En ole koko 25 vuotisen elämäni aikana keksinyt syytä miksi meikkaisin arkeen

Vierailija kirjoitti:

Koska se on kivaa? Varsinkin, jos on enemmän aikaa panostaa ja harrastaa kunnolla meikkileikkejä uusien tyylien ja värien kanssa.

Mä tykkään maalaamisesta myös, mutta mun mielestä paljon enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kun ei ole omaa naamaa siinä taustalla.

Mutta joo, ei mikään harrastus ole toista parempi.

Vierailija kirjoitti:

Hieman OT, mutta olen aina hieman ihmetellyt niitä naisia, jotka eivät edes juhlia varten laita edes ripsaria ja tee tukalleen muuta kuin pesee ne. Mielestäni on epäkunnioittavaa juhlan järjestäjiä kohtaan, ettei osoita arvostavansa tilaisuutta laittautumalla hieman arkilookkia nätimmäksi. Ja en nyt puhu mistään kilosta meikkiä, vaan peitepuikosta ja ripsarista ja hiusten kiinni laittamisesta.

Tämä menee jo pilkunviilauksen puolelle, mutta omasta mielestäni hiukset auki on juhlavampi.

Vierailija kirjoitti:

Näpy kirjoitti:

Minulla on erittäin huono iho ja työskentelen asiakaspalveluammatissa. Meikkaan, että oloni olisi itsevarmempi töissä. Olen joskus kokeillut meikittömiä päiviä ja olen kyllä huomannut, kuinka asiakkaat katsovat minua aivan eri tavalla. Koen muutenkin vahvasti, että näppyläinen sekaihoni saa minut näyttämään epäsiistiltä meikittömänä.

Sama juttu. Olen 12-vuotiaasta lähtien kärsinyt enemmän tai vähemmän aknesta, atooppisesta, pintakuivasta mutta rasvoittuvasta, punakasta ihosta. Muistan sen ensimmäisen kerran, kun minulle kommentoitiin rumasta meikittömästä ihostani: ala-asteella minulle tuli ekat finnit ja luokan poika töksäytti "miks sulla on tossa finni". Siitä päivästä lähtien aloitin käyttämään ihomeikkiä ja hieman myöhemmin silmämeikkejäkin. Myöhemmin yläasteella sain kuulla olevani rupisammakko, peikko, ruma ja kaikkea muuta kivaa. Luuletteko oikeasti, että kukaan täysijärkinen nuori tyttö näyttäytyisi enää koskaan koulu-, harrastus- tai työyhteisön edessä ilman meikkiä?

Vaikka aknen olenkin saanut nujerrettua, ihoni on punakka ja haaleanpunaisia arpia täynnä. Joskus pystyn olemaan ilman ihomeikkiä julkisestikin, mutta hyvin harvoin. Kyllä huono iho on vienyt itseluottamuksen täysin enkä koskaan tule saamaan sellaista ihoa, jota voisi esitellä aina ilman meikkivoidetta.

Jos siis jotain ihmistä häiritsee minun meikkaamiseni, voi tulla siitä sanomaan ja keskustelemaan mun kanssa hänen omista sairauksistaan ja epävarmuuksistaan. Yhdessä voidaan sitten vittuilla toinen toisellemme vioistamme.

Olen muuten tosi terve, hoikka ja nykyään hyvin sinut itseni kanssa. Olen siis hyvännäköinen ja tyytyväinen ulkonäkööni. Meikki on auttanut siinä valtavasti. Näin jälkikäteen, kaikista niistä teini-iän traumoista huolimatta, olen ajatellut, että mieluummin huono iho ja meikkaaminen, kuin mikään muu sairaus. Jotkut ihmiset joutuvat kärsimään kivuista, läheisen kuolemasta, liikuntakyvyttömyydestä, vammoista, aistihäiriöistä, oppimisvaikeuksista, persoonallisuushäiriöistä jne. Jos siis tämä huono iho ja meikkaaminen on minun "ristini" niin sen kyllä iha mielelläni kannan.

