Ahdistun lasten seurassa

Tulee aina sellainen olo että on päästävä heti pois jos on lapsia läsnä.

Lapset hälisee ja ovat energisiä sinne tänne yhtäkkiä pomppivia ja hyppiviä sekä täysin arvaamattomia (ainakin vieraat lapset). Mekastus, kiljuminen ja säntäily saa aikaan että en pysty olemaan samassa tilassa.
Lasten kuuluukin olla sellaisia, mutta en vain voi ahdistukselleni mitään. Omat onneksi jo isoja, mutta pikkulapsi aika oli haastavaa aikaa.
Ihmettelen myös kuinka ihmiset jaksavat kertoilla ja jaaritella lastensa sattumuksista ja sanomisista, ei kiinnosta pätkääkään. Kaikkein vähiten valokuvat.
Miksi ihmiset luulevat kaikkien olevan ihastuksissaan ja mielissään jonkun muksuista? Eikö ystävänikään ole huomannut käytöksestäni ettei voisi vähempää kiinnostaa, mutta aina pitää kuunnella näitä juttuja kuin olisivat ennenkuulumattomia ihmeitä.
Nyt toisien ystävieni lapsetkin jo lähellä aikuisikää ja joillakin jo lastenlapsia, niin eikö sama rumba taas alusta.
Onkohan olemassa muita kaltaisiani?