Lapsettomien pariskuntien viikonloput

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi hyvin. Haluaisin vain kovasti yhteistä tekemistä... Mutta ehkä parempi olisi kohdella sunnuntaita ihan normaalina päivänä eikä minään "parisuhdepäivänä". Luultavasti se luo vielä enemmän paineita päivälle olla jotenkin erityinen ja näin helpommin pettyy kun "taaskaan ei tehty mitään". Kyllä minä itselleni tekemistä keksin kuten muinakin päivinä.

Ap

Tarviiko sen yhteisen tekemisen olla niin kovin aktiivista? Jos mies kerran tekee paljon töitä ja lepäilee sunnuntaina, mutta sinä olet  heti aamusta vauhdissa, niin voisitko tehdä teille vaikka aamiaiset sänkyyn? Voisitte aloittaa päivän rauhallisesti ja mukavasti. Sitten välillä voisit häärätä omiasi, että saat purettua energiaa, ja jossain vaiheessa taas voisitte makoilla sohvalla lähekkäin ja katsella elokuvaa. Mies saisi sitä kaipaamaansa lepoa ja sinä saisit parisuhdeaikaa, tai ainakin jonkinlaista yhdessäoloa.

Lapsettomana voi tehdä viikonloppuisin ihan mitä haluaa. Minulla ei ole ikinä tylsää, koska maailmasta ei tule koskaan loppumaan mielenkiintoinen ja antoisa tekeminen kesken.

Mulla on sen verran raskas työ että vloput menee palautumiseen, avovaimo opiskelee niin välillä se lukee tentteihin...jos tehdään jotain niin käydään sukuloimassa tai leffassa tmv. Lapsia ei vaan mahdu tähän elämään

Meillä on kyllä paljon tekemistä viikonloppuisin. Yleensä käydään isosti kaupassa ja laitetaan jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Molemmat urheillaan yhdessä ja erikseen ja käytetään koiraa ulkona. Joskus katsotaan leffoja tai mennään kaupungille leffaan/syömään, mutta aika harvoin. Harrastetaan omia juttujamme, mies pelaa tietokoneella ja mä käyn tallilla ja luen, joskus pelataan yhdessä lautapelejä tai pleikkaa. Mutta tärkeintä on se, ettei ole kiire ja molemmat päästään rentoutumaan juuri niin kuin halutaan. Tällä hetkellä en vaihtaisi tätä mihinkään. 26&25v.

Perjantaina ryypättiin ja keilattiin kavereiden kanssa. Lauantaina leffa-ilta, itsetekoista pizzaa ja herkkuja joita tarjottiin kavereille. Nyt sunnuntaina poikaystävän kanssa laatuaikaa kahdestaan. Itse tykkään näin, vaikka kohta kolmekymmentä. Meillä todella läheinen ystäväpiiri jota nähdään usein. Ilman heitä en tiedä olisinko tylsistynyt.

Ei ne lapsetkaan ikuisesti kotona asu. Me ollaan 50+ vuotiaita. Tehdään viikonloppuisin pitkälti sitä samaa kuin nuorena: ulkoillaan, patikoidaan, hiihdetään tai pyöräillään ym. vuodenajasta riippuen. Tehdään koti- ja pihahommia, pieniä matkoja, luetaan kirjoja, käydään taidenäyttelyissä, konserteissa, tavataan ystäviä ja perhettä, joka kattaa nykyisin omat lapset perheineen, hoidetaan myös lapsenlasta jne. Aina tuntuu, että vl on liian lyhyt, eikä ikinä ole tylsää.