Nauran salaa paskaisesti mielessäni niille ihmisille, jotka arvostelevat ja ylenkatsovat meikkaavia ihmisiä; heillä on selkästi itsellään jotain omia ongelmia ja epävarmuuksia, joita koittavat sitten projisoida muihin ihmisiin. Ovat varmaan kateellisia meikkaaville ihmisille, koska nämä pystyvät parantelemaan itseään meikin avulla. Mutta näillä ylenkatsovilla meikkidissaajilla on jotain sellaisia vikoja, joita ei pelkän meikin avulla korjata.

Olet kokenut todella törkeää koulukiusaamista ulkonäkösi vuoksi.

Minusta asia ei kuitenkasn ratkea meikkaamalla, vaan sillä, että kiusaajat oppisivat käyttäytymään.

Itsekin kyllä meikkaan toisinaan sen verran, että meikkivoiteella saan peitettyä kasvojen ihon rumimpia kohtia.

Minuakin pojat kiusasivat koulussa ja sain siitä traumoja, mutta minua meikkaaminen ei ole auttanut saamaan itseluottamusta. Päinvastoin. Minusta meikatessa tuntuu ennemminkin siltä kuin alistuisin ja antaisin periksi.

Nyt olen jo yli 40 ja olen miettinyt, että kauneusleikkaus voisi joskus olla ajankohtainen.

Ei sun tarvikaan keksiä syytä. Toiset meikkaa toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maidonvaalea iho - hui kauhistus.

Ja unohtui paras bb-voide listasta, se Lumenen heleyttävä bb-voide, tietysti vaalein sävy 00. Ja tarvittaessa ripaus läpinäkyvää irtopuuteria päälle, muttei paljon.

Tästä sain yhden kevään käytöllä ihoni aivan täyteen tukkeumia, mihinkään ei ole ihoni reagoinut samalla tavalla. Joka ikisessä huokosessa tuntui olevan taliköntti, joka odotti kypsymistään mustapääksi. Vaihdoin takaisin mineraalipuuteriin ja iho parani huomattsvasti jouluun mennessä ja käytyäni kosmetoligilla ihonpuhdistuksessa. Mitä lie tököttiä tuohon on laitettu..?

No ehkä oot allerginen jollekin tuon bb-voiteen ainesosalle. Toisilla toimii, toisilla ei, mutta aika arvostettu tää ko. bb-voide on. Mulle käy. Oon joskus välillä tehnyt sen perisynnin, että nukun meikit naamalla, mutta silti ei oo näppyjä naamassa.

Vierailija kirjoitti:

Näpy kirjoitti:

Minulla on erittäin huono iho ja työskentelen asiakaspalveluammatissa. Meikkaan, että oloni olisi itsevarmempi töissä. Olen joskus kokeillut meikittömiä päiviä ja olen kyllä huomannut, kuinka asiakkaat katsovat minua aivan eri tavalla. Koen muutenkin vahvasti, että näppyläinen sekaihoni saa minut näyttämään epäsiistiltä meikittömänä.

Sama juttu. Olen 12-vuotiaasta lähtien kärsinyt enemmän tai vähemmän aknesta, atooppisesta, pintakuivasta mutta rasvoittuvasta, punakasta ihosta. Muistan sen ensimmäisen kerran, kun minulle kommentoitiin rumasta meikittömästä ihostani: ala-asteella minulle tuli ekat finnit ja luokan poika töksäytti "miks sulla on tossa finni". Siitä päivästä lähtien aloitin käyttämään ihomeikkiä ja hieman myöhemmin silmämeikkejäkin. Myöhemmin yläasteella sain kuulla olevani rupisammakko, peikko, ruma ja kaikkea muuta kivaa. Luuletteko oikeasti, että kukaan täysijärkinen nuori tyttö näyttäytyisi enää koskaan koulu-, harrastus- tai työyhteisön edessä ilman meikkiä?

