Lue keskustelun säännöt.
Kerronpa tositarinan vilkkaasta koululaisesta, jota koulussa ei tuettu juurikaan. Arvatkaapa, missä on nyt?
29.01.2017 |
Olen läheltä seurannut erästä tuttavaani, nyt keski-ikäistä miestä, miten hänen koulutiensä meni. Koulussa oli hauskaa, mutta ei kiinnostavaa. Ystävä oli vilkas, innostuva, iloinen ja utelias pieni koululainen. Lapsuuden hän oli elänyt maalla, jossa oli osallistunut talon töihin jo ihan pienestä. Tästä hänelle onkin kasvanut hyvä ja vahva luusto ja lihasvoimaa.
Maalla ei ollut talvisin niin paljon tekemistä, joten ystäväni luki koko pikkukylän kirjaston suurinpiirtein läpi kokonaan. On ymmärrettävää, että koulussa saattoi iskeä turhautuminen, kun monet asiat olivat jo tuttuja aikaisemmin luettujen kirjojen myötä.
Koulu meni niin, että häenllä oli jokaisen lukuvuoden päättyessä niin paljon jälki-istuntoa, ettei niitä voinut istua loppuun lukuvuoden puitteissa. Mutta joka perjantai sitä istuttiin, vuoden läpi.
Jotkut tunnit alkoivat aina niin, että opettaja lähetti hänet "ulos" eli poisti luokasta. Koko tunniksi, joka kerta. Kokeista ystäväni kuitenkin sai ihan hyviä numeroita , joten ehtoja ja luokallejäämisiä ei tullut, toisin kuin opettajat odottivat.
Peruskoulun jälkeen lukio ei tullut kysymykseen,sen verran oli koulunkäynnistä kuitenkin saanut tarpeekseen ja aina sitä huonoa palautetta. Joten ammattia opiskelemaan. Siellä tuli tosin jotain turbbelsia eka vuoden talvella, ja ystäväni erotettiin koulusta. Hän oli kyllä itse oppiaineissa luokkansa paras, mutta se väärin suunnattu ylimääräinen energia toi ongelmia. Kotiin tuli kirje, jossa kiellettiin koskaan astumasta ko. oppilaitoksen ovesta sisälle opiskelemaan mitään.
Siispä töihin. Riskille nuorelle miehelle löytyi töitä ja siinähän sitä tuli vähän tienattuakin. Ja samalla vanhemmat kollegat opetti että ketä kuunnellaan ja ketä totellaan ja että nuoremmat nöössit pitää turpansa kiinni. Saattoi tulla vähän käkättimeen, ennenkuin oppi talon tavoille.
Aikansa töitä tehtyään ystäväni totesi, että tämä pelkkä fyysinen ryynääminen ei ole ihan sitä mitä haluaisin. Hakeutui liki kolmekymppisenä opiskelemaan tutkintoa, siis korkeakoulutasolla.
Nyt on kulunut vuosia aikaa. Ystäväni on edennyt, aivan kuten lahjojensa mukaan kuuluukin, korkealle. On hyvässä asemassa työelämässä, hyvä tulotaso ja mukavasti asiat. Hän on erittäin pidetty ja arvostettu työ- ja ystäväpiirissään. Voisin kertoa jotain lisääkin, josta hänet voisi tunnistaa muutenkin. On senverran tunnettu ja ollut julkisuudessa.
Sitä vaan, että ei kaikki vilkkaat ja koulussa huonosti ymmärretyt poikalapset päädy nuorisovankilan kautta pidempiä tuomioita istumaan , tai kitumaan työttöminä jossain koyhyyslähiöissä.
Kyllä voi onnistuakin , kun vaan jaksaa yrittää ja on hyvällä asenteella liikkeellä.
Ystäväni on aina ollut positiivinen, hän on aina ollut sitä mieltä että elämä on mahdollisuus, ja jokainen päivä on hänestä kiinnostava ja uusi seikkailu. Sillä asenteella on kiva elää ja kadehdin sitä häneltä usein.
Häntä tuettiin aina ja kokonaisuudessaan aina kotoa. Mikään ongelma koulussa tai huonot arvostelut opettajilta, eivät horjuttaneet vanhempien uskoa poikaansa. Kyllä se minusta sieltä lähtee.
En tajua tuota koulun syyttämistä ja syyllistämistä. Voihan sekin vaikuttaa, mutta kyllä kotoa ja omasta itsestä lähtee loppupeleissä kaikki.