Nukutaan pitempään kuin arkisin. Tehdään kotitöitä (pestään pyykkiä, siivotaan, tehdään ruokaa oikein ajan kanssa). Käydään kaupungilla hoitamassa asioita (melkein joka viikonloppu pitää käydä hakemassa kaupasta jotain erityistä tai esim. kirjastossa). Käydään moikkaamassa sukulaisia, tai joskus tapaan omia kavereitani. Käydään kävelyllä tai kesällä esim. melomassa tai pyöräilemässä. Katsellaan tv-ohjelmia. Otetaan päiväunet. Suunnitellaan vaikka seuraavaa lomamatkaa. Itse usein teen viikonloppuna kasvonanaamion, manikyyrin ja hiuksille myös jonkun hoidon. Viikonloput menevät tosi nopeasti :)

Mikä on sinusta kivaa? Nuku pitkään ja tee sitten sitä.

Aika kurjalta tuntuu että lapsi tehtäisiin täyttämään äidin elämässä tyhjiö kun ei ole mitään muuta tekemistä eikä mikään ole kivaa. Voi käydä lapsen elämä äkkiä raskaaksi.

Mitä kuvittelet, että niiden lasten kanssa tehdään?

Lasten kanssa se on samaa arkea päivästä toiseen. Kyllä on ikävä sitä aikaa kun oltiin kahdestaan ja viikonloput koostuivat ystävien tapaamisesta, istuttiin iltaa, pelattiin lautapelejä, katsottiin leffoja, syötiin ulkona, käytiin leffassa/keilaamassa/konsertissa/keikoilla/standupissa, tehtiin hyvää ruokaa yhdessä, harrastettiin seksiä, ulkoiltiin, kesällä oltiin rannalla tai piknikillä yömyöhään, reissattiin, käytiin festareilla, pussikaljalla, baarissa, jne.

Perhe on ihana asia kyllä, mutta ei todellakaan ratkaise tuollaisia "en keksi tekemistä viikonloppuna" -ongelmia. Päin vastoin.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna käytiin lauantaina miehen ja koiran kanssa ulkoilemassa jäällä sekä iltapäivällä laskettelemassa (koira ei osallistunut tähän). Tänään mies halusi käydä pilkillä ja ip kävimme ratsastamassa yhdessä. Näin mieluusti viettäisin viikonloppua vielä vuosienkin päästä, lapsia emme halua ollenkaan :)

Me käytiin pe teatterissa ja baarissa ja la kavereilla viettämässä iltaa. Nyt su ulkoilua, hyvää ruokaa, tv :tä ja oleskelua. Nyt oli suunniteltua ohjelmaa viikonlopulle, mutta joskus riittää vähempikin tekeminen. Eikä välttämättä edes vietetä kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, kun kummallakin omiakin menoja.

Hitaat viikonloppu aamut on parasta mitä tiedän! Nukutaan vähän tavallista pidempään, tehdään kunnon aamupala, luetaan lehtiä, parasta on hesarin tietovisa. Liikutaan, käydään salilla, luistelemassa, uimassa, hiihtämässä yms vuodenajasta riippuen. Kokeillaan uusia reseptejä, tehdään erikoisempia ruokia ja leivotaan. Siivotaan (yritetään tosin hoitaa jo torstaina, ettei viikonloppuna tarvitsisi, harvoin onnistuu). Käydään kaupungilla, ostoksilla, joskus museoissa tai tapahtumissa. Nähdään kavereita tai vanhempia. Päiväleffoissa on kiva käydä. Viikonloppu lomat on myös ihania, useimmiten lähdetään tosin ihan jommankumman vanhempien mökille tai kaukana asuvien kavereiden luokse. Vastavuoroisesti meillä on kavereita viikonloppuisin yökylässä. Kummityttöni on meillä noin kerran kuukaudessa joko lauantain tai sunnuntain (vasta 4v ujostelija, ei saa nukuttua yökylässä). Joskus pidetään netflix maratoni, välillä pelataan lautapelejä tai korteilla. Luetaan toisillemme kirjoja ääneen, joskus omia. Mies haluaa välillä pelata jotain tietokoneella ja itse tykkään hemmottelu hetkistä, eli teen kasvonaamion, laitan kynnet yms kaikessa rauhassa. Käydään ulkona syömässä, keilaamassa ja joskus baareissa. Viikonloput on ihan liian lyhyitä :D