Vaikka aknen olenkin saanut nujerrettua, ihoni on punakka ja haaleanpunaisia arpia täynnä. Joskus pystyn olemaan ilman ihomeikkiä julkisestikin, mutta hyvin harvoin. Kyllä huono iho on vienyt itseluottamuksen täysin enkä koskaan tule saamaan sellaista ihoa, jota voisi esitellä aina ilman meikkivoidetta.

Jos siis jotain ihmistä häiritsee minun meikkaamiseni, voi tulla siitä sanomaan ja keskustelemaan mun kanssa hänen omista sairauksistaan ja epävarmuuksistaan. Yhdessä voidaan sitten vittuilla toinen toisellemme vioistamme.

Olen muuten tosi terve, hoikka ja nykyään hyvin sinut itseni kanssa. Olen siis hyvännäköinen ja tyytyväinen ulkonäkööni. Meikki on auttanut siinä valtavasti. Näin jälkikäteen, kaikista niistä teini-iän traumoista huolimatta, olen ajatellut, että mieluummin huono iho ja meikkaaminen, kuin mikään muu sairaus. Jotkut ihmiset joutuvat kärsimään kivuista, läheisen kuolemasta, liikuntakyvyttömyydestä, vammoista, aistihäiriöistä, oppimisvaikeuksista, persoonallisuushäiriöistä jne. Jos siis tämä huono iho ja meikkaaminen on minun "ristini" niin sen kyllä iha mielelläni kannan.

Nauran salaa paskaisesti mielessäni niille ihmisille, jotka arvostelevat ja ylenkatsovat meikkaavia ihmisiä; heillä on selkästi itsellään jotain omia ongelmia ja epävarmuuksia, joita koittavat sitten projisoida muihin ihmisiin. Ovat varmaan kateellisia meikkaaville ihmisille, koska nämä pystyvät parantelemaan itseään meikin avulla. Mutta näillä ylenkatsovilla meikkidissaajilla on jotain sellaisia vikoja, joita ei pelkän meikin avulla korjata.

Jaan kokemuksesi mutta sillä erotuksella että minulla on edelleen akne. Hormonaalinen, joten vain e-pillerit auttaisivat mutta niitä en voi syödä.

Mutta silti voin pää pystyssä kulkea kaduilla. En koe, että minulla olisi tarvetta parannella itseäni. Oikeastaan en ole keksinyt vielä yhtäkään syytä miksi tekisin niin. Jos en kelpaa tällaisenä muille niin häpeä ei ole minun vaan noiden muiden.

Olen luonnostani tumma ja on tasainen vaalea iho. Varmasti joillain paremmilla taidoilla minusta tulisi meikeillä kauniimpi. Omilla taidoillani on ero niin pieni, että normiarkena ei maksa vaivaa. Enkä ole asiakkaiden kanssa juuri tekemisissä vaan puurran omalla koneella. N 50

Näytän ilman meikkiä ihan kaljulta punaiselta rotalta. Punakka suomalainen iho ja todella vaaleat ripset ja kulmat yms. Arvosteluasteikolla semmonen vitonen. Jos mulla on kuitenkin mahdollisuus joka aamu muuntaa itseni puolessa tunnissa ysiin, niin miksipäs ei?

Mielestäni näyttää kamalalta jos muuten meikittömään naamaan laitetaan jotain huulipunaa. Siten monet meikkaamattomuuttaan julistavat naiset ehostautuu. Ei mitenkään peitetä naaman punoitusta tai vahvisteta piirteitä, pumpataan vain huulet punaiseen naamaan.

Kiva sulle jos et meikkaa. Minä meikkaan. Arkimeikkiin menee n. 15 min, joskus enemmän jos huvittaa. Juhliin voin valmistautua kolme tuntia. Jokainen olisi kauniimpi jos tasoittaisi ihonvärin ja vahvistaisi kulmiaan ja silmiään. Mutta ei sitä tarvitse näyttää kauniilta.

