Lapsettomien pariskuntien viikonloput

Pestään pyykkiä, rakastellaan,tavataan usein vanhempia tai kavereita, käydään leffassa, kokataan vähän spesiaalimpaa ruokaa, käydään ajelemassa ympäriinsä etsien uusia paikkoja, ulkoillaan,valvotaan myöhään, pelataan yhdessä jotain pelejä ja joskus lähetää vaikka omille kavereillemme muille paikkakunnille erikseenkin. En valita, lasten ja mahdollisten lastenlasten kanssa ehtii touhuta sitten lähes koko loppuelämän.

Me kyllä perjantaina tai lauantaina mennään ulos kavereiden kanssa, tai sitten ryypätään kahdestaan kotona. Käydään pitkässä kylvyssä, pannaan, syödään hyvin kun on aikaa kokata ja katsotaan jotain hyviä sarjoja. Myös luetaan, tehdään töitä tai muuten vaan surffaillaan. Sunnuntaina käydään syömässä jonkun sukulaisen kanssa. Voidaan myös ulkoilla, käydä kaupungilla kahvilla tai vaikkapa vesipuistossa :D Tekemistä on kauheasti, ihana nauttia toisen seurasta ja lapsia ei ole meille tulossa.

Me käydään yhdessä lenkillä, vaeltamassa tai kävelemässä, katsotaan leffoja, tehdään yhdessä ruokaa pitkän kaavan mukaan, käydään leffassa, eläintarhassa, ostoksilla, istutaan iltaa viinilasillisen äärellä ja jutellaan, kutsutaan kavereita tai perhettä kylään illalliselle tai sitten luetaan molemmat kirjaa omassa rauhassa. Yleensä on liikaa tekemistä, ei liian vähän. Jos ei ole viikolla ehditty siivota niin sitten sekin hoituu viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Omat harrastukset ehdin hoitaa viikolla.

Tää lause kertoo paljon ongelmasta. Harrastusten ei kuulu olla mitään velvollisuuksia jotka hoidetaan alta pois kun ehditään. Etsi harrastus johon suhtaudut intohimoisesti ja johon haluat käyttää aikaa. Nuo vapaat viikonloput on sun mahdollisuus käyttää aikaa mihin ikinä haluatkin. Kirjoita kirja? Opettele soittamaan pianoa? Maalaa taulu? Menkää metsään telttailemaan ja kuuntelemaan luonnon ääniä? Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Miehellä on lapsia edellistä liitosta ja huokaisen taas helpotuksesta kun lapset palaavat äidilleen tänään. Tätä meteliä ja helvettiä, tappelua ja muuta paskaa takana muutama päivä ja onneksi se kohta loppuu. Lasken päiviä ensi viikonloppuun kun saa olla rauhassa ilman lapsia <3 treeniä, leffoja, hyvää ruokaa ja voimme nauttia toistemme seurasta! Älä nyt hullu tee lapsia siihen sitä pilaamaan.

Rakastellaan, hyväillään, tehdään kunnon brunssi, katsotaan ehkä televisiota tai lähdetään johonkin tapahtumaan, joskus ulos syömään tai kahvilaan. Viikonloppuna on myös omakotitalon siivoukset, pyykkipäivä jne. Luetaan kirjoja, juodaan kahvia pitkän kaavan mukaan, joskus käy vieraita. Rentoa fiilistä, ei tyhjyyttä. Ei ole lapsia eikä tule.

Pilvessä.

Yritämme tehdä kotityöt viikonloppua varten valmiiksi aina ettei viikonloppuna tarvi mitään suursiivousta järjestää. Pari koneellista pyykkiä nyt yleensä sunnuntaisin pyörii. Arki-illat menee helposti siihen että siistii vähän kotia, tekee ruokaa, käy kaupassa, harrastukset ja hyvä kun tälläkin viikolla torstaina ehittiin leffaa katsella yhdessä.

Viikonloppuina tehdään parempaa ruokaa, käydään yhdessä harrastamassa, käydään leffassa tai jossain näytöksissä, ryypätään, ulkoillaan yhdessä, nähdään kavereita tai sukulaisia ym ym

Mä tarvisin kyllä yhden päivän tähän sunnuntain ja maanantain väliin.

T. Krapulasta kärsivä 26v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan juuri se sun turhautuminen elämänvaiheeseen aiheuttaa sen ettei mikään tunnu kivalta. Enkä sano pahalla, itse oon tosi turhautunut työhöni ja mukavat kauan jutut eivät enää tunnu miltään.

Tässä se perimmäinen syy varmaan tulikin... Eli asennemuutos olisi paikallaan niin ehkä viikonloput alkasi taas viihdyttää.

Ongelmaa ehkä pahentaa se että mies tekee paljon töitä, joten arki-iltaisin yritän nähdä ystäviä ja harrastaa. Sunnuntai on yleensä miehen vapaapäivä ja pyhitän tämän sitten meidän yhteiselle ajalle. Ja sitten mies on niin väsynyt ettei jaksa käydä ulkoilemassa yms. enkä keksi mitään järkevää tekemistä -> turhaudun.

