sekä mukavat työkaverit.

Pahimmillaan se on huutavien ja vihaisten asiakkaiden sekä heidän mielipuolisten omaistensa vihapuheen kuuntelua. Asiakkaat pahoinpitelevät niin fyysisesti kuin henkisesti. Taukoja ei kerkeä pitämään ja silti työpäivät venyvät yli. Työyhteisö on tulehtunut ja pomo on epävakaa ja arvaamaton. Joka päivä on selviytymistä ja taistelemista uupumista vastaan. Palkkapäivänä mietit käteenjäävän summan pienuutta ihmetellessäsi, että onko tässä mitään järkeä.

Monet lähtevät opsikelemaan lähäriksi vaaleanpunaiset lasit silmillä. He odottavat työltä auttamisen ja hyödyllisyyden tunnetta. He odottavat niitä mukavia mummeleita ja hauskoja pappoja, jotka kiitollisena ottavat avun vastaan. Usein lähähriopsikelijoilta kuitenkin unohtuu se kolikon kääntöpuoli pahoinpitelyineen ja hulluine asiakkaineen epäkiitolisten omaisten huutoa unohtamatta. Työn negatiivinen puoli saattaa todella yllättää jos sitä ei ole ennen opintoja kunnolla miettinyt ja sisäistänyt.

Vai ei vaadi älynlahjoja. Johan vitsin pukkasit.

Olen lähärinä samaa mieltä. Ja huom! ei tarkoita sitä, etteikö lähäreissä olisi paljon älykkäitä, mutta työssä sitä ei tarvita. Opiskelupaikan saaminen ja opiskelukin oli todella helppoa. Itse en tehnyt muuta kuin kävin tunneilla, se riitti hyviin arvosanoihin. Oli meillä kyllä useampiakin, jotka kipuili ihan jo sen simppelin matematiikan kanssa, mitä opiskeltiin... ja samat kipuilee sitten töissä lääkelaskujen kanssa... no kaikille ei kauhalla anneta, mutta pääasia, että oppivat vaikka sitten pidempää kautta.

Jos sinulla on työ, jossa älyä ei tarvita, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on.

No oon ollut tk:n vuodeosastolla, keskussairaalan päivystyksessä, yksityisessä päihdekuntoutuspaikassa, päiväkodista... paljo tarvitaan taitoja ja asennetta ja hyviä hoksottimia, mutta ei älyä. Ehkä me käsitetään äly eri tavalla? 

t. se lähäri edellä

Älykkyyttähän on monenlaista. Kyllä lähihoitaja tarvitsee huomattavan paljon älykkyttä mm. sosiaalista älykkyyttä, kykyä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja soveltaa oppimaansa tietoa erilaisiin käytännön tilanteisiin. Esim. sosiaalisesti vähemmän älykäs ihminen on huono hoitaja, tästä voi olla kyse, jos on esim. 10-15 vuotta tehnyt lähihoitajan töitä, eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.

Erilaisia tilanteitahan on ihan älyttömästi, mitkä voisivat mennä pieleen, jos työntekijän älykkyys ei riittäisi niitä selvittämään, tajuttoman monimutkaisia sosiaalisia kuvioita mm. vaikeita omaisia, miten kohtaat heidät, miten saat pidettyä omat tunteesi kurissa ja kuitenkin kykenet toimimaan empaattisesti ja rauhoittavasti jne.

Matemaattista älykkyyttä lähihoitaja ei varmasti niin tarvitsekkaan, mutta se onkin vain yksi älykkyyden laji. Ei mikään tyhmien työ todellakaan. Mutta riippuu tietysti siitä, mitä kukakin sillä älykkyydellä tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisit kirjoittanut minun työpaikastani! Kuvailit juuri työni ja työyhteisöni sellaisena kuin se on. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, tuntuu että elämästä on kadonnut ilo ja valo työn myötä. Aika vaihtaa paikkaa jos ei koko alaa?[/quote

Sama täällä - viimeisen sijaispaikan jälkeen olin niin masentunut ja puhki, etten ole kyennyt koko vuoteen ottamaan yhtään työtä enää vastaan.

Kadun nyt todella paljon, että kouluttauduin mokomaan lähihoitajan ammattiin - se oli SUURI virhe, vaikka rakastan vanhuksia ja he minua - en kertakaikkiaan jaksa enää hoitaa heitä ilman taukoja"110 lasissa" ja ilkeiden työtovereiden ainaisen juonittelun ja pahanpuhumisen kohteena.

Liian ahkerat, kiltit  puurtajat kun "palkitaan" työyhteisössä hirvittävällä vihalla ja kiusaamisella lähes mielipuolisuuteen saakka!!!

Sama täällä! Kahvitauoista on turha haaveilla, vessaan ehtii korkeintaan pari kertaa vuoron aikana ja keskimäärin kerran viikossa jää koko lounas syömättä. En tiedä miten jaksan jopa 40 vuotta tässä työssä! En pääse opiskelemaan, tosin se ei varmasti olisi taloudellisestikaan järkevää. Työpaikkaa vaihtamalla ongelmat eivät parane, joten umpikujassa ollaan...

Joillekkin jopa tämäkin ylittää käsityskyvyn: Mitä jos vain menisit sinne kahvitauolle, kävisit vessassa kun pissattaa ja söisit sen lounaan kun on nälkä? Minullakin on työkavereita jotka ovat sellaisia kuin sinä, hassua että itselläni ei ole samoja ongelmia. Uskon jaksavani hyvin 40 vuotta tässä työssä.

Ja ne työkaverit siis KIELTÄYTYVÄT menemästä esim. vessaan vaikka sanon että "Nyt mene sinne vessaan", eivät muka ehdi. No eipä sitten, oma valintahan se on, että meneekö vessaan, kahvitauolle ja syökö lounaan, eipä sitä ihmistä voi kyseisiä asioita pakottaa tekemään (ja työntaja ei ainakaan pakota, sille sopii vallan mainiosti että unohdat omat oikeutesi ja teet senkin ajan töitä täysillä).

T: numero 39