Kommentit (22)
Kiiitos tarinasta! Kiinnostava ja varmaan totta. Jostain syystä näistä vilkkaista ja koulussa ongelmissa olleista pojista ei koskaan kerrota sitä versiota, jossa ne menestyy aikuisena ja pärjää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku totuuspohja mutta värikynää kyllä käytetty tässä jutussa.
Mutta joo, aina on niitä jotka eivät sopeudu. Jotkut heistä voivat olla lahjakkaitakin. Käytöstavat on kova juttu kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Vilkkaat koheltajat nyt pärjää aina. Mutta jos mietitään rauhallista ja analyyttista henkilöä, niin pahimmillaan sellaisen elämä saattaa mennä siihen että elää jossain köyhyysloukussa vailla näköalaa. Tämä on tietenkin sen henkilön oma vika, jeppistä jee.
Itselläni tällainen vilkas ja sosiaalinen poika, joka vihaa koulua ja opettajaansa. Tosin kouluaineet eivät suju koulun puolesta, vaan kaikki täytyy kotona opettaa. Vietän tunnin joka ilta opettaen poikaani, koska muuten ei pärjäisi (koulusta saadulla opetuksella numerot oli 5-6, nyt kotona annetun opetuksen avulla 8-10). Huolestuttaa välillä, miten lapsi tulee pärjäämään tässä elämässä. Valopilkkuna on lahjakkuus taloudellisissa asioissa ja urheilussa - ehkä kannustan kaupalliselle alalle. Kunhan nyt kouluvuosista selvittäisiin!
Meni korkeakouluun käymättä toista astetta? Kiintoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen tällaisen tyypin! Oikeesti vanhat koulukaverit eivät meinaa uskoa silmiään kun näkevät häntä ja mm. hänen autonsa. Kysyvät vielä, että onko tämä tosiaan sun auto. Jotkut kertoilivat varmana tietona kotiseudulla, miten kaverini on joutunut linnaan ja tehnyt sitä ja tätä.
Tosiasiassa korkeakoulutettu, ja niin hyvätuloinen, ettei siellä vanhalla koulupaikkakunnalla kukaan edes tienaa samaa. Mutta koulu oli vaikeaa kun ei jaksanut keskittyä. Numerot oli yllättävän hyvä siihen nähden, mutta kaikki paikallaan istumiset aika mahdottomia.
Tosin hän oli niin pidetty koululaisten joukossa, että voitti jotkut kouluvaalit äänivyöryllä, vaikka lähti ehdokkaaksi vain opettajia kiusatakseen.
Monet vilkkaat koheltajat perustaa yrityksen. Sitä en tiedä, enkä tiedä onko tutkittukaan, että miten ne virmat sitten toimii näiden käsissä. Ehkä niillä on sitten joku kirjanpitäjä tai rauhallinen vaimo mukana jeesaamassa.
Nykyään tuollainen urapolku ei enää onnistuisi toisenasteen tutkinnon puutteen vuoksi. Tänäpäivänä tuollaiset nuoret eivät suuntaisi kirjastoon vaan keskittyisivät pelaamaan tietokoneellaan. Akateemiset taidot ja tiedot jäisivät kokonaan saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuollainen urapolku ei enää onnistuisi toisenasteen tutkinnon puutteen vuoksi. Tänäpäivänä tuollaiset nuoret eivät suuntaisi kirjastoon vaan keskittyisivät pelaamaan tietokoneellaan. Akateemiset taidot ja tiedot jäisivät kokonaan saamatta.
Eikö amk-koulutukseen voi päästä ilman toista astetta? Esim. tekninen ala, kaikki perämiehet ja merikapteenit, lisätutkintona diplomi-merikapteeni. Eikö insinöörit pääse pätevöittämään itseään pidemmälle kun on työkokemusta ja halua täydentään opintojaan? Olen luullut että näin voi tehdä.
"
Voit hakea ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, jos olet suorittanut
lukion oppimäärän ja/tai ylioppilastutkinnon
International Baccalaureate -tutkinnon (IB)
Eurooppalaisen ylioppilastutkinnon (EB)
Reifeprüfung-tutkinnon (RP)
120 opintoviikon tai 180 osaamispisteen laajuisen ammatillisen perustutkinnon tai näitä vastaavat aikaisemmat opinnot
näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon tai
ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin.
"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meni korkeakouluun käymättä toista astetta? Kiintoisaa.
Onnistuu avoimen yliopiston väylän kautta. Ei kyllä mikään yleinen tilanne, valtaosalla avoimen kautta opiskelemaan päässeillä on toisen asteen tutkinto.