Ap

Jos miehesi tekee mielestäsi liikaa töitä, niin, ettei teillä jää aikaa sinua tyydyttävään yhdessäoloon (on toki ymmärrettävää, että raskaan työviikon jälkeen tarvitsee lepoa, eikä energiaa riitä "ylimääräiseen"), niin luulen, että yhteinen lapsi ei ainakaan parantaisi tuota nykytilannetta näkökulmastasi, päin vastoin. Kun haluatte yrittää yhteistä lasta, kannattaa puhua myös siitä, että mies ei voi jatkaa samanlaisia työviikkoja perheenlisäyksen myötä, mikäli haluaa perheen juuri sinun kanssasi. Äkkiseltään voisi ajatella, että lapsi toisi mukavaa sisältöä elämään työorientoituneen miehen rinnalla eläessä, mutta viimeistään vauvavuoden jälkeen olet viikonloppuisin turhautunut sekä itsesi että lapsen puolesta, kun mies ei jaksa touhuta kanssanne kaikenlaista ja kulkea kylillä kanssanne. Nyt jo kirjoitit olevasi turhautunut, mutta luultavasti lapsen myötä olisit vieläkin turhautuneempi. En sano, että kummassakaan elämäntyylissä olisi vikaa - itse olen myös niitä, joiden viikonloput sujuvat kotona rennosti ottaessa ja töistä toipuessa. Mieheni on melko lailla samaa maata. Sen sijaan esim. siskoni miehineen on menevämpää ja vilkkaampaa sorttia ja keksii lastensa kanssa vaikka mitä puuhaa viikonloppuisin. Kumpikin elämäntapa on ihan ok, pääasia on, että avoimesti keskustellaan ja jokainen pariskunta löytää molempia tyydyttävän kompromissin. Tietenkään kaikki eivät vaan sovi yhteen.

Meillä on niin erilaiset työvuorot, että käytämme viikonloput ihan toistemme kanssa seurusteluun, kun se ei arkena onnistu.

Viikonloput kuluvat tietokoneella. Kävely  ja korkeintaan yksi tv-ohjelma katsotaan illalla. Kavereita ei minulla ole, mies näkee tuttujaan lähes joka päivä. Kaupunki on sellainen jossa ei huvita liikkua usein ( pieni, muutama kauppa, enkä tykkää shoppailusta). Välillä makoilen päivällä tylsyyden vuoksi. Ehkä siivoan ja teen koulujuttuja kun kyllästyn palstailuun.

n19

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain kovasti yhteistä tekemistä...

Ap

Lapsen?

No eipä oo tällein 30+ mitään erityistä tekemistä viikonloppuisin. Lapset riekkuu omiaan, pyykkiä ja ruuanlaittoa riittää, mutta kyläilypaikkoja ei ole. Harrastukset toki, mutta siinä se sit on. Itselle vaikeaa olla toimettomana.

Me ei tehty tänäkään viikonloppuna mitään erikoista, siivottiin, lenkkeiltiin koiran kanssa, pelattiin pleikkaria ja minä luin tentteihin. En kaipaa viikonloppuihin mitään erikoista säpinää, todella usein mietin että miten onnellinen olen, ettei meillä ole lapsia. Osaan nauttia tekemättömyydestä kun vertaan sitä mielessäni mielikuvaani lapsiperhe-elämästä mitä en todellakaan halua kokea. Opinnoissani on ihan tarpeeksi tekemistä, niin on vain mukavaa jos välillä on sellaisia hetkiä ettei tarvitse tehdä oikeastaan mitään.

Mulla taas on joku neljänkympin kriisi varmaan tulossa etuajassa.

Oon kanssa alkanut ajatella ettei tehdä mitään, vaikka oikeasti aika paljonkin, tavallisia asioita. Syödään paremmin, saunotaan, tavataan ystäviä, suunnitellaan matkoja, kesällä paljon pihahommia.Teinillä on omat hommansa, mutta meillä on hyvät välit.

Mut kaipaan jotain.kun mies kysyy mitä, en osaa sanoa.

Voi elää oikeasti ilman lapsia,emme muuttaisi mitään suhteessa.Lapset pilaisi kaiken ja sitoisivat liikaa.Ystävät joilla lapsia rättiväsyneitä ja kuskaavat lapsiaan vapaa aikana kalliisiin harrastuksiin.Me tehdään mitähuvittaa,matkustellaan usein ja impulsiivisesti keksitään kaikkea ja joskus ihan vain laiskotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas on joku neljänkympin kriisi varmaan tulossa etuajassa.

Oon kanssa alkanut ajatella ettei tehdä mitään, vaikka oikeasti aika paljonkin, tavallisia asioita. Syödään paremmin, saunotaan, tavataan ystäviä, suunnitellaan matkoja, kesällä paljon pihahommia.Teinillä on omat hommansa, mutta meillä on hyvät välit.

Mut kaipaan jotain.kun mies kysyy mitä, en osaa sanoa.

Ja tosiaan, ennen viikonloput ja illat menivät lapsen harrastuksen ja vapaaehtoistyön parissa.ehkä en oo vieläkään tottunut tähän joutenoloon.

ELÄMÄ IHANAA ILMAN LAPSIA.KIITOS TAIVAANISÄ SIITÄ.

Musta sellaiset ihmiset, jotka hankkivat lapsen vain täyttääkseen jonkun tyhjiön elämässään tai koska eivät keksi muutakaan tekemistä, ovat todella pelottavia.

Ap, mites meinasit sitten elämässäsi pärjätä kun lapset ovat lentäneet pesästä ja muuttaneet toisille paikkakunnille ja ovat kiireisiä töissä/oman perheensä kanssa? Vai ajattelitko silloinkin mennä joka vkloppu heille kylään? Ja sitten kun jäät eläkkeelle niin muutat ihan pysyvästi lastesi luo, jotta ei tarvitse hetkeäkään elää yksin ilman tekemistä?

Vinkki: hanki joku harrastus, jota kohtaan tunnet intohimoa.