Näytin aina paremmalta meikattuna, mutta riittävän hyvältä ilmankin meikkiä, joten arkimeikkaus jäi. Nyt nelikymppisenä meikit yllättäen vanhentavat, näytän nuoremmalta ilman.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvikaan keksiä syytä. Toiset meikkaa toiset ei.

Vähän siltä tuntuu, kun säännöllisin väliajoin äiti kysyy miksi en meikkaa

Meikkaan koska saan parempaa kohtelua osakseni. En pidä siitä ja ärsyttää herätä niin aikaisin töihin, mutta minkäs teet. En kestä enää ihmisten ilkeyttä ja suoranaista kiusaamista, jota sain osakseni kunnes opettelin meikkaamaan. Ärsyttää laittaa siihen niin paljon rahaakin, että saa normaalia kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana meikkasin omalla tavallani ilman ulkonäköpaineita (tykkäsin värikkäistä luomiväreistä). Nettimaailma tuli tutuksi siinä lukion alussa, ja sen myötä hirveät paineet omasta ulkonäöstä. En enää uskaltanut meikata. Tiesin etten osaa yhtä hyvin kuin muut, näytän meikin kanssa vain säälittävältä ja nuhjuiselta.

Kotona monesti yritin peittää naamaani meikkivoiteilla. Lopulta pesin hilseilevää meikkiä itkien pois. Ärsytti tajuta että iho on niin huono ettei meikki levity tasaisesti ja näytä muoviselta. Kulmakarvoja sentään osasin ruveta värjäämään, tosin väri oli liian punertava.                                            

Vuosi sitten päätin saada hyvän ihon. Ostin primerin ja meikkivoiteen jonka sanottiin sopivan pintakuivalle iholle. Kasvoni olin rasvannut pari tuntia aikaisemmin, sitten levitin primeriä ja meikkivoidetta. Kaukaa katsottuna iho näytti samalta kuin ennenkin, mutta läheltä näin hilseilevän meikkivoiteen... Ei tullut silläkään sileää muovi-ihoa. Muutaman kerran olen kokeillut meikkisieniäkin ja erilaisia levitystapoja.  

Tässä vuoden alussa päätin, että nyt riittää. Olin taas yrittänyt meikata, ja mies kysyi mitä kuivaa minun naamassa on. Sanoi myös "Älä enää laita kasvoihin mitään, sinulla on hyvä iho". On hän ennekin noin sanonut, mutta nyt otin sen tosissani. En aio enää tuhlata aikaani turhuuksiin. Ihoni on melko tasainen, ei finnejä, vähän punertava poskien kohdalta. Saa luvan olla, kelpaan muille tällaisenakin. 

n22

I feel you! Mulla on myös pintakuiva iho joka aiheuttaa samanlaista. Nyt olen viimein asiantuntevan myyjän kanssa löytänyt itselleni kosteuttavat primerin jonka päällä meikkivoide pysyy eikä ala hilseillä. Toki on tähän päivään mennessä kulunut jonkin verran rahaa, mutta viimeiset pari vuotta olen tajunnut pyytää näytteet pieneen purkkiin niin ei ole tullut enää täysin hukkaostoksia meilkivoiteissa kun se ei omaan naamaan sovi. Nykyinen Estee lauder on tosi hyvä, samoin Lumenen uusi beauty serum tasoitusseerumi.

Oletko kokeillut sävyttävää bb-voidetta? Se voisi sopia paremmin. Diorilla on tosi hyvä, käytin sitä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Näytin aina paremmalta meikattuna, mutta riittävän hyvältä ilmankin meikkiä, joten arkimeikkaus jäi. Nyt nelikymppisenä meikit yllättäen vanhentavat, näytän nuoremmalta ilman.

Sun pitää varmaan päivittää värit ja meikkaamisen tyyli.