Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Yli vuosi synnytyksestä, alapään tikkaus kipuilee vieläkin pahasti

Vierailija
27.01.2017 |

Synnytin siis yli vuosi sitten, vauva tuli käsi poskella, repesin sisältä kohtua kohden pitkän matkaa ja väliliha jouduttiin leikkaamaan. Tikkejä ei laskettu, tikattiin leikkaussalissa, aikaa meni reilu tunti.

Puolen vuoden kohdalla ajattelin vielä, että voi olla ihan normaalia. Puhuin asiasta neuvolassa ja kehotti odottamaan vielä, jos helpottaisi. Ei helpottanut ja lapsen 1v päivänä mietein, ettei voi olla enää normaalia. Istuminen tekee useimmiten kipeää, joka viikko useamman kerran tulee todella pahoja kipu "kohtauksia", välilihan tikkauksen kohdalta kuumottaa, viiltää, pistää, kipu on aika kauheaa. Särkylääkettä ei ehdi ottaa, kipu iskee ilman varoitusta ja kestää sen 5minuuttia, joten lääke ei ehtisi edes vaikuttaa.

Sain ajan gynekologille, mutta hän sanoi, ettei mitään vikaa näy. Myös oikealle puolelle välilihan viereen sattuu, jos siihen koskee/painaa. Tässä on vain pieni ja siisti arpi. Gynekologi sanoi, ettei oikein voi tehdä mitään, kaikki näyttäisi olevan kunnossa, uroterapeutille, vai mikä nyt olikaan, ei näe syytä lähettää kun ei ole virtsankarkailua tmv.

Minusta tuntuu, että jotakin on vialla. Nytkin sattuu kun istun kirjoittamassa tätä. En vain tiedä mitä voisin tehdä, kun mitään vikaa ei näy? Tämä vaikeuttaa jonkun verran elämää, kun ei voi istua kunnolla normaalisti, koko ajan pitää vaihdella asentoa, että pystyy edes jotenkin istumaan. Olen huomannut, ettei ole väliä istunko pehmeällä vai kovalla alustalla, silti sattuu.

Olisikohan joku hermo vaurioitunut vai mitä? Ja mitä tälle voi tehdä? Ei varmaan mitään?

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Fysioterapia kuulostaa viisaalta vaihtoehdolta,hoidetaanhan kaikkia muitakin vammoja,miksei synnytyksessä tulleita.

Itse olen nyt käynyt kättä jumppaamassa ja manipuloitavana nyt 14kertaa työtapaturman jälkeen,mutta jos aapeella on jotain hermoperäistä vammaa ei siihen välttämättä auta mikään,onhan munkin vamma parantunut hyvin ,mitään edes selviä arpia ei jäänyt jos nopeasti katsoo,mutta osassa vamma alueessa ei ole kunnon tuntoa ja osa on taas perkeleen arka eikä normaalia liikekykyä ole.

Lekuri sanoi että vuosi menee että näkee mitä siitä tulee ja todennäköisesti ei ikinä tule normaaliksi.

Miksei pillu/perse vamma voi jäädä kanssa vaivaamaan pitkäksi aikaa?

Pystytkö ap harrastamaan seksiä kuitenkin?

Vierailija
22/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

21: Hienoa että olet saanut apua :) Toivottavasti ainakin saat olla ilman kipuja, vaikkei täysin parantuisi. Pystyn kyllä, sen aikana ei satu, mutta jälkeenpäin joskus saattaa kipristellä. Alkuunhan ajattelinkin, että sattuu seksin takia, mutta ei edes joka kerran jälkeen tunnu mitään, niin tuskinpa se aiheuttaa näitä kipuja.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos seksin aikana ei satu niin mitä sit valitat? Tuskin sulle tulis seksi mieleenkään jos kovasti olis muuten kipuja.. Seksi maagisesti vie kivut pois joo

Vierailija
24/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi herranjumala. Koko elämäni ei pyöri seksin ympärillä, minun pitää myös elää normaalia elämää. Ja kyllä, valitan, koska jos en voi istua ilman kipuja ja elää normaalia elämää, ei se ole kovin mukavaa. Elämässä pitää tehdä muutakin kuin harrastaa seksiä. Oletko kenties teini tai mies?

Ap

Vierailija
25/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjumala. Koko elämäni ei pyöri seksin ympärillä, minun pitää myös elää normaalia elämää. Ja kyllä, valitan, koska jos en voi istua ilman kipuja ja elää normaalia elämää, ei se ole kovin mukavaa. Elämässä pitää tehdä muutakin kuin harrastaa seksiä. Oletko kenties teini tai mies?

Ap

Miten sinä voit kivutonta seksiä harrastaa jos et voi kivutta istuakkaan?:D

Vierailija
26/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjumala. Koko elämäni ei pyöri seksin ympärillä, minun pitää myös elää normaalia elämää. Ja kyllä, valitan, koska jos en voi istua ilman kipuja ja elää normaalia elämää, ei se ole kovin mukavaa. Elämässä pitää tehdä muutakin kuin harrastaa seksiä. Oletko kenties teini tai mies?

Ap

Miten sinä voit kivutonta seksiä harrastaa jos et voi kivutta istuakkaan?:D

En edes tiedä miksi vastaan mutta vastaan silti. Oletko koskaan harrastanut seksiä? Silloin ei ajattele tuollaisia asioita. Ja ei se nyt varmaan ole minun syyni, etten tunne kipua kun harrastan seksiä mutta istuessani tunnen ja saan noita kipu kohtauksia? Mistä minä sen tietäisin miksi noin on, jos tietäisin niin olisin jo varmaan tehnyt asialle jotakin. Voisitko vain poistua ketjusta kiitos.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Haavapinnat on siis ommeltu tasaisesti yhteen? Valitettavasti joskus synnytyksistä voi jäädä pitkäaikaisia kiputiloja, en ole kuullut että repeämät tai epparit kipuilee vielä noin pitkän ajan jälkeen, yleensä sektiokivut voivat muuttua kroonisiksi ellei kipuja lievitetä tarpeeksi toimenpiteen jälkeen. Ihmettelen kyllä, miksei jo sairaalassa ollessa ole fysioterapeutti käynyt katsomassa sinua.

Ohis, mutta oma kokemukseni synnytyssairaalan fysioterapianeuvonnasta on huono. Repeydyin synnytyksessä ja minuakin ommeltiin pitkään ja hartaasti kasaan leikkaussalin puolella, menetin myös aika paljon verta. Olisikohan ollut toisena päivänä synnytyksen jälkeen kun fysioterapeutti tuli kertomaan minulle jumppaohjeita, jotka olivat tosin minulle tuttuja raskausaikana käymäni äitiysjoogakurssin ansiosta. Mutta missään vaiheessa fysioterapeutti ei ottanut kantaa vaurioihini, ihan pokkana vain istutti minut siihen sängyn reunalle kymmenine tikkeineni, että ylös vain ja heti harjoittelemaan! Jo pelkkä istuminen oli tuskallista, mutta ensisynnyttäjänä luulin, että voimakas kivuliaisuus kuuluu asiaan, enkä osannut kyseenalaistaa tilannetta. Jälkeenpäin ajatellen fyssarilla ei todennäköisesti olut mitään tietoa minulle tulleista vaurioista eikä hän mitään minulta kysellytkään, kunhan suoritti liukuhihnalla omaa repertuaariaan. Tämä Kätilöopistolla 2013.

 Eli ei välttämättä kannata luottaa siihen, että sairaalassa saisi ajanmukaisia, oman terveydentilan huomioivia ohjeita.