Onhan näitä tosielämän vipeltäjiä vaikka kuinka paljon, jotka koulussa ovat opettajien hampaissa, mutta pärjäävät sittemmin elämässä sata kertaa paremmin kuin yksikään 'opettajansa'. Oma suosikkini on Stephen Fry, joka potkittiin koulu-uransa aikana pois monista kouluista ja istui vankilassakin jostain kämmistä. Äiti uskoi silti aina poikaansa, ja lopussa kiitos seisoi. Kun lopulta pääsi Cambridgen yliopistoon (jonne otetaan opiskelijoita myös haastattelujen perusteella), jossa oli älyllisesti samalla tasolla olevaa porukkaa, paikka löytyikin yllättävän helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs vanhan kansan opettaja joskus sanoi, että todellisuudessa koulussa ei pitäisi keskittyä eturivin tyttöihin, vaan takarivin poikiin. Niistä eturivin tytöistä voi tulla kilttejä suorittajia, mutta uudet ideat syntyvät niiden takarivin rellestäjien päissä.
Suomalaiset rakastavat ja jossain määrin myös ovat luusereita. Tuollaista menestystarinaa halveksitaan koska sisimmässään se muistuttaa että myös itsestä olisi voinut jotain tulla. Jos olisi kiinnostanut.
Ja sen näkee ihan aloitusviestin peukutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset rakastavat ja jossain määrin myös ovat luusereita. Tuollaista menestystarinaa halveksitaan koska sisimmässään se muistuttaa että myös itsestä olisi voinut jotain tulla. Jos olisi kiinnostanut.
Ja sen näkee ihan aloitusviestin peukutuksista.
Tämä. Naulan kantaan. En olisi tullut asiaa noin suoraan ajatelleeksi ilman kommenttiasi. Ja peukutukset juurikin todistaa asian.
Uskomatonta mutta näin se varmasti on. Erona esim. naapurimaamme ruotsalaisiin. Siellä on vähän eri asenne.
Suomalaisten mielestä on kivaa lukea miten joku matti-nykänen nousee ja sortuu aina uudelleen. Eikä enää pääse takaisin huipulle, jonne jollakin onnenkantamoisella joskus pääsi.
Jos joku tekee sinnikkäästi töitä ja etenee vastoin kaikkia luuloja, niin sehän ei olekaan hyvä asia niinkuin voisi luulla, vaan jotain häikkää siinä on.
Mutta jos pääosassa olisi tuurijuoppo, jolla bisnekset menee pieleen kun kollega kusettaa niin avot kun olisi kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni korkeakouluun käymättä toista astetta? Kiintoisaa.
Onnistuu avoimen yliopiston väylän kautta. Ei kyllä mikään yleinen tilanne, valtaosalla avoimen kautta opiskelemaan päässeillä on toisen asteen tutkinto.
Mä pääsin avoimen amkin väyläopintojen kautta tutkinto-opiskelijaksi peruskoulupohjalta. Nyt opiskelen yliopistossa. Ikinä en ole suorittanut lukio-opintoja loppuun. Mä vaan kyllästyin aikanani lukiossa ja lähdin maailmalle ja sitten kun aikanaan palasin Suomeen, ei vain kiinnostanut mennä jatkamaan lukio-opintoja, kun tiesin väylämahdollisuudesta.
Alapeukku valheesta. Ei pääse korkea-asteelle ilman sitä toisen asteen koulutusta
Mistään muusta ne peukut ei kerro
Minä alapeukutin aloitusta sen takia, että käytännössä nämä "aktiiviset, innokkaat ja sosiaaliset" pojat ovat riehujia, jotka estävät pahimmillaan KAIKKIA muita oppimasta yhtään mitään. Aloituksesta tulee hyvin ilmi, että tässä on samanlainen tapaus. Minun sympatiani ovat niiden muiden koululaisten puolella.
Mielipidekirjoituksissa minua aina huvittaa, kun JOKAISELLA äidillä on lahjakas lapsi, jota syrjitään koulussa.
Pahoittelen, että nauroin.
Suomen ongelma on kateus: maksaa mielummin 100e siitä että toinen ei saa 50euroa...
Ja tuo sama asenne iskostetaan lastenkin päähän: jos joku on parempi jossain niin siitä EI saa iloita (toisen puolesta) vaan pitää etsiä edes se pienikin virhe jutusta joka sitten nostetaan framille.
Siksi tositv-sosiaaliporno on niin suosittua, samoin kuin Seiskan lukeminen.
Eli huonot kotiolot, kun ei lasta ole opetettu hyville käytöstavoille. Turha tästä on koulua syyttää. Hyvä että pärjäsi elämässä välinpitämättömistä ja laiskoista vanhemmistaan huolimatta.